Miten saada 5 v maistamaan uusia makuja ja syömään monipuolisemmin?

mutta olisi mukava, jos hän söisi myös lämmintä, kasvispainotteista ruokaa kuten me muutkin perheenjäsenet. Ettei aina tarvitsisi olla kalaa tai lihaa - ne kyllä kelpaavat. Samoin jotkut kasvikset (noin 5) raakana.



33lla oli hauskoja ideoita, kiitos niistä. Lapsemme on niin leikki-intoinen, että sen varjolla varmaan voisi päästä laajentamaan makuskaalaa - ehkä.

Ruokien uudelleennimeäminen ei kuitenkaan johda meillä mihinkään.



Tosiaan, proektien ajankohdat kannattaa suunnitella etukäteen. Jos asian esilletuonut kirjoittaja viittasi asialla meidän tuttiepisodiin, niin ajankohtaa oli tosiaan mietitty etukäteen. Kun lapsi täytti 2v. oli korkea aika luopua tutista, sillä kahden vuoden ikäpyykin jälkeen tutti alkaa vaikuttaa jo purentaan, mikä kuulosti välttämisen arvoiselta asialta. Mitkään pikkuoraville tutin viemiset eivät toimineet enää yöllä, vaikka päivällä ajatus lapsesta olikin ihan kannatettava. Yöllä tuttipula oli huutava.



ap

yritetään mennä asiassa eteenpäin myös lapsen ehdolla, sillä itse en halua yhdistä syömiseen mitään pakottamista tai negatiivisia asioita, ne eivät edistä asiaa yhtään kun vastassa on riittävän sinnikäs tyyppi. Mikään lahjominen ei myöskään auta, sillä maailmasta ei löydy riittävän mielenkiintoista tai haluttavaa asiaa että lapsi söisi jotain mitä ei halua suuhunsa laittaa. Eikä syömisestä pidä muutenkaan palkintoja jakaa.



meillä on toiminut vähän se, että lapsi on tajunnut että pitää syödä että kasvaa isoksi. Hänellä on pari isoa vaatetta, jotka kiinnostavat kauhesti (samanlaisia kuin jollain isommalla tutulla pojalla) ja niitä käydään ihailemassa välillä kaapissa iahn lapsen toiveesta. Että joskos hän jo nyt voisi niitä käyttää :)



meillä lapselle ei voi missään nimessä antaa ruokajuomaa ennenkuin aterian jälkeen, sillä hän imaisee välittömästi maidot mahaansa ja sanoo että nyt on maha täynnä ja se syöminen loppui sitten siihen. Ei myöskään leipää. Mitään ylimääräisiä välipaloja ei anneta.



Kaikilla ei muuten toimi tuo että "kun lapsi on alusta saakka syönyt kaikkea niin kyllä se sitten syö aina". Esimerkiksi puurot ovat tällä hetkellä ehdottomien ei-juttujen listalla, vaikka pienempänä niitä meni ämpäreittäin.



Kyllähän jotkut ovat koko ikänsä hirveän kranttuja ruuan suhteen. Muistan yhden lukiokaverini joka ei koskaan syönyt muuta kuin näkkäriä ja vettä koulussa. Kolmen vuoden aikana ei löytynyt ainuttakaan maistuvaa ruokaa.

yritetään mennä asiassa eteenpäin myös lapsen ehdolla, sillä itse en halua yhdistä syömiseen mitään pakottamista tai negatiivisia asioita, ne eivät edistä asiaa yhtään kun vastassa on riittävän sinnikäs tyyppi. Mikään lahjominen ei myöskään auta, sillä maailmasta ei löydy riittävän mielenkiintoista tai haluttavaa asiaa että lapsi söisi jotain mitä ei halua suuhunsa laittaa. Eikä syömisestä pidä muutenkaan palkintoja jakaa.



meillä on toiminut vähän se, että lapsi on tajunnut että pitää syödä että kasvaa isoksi. Hänellä on pari isoa vaatetta, jotka kiinnostavat kauhesti (samanlaisia kuin jollain isommalla tutulla pojalla) ja niitä käydään ihailemassa välillä kaapissa iahn lapsen toiveesta. Että joskos hän jo nyt voisi niitä käyttää :)



meillä lapselle ei voi missään nimessä antaa ruokajuomaa ennenkuin aterian jälkeen, sillä hän imaisee välittömästi maidot mahaansa ja sanoo että nyt on maha täynnä ja se syöminen loppui sitten siihen. Ei myöskään leipää. Mitään ylimääräisiä välipaloja ei anneta.



Kaikilla ei muuten toimi tuo että "kun lapsi on alusta saakka syönyt kaikkea niin kyllä se sitten syö aina". Esimerkiksi puurot ovat tällä hetkellä ehdottomien ei-juttujen listalla, vaikka pienempänä niitä meni ämpäreittäin.



Kyllähän jotkut ovat koko ikänsä hirveän kranttuja ruuan suhteen. Muistan yhden lukiokaverini joka ei koskaan syönyt muuta kuin näkkäriä ja vettä koulussa. Kolmen vuoden aikana ei löytynyt ainuttakaan maistuvaa ruokaa.

Lapsia neljä ja juuri 5.v. ei suostu syömään mitään muuta kuin spagetti ja kastike tai sitten ruisleipää, jossa päällä juustoa ja sekin pitää mikrossa sulattaa.

Mietin että miten poika on tähän tullut?

Ennen söi todella hyvin, kaikki meni alas mitä pöydässä oli. Söi kalat ja lihat, kasvikset ja marjat.

Kysyin neuvolassakin että mitä pitäisi tehdä, sanoi vaan että älä stressaa, syö minkä syö.

Joka kerta laitan hänellekin lautasen ja nostan ihan vähän ruokaa siihen. Ja joka kerta kuuluu YÄK en syö! Enkä enää edes jaksa taistella...

Miksi tämä sivusto ei ikinä toimi vaan aina tulee joku virheilmoitus :(

Sepä se, kun pitäis jaksaa taistella eikä lopettaa kesken "leikin"...

asia, joka vaikuttaa vanhemman ja lapsen vuorovaikutukseen. Meillä myöskään ei lähdetä lahjontalinjalle, ei kiristykseen eikä uhkailuun. Meillä lapsi on jo vauvasta pitäen ollut tällainen ja vaikka välillä jokin ruokalaji olisi kelvannutkin, saattaa se jonkin ajan päästä olla jo sietämätöntä.



Muistan itse lapsuudestani, miten kammottavaa oli syödä tuntikausia jotain aivan hirveää ruokaa, ja pakko oli. SAmaa helvettiä en kyllä omalle lapselle halua.

Kun lapsi täytti 2v. oli korkea aika luopua tutista, sillä kahden vuoden ikäpyykin jälkeen tutti alkaa vaikuttaa jo purentaan, mikä kuulosti välttämisen arvoiselta asialta.

Muutaman kuukauden kun odottaa, niin lapsi alkaa ymmärtämään lahjomista ja perusteluja jo paljon paremmin, ja lopputulokseen voidaan päästä huomattavasti lempeämmin. Sitä juuri tarkoitin sillä jääräpäisyydestä joustavuuteen siirtymisessä, ettei mitkään suositukset ja ohjeet ole niin kiveen hakattuja, että lasta pitää niiden vuoksi kohtuuttomasti rääkätä.

Jos olisin tiennyt, olisi vierottaminen aloitettu myöhemmin. Sitä kuvitteli, että muutamassa yössä helpottaa - kuten kaikilla muillakin - sillä niinhän sitä yleensä tapahtuu. Paitsi tässä asiassa. En tosiaan osannut arvata, miten tärkeä yötutti oli lapselle, sillä päivät hän pärjäsi sitä ilman mainiosti.



Purennan lisäksi toinen vierottamiseen liittyvä tekijä oli se, että yöunien katkonaisuus alkoi olla itselleni uuvuttavaa (olinkin sen vuoksi jo sairastunut pariin ikävään tautiin, joista toinen on yhä riesanani) - lapsi havahtui hereille noin 8 kertaa yössä siihen, ettei tuttia ollutkaan suussa eikä hän itse osannut nostaa sitä suuhunsa jostain syystä, vaan heti herättyään alkoin parkuminen. Ajattelin, että tutista luopuminen parantaisi yöuniammekin ja olisi hyväksi terveydelle.



ap

Sepä se, kun pitäis jaksaa taistella eikä lopettaa kesken "leikin"...

Eihän siitä ole montakaan viikkoa, kun telkasta tuli dokumentti kolmekymppisestä miehestä, joka pystyi syömään vain sipsejä ja kokista. Sen ruokavalioon ei siis kuulunut yhtään mitään muuta, ja jos se rohkeasti ja reippaasti yrittikin syödä muuta, niin oksensi sen.

Syytä siinä selviteltiin, ja vanhemmat oli sen aiheuttaneet, kun olivat istuttaneet miestä lapsena tunteja lautasen ääressä, että pakko syödä, ennen ei pöydästä poistuta.

Että pakottakaa ja taistelkaa vaan syömisestä, jos haluatte lapsellenne syömisongelman.

Lapsi itki ja söi ja lopulta oksensi.



Sen jälkeen tajusin noin sekunnissa että syököön vaikka pelkästään omenoita loppuikänsä mutta tuolle linjalle ei lähdetä. Pääasia että kasvaa, vaikka laiha onkin.

etten itse ala pakottamaan lasta syömään epämiellyttäviä ruokia, syö lautaselta sen mitä syö ja sillä hyvä. Toissapäivänä oli hernekeittoa ja lapsi söi jokusen lusikallisen ja nieleskeli ja pidätteli oksennusta. En mä ala samaa ruokaa sille sitten iltapalalla laittamaan nenän eteen vaan keitin puuron, joka upposikin hyvin. Sitten kun ruokana on vaikka poronkäristystä, niin poika haluaa sitä aamupalaksi ja päiväruokasi seuraavanakin päivänä. Tottakai annan, kun kerran maistuu ja terveellistäkin on.



Että ei meillä pikkumiehen pillin mukaan mennä, mutta en mä ala väkisin lasta syöttämään, siitä tulee vaan entistä hankalampi rumba ruokien kanssa. Kasviksista poika ei tykkää, kurkku ja porkkana on poikkeus. Ja onneksi omena ja banaani. Itse taas en välitä hedelmistä, niin en mäkään niitä väkisin syö, vaikka se olisikin terveellistä. Maalaisjärjellä tässä yritetään pärjäillä ja eiköhän ikä tuo lisää variaatioita pojan ruokavalioon.