Miten saada 5 v maistamaan uusia makuja ja syömään monipuolisemmin?

Kakkuveitsi :-) täällä taas.

Meillä 2v. raja on ylitetty tutin kanssa ja meitäkin huolettaa, että lapsi saa purentavirheen ja puhekin saisi kehittyä paremmin... Mutta tutti tuntuu olevan niin tärkeä, että ei olla vielä päästy viemään oraville.



Voimia vielä vihannesten kanssa! Mäkin jäin miettimään tuota aistiyliherkkyyttä, yhden tutun lapsella on todettu se ja myös äidillä on itsellään se lievempänä. Ilmeisesti asian tiedostaminen kuitenkin on helpottanut heidän elämäänsä. Ei kaikkea tarvitse diagnosoida, mutta voisihan sitä hiukan selvittää, olisiko kyse jostain tällaisesta.



Joskus, kun joudan pyöriä palstalla, käynnistän keskustelun tästä syömään pakottamisesta. Olen ihan pöyristynyt siitä, että 2000-luvun Suomessa vielä istutetaan tenavia saman ruoan ääressä.

Hauska taas törmätä sinuun täällä. Aistiyliherkkyys on välillä tullut kyllä mieleen, välillä myös aistialaherkkyys, siitäkin on jonkinmoisia viitteitä ollut. Voikohan niitä olla yhtäaikaa? No, kumpaisessakin kait aistien välittämää tietoa tulkitaan aivoissa jotenkin erilailla kuin yleensä.



Pakkoruokintaan meilläkään ei lähdetä, en jaksa uskoa että sillä keinoin saa mitään hyvää aikaa - paitsi parhaimmassa tapauksessa lapsen syömään - mutta onko se kaiken sen muun "oheistuotteen" väärti, mitä pakottamisesta seuraa?

Jos pyydät lapsen kavereita jäämään syömään, niin söisikö sitten, kun muutkin kerta syö?

Porkkanat raakana, herneet suoraan pakkasesta. Kannustan vain tarjoamaan, vaikkei maistukaan. Raskasta, mutta jossain vaiheessa ehkä alkaakin maistua. Jos lakkaat tarjoamasta, ei mene ehkä myöhemminkään. Kokeile eri tapoja ja tosiaan kypsennettynä / raakana, eri ruoissa, dippikastikkeen kanssa...

Tsemppiä.

- pinaattiletut

- tomaattikastike (+tonnikala/jauheliha)

- broileri + keltainen paprika

- lihapullat

- lohi



En jaksa millään syödä/syöttää vuodesta toiseen vain viittä lämmintä ruokalajia, mutta jos teen jotain muuta, penska ei syö. Korkeintaan närppii lihanpalat ja syö ne. Mikään kasvis/vihannes/hedelmä ei kelpaa paitsi tomaatti ja paprika + letuissa pinaatti kypsennettynä. Tuoreeltaan hän kyllä syö myös porkkanoita, kurkkua, salaattia ja useita hedelmiä ja marjoja.



Yhtä ronkeli lapsi on päiväkodissakin, syö varmaan sielläkin lähinnä leipää ruoka-aikoina. On hyvin hoikka, mutta kasvaa pituutta hyvin.



Mitkään tavanomaiset "lasteruoat" eivät nekään lapselle kelpaa: hampurilaiset, nakit, ranskalaiset perunat, pizza, kalapuikot ja mitä niitä onkaan...sinänsä ihan hyvä, niissä kun ei ravintoaineita ole nimeksikään ja ovat lähinnä pelkkää rasvaa ja suolaa. Karkki sentään kelpaa:-).



Mitä tällaisen lapsen kanssa voi tehdä? Miksi lähes kaikki maistuu pahalta tai tuntuu muuten epämiellyttävältä?



ap

Nirso lapsi on kyllä rasittava vanhemmille, ei voi muuta sanoa.... Mutta hei, eihän teillä ole hätää, jos lapsi syö tuoreeltaan kasviksia ja hedelmiä!

Meillä on linjana, että tehdään sitä, mitä itse on ajateltu ja lapset syö, mitä siitä syö. Jos tiedetään, että on tosi epämieluisaa, laitetaan sitten enemmän sopivia kasviksia ja leipää lisäksi.

Ja tottakai usein laitetaan myös lasten suosikkeja. Mutta ei tuu mitään, jos lapsi pyörittää koko perheen ruokailua.

Mä ehdotan kyllä, että testailet vaan oman pääsi mukaan teille sopivia ruokalajeja... Ei lapsi ruoan ääreen näänny.

Enkä tarkoita olla mikään natsi, ihan hyvässä hengessä. Tosiaan, usein voi vaikka kysyä lapselta, mitä hän toivoisi huomiseksi ruoaksi! Eli hänenkin pitää saada osallistua.

Osallistumisesta muuten - jos yhtään on kiinnostusta, ota mukaan ruoanlaittoon. Vaikka se hidastaa ihan sikana, meillä ainakin herättää paljon kiinnostusta ruokaa kohtan. Maistaakin ehkä helpommin, jos on itse pilkkonut jotain tai kuorinut sipulit. Olen antanut 5v. jo leikata "kakkuveitsellä" (sellaisella pyöreäpäisellä) vaikka mitä, esim. kesäkurpitsaa, kurkkua, munakoisoa... Joo, yksi haava on tullut, mutta vain yksi.

t.3

Muutimme kesällä suomeen ja myös meillä 5vuotias joka ei vieläkään suostu sy ömään esim. hernekeittoa,pinaattilättyjä/keittoa,verilättyjä,perunasipulisekoitusperunoita,kalaa missään muodossa ja en nyt edes muista mitä kaikkea hän ei syö. Syö onneksi hyvin salaatteja, raasteita marjoja, hedelmiä ym lisukkeita.

Ymmärrän, että noissa ruoissa menee kauemmin aikaa mitä ei ole koskaan syönyt eli mitä nyt suomesta voidaan ostaa. Ja en ole ottanut stressiä.

Uskon, että kyllä se aika siitä opettaa lastakin syömään monipuolisemmin. Isoveli on nyt ekaluokalla ja kyllä hänellä on koulussa jonkinverran kasvanut ruokalajit mitä nyt syö, mitä ei siis ole aikaisemmin syönyt.

Meidänkin tyttö on hoikka, mutta on kyllä ikäisiään lapsia paljon pitempikin.

saa lapsen suhtautumaan ruokaan uteliaammin ja myönteisemmin.

Raaoista vihanneksista ja hedelmistä tosiaan jotain menee alas, pitää iloita siitä. Itse söisimme hyvin kasvispainotteista ruokaa, täytyy ilmeisesti sitten vain tehdä sitä eikä säveltää aina jotain sellaistakin, mitä lapsi syö edes osittain - rääppii lihat kastikkeen joukosta tms. Ehkä jonain päivänä onnistaa...



Lapselta kun kysyy mitä haluaa ruoaksi, vastaus on aina sama: joko spagettia ja jauhelihaa (ei missään nimessä kuitenkaan makaronilaatikkoa!) tai pinaattilettuja.



LApsi muutenkin vastustelee aivan tavattomasti kaikkea uutta, esimerkiksi uudet vaatteet ovat todella epämiellyttäviä eikä vaatteita voi ottaa käyttöön kuin pitkän houkuttelun jälkeen. Mistä lie perinyt näin vahvan ennakkoluuloisuuden.



ap

Viiden ruokalajin ruokalista romukoppaan. Suosikkiruokiakin silti tarjolle välillä.

... Joo, yksi haava on tullut, mutta vain yksi.

t.3

ja se aiheutti niin suuren paniikin että sen jälkeen ei ole enää osallistuttu :(

sellaista keinoa, että katetaan vaan esim. vanhemmille ja sanotaan että nämä ovat vain meidän herkkuja, ei lapsille ollenkaan. Johan alkaa tehdä mieli kiellettyjä herkkuja. En tiedä, miten eettinen keino, mutta aika toimiva :)

Kun kerran sanot, että lapsi kasvaa pituutta hyvin, niin miksi annat lapsen määrätä mitä teillä syödään? Sen kun alat vain tekemään monipuolisesti eri ruokia, ja ruokaa on tarjolla vain ruoka-aikoina ja vain sitä mitä on. Jos lapselle ei kelpaa, niin sitten on nälässä. Kyllä kummasti kelpaa seuraavalla aterialla.



Älä pelkää lapsesi reaktioita äläkä anna hänen pompottaa. Sinä olet äiti ja sinä saat määrätä mitä syödään. Ja sitten välillä on lapsen vuoro toivoa mitä ruokaa syödään, mutta ei tietenkään joka aterialla! Eihän lapsi voi olla ainoa perheessä, jonka ruokatoiveet toteutetaan!

Ootko kokeillut olla piittaamatta. Eli et edes houkuttele lasta syömään, sillä sekin herättää yleensä vastareaktion. Vaan laitat vaan tyynesti ruuat lautaselle, ja jos lapsi marisee tai ei syö, niin sanot vain välinpitämättömästi 'aha'.



Meillä toimii tuo parhaiten. Tuloksena on se, että lapsi joko jättää syömättä tai sitten syö. Tilanne ei kuitenkaan voi mennä huonommin kuin aiemminkaan, joten kannttaa kokeilla tuotakin. Ainakin se on vanhemmalle stressittömämpää.

Pojan mielestä syötäviä ruokia ovat:

-uunilohi

-lohikeitto

-poron/hirvenkäristys

-pizza

-makkara



No loppuporukka ei ole kovin innokas samoja ruokia syömään päivästä toiseen, joten vinkkejä otetaan vastaan. Kyllähän meillä muutakin tehdään, mutta joko jää syömättä (eli istuu vaikka 2h pöydässä, mutta ei syö) tai sitten syödään vain perunat/makaronit ja muu jää lautaselle. &v isoveli taas syö ihan kaikkea mitä eteen kannetaan, menee myös simpukat, katkaravut, oliivit ja ravut.

Myös tuota välinpitämättömyyttä, kavereiden esimerkkiä jne. mutta eipä sillä ole ollut mitään vaikutusta ruokailuun. Pari edistysmisaskeltakin on kyllä otettu, kun esim. mozzarella juusto alkoikin yhtäkkiä maistumaan - lapsi uskalsi maistaa juustoa ja totesikin sen yllättäen hyväksi.



Hankalaa on sekin, että tietyn raaka-aineen pitää maistua juuri tismalleen samanlaiselta joka kerta - jos viinirypäle tai avokado (mitä onneksi syö!) maistuukin erilaiselta kuin edellisellä kerralla, vaikka kyse olisi samasta lajikkeestakin, hedelmä jää syömättä.



Lapsi pystyy olemaan myös useita päivä lähes syömättä, jos mieleistä ruokaa ei ole tarjolla, esimerkiksi leipää. Ei syö, vaikka olisi nälkä. Jossain vaiheessa äitiä alkaa kyllä stressaamaan moinen, sillä lapsi on jo nyt alipainoinen.

Syömiseen on yritetty olla kiinnittämättä liiemmälti huomiota, ei siis olla patisteltu, uhkailtu, lahjottu tai kiristetty, ei edes liiemmälti kiinnitetty huomiota, Välillä on yritetty kannaustaa maistamaan ja mainittu, että hyvä kun uskalsit maistaa uutta ruokalajia tms, olitpa rohkea tms.



Mutta ei kun ei. Näillä mennään.



ap

Pakottaminen / nälässä pitäminen EI toimi, vaikka hyvin usein sellaisia neuvoja kuulee. Jotkut lapset ovat itsepäisempiä kuin neuvojat uskovatkaan ;) Meilläkin lapsi (3 v) elää leivällä, kurkulla, hedelmillä, jugurtilla, spagetilla ja (pinaatti-/porkkana-)letuilla.



Meillä on kuitenkin nyt projektina uskaltautua edes maistamaan. En vaadi vielä maistamaan kastikkeita tai pataruokia, ollaan vielä ihan peruselintarvikkeissa: riisi pelkiltään, paistettu peruna, joku vihannes...



Jos lapsi meinaa karata pöydästä, otan syliin ja lautanen eteen. Istumme pöydässä yhdessä niin kauan, että kyseinen ruoka-aine edes käy suussa. Vaikka sitten sylkisikin ulos. Alku se on sekin, ja ainakin päivähoidosta sanottiin, että tyttö on nyt uskaltautunut maistamaan sormella muussia, kasvissosekeittoa, puuroa... Ehkä toivoa vielä on... mutta hitaasti tuollaisen jääräpään kanssa on aloitettava...



Hyviä hermoja vaan toivottelen kohtalotovereille...

Suosittelen muuten soittoa terveyskeskuksen ravintosuunnittelijalle. Meille ainakin sattui oikein mukava ihminen puhekumppaniksi. Ei syytellyt mitenkään, vaan katsottiin yhdessä, millaisen monipuolisen ruokavalion voi rakentaa niistä ruoka-aineista, jotka lapselle kelpaa. En nyt tietenkään halua sanoa, että on muka oikein, että lapsi päättää itse mitä syö. Tietenkin ruokavaliota pitäisi saada laajennettua, mutta jos se ei kerta kaikkiaan onnistu ja itseä alkaa huolestuttaa ruokavalion kapeus, niin ravintosuunnittelijalta voi saada apua. Omasta mielestäni sitä paitsi lämmin ruoka ei ole mikään pakko, jos esim. täysjyväleipä, hedelmät kelpaavat. Pääasia, että joka ruoka-aineryhmästä tulee syötyä jotakin.

Tuo pojan syötnilista näyttää onneksi terveelliseltä ja siinä on kalaa, lihaa ja kasviksia. Periaatteessa noillakin pärjää hyvin, vaikkakaan muut eivät halua syödä joka päivä samoja ruokia. Superallergisilla lapsilla on usein ruokalista paljon suppeampi ja silti ravitsemusterapeuttien mukaan saavat kaiken tarpeellisen.



Meillä on supernirso 2-vuotias. Ei esim. suostu maistamaan mitään ruokaa joka on väriltään punaista. Joten ei mene alas esim. marjat tai punertavat jogurtit. Lista syötävistä ruoista on aika lyhyt. Olen yrittänyt vaikka mitä mutta mikään ei auta.



Pahinta on ulkopuolisten kommentit. Arvellaan, että hemmottelen lasta ja vika on äidissä. Itse olin lapsena kanssa hyvin nirso mutta nyt aikuisena ei oikeastaan ole ruoka-ainetta jota en söisi.

Ja todellakaan nälässä pitäminen ei auta. Tyttö tokaisee vain että no sitten hän on nälässä ja niin onkin. Meillä pieniä edistysaskelia tulee, yhdessä vaiheessa kaikki jauheliharuoat ei uponnu, mutta nyt syö lihapullia ja lasagnea, mutta jauhelihakastike tökkii edelleen.

etten soisi samaa muille.



Olen minäkin saanut kuulla, että vika on äidissä, kun lapsi ei syö tai nirsoilee. Onneksi jokin aika sitten Hesarissa oli nirsoudesta artikkeli, jossa piirteen todettiin olevan pitkälti perinnöllinen eikä se liity kasvatukseen eikä vanhempien toimintaan (kasvatuskäytänteetkin ja asenteet voivat olla perinnöllisiä, mutta nyt siis ei ole siitä).



Sietokykyä siis kaikille vastaavassa tilanteessa oleville! ap