Muita pettyneitä? Vaari ei huomioi ainoan lapsenlapsensa merkkipäiviä.
Lapsen mamma ja vaari ovat eronneet, mamma muistaa kyllä lapsenlastaan. Samoin toisen puolen isovanhemmat. Vaari sen sijaan, vaikka olemme hänenkin kanssaan kyllä tekemisissä, ei jouluna tai syntymäpäivänä millään lailla huomioi lapsenlastaan, vaikka muille kyllä antaa lahjoja.
En voi sille mitään, että olen loukkaantunut, sillä siitä tulee mieleen, ettei lapsen vaari välitä... Unohtanut hän ei syntymäpäiviä ole, sillä viimeksi hän esimerkiksi oli ensin tulossa kutsuille, mutta perui sitten. Näimme muutama viikko sen jälkeen sukulaisten luona, ja vaarin sisko, jolta mitään muistamista ei edes odotettu, antoi lapsellemme syntymäpäivälahjan. Vaari ignoorasi koko tilanteen.
Ja kyse ei ole tässä mistään materialismista, itse lahjoilla tai niiden arvolla ei ole merkitystä. Kortti, puhelinsoitto tai edes tekstiviesti lapsen syntymäpäivien johdosta olisi lämmittänyt. Lapsen vaari on muuten ihan sivistynyt mies, eikä rahan puutekaan voi olla syynä. Miksi hän noin räikeästi jättää lapsenlapsensa huomioimatta? Vai ylireagoinko? Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (7)
Kun olit raskaana niin se luuli että sieltä syntyy leikkikaveri. Ihan samanlainen käpy kuin se itsekin on, mutta vaan pienempi. Sellainen jonka kanssa voisi käydä kalassa, kaljalla ja katsomassa mutapainia... Oli ihan järkyttynyt kun sieltä tulikin sellainen pieni rääpäle jolle ei saa edes keskikaljaa juottaa.... Keräilee nyt ajatuksiaan... sellaisia ne meidän lutuiset vanhukset on...
niinhän se yleensä on että nainen huolehtii kaikki lahjat.
Ei taatusti ilkeyttään tee mutta se ei kuulu hänen tapakulttuuriinsa.
Oletteko koskaan jutelleet lahjoista? Vai onko aihe tabu? Kannattaisi jutella, jotta asia ei vaivaisi sinua.
Jos joskus juttelette, niin mainitsepa sopiva lahja, jonka voi antaa vaikka joka joulu- ja synttärilahja. Olkoon se vaikka Aku Ankan vuosikerta yhteiseksi kaikille lapsille. Ja ikimuistoinen lahja.
Itse muistan, kuinka isoveljelleni tuli Aku Ankka, jonka sai lahjaksi kummeiltaan. Se oli vuosittainen synttärilahja veljelleni, ja kummit aina maksoivat sen. Tosiasiassa en muista kovinkaan monta muuta (omaa tai veljeni) synttärilahjaa, mutta tuon Aku-lahjan muistan.
meilläkään vaari (appeni) muistanut, mumma (anoppi) kyllä. Ja samaa epäilen kuin nelosella. Eikä tainnut muistaa kenenkään muidenkaan lasten lapsia ennen kuin valmistujaisissa.
En pitänyt mitenkään omituisena, vaari nyt vaan oli sitä tyyppiä, ettei ollut tapana. Jos kauppaan kuljetti, niin saattoi antaa 'karkkirahaa' lapsille tai ostaa jonkun karkkipussin tms. Nyt vaan ei enää oo vaaria. joten ei muisteta enää mitenkään...
Mummo ei hoida koskaan eikä muista mitenkään jouluna tai edes muista syntymäpäivänä mitenkään ainoan lapsensa kahta lasta. Eikä muista isomummitkaan mitenkään, vaikka asuvat kotona ja tapaavat ystäviään säännöllisesti ja ostavat heille lahjoja ja lähettelevät kortteja. Eivät mummot eikä pirteät isomummot soita koskaan mitä heidän ainoilleen lapsenlapsenlapsilleen kuuluu. Sellaisia ne mummot on, ilkeitä ja sadistisia ja sukulaisistaan välinpitämättömiä.
En tosiaan tiedä miksi, mutta ei tee sitä ilkeyttään vaan ajattelemattomuutta. Jonain vuosina isäni soittaa minulle vääränä päivänä onnitellakseen. En enää vuosiin ole oikaissut tuota virhettä, mitä sen on oikeastaan väliä.
Äitini on hoitanut syntymäpäivälahjat minun lapsilleni. Ovat tuoneet ne aina sinä päivänä, kun olemme järjestäneet juhlat. Joululahjat olemme vaihtaneet aina muutamaa päivää ennen joulua, kun olemme nähneet. Nyt kun hän ei enää kykene tätä tekemään, niin lapseni ei ole saanut enää lahjoja minun vanhemmiltani. Jouluna tilanne menee ok, kun lahjojen antajana on pukki. Mutta synttärilahjan puutetta lapseni ihmettelevät ("miksei mummi ja vaari antaneet lahjaa?), mutta olen sanonut, ettei lahjoilla niin väliä, meidän synttärijuhlille saa tulla ilman lahjaakin.
Itse en tästä loukkaannu. Vanhempani ovat minulle rakkaita, vaikka ovatkin hieman ajattelemattomia. Pahinta on se, että huomaan omassa käytöksessänikin vastaavaa ajattelemattomuutta, vaikka pyrinkin huomioimaan muut toisella tavoin kuin omat vanhempani tekivät.