Hapenpuute synnytyksessä,mitä tulevaisuudessa?

Näitä tarinoita ei kannata lähteä vertailemaan nettikeskustelupalstalla, ihan oikeasti. Aiheuttaa ahdistusta, ja aivan turhaan. Kannattaa keskittyä olennaiseen ja nauttia tästä hetkestä. Nimimerkillä kokemusta on.

Minä kävin täältä nettikeskusteluista joka puolelta lukemassa mitä mikäkin asia on voinut aiheuttaa lapselleni. Elämän lanka oli kuitenkin lyhyt meidän vauvamme kohdalla, vain muutaman kuukauden. Se arpa osui hänen kohdalleen niin aikaisten.

Vaikean alun vuoksi pelkäsin, että mitä "vaurioita" lapsi saa, mutta mitä siis opin. Ihan vain sen, että kannattaa elää hetki kerrallaan, eikä kannata murehtia tulevaa turhaan, kun emme voi tietää mitä milloinkin tuo elämä tullessaan.

Voimia kaikille! Ymmärrän, että kipuilette asioidenne kanssa, mutta toivon, että tästä viestistä ottaisitte opiksi ja sulkisitte keskustelupalstat ja nauttisitte vauvasta/lapsesta! Elämä on liian lyhyt etukäteen murehtimiselle!

Onneksi minä ehdin antaa aikaani lapselleni, en tietenkään nyt kokoaikaa netissä istunut, mutta joskus iltasin hänen yöunien aikaan istahdin netin ääreen. Keräämään ahdistusta. En koe muuta saaneeni.



Carpe diem!

eli olen syntynyt 2 pisteen vauvana, minulla oli paha aspiraatiopneumonia (eli olin vetänyt lapsivedet henkeen). Keuhkovaurio jäi loppuiäksi. Mutta noin neurologiselta puoleta voin todeta, että olin lastenklinikalla erityisseurannassa ja jonkin lajin testauksissa koska olin lapsena huomattavan vilkas... äiti kertoi että minulla epäiltiin MBD-oireyhtymää. No, testien lopputulos oli että lapsi on huomattavasti ikätasoa edellä kehityksessä ja luultavimmin turhautunut :) suositeltiin koulun aloitusta varhennetusti.



Tänään olen minäkin elämääni tyytyväinen perheenäiti, jolla kolme tenavaa pyörii helmoissa. Opiskeltu on, ja opiskelen varmaan lisääkin kunhan tuo jälkikasvu tuosta varttuu.





Kuten ylempänä on todettu, aika näyttää mitä tuleman pitää!

kärsi vakavasta hapenpuutteesta synnytyksessä -70-luvulla. Ei osaa matematiikkaa ym. abstraktia ajattelua ollenkaan, aivovaurio diagnoosi vuosi sitten ja eläkepaperit sai.



Pärjäilee kuitenkin omilaan ihan hyvin.

ympärillä.



Olen monesti miettinyt johtuuko hänen kärsimättömyytensä tästä, lyhyt pinna, ei jaksa keskittyä pitkää aikaa mihinkään.

Pitkittynyt synnytys ja napanuora kaulan ympärillä. Hapenpuutteesta aiheutui jotakin - neurologista - joka ilmenee kömpelyytenä sekä "kahvikuppineuroosina" eli käsien tärinänä. Ei haittaa elämää mitenkään, meidän perheessä minä kannan tarjottimen kahvilassa pöytään :-)

hapenpuutteesta kärsinyt. Seurauksena LIEVÄ cp-vamma, jota monet ulkopuoliset tuskin huomaavat. Motoristen taitojen oppiminen ollut koko elämän ajan hitaampaa kuin ikätovereilla ja olen normaalia kömpelömpi. Lisäksi minun on vaikea rentouttaa kehoa kokonaan, tästä syystä esim. oma synnytykseni oli keisarinleikkaus. Noita em. juttuja lukuun ottamatta olen täysin "normaali", sosiaalisesti taitava ja älyllisesti lahjakas, opinnoissa ja työelämässä olen menestynyt loistavasti. Ja mikä tärkeintä, olen onnellinen.



Hapenpuutteesta voi siis seurata jotakin, mutta ei mitenkään välttämättä. Enkä ainakaan itse olen sen onnettomampi tai "huonompi" tuon piene vammani vuoksi kuin mitä olisin muuten.



Tärkeintä on, että et kuitenkaan syytä tai syyllistä itseäsi mitenkään tapahtuneesta!

ponnistusvaihe pitkittyi ja lopulta vauva revittiin väkivaltaisesti imukupilla ulos lääkärin painaessa samalla kohtua toisesta suunnasta. vauvan sydänäänet laski hälyttävän alas ja katosivat kokonaan välillä ja palasivat taas vähän ylemmäs. vauva virkosi suht pian kun saatiin ulos mutta vaati lisähapetusta ja mm. napanuorasta otettu hapetusarvo oli hälyttävän alhainen.



lääkärit ei ole ottaneet kantaa mitä vaurioita tuo saattoi aiheuttaa. ovat sanoneet vain että turha murehtia. minua tämä ahdistaa. lapsi on vielä vauva. mitä voi olla edessä??

Ei välttämättä yhtään mitään. Sitten kun lapsi saa ekan uhmakohtauksen, niin mietit, johtuuko se siitä. Tai kun teininä ekan kerran juo viinaa. Aivot kestävät 4 minuuttia ilman happea. Se on pitkä aika. Lisäksi vauvan aivot kestävät enemmän kuin aikuisen, pystyvät vielä korjaamaankin tilannetta nimittäin. Jos vauva on nyt ihana, niin nauti.

Ei välttämättä yhtään mitään. Sitten kun lapsi saa ekan uhmakohtauksen, niin mietit, johtuuko se siitä. Tai kun teininä ekan kerran juo viinaa. Aivot kestävät 4 minuuttia ilman happea. Se on pitkä aika. Lisäksi vauvan aivot kestävät enemmän kuin aikuisen, pystyvät vielä korjaamaankin tilannetta nimittäin. Jos vauva on nyt ihana, niin nauti.

ja aivan mielettömän ihana. mutta minua ahdistaa kun aina välillä luen juttuja mm. adhd:sta ja muista neurologisista jutuista.. jopa luin että lapsesta voi tulla aggressiivinen hapenpuutteen takia. selvää on että hapenpuutetta OLI, se on varmaa. mutta en tiedä miten se vaikutti :( . ja tämä tuntuu tosi ahdistavalta ajatukselta.. vaivaa päivittäin. varsinkin kun tunnen syyllisyyttä kun en saanut lasta ponnistettua vaikka yritin ja yritin, ei vain edennyt tarpeeksi nopeasti :(

olin minäkin, sininen, elvytettävä. Nyt kohta nelikymppinen, hyvässä liitossa ihanan miehen kanssa, kolme tervettä lasta, työssäni viihtyvä ja menestynytkin. Matikkapäätä ei kylläkään ole, mutta en usko sen johtuvan syntymäni ongelmista ;)

Nykyään olen 3-kymppinen, onnellinen, 2 lapsen äiti, paljon ystäviä, uralla menestynyt DI.

Meille syntyi viitisen vuotta sitten poika, joka myös kärsi hapenpuutteesta synnytyksessä. Imukupilla autettiin ulos ja pisteita sai 1. Napanuoranhapetusarvoa ei siinä häslinkissä edes saatu. Neurologin kontrolleissa kävi vauvana pari kertaan alkuvaiheen huonoiden pisteiden takia.



Nyt terve 5v, joka rauhallinen, ystävällinen, osaa lukea ja on motorisesti taitava. Eli välttämättä ei jää mitään.

Voi olla että jotakin tulee eteen, mutta turha sitä on etukäteen murehtia. Luultavimmin selvisitte säikähdyksellä, toivottavasti.



Meillä kumpikin lapsi jäi synnytyksessä jumiin, sykkeet romahtivat, tupa täynnä huolestuneita ihmisisä, imukupilla ja vatsasta painamalla revittiin kumpikin lapsi ulos. Toisella oli vielä napanuora kaulan ympärillä.



Ekan synnytyksen jälkeen olin kauhuissani ja ajattelin että toinen menee varmaan paremmin ja kävin pelkopolilla ym. Ja sama painajainen sitten toistui...



Kumpikin oli happiseurannassa mutta arvot olivat ok kun kotiin lähdettiin. Mitään vaurioita ei tullut. Vanhempi on nyt 5v ja todella reipas ja fiksu poika (tietenkin ;)). Nuorempi vähintään yhtä pätevä.



Nauti lapsestasi ja iloitse yhteisestä ajasta!

romahti syke, kahden ihmisen voimin painettiin ulos (laakari seisoi pihtien kanssa odottamassa, niita ei kuitenkaan tarvittu); synnytyksen jalkeen verensokerit romahtivat vauvalla (myos merkki hapenpuutteesta; taustalla ei diabetesta tms. muuta mahdollista syyta). Nyt reipas 5 eskarilainen, opettelee kirjaimia jne. ja eskariopen palautteen mukaan on "nappara tytto" jonka suhteen ei erityisia huolenaiheita. Ei siis mitaan erikoisia seuraamuksia, tietysti valilla mietin etta kun (ei-hapenpuutteesta karsinyt) pikkuveli on monessa asiassa isoa siskoaan samanikaisena edella (esim. motorisesti ja matemaattisesti), etta voisiko johtua siita vai onko kyseessa vain yksilolliset erot, joita olisi ollut muutenkin.

Hapenpuute oli todella pitkä, vauva ei alkanut edes hengittää itse vaan vietiin koneessa teholle. Todella virkeä ja ihana 1-vuotias on nyt talossa. Pari kertaa käytiin sairaalassa kontrollissa ja kun ei etsimälläkään mitään vikaa löydy (mm aivot kuvattiin kahdesti), niin loppui ne seurannat.

.

Ensimmäiset viikot vauva lähinnä nukkui. Sen jälkeen on ollut ihan tavallinen vauva. Huoli oli alussa toki valtava, mutta olen jo rauhoittunut.



Kukaan ei toki voi tietää, seuraako myöhemmin jotain oppimisvaikeuksia tms. Nyt on täysin ikäistensä tasolla (ja äidin mielestä tietysti paljon etevämpikin:)) karkeamotoriikassa, hienomotoriikassa ja kielenkehityksessä. Tästä iloitaan ja huomisesta ei huolehdita.

Kukaan ei voi varmasti tietysti tietää, mutta voihan muutenkin tulevaisuudessa tulla mitä vaan, vaikka synnytys olisi sujunut kuinka hyvin tahansa...



Meillä synnytys pitkittyi eikä edennyt, lopulta tehtiin kiireellinen sektio ja lapsi oi tosi huonossa kunnossa. Leikkaussalissa intuboitiin ja joutui heti hengityskoneeseen, jossa oli muutaman päivän. Ihan terve poika saatiin kuitenkin, toipui hurjasta alusta tosi nopeasti. Nyt on kohta 5v, ja on oppinut kaikki asiat tosi aikaisessa vaiheessa, joten mitään oppimisvaikeuksia ei ainakaan ole. Ja mitään muutakaan ei ole diagnosoitu. Jo muutaman kuukauden ikäisenä lääkärit totesivat, että on terve, ei jäänyt mitään vammoja hankalasta alusta.

toinen 9 pisteen vauva, toinen 10 pisteen vauva. Synnytykset nopeita ja kivuttomia. Esikoinen kärsii lukihäiriöistä ja kuopus käy puheterapeutilla. Se siitä synnytyksestä.

Meillä 10v lapsella diagnosoitiin add ja laajat oppimisvaikeudet, jotka tod.näk. seurausta synnytyksestä. Näin neurologi sanoi.



Synnytykssä lapsi oli pitkittyneessä ponnistusvaiheessa pahoin jumissa ja lopuksi sydänäänet hävisivät ja päädyttiin hätäsektioon. Lapsella oli ensimmäisen vuorokauden ajan hengitysvaikeuksia ja oli erityiseurannassa sen ajan.



Silloin lääkäri sanoi että aika näyttää tuliko mitään.



Pikkulapsiaika meni normaalisit, lapsi on motorisesti taitava, oppinut kaikki ajallaan, jopa ennenkin kuin moni muu.



Mutta muutoin normaali lapsi, mitä nyt pikkasen lyhytpinnainen ja äänekäs.. :) ihana lapsi kuitenkin!

mutta "aika näyttää".



Meillä myös vauva kärsi vakavista hapenpuutteista (apgar 1-1-1), oli pitkään teholla hengityskoneessa, aivosähkökäyrä alkuun poikkeava- myöhemmin normalisoitui jne jne.. Kukaan ei alkuun pystynyt lupaamaan tai ennustamaan yhtään mitään, edes sitä jääkö lapsi henkiin.



Tällä hetkellä meillä touhuilee reipas 2v, näillä näkymin terve lapsi! Ei siis viitteitä vaurioista tai ongelmista juuri tällä hetkellä.



Voi olla että ongelmia ilmaantuu esim. vasta kouluiässä- tai sitten ei.

Itse yritän ajatella niin, että ainakin pahimmasta selvittiin, cp-vammaa tai muita oikein vakavia vammoja ei tullut. Ja ennenkaikkea, lapsi on elossa.

Voi olla että tulevaisuudessa kohtaamme ongelmia, mutta ongelmia voi tulla myös lapselle jolla ei mitään hapenpuutteita ole ollut. Joten yritän olla murehtimatta ja nautin nykyhetkestä. Syyllisyydestä kannatta yrittää eroon, on niin paljon asioita joihin ei itse pysty vaikuttamaan ja tämä on yksi niistä! Tsemppiä!

joutui kanssa hapenpuutteen takia synnytyksestä suoraan teholle hengityskoneeseen jossa oli vrk. Teholla 5 päivää ja kaikenkaikkiaan sairaalass n 2 viikkoa.

Lääkäri sanoi sairaalassa ettei hän voi luvata etteikö alusta tulisi seurauksia myöhemmin. On nyt kuitenkin erittäin älykkään ja terävän oloinen poika joka on motorisesti todella taitava. Pikkuveli joka on nyt kohta 6 kk ei vielä käänny kun samanikäisenä esikoinen jo nousi seisomaan, istui ja konttasi...Nyt 2 v puhuu pitkiä ja vaikeita lauseita- koko ajan äännessä. Aika vilkas tapaus mutta pystyy kyllä keskittymäänkin esim. lastenohjelmiin. Erittäin hellä ja empaattinen, agressioista ei tietoakaan.

täällä. Rakas lapseni syntyi valkoisena ja velttona. vakava hapenpuute synnytyksessä. pisteitä aluksi 1. Teho-osastollakin oltiin. Kohta 1v ikäinen ja kehitys edennyt normaalisti. On ihana katsoa kun lapsi kehittyy, mutta ei kannata hätäillä. Vauva-aika on niin lyhyt.