Lue keskustelun säännöt.
Vl-äiti ja viimeinen lapsi
08.03.2009 |
Olen 28-vuotias vanhoillislestadiolainen äiti ja odotan neljättäni. Tämä lapsi jää viimeiseksi, näin olen tämän raskauden aikana päättänyt. Elämäntilanteemme (miehen mielenterveysongelmat, mittavat ulosottovelat ja taloudelliset ongelmat, vaativa erityislapsi, oma jaksaminen) on kestämätön hankkia enää yhtään uutta lasta. Mielummin yritän huolehtia ja jaksaa näiden lasten ja vielä syntymättömän kanssa ja säilyttää oma mielenterveyteni, kun se toiselta on jo mennyt. Olemme tulleet tiemme päähän tämän lapsiasian kanssa. Ei jaksa, ei pysty - edes uskon voimalla.
Olen myös päättänyt vastata rehellisesti mahdollisille kyselijöille ja utelijoille tulevaisuudessa : me emme enää halua ja jaksa lisää lapsia. Jos rehellisyyden vuoksi joku lakkaa pitämästä minua oikein uskovana, se olkoon hänen ongelmansa. Minulle tämä päätös ei ole uskomisen este. Se on minun henkilökohtainen ratkaisuni.
Nautin jo valmiiksi ajatuksesta, ettei minun enää koskaan tarvitse tämän jälkeen pelätä raskaaksituloa, tehdä testiä siinä toiveessa, ettei se näyttäisi plussaa. Ei koskaan pelätä synnytystä ja väsyttävää pikkuvauva-aikaa. Saan olla ja viihtyä omassa kropassani - olla minä itse ilman pakkoa raskautua. Mieleni piristyy jo pelkästä ajatuksesta!
Lapset ovat parasta, mitä olen saanut. Haluan antaa heille jaksavan ja mukavaolevan äidin vielä, kun olen sitä. Tämä raskaus on ollut jo niin vaikea hyväksyä ja niin vaikea kestää - en uskalla kuvitellakaan, mitä se olisi kymmenennen raskauden kohdalla. Siksi vihelsin pelin poikki.
Kiitos.
Kommentit (684)
Nämä nyt oli mun vastaukset ja mun käsitykset noista asioista. Joku toinen vl on varmasti eri mieltä.
Ei se haittaa, vaikka joku muu vl on eri mieltä. Ei tai hänestä sinusta tehdä ilmiantoa minnekään. Vasta kun ajatukset on sanottu ääneen (tai kirjoitettu näkyviin), voidaan tarkastella niitä, löytää yhtäläisyyksiä ja eroja (jos sitä haetaan). Omia näkemyksiä saa myös muuttaa, jos huomaa, ettei joku stemmaakaan täysin.
Vaikka en itse hae enkä halua millään tavoin provosoida tässä keskustelussa loanheittoa tai tahallista toisten loukkaamista, kannattaa muistaa tämä viisas ja varma tieto: "Riidatonta läheisyyttä ei ole kuin hautausmaalla." (Ja sinnehän meidät pötkäytetään vierekkäin, ollaan sitten eri tahi samaa mieltä ihan mistä tahansa asiasta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun noita kysymyksiä on tullut noin paljon, vaikka menevät ohi ap:n aloituksesta.
kyllä se jumalanlapsen tärkein tunnusmerkki on se sydämen usko! vain sillä voi pelastua, ei sillä että kuljet vl:n nimellä. eli se, että nimität itseäsi vl:ksi. ei pelasta ketään, vaan se, että uskoo niinkuin Jumala opettaa. eli kyllä minä uskon että siellä Taivaassa on muitakin kun vl:iä, ja suinkaan siellä ei ole kaikki jotka täällä maan päällä vl:ksi itseään nimittävät. anteeksi nyt, tarkoitukseni ei ole kuitenkaan tässä tuomita ketään, sillä se on Jumalan tehtävä. kenelläkään ei ole lupaa tuomita ketään uskonnon tai uskonottomuudenkaan takia. ihminen ei voi nähdä toisen ihmisen sydämen tilaa. kuulostaa todella pahalta tuollaiset vihjailut kanssasurffailijan helvettiinmenosta...
kyllä vl:t hyväksyvät kaiken sairaudenhoidon. (kun tuosta syöpäasiasta oli kysymys). uskomme, että on Jumalan aikaansaannosta että ylipäänsä on menetelmät, joilla esim. syöpää hoidetaan. minun onkin vaikea ymmärtää sitä, miksi jotkut eivät hyväksy ehkäisyä silloin kun hoidetaan äidin sairautta.
ei ketään kiellettä kyseenalaistamasta yhtään mitään. mutta on selvää, ettei jokaiseen arkipäivän tilanteeseen ja jokaiseen kysymykseen löydy vastausta raamatusta. on tulkittava raamattua ja uskottava että Jumala antaa ymmärrystä. on myös kuunneltava omaatuntoa ja joskus vain tehtävä niin mikä sydämessä tuntuu oikealta. kaikkea ei uskossa voi järjellä selittää, sillä silloinhan ei olisi kyse USKOSTA, vaan tieteellisesti ja järjellisesti selitetystä ja todistetusta asiasta.
annan vielä rakkauden neuvon sille, joka katkeroituneena kerroit ettet voi hoitaa itseäsi kuntoon kun et voi ehkäistä. tuo katkeroituminen vie sinulta lopulta uskon! hoida itsesi kuntoon, eikö ole tärkeintä pitää huolta sinun ja lastesi jo olemassa olevasta elämästä?
t, taas yksi vl
Ei se haittaa, vaikka joku muu vl on eri mieltä. Ei tai hänestä sinusta tehdä ilmiantoa minnekään.
Minä täysin hyväksyn sen, että joku muu on eri mieltä. Ongelmaa ei ole, paitsi silloin, jos tämä toinen ei hyväksy mun mielipiteitäni ja sanookin minun luopuneen uskosta kun ajattelen noin. Näin voi ihan oikeasti käydä jos menen julkisesti rauhanyhdistykselle sanomaan nuo lauseet ääneen. Siksipä en menekään, vaan juttelen asioista lähimpieni kanssa, niiden joiden tuomiota mun ei tarvitse pelätä. Tai enhän minä tiedä tarvisko mun pelätä julkisestikaan noiden sanomista, mutta aavistelen niin. :) Tällaista tämä nyt vielä ainakin on... mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.
272
Todella hieno päätös! On rohkeaa ja viisasta osata kuunnella itseään. Lapsesi tulevat varmasti nauttimaan (ja hyötymään) jaksavammasta äidistä. Tämä on heille aivan ensiarvoisen tärkeää - kaikkein tärkeintä, sanoisin! Erittäin kunnioitettavaa, että pystyt asettamaan heidän etunsa näin korkealle. Voimia!
t. Uskonnoton äiti
Jotenkin säälittää sinun lapsesi. Ovat tulosta pakkoraskautumisesta, niin kuin itse kerroit. Toivottavasti suhteesi lapsiin ei ole kärsinyt siitä, ettet ole halunnut heitä.
Otan osaa, olet raiskauksien uhri. Kait teet rikosilmoituksen miehestäsi? Vai miten raskautesi ovat saaneet alkunsa?
Itse olen onnellinen suuren perheen äiti. Jokaisesta lapsesta olen iloinnut valtavan paljon. Jokainen lapsi on saanut alkunsa aidosta rakkaudesta, ei pakosta. Minä en ole koskaan suostunut pakolla mihinkään.
Koita jaksaa. Mutta älä luule, että kaikki vl-naiset ajattelisivat ja kokisivat samoin kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joutuivat ennen Lars Leeviä kun kuolivat?
Jotenkin säälittää sinun lapsesi. Ovat tulosta pakkoraskautumisesta, niin kuin itse kerroit. Toivottavasti suhteesi lapsiin ei ole kärsinyt siitä, ettet ole halunnut heitä.
Otan osaa, olet raiskauksien uhri. Kait teet rikosilmoituksen miehestäsi? Vai miten raskautesi ovat saaneet alkunsa?
Itse olen onnellinen suuren perheen äiti. Jokaisesta lapsesta olen iloinnut valtavan paljon. Jokainen lapsi on saanut alkunsa aidosta rakkaudesta, ei pakosta. Minä en ole koskaan suostunut pakolla mihinkään.
Koita jaksaa. Mutta älä luule, että kaikki vl-naiset ajattelisivat ja kokisivat samoin kuin sinä.
Ihanko rehellisesti otat osaa ja toivot ap:lle jaksamista? Miksi korostat omaa onnellisuuttasi suuren perheen äitinä? Miten ajattelit viestisi kannustavan tai lohduttavan ap:ta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meidän perheessä ehkäisy on hoidettu juuri miehen steriloinnilla. Suosittelen lämpimästi (olen siis nainen). Ihmettelen, ettei se ole yleisempää, ottaen huomioon, että miesten sterilointi on huomattavasti yksinkertaisempi toimenpide kuin naisten vastaava.
Ap:lle onnea ja menestystä elämässä.
kiusaamassa. Ihan asiaahan sinä kirjoitit, mutta unohdit sen, että ett voi ymmärtää ap:n elämää, ett kenenlään sellaisen vl-äidin elämää joka on ehkäisyyn päättynyt. Et ole kantanut heidän taakkojaaan, itkenyt heidän kyyneleitään, etkä loppuun asti uupunut niiden monien taakkojen alle. Monien kyyneleiden ja tuskien kautta he ovat ehkäisyyn päätyneet, ei siinä ole ajateltu eikä tavoiteltu oman elämän helppoutta. Ehkä sitten kun olet tämän elänyt omalle kohdallesi voit nostaa sen syyttävän sormen.
En voi täysin pukeutua ap.n housuihin ja tuntea heidän tuskaansa. Itkuja on täälläkin itketty. Meillä tosin hyvin eri syystä. Itselleni on vaikean synnytyksen yhteydessä tehty sterilisaatio. Eli terveydelliset on syyt. Ihana asia oli että vauva ja minä selvisimme hengissä, mutta minulle ei ole ollut helppoa hyväksyä, ettemme saa enää vauvoja. Oman elämän helppouttahan sillä sillon haetaan jos ei enää jaksa niitä vauva aikoja jne, josta ap jo riemuitsi. Tulet varmasti huomaamaan että ei se helppone elämä vaikka vauvojen tulo päättyy. Jumalalla voi olla uudet suunitelmat jo elämääsi, ken tietää mitä ne sitten on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..Harkitse sitä ehkäisyasiaa tarkasti! Älä tee mitään lopullista ratkaisua tuossa iässä. Et voi tietää mitä sinun elämääsi on tarkoitettu vuosien päähän. Voi olla, että vauvakuume iskee jossain vaiheessa! Itse ainakin haluan vielä lapsia joskus... Jos niitä annetaan!
Minä edelleen kieltäydyn ajattelemasta stereotyyppisesti, että kaikki vl-perheet ovat huonoja ja vanhemmat epäkelpoja. Ei tietenkään! Varmasti useat onnistuvat monissa asioissa paremmin kuin minä oman perheeni kanssa ja siitä kaikki kunnia sellaisille perheille. On ihan turhaa mustamaalaamista luulotella tiedon puutteessa toisista pahaa. Varmemman päälle pelaa, kun ajattelee, että toiset ihmiset (kategorioidaan he sitten mihin tahansa ryhmään) ovat mukavampia kuin minä umpimielisesti osaan ajatella.
Eikö tämän kupletin juoni ole kuitenkin siinä, ovatko sellaiset perheet uskovaisia, joissa ehkäisyä käytetään, ovat ne sitten kuinka kivoja tai ei-kivoja perheitä noin subjektiivisesti arvioituina?
Ja käsittääkseni toinen sivujuonne on: pitääkö vl:ien ajatella samalla tavoin ja mistä asioista, jotta voi todistaa olevansa oikeassa uskossa.
Kolmantena, vaan ei vähäisimpänä vaikuttaa tämän keskustelun perusteella olevan se, sallitaanko ko. yhteisössä aidosti mielipiteen/ näkemysten vapaus muutamissa käytännön elämän kysymyksissä ja voiko niistä puhua ääneen liikkeen sisällä olevien kanssa ja hyödyttääkö niistä puhua ääneen liikkeen ulkopuolella olevien kanssa.
Neljäntenä päästään hardcore-teologiaan: mistä kristillisessä uskossa on kyse, mikä siinä on luovuttamatonta ydintä, mikä kristinuskon sisään mahtuvaa kullttuurista/ teologista vaihtelua, mistä tunnistaa uskovaisen/ kristityn ulkoisesti tai sisäisesti, kuka pelastuu, mistä, milloin, miksi ja minne ja mitä tapahtuu rannalle jääneille.
Näin äkkiseltään tuli tällaisia aatoksia mieleen tätä keskustelua seuranneena.
Oma kokemukseni on työsuhteesta vl-perheeseen. Perheessä on alle viisi lasta, lissä lapsia ei tule, äiti ja isä ovat akateemisesti koulutettuja ja työssä käyviä ihmisiä. Perhe käy sunnuntaisin seuroissa ja kaikki lähtevät sinne iloisin mielin. Sivusta seuranneena on ollut ihanaa katsoa perheen lähtövalmisteluja suviseuroihin. Lapset ovat lähdössä sinne tosi mielellään ja puhuvat asiasta jo viikkoja etukäteen. Suviseurojen jälkeen asiaan palataan lasten puheissa vielä useasti ja aina hyvillä mielin.
Mitään ahdasmielisyyttä tai ei-sallivuutta en ole havainnut. Perheen lapset saavat käydä päiväkodin kanssa taidenäyttelyissä. Ainoastaan koululaiselta on kielletty teatteriin meno, mutta sen ymmärtää, koska ei kai kukaan vanhempi halua lapsensa tutustuvan asioihin joita itse pitää huonona ja pahana asiana.
Perheessä lauletaan paljon, ja paljon muutakin kuin virsiä ja Siionin lauluja. Klassinen musiikki ja lastenlaulut raikuvat cd-soittimesta ja perhe soittaa urkuja, pianoa ja viulua. Perheessä on avoin ja lämmin tunnelma eivätkä lapset vaikuta mitenkään pelokkailta. Kouluikäiset lapset käyvät raamattuluokassa, pienemmät kerhossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristinuskon perusoppi kaikissa eri kirkkokunnissa on lähimmäisen rakkaus ja armo. Vanhoillislestadiolaiset tuntuvat usein unohtavan juuri nämä asiat ja sen sijaan keskittyvän enemmän lapsilukukysymykseen. Miten voi olla mahdollista, että ehkäisyä käyttävä suljetaan yhteisön ulkopuolelle ja käytetään jopa henkistä väkivaltaa. Missä on armo ja lähimmäisen rakkaus?
Kyllä minä olen kokenut armoa ja rakkautta vanhoillislestadiolaisuudessa. Tämä ketju nyt vain lähti ehkäisyaiheesta ja siksi tässä käsitellään aika paljon sitä (näköjään kyllä rönsyilee paljon muuallekin, mutta sehän on vain hyvä).
Mutta joidenkin vl:ien mielestä lähimmäisenrakkaus vaatii juuri sitä, että ehkäisyä käyttävälle kerrotaan tämän tekevän syntiä. Usein käytetään vertausta siitä, että on rikollista olla varoittamasta toista heikoista jäistä... Samoin on "rikollista" olla varoittamatta ehkäisevää uskonsisarta tai -veljeä siitä että tämä on nyt matkalla helvettiin.
Kristinuskon perusoppi kaikissa eri kirkkokunnissa on lähimmäisen rakkaus ja armo. Vanhoillislestadiolaiset tuntuvat usein unohtavan juuri nämä asiat ja sen sijaan keskittyvän enemmän lapsilukukysymykseen. Miten voi olla mahdollista, että ehkäisyä käyttävä suljetaan yhteisön ulkopuolelle ja käytetään jopa henkistä väkivaltaa. Missä on armo ja lähimmäisen rakkaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoittaessa ymmärretään väärin ja ei vl.n on varmasti riemukasta ymmärtää vl.äiti oikein ja rakkaudella:)
Oman elämän helppouttahan sillä sillon haetaan jos ei enää jaksa niitä vauva aikoja jne, josta ap jo riemuitsi. Tulet varmasti huomaamaan että ei se helppone elämä vaikka vauvojen tulo päättyy. Jumalalla voi olla uudet suunitelmat jo elämääsi, ken tietää mitä ne sitten on.
Kun ap on vaikean ratkaisunsa tehnyt niin toivoisi että häntä tuettaisiin siinä. Eikä ole itsekkyyttä tai helpon elämän tavoittelua ap:n tilanteessa lopettaa lasten tulo, ei yhtään sen enempää kuin omassa tilanteessasikaan. Terveydelliset syyt voi olla muutakin kuin hengenmeno, sen varmasti ymmärrät.
Ja Jumalalla on varmasti suunnitelmansa meidän jokaisen kohdalle. Hän kantakoon meitä kaikkia käsillään, vaikeinakin aikoina. Ja kyllä jokainen inhimillinen ihminen toivoo ap:n elämään edes vähän helpotusta, se lienee sallittua.
Eli kärsiminen on jokin itseisarvo? Terve vaan, kaheli!
Luulin että Jeesus kävi täällä jo. Mutta ilmeisesti hänen tuskansa eivät riittäneet.
Oman elämän helppouttahan sillä sillon haetaan jos ei enää jaksa niitä vauva aikoja
näköjään on. Miksi et siunaa kanssasisartasi, vaan mieluummin lyöt??
T. kristitty
[ Oman elämän helppouttahan sillä sillon haetaan jos ei enää jaksa niitä vauva aikoja jne, josta ap jo riemuitsi.
Omista viesteistäni löysin luvattoman paljon kirjoitusvirheitä ja muutaman olennaisen sanan puuttumisen, jolloin lauseen sisältö kuulostaa vähintään oudolle. Onneksi kukaan ei tarttunut niihin tahattomiin lapsuksiin, joten en lähde korjaamaan niitä enää.
Muuten tuohon näkemykseesi on vaikea sanoa juuta tai jaata. Taitaa nyt olla "kauneus katsojan silmässä" tai "iva katsojan silmässä", miten siis keskustelun asiallisuuden kokee.
En uskalla varmaan kysyä enää mitään, eikä tätäkään tarvitse kommentoida, mutta kiinnitin huomiota lauseeseesi: "Ei tarte ihmetellä, jos uskovaiset ei jaksa enää vastailla, kun..." Haluan ymmärtää, että tarkoitat "vl-uskovaiset", sillä meitä muitakin uskovaisia tässä ketjussa on (vaikken itse tykkää yhtään uskovais-sanasta, koska se on niin ylenpalttisen yksioikoisesti värittynyt, mutta tämä on vain sivuhuomautus). Sitten jos tarkoitat, että vain vl:ssa on uskovaisia, siihen en pyydä perusteluja, koska niitä on kysytty niin monesti, ettei hyödytä hakata päätään samaan seinään koko ajan, ainakaan jos ei pidä päänsärystä.
Ja tämä ei ole tarkoitettu rienaukseksi, mutta minä lähden nyt teatteriin. Muille toivotan rentoa lauantai-iltaa sopivaksi katsomansa toiminnan parissa!
Kyllä taas kaartaa sinne luukullisten pesukoneiden tasolle tämä ketju :( Arvon keskustelijat, lukekaapa kriittisellä silmällä edes 100 viimeistä kommenttia. Sitä viiltävää ivallisuutta, ylenkatseellisuutta ja tahallista asioiden vääristelyä ei jaksa tulla enää tänne lukemaan, saati kommentoimaan. Muutama ihana ja asiallinen henkilökin kyllä ketjusta löytyy, kiitos teille. Ei tarte ihmetellä, jos uskovaiset ei jaksa enää vastailla, kun asiallisimmatkin kysymykset ovat tyyliin: tuskinpa tähän kukaan voi vastata... tmv. ivallista.
Vielä kerran sanon, että keskustelkaa henkilökohtaisesti, tulkaa seuroihin. Niihin on kaikilla vapaa pääsy ja toivotetaan kaikki tervetulleiksi. Rauhanyhdistykset ilmoittavat seura-ajat paikallislehdissä, kutsuna kaikille.
terv. vapaa ja onnellinen äiti, ylempi korkeakoulututkinto, oma ura ja harrastan atkiivisesti musiikkia ja kaikkea muutakin, mitä haluan!
Silti kaikki lapset, jotka Taivaan Isä meille haluaa antaa ovat saaneet tulla ja saavat tulla vastakin.
Jotenkin säälittää sinun lapsesi. Ovat tulosta pakkoraskautumisesta, niin kuin itse kerroit. Toivottavasti suhteesi lapsiin ei ole kärsinyt siitä, ettet ole halunnut heitä.
Nimenomaanhan ap kirjoittaa, että lapset ovat parasta, mitä hänelle on tapahtunut!!Otan osaa, olet raiskauksien uhri. Kait teet rikosilmoituksen miehestäsi? Vai miten raskautesi ovat saaneet alkunsa?
Itse olen onnellinen suuren perheen äiti. Jokaisesta lapsesta olen iloinnut valtavan paljon. Jokainen lapsi on saanut alkunsa aidosta rakkaudesta, ei pakosta. Minä en ole koskaan suostunut pakolla mihinkään.
Koita jaksaa. Mutta älä luule, että kaikki vl-naiset ajattelisivat ja kokisivat samoin kuin sinä.
Ajattelen ehdottomasti niin, ettei kristinuskon omaksuminen edellytä tohtoritutkintoja tai älyllistä kikkailua. Lapsikin voi uskoa kuin ajattelukyvyltään kehittymätön.
Tuo on hyvä sanonta, että "tältä tieltä ei tyhmäkään eksy". Tulee mieleen toinen samantyyppinen sanonta: "Kysyvä ei tieltä eksy". On eri asia sydämensä hiljaisuudessa uskoa ja luottaa Jumalaan kuin käydä ajattelun tasolla tiukkoja vääntöjä joko yksin tai joukolla. Nämä ovat kaksi erilaista uskon ulottuvuutta. "Sydämen uskossa" ei tarvita eikä kaivata sanoja, eikä varsinkaan ketään ulkopuolista kommentoimaan tai vähättelemään kokemusta tai vakuuttuneisuutta. Ajattelun tasolla sitten saavat miekat kipinöidä! Entä jos... mutta miten sitten... miten tuo suhteutuu tähän ajatukseen... tuo ei vaikuta johdonmukaiselle... mitä kättä pidempää löydät perusteluksi tuohon väitteeseesi? jne. Näissä nettikeskusteluissa on hankaluutena se, että samassa ketjussa menevät usein sekaisin tunnekokemukset ja järkiperustelut. Pitäisi kai olla jokin oma luokittelu: Täällä jaetaan herkkiä kokemuksia - ei kriittiistä kommentointia ja Täällä mitellään Järjen Jättiläisen tittelistä - tule mukaan otteluun.
Jos lapsen luottavainen tapa suhtautua hengellisiin asioihin ja Jumalaan on esikuvallista meille aikuisille, voisi tätä kysymysten luvallisuutta miettiä myös lasten näkökulmasta. Omat lapseni (5v ja 7v) kysyvät ja kyseenalaistavat riemunkirjavasti uskon asioita kuten mitä tahansa muita asioita. Itselleni on luovuttamattoman arvokasta, että lapset saavat pohtia vapaasti ääneen. En voi millään uskoa, että Jumala kurtistelisi heille kulmiaan, vaan hymyilee heidän nokkeluudelleen ja älykkyydelleen. Tämä ei tarkoita, että ohjaisin lapsiani rienaamaan tai keksimään ilkeitä kommentteja tai penkomaan heikkouksia toisista ihmisistä. Toivon, että he omaksuvat pyhän käsitteen, sen että toisen ihmisen pyhää ei saa loukata, vaikka asia ei itselle olisi pyhä tai merkityksellinen.
Voisiko siten ajatella, että kyselyiän ei tarvitse loppua lapsuuteen ja että kyseleminen ei automaattisesti tarkoita kuopan kaivamista keskustelukumppanille tai ole merkki siitä, että on jo siirtynyt vastapuolelle?
Avoimessa, ravistelevassakin kyselemisessä on tosin se vaikutus uskoon, että se pakottaa omaa uskoa ehdottomien lauseiden toistamisesta etsivämpään ja nöyrempään suuntaan. Kun laittaa syrjään vuosikymmenet kuullut vakiovastaukset ja alkaa itse muodostaa ehkä samankin sisältöisen vastauksen, mutta omin sanoin, joutuu pysähtymään ja hapuilemaan. Lapsikaan ei opi puhumaan papukaijamaisesti toistamalla pitkiä ritirampsuja, vaan hakee oikeita äänteitä, tavuja, sanoja ja lopulta lauseita - ja kaiken kruunaa, kun lapsi oppii ilmaisemaan, että "minä sanon, minä ajattelen, minä kysyn". Samalla tavalla voi syntyä aikuiselle oma uskonkieli, jonka sisältö voi olla vaikka kuinka prikulleen sama kuin ennenkin, mutta se on kulkenut oman ajattelun prosessimyllyn läpi.
Onnistuisikohan jossakin seuroja pienemmässä kokoontumisessa (sisarillat tai vastaava) sellainen leikki, jonka nimi on "Viivästynyt kyselyikä" ja minkä tarkoituksena on vain kysyä ja (kunnioittavasti) kyseenalaistaa kaikkia totuttuja (ehkä piintyneitäkin) ajattelumalleja. Yksi vuorollaan keksii jonkun väitteen (ei liian henkilökohtaista ja kipeää) ja toiset kysyvät joka lauseen perään: "Miksi?" "Miten niin?" "Kuka sulle on noin kertonut?"...
Tai sitten keräätte fläppipaperille erilaisia tapoja ajatella jostakin asiasta ja pisteytätte niitä, kuinka väärin tai oikein on ajatella kullakin tavalla. Ajattelutapoja kerätessä ei vielä saa karsia mitään vaihtoehtoa pois vääränä.