Mieheni lähtee yksin etelään? Mitä mieltä olette?

tarkoitin että eikö mieluummin kannata luottaa ja uskoa hyvään, kunnes toisin todistetaan eikä aina vain epäillä pahaa kuten pettämistä.

sä kuulostat musta lähinnä säälittävältä=) siis okei, olette varmasti sielunkumppanit, mutta arvaatkos mitä; niin olen minäkin mieheni kanssa mutta mulla on muitakin läheisiä ihmisiä.



Täytyy vielä todeta, että jos mun mies kuolisi ja pyytäisin siskoani tuekseni Kreikkaan ja hän ottaisi miehensä mukaan, olisin tyrmistynyt. kyllä ihmisellä pitää pystyä elämään ilman kumppaniaankin hetken, ja olla empaattinen. sori vaan.

Meillä on 3 lasta, nuorin 1, vanhin 5.

Onko outoa? Minusta hieman on, mutta minkäs teen... Kun en vielä raaski jättää nuorinta viikoksi hoitoon.

Minkä ikäisenä jättäisitte/jätitte 1-vuotiaan viikoksi mummolaan isosisarusten kanssa?

tosin hyvän mummon hoidossa pärjää myös.

Itsellanikin on ollut joskus treffeja ukkomiesten kanssa, kun ovat olleet esim. kannykka suljettuina "golfaamassa", "tyomatkalla", "elokuvissa". En yhtaan ihmettele, vaikka joku myos tekisi etelan matkan rakastajatteren kanssa. Tehdaanhan niita ruskaretkia Lappiinkin.



Ovat muuten olleet ihan kunniallisia, hyvissa ammateissa olevia miehia. Vaimot fiksuja, kauniita, menestyvia.