Lue keskustelun säännöt.
Työyhteisön ongelmat: auttakaa tässä ongelmassa, mua harmittaa salamyhkäisyys työpaikallani!
14.03.2009 |
Annan esimerkin. Viime viikolla eräällä entisellä työntekijällä oli juhlat kotonaan johon hän kutsui erään osaston työntekijät. Minua ei kutsuttu. Olen ollut äippälomalla usean vuoden enkä varsinaisesti tunne tätä juhlanjärjestäjää. Hän siis työskenteli meillä silloin kun mä olin hoitovapaalla.
Mielestäni on ok, ettei minua kutsuttu. Eniten vituttaa se, että tätä piti salata. Sain selville kun yksi tietämätön nuori työntekijä kysy olenko mäkin tulossa bileisiin. Hän oli yllättynyt kun kerron eete tiedä mistään juhlista mitään. Eräs toinen työntekijä tokaisi sitten tälle möläyttäjälle että "kiitti vaan" ja lähti ruokalasta!
Mä olen ihan hämilläni ja suuttunut!
Vituttaa, että mulle ei haluttu kertoa enkä ymmärrä miksi mua haluttiin jättää ulkopuolelle???
Sanonko noille pettureille, mitä ajattelen vai annanko asian olla? Tuntuu etten luota heihin enää ollenkaan. Ja seuraavan kerran kun kutsu tulee, ihmettelen haluttiinko mua kutsua ollenkaan vai tuliko paineita... huoh!
t. typy78
Kommentit (58)
niin kyllä tilanne on ihan verrattavissa siihen, että joku lapsi kutsuu synttäreilleen (=vapaa-ajan juhla) koko luokkansa/ryhmänsä PAITSI yhden. Minusta yhden ulkopuolelle jättäminen, oli syy mikä tahansa, on kiusaamista, riippumatta siitä, onnistuuko salailu vai ei.
Kauheaa, että sitä tapahtuu aikuistenkin kesken.
Olen ollut osallisena tällaisissa juhlissa, joissa oli mukana osaston porukka yhtä lukuunottamatta. Juhlat eivät tässäkään tapauksessa olleet mitkään työporukan juhlat, vaan ihan muusta syystä järkätyt bileet. Työkaverit olivat mukana ystävinä, eivät työkavereina.
Syitä, joiden takia yksi jätettiin kutsumatta; henkilökemiat eivät kohtaa, tiedämme hänen olevan kova juoruamaan asioita eteenpäin, ei osaa oikein puhua muusta kuin työasioista/omista asioistaan.
Emme myöskään kertoneet hänelle juhlista mitään. koska
-ne olivat yksityiset juhlat,
-juoru "syrjinnästä" olisi levinnyt eteenpäin
-jos henkilö olisi tiennyt niistä, hän ei olisi kutsua tarvinnut, vaan todennäköisesti ilmestynyt paikalle automaattisesti ( *olisiko näin oletettu ap:n tilanteessa???* )
-olisi ollut hölmöä sanoa, joo on bileet, mutta sua ei ole kutsuttu.Tässä siis tieto olisi lisännyt tuskaa, ja onneksi bileet eivät koskaan paljastuneet hänelle.
En ihmettele, että ap tuntee itsensä ulkopuoliseksi tilanteessa, mutta miten sitten olisi pitänyt toimia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ompas teillä mielipiteitä!
En tietenkään ole kutsujalle vihainen vaan mun työkavereille salailusta ja valehtelusta. Olen yllättynyt että suurin osa teistä mammoista on sitä mieltä että saa jättää ihmisiä ulkopuolelle yhteisössä. Hmm...
Onneksi täällä oli myös "helmiä" kuten vastaaja 15.
Taidan nostaa kissan pöydällä töissä ja sanoa etten pidä siitä että mun puolesta tehdään päätöksiä enkä suvaitse seläntakana puhumisesta!
t. typy78
Ovat hyviä ystäviä ja siksi loukkaannuin siitä salailusta ja valehtelusta. En ole kutsujalle vihainen tietenkään vaan ystävilleni.
Lisäksi mainitsen nyt kuitenkin että tunnen kyllä tämän kutsuja, olemme olleet samassa työssä vuosia sitten.
t. ap
Mun mielestä on vain erittäin huonoa käytöstä kutsua jostain porukasta kaikki paitsi yksi ja sitten vielä tarkoituksella salataan se.
Tuo kouluesimerkki oli siitä, että minä ainakin toivoisin, että me vanhemmat yhdessä kitkisimme tuollaista kiusaamista lasten leikeistä pois. Vaan taitaa olla turha toivo, jos aikuistenkaan kohdalla ei ole mitään ongelmaa käyttäytyä noin.
28
Joo ollaan kaikki kaikkien kavereita ihan koko maailmassa, ettei kelleen tule pahamieli. Myös pettyminen, kiukku jne. on sallittuja tunteita. Mun mielestä ap:n tapauksessa oli YKSITYISET juhlat, joihin hän kutsui keitä halusi, jos ap sinua ei kutsuttu, niin so what? Järjestä omat juhlat ja kutsu keitä SINÄ haluat. Ei tämä maailma niin pyöri, että lapsuudesta asti ollaan kaikkien kavereita ja teeskennellään, että ihanaa kun SINÄKIN pääsit tulemaan. Elämä on! Kyllä nämä kiusaamisjutut on viety vähän toiseen ääripäähän ja pahaa mieltähän tai vitutusta (kuten ap) EI SAA ELÄMÄSSÄ KOSKAAN KUKAAN TUNTEA! Pöh
Ovat hyviä ystäviä ja siksi loukkaannuin siitä salailusta ja valehtelusta. En ole kutsujalle vihainen tietenkään vaan ystävilleni.
Lisäksi mainitsen nyt kuitenkin että tunnen kyllä tämän kutsuja, olemme olleet samassa työssä vuosia sitten.
t. ap
Eivät kyllä vaikuta HYVILTÄ ystäviltä, minusta rehellisyys kuuluu siihen... Joten kysy ystäviltäsi suoraan, ainakin meidän YSTÄVÄpiirissä puhutaan asiat suoraan. Jos siis koko osasto on sun ystäviä... Kutsujalle ei voi olla "vihainen", hänhän päättää keitä omiin pippaloihinsa kutsuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikkien kavereita. Joskus ihmisillä on taipumusta hakea yhteenkuuluvuutta siitä, että suljetaan joku muu ulkopuolelle. Tällaisesta on useimmiten kysymys myös koulukiusaamisessa eikä sen esiin ottaminen ole mielestäni mitenkään asiaankuulumatonta. Miten todellakin opetatte omille lapsillenne toisten huomioon ottamista, jos ette itsekään osaa ottaa toisten tunteita huomioon? Ei loukkaantuminen ulkopuolelle sulkemisesta katso ikää. Toki iän ja kokemusten karttuessa voi ottaa perspektiiviä asiaan ja ymmärtää tapahtumien syitä. Siitä huolimatta tilanne tuntuu varmasti pahalta, koska kyseessä on ihmiset, joihin on aikaisemmin luottanut.
Milläköhän alalla ap on?
Joo ollaan kaikki kaikkien kavereita ihan koko maailmassa, ettei kelleen tule pahamieli. Myös pettyminen, kiukku jne. on sallittuja tunteita. Mun mielestä ap:n tapauksessa oli YKSITYISET juhlat, joihin hän kutsui keitä halusi, jos ap sinua ei kutsuttu, niin so what? Järjestä omat juhlat ja kutsu keitä SINÄ haluat. Ei tämä maailma niin pyöri, että lapsuudesta asti ollaan kaikkien kavereita ja teeskennellään, että ihanaa kun SINÄKIN pääsit tulemaan. Elämä on! Kyllä nämä kiusaamisjutut on viety vähän toiseen ääripäähän ja pahaa mieltähän tai vitutusta (kuten ap) EI SAA ELÄMÄSSÄ KOSKAAN KUKAAN TUNTEA! Pöh
Ap oli vittuuntunut salailusta, ei muusta! Pöh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitutus on hieno tunne, tulkoon se sitten salailusta tai mistä vaan! Eläkää ihmiset vitutuksenkin kanssa, kuuluu elämään! Ihan samoin kun petttymys, onni tai ilo!
etten pidä siitä että mun puolesta tehdään päätöksiä enkä suvaitse seläntakana puhumisesta!
t. typy78
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap ei kuulunut eikä kuulu heidän ystäväpiiriinsä. Kutsuja on lisäksi ENTINEN työntekijä eikä siis enää kuulu työyhteisöön. Tilanne olisi aivan hyvin voinut tapahtua työpaikallani ja olisin voinut olla ap:n asemassa, mutta en olisi vetänyt hernettä nenään. Minulla on oma ystäväpiiri ja pidän parempana viettää aikaa muiden kuin työkavereiden kanssa.
En ole tekemisissä meiltä lähteneiden työntekijöiden kanssa, koska he ovat olleet vain työkavereitani, eivät todellisia ystäviäni. Työpaikalla pitää olla ystävällinen kaikille, mutta vapaalla saa valita ja niin teenkin. En myöskään oleta, että jonkun toisen työystävyys minua kohtaan automaattisesti siirtyisi vapaa-aikaan. Nämä nyt vaan ovat kaksi ihan eri asiaa. Töissä eivät asiat suju, ellevät kaikki noudata hyviä tapoja, vaikka sitten teeskennellen. Vapaalla minun ei onneksi tarvitse teeskennellä.
peesaan, mä en kanssa ymmärrä miksi vapaa-ajan kekkerit kuuluisi jotenkin työyhteisöön. Jos ap tuntee ulkopuolisuutta, niin enemmän olisin huolestunut, että ovatko HYVÄT YSTÄVÄT (sanoit jossain vaiheessa näin) ystäviä ollenkaan... En vois kuvitella moista tilannetta itselleni. Ja joo, mut on jätetty kutsumatta moniin kekkreihin joihin osa työkavereista kutsuttu ja mä oon jättänyt kutsumatta tiettyjä tyyppejä. Siis ap, ovatko sinun "salailevat työkaverisi" YSTÄVIÄSI? Haloo....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elikkäs mä en ole pahoillani siitä etten päässyt jonkun juhliin vaan siitä että asiaa salattiin minulta ja jopa valehdeltiin asiasta päin naamaa.
Täytyy joo pohtia ovatko ystäväni todellakin ystäviä vai....
t. typy78
Elikkäs mä en ole pahoillani siitä etten päässyt jonkun juhliin vaan siitä että asiaa salattiin minulta ja jopa valehdeltiin asiasta päin naamaa.
Täytyy joo pohtia ovatko ystäväni todellakin ystäviä vai....
t. typy78
Nyt päästiin asian ytimeen, siis ne taitaa olla sun työkavreita eikä ystäviä. Toivottavasti sulla on todellisia ystäviä muuallakin. Tämähän ei ole tosiaan mikää työpaikkaongelma. Tsemppiä vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työkaverit ja ystävät on eri asia. Joskus päällekkäisyyksiäkin on... Kannattaa miettiä asiaa.
-27- jne
Työkaverit ovat salailleet ja valehdelleet ap:lle ja vaikka itse asia (=bileet) liittyvät vapaa-aikaan kun ongelma koskee työpaikan ihmissuhteita ja siten se on työilmapiirikysymys = työpaikkaongelma.
Työkaverit ovat salailleet ja valehdelleet ap:lle ja vaikka itse asia (=bileet) liittyvät vapaa-aikaan kun ongelma koskee työpaikan ihmissuhteita ja siten se on työilmapiirikysymys = työpaikkaongelma.
Tää on päivän PARAS!!! Ihmekös on joillain työpaikoilla ongelmia... HIH
Taidat itse olla entinen koulukiusaaja ja nykyinen työpaikkakiusaaja? Totta helvetissä tommoinen systemaattinen tiedonpimitys yhdeltä ihmiseltä vaikuttaa työilmapiiriin ja sitä kautta se voi heijastua jopa itse työntekoon.
Työkaverit ovat salailleet ja valehdelleet ap:lle ja vaikka itse asia (=bileet) liittyvät vapaa-aikaan kun ongelma koskee työpaikan ihmissuhteita ja siten se on työilmapiirikysymys = työpaikkaongelma.
Tää on päivän PARAS!!! Ihmekös on joillain työpaikoilla ongelmia... HIH
Taidat itse olla entinen koulukiusaaja ja nykyinen työpaikkakiusaaja? Totta helvetissä tommoinen systemaattinen tiedonpimitys yhdeltä ihmiseltä vaikuttaa työilmapiiriin ja sitä kautta se voi heijastua jopa itse työntekoon.
Työkaverit ovat salailleet ja valehdelleet ap:lle ja vaikka itse asia (=bileet) liittyvät vapaa-aikaan kun ongelma koskee työpaikan ihmissuhteita ja siten se on työilmapiirikysymys = työpaikkaongelma.
Tää on päivän PARAS!!! Ihmekös on joillain työpaikoilla ongelmia... HIH
en todellakaan tiedä, mitä työkaverini tekevät vapaa-ajallaan, eikä se minua kiinnosta. Jos jälkikäteen saan kuulla, että x ja y ovat olleet kännäämässä keskenään, niin edelleenkään ei heilauta. vaikka kolleegat olisivat baari-iltaa suunnitelleet ilman että olisivat siitä minulle erikseen maininneet niin so what. en pitäisi sitä tiedonpimittämisenä jos vaikka 99% kolleegoistani olisivat menossa minulle tuntemattoman ihmisen luo, eivätkä olisi minulle siitä erikseen kertoneet. en itse asiassa edes tiedä omienkaan ystävieni jokaisen illan suunnitelmia, eikä sekään minua haittaisi vaikka olisivatkin olleet ilman minua jossakin. onneksi ihminen voi vapaa-ajallaan viettää aikaa ihan kenen tahansa kanssa, eikä siitä ole työkavereilleen tilivelvollinen ei etu- eikä jälkikäteen.
ap, kasva aikuiseksi.
eli kutsuja (ja osa vieraista) kyllä tuntee/tietää tämän kutsumatta jätetyn, eli on *samassa työpaikassa*. Kuitenkaan eivät ole *ystäviä*, kuten muut kutsutut.
Edelleenkään en ymmärrä miksi vapaa-ajan kekkereistä pitäsi puhua töissä?
Pitäisikö siellä keskittyä ihan muuhun, vaikkapa työntekoon?