Vl-äiti ja viimeinen lapsi
Olen 28-vuotias vanhoillislestadiolainen äiti ja odotan neljättäni. Tämä lapsi jää viimeiseksi, näin olen tämän raskauden aikana päättänyt. Elämäntilanteemme (miehen mielenterveysongelmat, mittavat ulosottovelat ja taloudelliset ongelmat, vaativa erityislapsi, oma jaksaminen) on kestämätön hankkia enää yhtään uutta lasta. Mielummin yritän huolehtia ja jaksaa näiden lasten ja vielä syntymättömän kanssa ja säilyttää oma mielenterveyteni, kun se toiselta on jo mennyt. Olemme tulleet tiemme päähän tämän lapsiasian kanssa. Ei jaksa, ei pysty - edes uskon voimalla.
Olen myös päättänyt vastata rehellisesti mahdollisille kyselijöille ja utelijoille tulevaisuudessa : me emme enää halua ja jaksa lisää lapsia. Jos rehellisyyden vuoksi joku lakkaa pitämästä minua oikein uskovana, se olkoon hänen ongelmansa. Minulle tämä päätös ei ole uskomisen este. Se on minun henkilökohtainen ratkaisuni.
Nautin jo valmiiksi ajatuksesta, ettei minun enää koskaan tarvitse tämän jälkeen pelätä raskaaksituloa, tehdä testiä siinä toiveessa, ettei se näyttäisi plussaa. Ei koskaan pelätä synnytystä ja väsyttävää pikkuvauva-aikaa. Saan olla ja viihtyä omassa kropassani - olla minä itse ilman pakkoa raskautua. Mieleni piristyy jo pelkästä ajatuksesta!
Lapset ovat parasta, mitä olen saanut. Haluan antaa heille jaksavan ja mukavaolevan äidin vielä, kun olen sitä. Tämä raskaus on ollut jo niin vaikea hyväksyä ja niin vaikea kestää - en uskalla kuvitellakaan, mitä se olisi kymmenennen raskauden kohdalla. Siksi vihelsin pelin poikki.
Kiitos.
Kommentit (684)
päästäkää irti sellaisesta uskosta, missä te pidätte kiinni kouristuksenomaisesti uskosta oikeilla elämäntavoilla. Itse olen omien kriisieni kohdatessa päästänyt monesti kiinni Jumalasta ja saanut todeta, ettei se niin päin menekään: Jumala kantaa ja pitää kiinni minusta. Ei uskoni siis ole mihinkään hävinnyt, mutta se on muuttunut. Tunnen olevani hyvin pieni ja heikko Jumalan rinnalla, mutta samalla Jumala tuntuu turvallisen isolta, ei uhkaavan isolta. Minun ei tarvitsekaan pumpata uskoani kuin uimapatjaa, hengästyneenä ja ahdistuneena, tympääntyneenä ja takahampaita kiristellen.
Se mikä voi nyt näyttäytyä uskon kieltämisenä, voikin olla uskon syvenemistä ja turhan karsiutumista. Omavoipaisuus, jatkuva huolestuneisuus itsestä ja muista (erityisesti kuoleman jälkeisestä tilasta), oikeassa olemisen pakko ja kiristävä vanne pään päällä saattavat raueta ja tilalle tulee Luojan luoman elämän ihmettely sekä kiitollisuus ja myötätunto toisia "räpiköijiä" kohtaan. Samalla halu ja tarve viettää aikaa sellaisten ihmisten vaikutuspiirissä, jotka hämmentävät omaa rauhaa ja yrittävät työntää omaa ongelmallisuuttaan muiden kannettavaksi, vähenee.
Vääristynyt jumalakuva ja itse kyhätty uskonrakennelma siinä siis vain romisevat alas, kun ihminen lähtee muutoksen tielle, ei uskon ydin. Siinä jos missä kysytään todellista luottamusta Jumalaan, kun irrottautuu laiturista, lähtee aavalle merelle ja tietää sisäisesti, että uusi, kantava maa vielä löytyy. Ja kyllä se löytyy, vaikka kuinka suuri joukko pelottelisi laiturilla, ettei muuta maata ole olemassa kuin se, missä he seisovat.
Minä itse en pystyisi samaan ratkaisuun. Mietin että jos en enää jaksa lapsia, niin sitten kiellän uskoni.
Raamatussa on kyllä kohta jossa joku mies (en nyt muista kuka) laskee siemenensä maahan, eli keskeytetty yhdyntä. Ja Jumala vihastuu tälle miehelle. Muistaakseni kohtia on muitakin.
vl seudulla. He eivät itse olleet vl uskoisia, mutta kylällä oli paljon.
Nämä tapahtumat ovat tapahtuneet 30-40 luvulla (äitini on 80v)
Silloin oli kiertänyt kiertäviä vl saarnaajia. He saarnasivat helvetin pelkoa hurmoksessa niin, että naiset hyperventiloivat ja kaatuilivat hysteerisina peloissaan. Joukkohurmos valtasi seurakuntia ja ihmiset kiljuivat ja itkivät helvetinpeloissaan.
Siinä samassa hurmoksessa he kulkivat talosta toiseen huutamassa helvetin tuomiota muille perheille ja varsinkin naisille ja lapsille.
Äitini muisteli sitä pelottavana ja kammottavana asiana.
Samaan aikaan 2 tyttöä tuli raskaaksi näistä saarnamiehistä. Toinen heistä joutui vankilaan, koska tappoi vauvan. Tytöstähän tehtiin pirun apulainen, joka oli kiltin saarnamiehen vietellyt helvetin iloihin ja syntiin. Tämä alaikäisen raiskaaja pääsi tuomiotta, mutta tyttö poltti vauvan saunan uunissa ja joutui siis vankilaan.
Joukkohurmos, karismaattiset saarnaajat, helvetin pelko ja naisten ja lasten pelottelu. Sillä päästiin liikkeessä jo aika pitkälle.
Nykyään taitaa olla hiukan maltillisempaa. Onneksi. Mutta pohja siis juontaa Lars Lestadiuksen omasta pietistisestä kasvatuksesta, missä painotettiin askeettisuutta ja helvetin pelkoa. Omien kriisiensä takia hän sitten muodosti oman herätysliikkeen, mikä painotti Jumalan ankaruutta, askeettisuutta ja ihmisen perisyntiä. Sitä piti ruoskia pois saarnaamalla. Ja kyllä sitä pirua ruoskittiin lapsista ihan konkreettisestikin noina aikoina äitini kertoman mukaan jokivarsissa.
Raamatussa on kyllä kohta jossa joku mies (en nyt muista kuka) laskee siemenensä maahan, eli keskeytetty yhdyntä. Ja Jumala vihastuu tälle miehelle. Muistaakseni kohtia on muitakin.
Se kertoo Onanista, jonka piti naida veljensä leski ja siittää tälle lapsi jotta veljen suku ei sammuisi. Mooseksen laki määräsi nimittäin näin.
5. Moos 25:
5 "Jos samalla perintötilalla asuvista veljeksistä toinen kuolee eikä hänellä ole poikaa, hänen leskensä ei saa mennä vaimoksi kenellekään sukuun kuulumattomalle. Hänen lankonsa tulee yhtyä häneen, ottaa hänet vaimokseen ja näin täyttää velvollisuutensa hänen lankonaan. [Ruut 4:5; Mark. 12:19]
6 Naisen synnyttämä esikoinen katsottakoon ensimmäisen miehen pojaksi, jotta hänen nimensä ei häviäisi Israelista.
7 Mutta jos joku ei halua ottaa veljensä leskeä vaimokseen, lesken on mentävä kaupungin portille vanhimpien luo ja sanottava: 'Lankoni kieltäytyy säilyttämästä veljensä nimeä Israelissa eikä halua solmia avioliittoa minun kanssani.'
8 Kaupungin vanhimpien on silloin kutsuttava mies puheilleen. Jos hän pysyy päätöksessään ja sanoo, ettei halua veljensä leskeä vaimokseen,
9 lesken on vanhimpien läsnä ollessa astuttava hänen eteensä, riisuttava sandaali hänen jalastaan, syljettävä häntä kasvoihin ja sanottava: 'Näin tehdään sille, joka ei turvaa veljensä suvun jatkumista.'
10 Siitä lähtien miehen perhettä nimitettäköön 'paljasjalan suvuksi'.
Onan ei jostain syystä halunnut noudattaa tätä lakia ja siksi laski siemenensä maahan.
vaikka nimimerkillä ja ilmoita se täällä. Ei paljasteta omia nimiä tietenkään. Ois mukava jatkaa keskustelua kanssasi.
Onko sillä mitään väliä onko oikeassa uskossa vai ei? Totta kai sillä on. Mikä sillä on heille niin paljon väliä-kysymys osoittaa juuri sitä omahyväistä ja itsekeskeistä ajattelua, että muilla ei oikeastaan olekaan väliä kunhan itse pääsee taivaaseen.
Tietysti sillä on väliä onko oikeassa uskossa vai ei. Mutta jos sinä nyt uskot olevasi oikeassa uskossa ja minä sanon sinulle, että minun mielestäni et ole, niin mikä on lopputulos? Haluaisitko sinä tietää enemmän siitä, miten minun uskoni mukaan sinäkin pääsisit oikeaan uskoon? Vai alkaisitko sinä kummastella sitä miten minä voin olla niin ahdasmielinen ja kapeakatseinen etten hyväksy sinun uskoasi oikeaksi?
Tietenkään tätä keskustelua ei oikeasti voi kunnolla käydä netissä vaan se pitäisi käydä ihan kasvotusten. Ja toisekseen ennen kuin voisin sanoa ettet mielestäni usko oikein, meidän olisi pitänyt keskustella uskomme perusteista. Enkä minä silloinkaan välttämättä osaisi sanoa onko uskomme sama (ts. uskotko oikein). Mutta oikeassa olet siinä, että on omahyväistä lällätellä että minäpäs olen oikein uskomassa ja sinäpäs et... Paljon parempi vaihtoehto olisi tarjota armoevankeliumia ja synninpäästöä sinullekin. Mutta sitä en nyt tässä nettikeskustelussa tietenkään voi tehdä. Jos sinua enemmän kiinnostaa niin mene kotipaikkakuntasi rauhanyhdistykselle. Siellä varmasti saarnataan sinullekin synnit anteeksi jos niin haluat.
Öö siis. Tarkoitukseni oli siis sanoa, että koko kyselystä ei ole hyötyä jos tarkoituksena on vain saada vl tunnustamaan toisella lailla uskovatkin oikein uskoviksi. Silloin joudutaan korkeintaan eipäs-juupas-pattitilanteeseen. Hyötyä siitä on silloin, jos toinen on oikeasti kiinnostunut ja haluaisi päästä samaan uskoon, siihen oikeaan. Jokaisella uskovaisella on valtuudet julistaa kaikki synnit anteeksiannetuiksi ja päästää kyselevä Jumalan valtakuntaan.
Sinun viestejäsi on tavattoman kiinnostava lukea. Yritän kuvitella, miltä näytät :) ainakin itsenäiseltä ja älykkäältä, monipuolisesti ymmärtäväiseltä ja hyväsydämiseltä.
Hyvä viesti tuo kirjoittamasi, kiitos siitä ja sen pyrkimyksestä rakentavaan pohdintaan.
[u] Vastaavasti voidaan kysyä: mitä etua tai hyötyä muslimimiehille on siitä, että musliminaiset puetaan burkhaan? [/u] Ymmärtänet analogian.
Hyöty/etu näissä tapauksissa ei ole sellaista suoraa hyötyä joka on verrattavissa "sain tuhat euroa" -tyyppiseen tilanteeseen. Vaan piilovaikutuksellisempaa.
Tiedäthän itsekin että vl:t elävät miesten määritysten varassa. Tuskinpa joku Voittonen edes voisi olla nainen. Vai voisiko? Vastatkaapa vl:t tähän.
[b] Voisiko hänen asemassaan olla nainen? Jos ei, niin miksi ei? [/b]
Sitä olenkin miettinyt, että JOS oletetaan että "ehkäisykiellon" taustalla on naisten alistaminen, ketä se palvelisi? Kenelle olisi eduksi että vl-naiset pysyvät alistettuna nyrkin ja hellan välissä synnyttäen joka vuosi uuden lapsen? Heidän miehilleen, jotka joutuvat käymään töissä aamusta iltaan jotta voisivat elättää koko ajan kasvavan perheen? Saarnaajille? Miksi ihmeessä? Osaako joku vastata?
Sanotaanhan eräässä joululaulussakin että "ota siemen multa"!!!!!!!!!
Se kertoo Onanista, jonka piti naida veljensä leski ja siittää tälle lapsi jotta veljen suku ei sammuisi. Mooseksen laki määräsi nimittäin näin.
Onan ei jostain syystä halunnut noudattaa tätä lakia ja siksi laski siemenensä maahan.
Ei kait lestadiolaistenkaan tarvi sänky hommia kertoa muille kun ei muidenkaan tarvitse. En minä ainakaan kerro mitä meillä tehdään ja kuinka usein. Se on yksityisasia. Eli ei kenelläkään ole oikeutta kysellä että tuleeko lisää lapsia. Sanoo vain että saa nähdä tuleeko. Voimia ap:lle ja ehkäisy vain käyttöön. Kierukka on oikein hyvä vaihtoehto ja helppo, ei tarvitse miettiä sen kun vain rakastelee menemään ja nautiskelee. Tiedän useita lestadiolaisia jotka käyttävät ehkäisyä.
t. ex-vl
Tuntui, että oma elämä jäi elämättä. Elimme keskellä laumaa, mutta ihan yksinämme. Olimme joukossa, mutta erilaisia. Jos aloitin keskustelun vl-mammojen kanssa jostain ongelmasta, niin ei sieltä apuja saanut. Kyllä jumala auttaa, kyllä jumala siunaa, kyllä jumala järjestää yms oli ne vastaukset. Väsymyksistä ei voinut puhua. Ehkäisystä ei uskaltanut puhua. Turvallisissa aiheissa pysyttiin. Käyttäydyttiin, kuten kuuluu. Lisäännyttiin, kuten muutkin. Koko ajan kaihersi ajatus, että en mä tätä halua, ei tämä ole mun elämää. Tätä ohjaa joku, tämä on hirveää, tämä syö mut lopuksi, kidun ja kuivun pystyyn. Ihan ku olisin ollut vankilassa.
Ei kait lestadiolaistenkaan tarvi sänky hommia kertoa muille kun ei muidenkaan tarvitse. En minä ainakaan kerro mitä meillä tehdään ja kuinka usein. Se on yksityisasia. Eli ei kenelläkään ole oikeutta kysellä että tuleeko lisää lapsia. Sanoo vain että saa nähdä tuleeko. Voimia ap:lle ja ehkäisy vain käyttöön. Kierukka on oikein hyvä vaihtoehto ja helppo, ei tarvitse miettiä sen kun vain rakastelee menemään ja nautiskelee. Tiedän useita lestadiolaisia jotka käyttävät ehkäisyä.
t. ex-vl
Näinhän se menee. Hanki ehkäisy ja nauti seksistä sen jölkeen. Voimia ap! SINÄ teet päätöksen omasta ruumistasi, ei jumala, raamattu tai joku hemmetin lahkon jäsenet! Pidä siitä kiinni!
miten joku voi oikeasti ajatella niin, että ehkäisyä ei voi käyttää missään tilanteessa. Millä perustellaan se, että väsyneestä äidistä ja mielenterveysongelmaisesta isästä tulee jo olemassa olevien lasten kärsiä? Koska ongelmat vain pahenevat ja syventyvät kun lapset lisääntyy.
terv. lestadiolaisen kodin rikkinäinen lapsi, joka on tullut siihen tulokseen lestadiolaisten jumala on aivan liian julma ja säälimätön.
Miten nuo vl:t edes JAKSAVAT harrastaa seksiä alvariinsa jos lapsia on jo 4-10+??? Pienemmälläkin lapsiluvulla on niin väsynyt, eivätkä paikatkaan synnytyksen jälkeen heti superkunnossa, kiihottuvina ja kostuvina, että ihmettelen miten voitte pienillä ikäeroilla edes SAADA lapsia.
Vai onko niin, että jos mies tahtoo pimpsaa, vl-naisen on pakko antaa, oli tilanne mikä hyvänsä?
Ja haluan näin uskoa ja luottaa.
t. vl
ehkäisyn ja monen muunkin asian osalta mikäli miehetkin voisivat tulla raskaaksi...
Niin turhaahan tämä on mutta väitän että te ette ymmärrä meidän muiden uskovien tilannetta suhteessa teihin. On todella loukkaavaa ja vaikeaa että ajattelette niin että vain teidän uskonne on oikein. Varsinkin kun on varma että oikea pelastava usko ei rajoitu vain teihin. Se harmittaa myös että monesta asiasta ajatellaan ihan samalla tavalla, mutta sitten on muutama oppinäkemys-ero. Ihan turhia pelastumisen kannalta!
Sielunvihollistahan tämä tilanne miellyttää kun uskovat eivät ole yhtä vaan, väittelevät oppinäkemyksistä sen sijaan että keskittyisivät julistamaan evankeliumia, että mahdollisimman moni pelastuisi! Olen varma että tämä tilanne nyt, ei ole Jumalan tahto mutta me ihmiset kun olemme tälläisiä vajavaisia! Silloin aikoinaan kun Jumala ilmestyi jolle kulle ensimmäiselle lestadiolaiselle en usko että Jumala tarkoitti tämän menevän näin mutta sepä on sitten asia ihan erikseen. Minä ainakin uskon että vl:t pääsevät taivaaseen vaikka harhaoppia heiltä löytyykin mutta en usko että se on pelastumisen este. Mutta taivaaseen pääsee moni muukin. Sydämen usko riittää!
Ei se elävä usko ole sidottu vanhoillislestadiolaisen nimeen. Vl:issä on sellaisia jotka eivät oikeasti usko, ja kyllä minunkin käsitykseni mukaan uskovainen voi olla vaikkei olisi vl. Mutta kyllä minä silti uskon, että Jumalan seurakunnassa on uskovilla keskenään samanlainen usko ja käsitys niistä perusasioista. Uskon perusasioihin kuuluu mm. oppi vanhurskauttamisesta, joka ilmeisesti monille on vaikea pala.
En minä osaa selittää vaikka yritän. :( Minä vain uskon, että kun uskovainen saarnaa toiselle ihmiselle kaikki synnit anteeksi ja tämä toinen sen uskoo, se riittää. Jos toinen ei halua sitä kuulla eikä uskoa, silloin Jumalan valtakunnan raja menee siinä.
Luuletteko että vl-naiset pahaa pahuuttaan varoittelevat alkuperäistä äitiä? Jos uskoo, että ehkäisy on Jumalan varpaille astumista ja että Hän antaa voimia joka päivälle, jos vain jaksaa luottaa, on vaikea olla hiljaa kaverin ehkäistessä. Ongelma on siinä, että tuntee tekevänsä väärin ellei varoittele. Tilanne olisi vastaava, jos näkisi ystävänsä menevän itse kyhätyllä lautalla myrskyävälle merelle ilman pelastusliivejä. Kuka voisi olla hiljaa, kun on hätä ystävän hengen puolesta? Samalta tuntuu, kun tuntuu, että ystävä on menettämässä luottamuksen Jumalaan eikä jaksa nähdä tämän päivän yli valoisampaan huomiseen. Suurten perheitten äidit sanovat usein, että pikkulapsiaika oli väsyttävää ja välillä tuntui, ettei voimat riitä, mutta jälkeenpäin vasta huomaa sen suuren siunauksen, mikä lapsiin kätkeytyy.
Sen kummemmin alkuperäisen tilanteeseen kommentoimatta haluan huomauttaa, että uskovaiselle usko on niin tärkeä, että sen menettäminen on pahempaa kuin kuolema. Minulla on kaksikin ehkäisevää vl-ystävää. En tuomitse heitä, heilläkin on mielestään omat syynsä, ja vain Jumala näkee sydämeen ja voi jakaa tuomioita. Kuitenkin toisen kanssa keskustellessa on väistämättä tullut mieleen, että onko hänen uskonsa alkanut muutenkin hiipua ja uskovaisten joukko on alkanut näyttää halvalta. Hänen puheistaan on alkanut välittyä sama ymmärtämättömyys, joka on tyypillistä monille epäuskoisille. Hänestä on järjetöntä, että joku on valmis ottamaan lapsen vastaan vaikka joka vuosi. Hän kritisoi muutenkin uskovaisia siskojaan ja heidän valintojaan. Tuntuu, ettei hänellä ole aina sitä rakkaudenmieltä, joka on Jumalanlapsen tuntomerkki. Monesti ex-vl:t ovat hyvin katkeria vl-ihmisille, vaikka jokainen on saanut valita itse tekemisensä ja ratkaisunsa, myös ehkäisyn. Sitä on vaikea käsittää sellaisen, joka ei itse usko samoin. Miksi ei voi hyväksyä, että joku muu uskoo näin? Jos uskoo ehkäisyn olevan syntiä ja toinen ei usko, voiko sanoa, että he ovat samassa uskossa? Ei. Kukaan ei ole ajamassa vl-joukosta ketään pois, mutta eihän voi puhua, että uskotaan samalla tavalla jos kerran ei uskota. Ex-vl:t ovat usein siitä katkeria, ettei heitä pidetä uskovaisina. Itse en ainakaan ole heitä tuomitsemassa mutta ihmettelen, miksi pitäisikään heitä kutsua samoin uskoviksi, jos keskeiset opit eivät ole samat.
Sen siis halusin sanoa, että uskovaiset äidit kokevat usein määrittelemättömän suurta onnea ja rauhaa. Joskin väsymystäkin ja syvääkin uupumusta, mutta sitä on myös pienissä perheissä tai ihmisillä esim. työelämässä, vaikeissa ihmissuhteissa, sairauksissa jne. Väsymys ja ajoittainen epätoivokin kuuluvat elämään. Mutta omantunnon rauhaa on vaikea kuvailla muille, ja jos ehkäisy sitä rauhaa rikkoo kuten useimmat vl:t uskovat, onko ehkäisyn valinneen elämä sen onnellisempaa? Se on vaikea käsittää sellaisen, joka ei pidä ehkäisyä syntinä, että se on jollekin toiselle suurta epäuskoa. Tämän vuoksi vl-äideillä on usein hätä ehkäisevän puolesta. Hänellekin halutaan tunnonrauha ja taivaspaikka.
Miksi tästä ketjusta tuli tällainen vinoilu- ja nokitteluketju? :( Minä ehdin jo olla iloinen kun kerrankin oli asiallista keskustelua vl-aiheen tiimoilta. Mutta taas muistui mieleen että ollaan sittenkin av:lla. :(
Niille jotka kysyvät raamatunpaikkaa: Olen kuullut perusteluksi "lisääntykää ja täyttäkää maa" mutta se ei kelpaa mulle itselleni. Ei siinä puhuta ehkäisystä ollenkaan. Toinen kohta on se "antakaa lasten tulla luokseni älkääkä estäkö heitä" mutta sekään ei puhu ehkäisystä vaan siitä, että lapsille pitää puhua Jeesuksesta, siinä Jeesus opettaa että lapsi on uskon esikuva. Muita raamatunkohtia en nyt muista kuulleeni. Sanotaan kuitenkin että raamatussa suhtaudutaan myönteisesti elämään ja siksi ihmistenkin pitäisi ottaa jokainen syntyvä lapsi vastaan.
Monet vl:t katsovat että ehkäisyasiassa on kyse nimenomaan Jumalaan luottamisesta, siitä että annetaan Jumalan päättää elämästä ja kuolemasta. Heidän mielestään on väärin jos ihminen ottaa omiin käsiinsä lisääntymisasian ja itse päättää montako lasta haluaa. Katsotaan että on itsekästä haluta pieni perhe. Lisäksi puhutaan siitä, että pitää tyytyä osaansa jne. Vähän kuin kärsiminen ja vaivan näkeminen olisi itseisarvo. Liian helppo elämä kun voi saada ihmisen luulemaan että pärjää omin voimin ja ilman Jumalaa. Jotain tuollaista kai...
Opillista keskustelua ehkäisystä ei juurikaan käydä, vaan esiin tulee heti sama vanha perustelu: näin on aina ymmärretty. (Vaikka todellisuudessa ei edes ole; vielä 50-luvulla ehkäisyasia oli vain pariskunnan ja lääkärin välinen.)