Vl-äiti ja viimeinen lapsi

mutta muistakaamme, että se "toinen uskovainen" on ihan yhtälailla uskovainen, kuului hän mihin seurakuntaan tahansa tai oli kuulumatta mihinkään. Upeaa, että ajattelet näin, tässähän itseasiassa sanomme hyvästit kaikelle sille opille, että vain vl:t voivat johtaa toisen ihmisen Jumalan valtakuntaan. Kiitos ja siunausta sisko!

Minä vain uskon, että kun uskovainen saarnaa toiselle ihmiselle kaikki synnit anteeksi ja tämä toinen sen uskoo, se riittää. Jos toinen ei halua sitä kuulla eikä uskoa, silloin Jumalan valtakunnan raja menee siinä.

kysyn edelleen, entäs ne jo olemassa olevat lapset? Jos vanhemmat ehkäisevät nimenomaan olemassa olevien lasten takia, niin se on suurta viisautta ja rakkautta lapsia kohtaan. Ei ehkäisyssä aina ole kysymys (ei ainakaan pitäisi olla) äidin jaksamisesta vaan koko perheen hyvinvoinnista. Aina puhutaan oikeudesta syntyä, mutta ei koskaan lapsen oikeudesta tasapainoiseen, onnelliseen ja rakastavaan kotiin.



t. se rikkinäinen lapsi

VL:t hyväksyy hedelmöityshoidot. Ne jotka saavat lapsia hoitojen avulla niin miksi heille ei synny vuoden välein lapsia? Heillekkö perhesuunnittelu on sallittua? Olen vl-mies ja tätä olen ihmetellyt enkä ole vastausta saanut. Itse ajattelen, että luoja on tarkoittanut, että he eivät saa lapsia ja ihminen puuttuu tällä tavoin luojan tahtoon eikä hyväksy tilannetta. Voiko olla oikein?



Raamatussa sanotaan että lisääntykää. Sen ymmärrän, mutta jos on kolme lasta synnyttänyt, niin silloin on lisäännytty. Ei ole sanottu että pitää vuoden välein lisääntyä niin kauan kuin pystyy. Sitä ihmettelen, että jos tämä ehkäisy on niin tärkeä asia, niin miksi raamatussa siitä ei puhuta? Raamatussa ei myöskään puhuta isoista perheistä monestikkaan. Useimmin ne on pieniä perheitä joista kerrotaan.



Sitten toisesta aiheesta. Väitän, että jos internet olisi tullut yhtäaikaa kuin televisio, niin internettiä ei olisi vl-uskossa hyväksytty. Onhan siellä niin paljon pahaa ja paljon pahempaa kuin telkkarissa. Eli suvaitsevampia nykyään ollaan.

Itse en ainakaan ole heitä tuomitsemassa mutta ihmettelen, miksi pitäisikään heitä kutsua samoin uskoviksi, jos keskeiset opit eivät ole samat.

Ensinnäkin kiitos kirjoituksestasi! Siitä henki sellainen tuntu, että olet itse sinut lapsiasian kanssa ja luottamuksesi Jumalaan on vahva. Se on oikein. Mutta tästä haluaisin keskustella tarkemmin, nimittäin että onko ehkäisy/ehkäisemättömyys opillinen kysymys? Ja millä tavalla? Itse olen paljon miettinyt tätä asiaa viime aikoina, mutta hyvin vähän olen kuullut opillista selitystä ehkäisemättömyydelle. Yleisin perustelu on se että ennenkin on näin tehty.

Onko ehkäisy siis opillinen asia?

Toisten mielestä on mutta toisten mielestä ei. Ja niille, joiden mielestä ehkäisy ei ole opillinen asia, ehkäisy on tahdonvallan asia; siis sellainen josta jokainen saa itse päättää. Pitäisikö sen ollakin niin?

Minä ymmärrän samoin kuin sinä, että uskovaisilla pitää olla sama oppi jotta he kuuluvat samaan laumaan. Mutta miksi ehkäisystä on tehty opillinen asia? Onko se samalla tavalla opillinen kuin korvakorut? (Tiedän että on kaukaahaettua rinnastaa ehkäisy ja korvakorut mutta teen sen silti. Molemmat käsitetään vl:suudessa uskon kieltämisen merkiksi.)

Olisin iloinen jos osaisit/viitsisit vastata vielä!

että minä en haluaisi, että toiset ihmiset ilman minun lupaasi ronklaisivat elämääni, yrittäisivät onkia minun henkilökohtaisia asioita esiin (ehkäiseekö ne nyt vai ei? -supinaa) ja olisivat minusta koko ajan huolissani ja kokisivat tehtäväkseen varoittaa minua. On kyse kuitenkin oikeustoimikelpoisista, aikuisista ihmisistä, ei huollettavista alaikäisistä.

No, minä en eläkään enkä voisi kuvitellakaan eläväni vl-yhteisössä juuri tämän luvattoman rajojen ylittämisen ja päällepäsmäämisen vuoksi (vaikka joitakin muita asioita vl-liikkeessä arvostankin), joten minulle henkilökohtaisesti on yhdentekevää, millaisessa sosiaalisessa verkostossa muut haluavat elää.

Naisten oikeuksien puolustajana en voi kuitenkaan ajatella, että ei ole minun ongelmani, jos toiset naiset voivat pahoin, itsepähän ovat vapaasti osansa valinneet. Aina tämä vapaus ei ole kuitenkaan todellista ja yhteisön normien rikkomisesta voi joutua maksamaan kovan hinnan uskonnollisesti (helvetti-pelottelu), sosiaalisesti (nenänvartta katsominen, eristäminen) ja taloudellisesti (miten esim. kouluttamaton ison perheen äiti pärjää avioerotilanteessa).

Em. ongelmat eivät ole teoreettisia ja keksittyjä, vaan eletystä elämästä esiin nousseita. Siksi asia on vakava. Itse kristittynä tiedän, miten merkityksellinen oma vakaumus on ja tiedän myös sen, miten painavia sanoja käytetään, kun vedotaan Jumalan nimeen tai Raamattuun. Näiden viimeisten auktoriteettien taakse ei saa mennä kevyin perustein. Esim. väite "ehkäisy on Jumalan varpaille astumista" ei mene purematta alas luterilaisen kirkkomme opin mukaan. Itseäni ihmetyttääkin, miten tässä keskustelussa vl-keskustelijat eivät tunnu noteeraavan millään tavoin kirkon yhtenäisyyttä ja kirkon yhteisiä linjauksia ja periaatteita. Syntyy vaikutelma, että vl-liike on kirkko kirkon sisällä ja yhteys muihin kuin vl-liikkeen kirkon jäseniin on yhdentekevä ("ei kiinnosta, mitä muut tekevät", "ei kiinnosta, mitä meistä ajattelette"). Tämä on minulle henkilökohtaisesti suuren surun aihe. Odotan päivää, jolloin olemme "erilaisina yhdessä - toinen toistamme arvostaen ja tukien".

Luuletteko että vl-naiset pahaa pahuuttaan varoittelevat alkuperäistä äitiä? Jos uskoo, että ehkäisy on Jumalan varpaille astumista ja että Hän antaa voimia joka päivälle, jos vain jaksaa luottaa, on vaikea olla hiljaa kaverin ehkäistessä. Ongelma on siinä, että tuntee tekevänsä väärin ellei varoittele. Tilanne olisi vastaava, jos näkisi ystävänsä menevän itse kyhätyllä lautalla myrskyävälle merelle ilman pelastusliivejä. Kuka voisi olla hiljaa, kun on hätä ystävän hengen puolesta? Samalta tuntuu, kun tuntuu, että ystävä on menettämässä luottamuksen Jumalaan eikä jaksa nähdä tämän päivän yli valoisampaan huomiseen. Suurten perheitten äidit sanovat usein, että pikkulapsiaika oli väsyttävää ja välillä tuntui, ettei voimat riitä, mutta jälkeenpäin vasta huomaa sen suuren siunauksen, mikä lapsiin kätkeytyy.

Sen kummemmin alkuperäisen tilanteeseen kommentoimatta haluan huomauttaa, että uskovaiselle usko on niin tärkeä, että sen menettäminen on pahempaa kuin kuolema. Minulla on kaksikin ehkäisevää vl-ystävää. En tuomitse heitä, heilläkin on mielestään omat syynsä, ja vain Jumala näkee sydämeen ja voi jakaa tuomioita. Kuitenkin toisen kanssa keskustellessa on väistämättä tullut mieleen, että onko hänen uskonsa alkanut muutenkin hiipua ja uskovaisten joukko on alkanut näyttää halvalta. Hänen puheistaan on alkanut välittyä sama ymmärtämättömyys, joka on tyypillistä monille epäuskoisille. Hänestä on järjetöntä, että joku on valmis ottamaan lapsen vastaan vaikka joka vuosi. Hän kritisoi muutenkin uskovaisia siskojaan ja heidän valintojaan. Tuntuu, ettei hänellä ole aina sitä rakkaudenmieltä, joka on Jumalanlapsen tuntomerkki. Monesti ex-vl:t ovat hyvin katkeria vl-ihmisille, vaikka jokainen on saanut valita itse tekemisensä ja ratkaisunsa, myös ehkäisyn. Sitä on vaikea käsittää sellaisen, joka ei itse usko samoin. Miksi ei voi hyväksyä, että joku muu uskoo näin? Jos uskoo ehkäisyn olevan syntiä ja toinen ei usko, voiko sanoa, että he ovat samassa uskossa? Ei. Kukaan ei ole ajamassa vl-joukosta ketään pois, mutta eihän voi puhua, että uskotaan samalla tavalla jos kerran ei uskota. Ex-vl:t ovat usein siitä katkeria, ettei heitä pidetä uskovaisina. Itse en ainakaan ole heitä tuomitsemassa mutta ihmettelen, miksi pitäisikään heitä kutsua samoin uskoviksi, jos keskeiset opit eivät ole samat.

Kukaan vl ei näytä tietävän oman uskonsa perusteita. "On kuultu lapsesta asti näin" ei ole oman uskon peruste.

Edes ehkäisykiellolle tai teatterin syntisyydelle ei ole perusteita.

Kaikki on uskomattoman hämärää ja vailla selvää pohjaa Raamatun teksteihin.

Ja älkää jaksako tuoda sitä Oonanin juttua nyt tähän, ihan hirveätä ylitulkintaa.

Ja toisekseen ennen kuin voisin sanoa ettet mielestäni usko oikein, meidän olisi pitänyt keskustella uskomme perusteista.

asia sellainen, mitä Raamatussa ei mainita, mutta mikä jotenkin väännetään ihan eri asioihin liittyvistä lauseista. Ja yhdessä asiassa pitää täysin luottaa Jumalaan, mutta muussa elämässä sitten saa kuitenkin tehdä töitä asioidensa eteen.



Järkyttävintä on ajatella, että joku sanoo, että kieltää uskonsa sitten jos ei enää jaksa, mutta nyt yrittää vielä jaksaa, kun on vasta muutama lapsi. En tunnista tuollaista kristinuskoa, missä omin voimin yritetään jaksaa ja noudattaa jotain sairasta ihmiskuvaa, missä raskasta elämää ihannoidaan, ja ihmisen elämän arvoa ei tunnusteta.



On julmaa antaa ihmisille sellaisia taakkoja, mitä Jumalakaan ei anna. Ennen nykyaikaista ehkäisyä monet luonnolliset ehkäisykeinot olivat tunnettuja, ja selvästikin käytettyjä, eikä lapsia muutenkaan tullut joka vuosi, koska vähemmällä ravinnolla olevilla äideillä imetys ehkäisi tehokkaammin kuin nykyään. Joten ei yli kymmenen lapsen äitiys ole koskaan ollut 'luonnollinen' elämäntapa.

ja osoituksia ajattelukyvystä ja suhteellisuudentajusta. Ja kiva kuulla miehen ääni tässä ketjussa!

Niinpä. Pitää osata itsekin vähän vetää johtopäätöksiä. Joku tulisielusaarnahemmo ei päätä MINUN perheeni kokoa, eikä myöskään raskaudu, synnytä, imetä, hoida ja elätä minun puolestani.

Raamatussa sanotaan että lisääntykää. Sen ymmärrän, mutta jos on kolme lasta synnyttänyt, niin silloin on lisäännytty. Ei ole sanottu että pitää vuoden välein lisääntyä niin kauan kuin pystyy. Sitä ihmettelen, että jos tämä ehkäisy on niin tärkeä asia, niin miksi raamatussa siitä ei puhuta?

Sitten toisesta aiheesta. Väitän, että jos internet olisi tullut yhtäaikaa kuin televisio, niin internettiä ei olisi vl-uskossa hyväksytty.

Toisten mielestä on mutta toisten mielestä ei. Ja niille, joiden mielestä ehkäisy ei ole opillinen asia, ehkäisy on tahdonvallan asia; siis sellainen josta jokainen saa itse päättää. Pitäisikö sen ollakin niin?

Piti tietenkin sanomani, että ...ehkäisy on EHDONVALLAN asia. Tarkoittaa siis kuitenkin sitä mitä pitikin, eli missä jokainen voi toimia miten parhaaksi katsoo.

Ja kaikki ei-vl on sen menettäneet. Jaa-a, mulla on parikin todella inhottavaa ja katkeraa vl sukulaisrouvaa, eivät todellakaan rakasta lähimmäisiään kuten ei moni muukaan vl!

Toisaalta itse olen kyseisestä liikkeestä eronnut mutta en mitenkään katkeroitunut tai hauku muita ihmisiä, jokainen tekee valintansa ja usko on henkilökohtaista kuten moni muukin asia. Mikä minä olen toisia arvostelemaan, neuvoja apua ja mielipiteitä tietysti aina annan jos kysytään.



Mieheni ei-vl suku tuntuu usein paljon lämpimämmältä ja "rakkaudenmielisemmältä" kuin oma vl sukuni! Tämäkin on vain perheistä ja ihmisistä kiinni, lestadiolaisiin mahtuu niin inhottavia ihmisiä ettei toista;aivan kuten ei-vl:kin.

Älä siis yleistä että kaikki "maallistuneet" ovat jotenkin kylmempiä, henkilöstä se on kiinni tuo lähimmäisenrakkaus (ehkäpä oma asenteesi heitä kohtaan, myös ystävääsi kohtaan, on hiukan ylpeä mikä heijastuu takaisinpäin?)

Se jäi vielä epäselväksi. Suuttui siis keskeytetystä yhdynnästä, vähät siitä Miksi Onania laski siemenensä maahan...vähät siitä miksi ehkäisette, Jumala suuttuu?



(Ja miksikäs kyseinen mies otti veljensä vaimon luokseen jos sitten vetikin käteen/keskeytti yhdynnän? eli halusi naisen muttei vauvoja? ts.ehkäisi)

Kukaan vl ei näytä tietävän oman uskonsa perusteita. "On kuultu lapsesta asti näin" ei ole oman uskon peruste.

Edes ehkäisykiellolle tai teatterin syntisyydelle ei ole perusteita.

Kaikki on uskomattoman hämärää ja vailla selvää pohjaa Raamatun teksteihin.

Ja älkää jaksako tuoda sitä Oonanin juttua nyt tähän, ihan hirveätä ylitulkintaa.

Ja toisekseen ennen kuin voisin sanoa ettet mielestäni usko oikein, meidän olisi pitänyt keskustella uskomme perusteista.

Minä ainakin olen parhaani mukaan yrittänyt kertoa omasta uskostani. Minä en ole perustellut ehkäisyä tai teatteria synnilliseksi, koska en tiedä perusteluja niille. En myöskään itse pidä niitä kategorisesti synnillisinä asioina vaan minusta asioita pitää käsitellä aina tilannekohtaisesti. Minulle syntiä on se, mikä Raamatussa sanotaan synniksi, minkä omatuntoni sanoo synniksi ja mikä erottaa minua Jumalasta. Pyrin perustelemaan uskonasiat itsellenikin aina Raamatulla. Mutta silti minä olen vl, vaikken ihan sellainen minä sinä vl:iä pidät.

Keskustelulla uskon perusteista tarkoitin sitä, että sinä kerrot miten sinun mielestäsi ihminen tulee Jumalan lapseksi. Sitten minä kerron miten se tapahtuu minun mielestäni. Sinä kerrot, miten sinun mielestäsi usko säilytetään, minä kerron oman näkemykseni. Sinä kerrot, mikä sinusta on syntiä, minä kerron mikä minusta. Näitä (ja monia muita) asioita vertailemalla voidaan selvittää, uskommeko samalla tavalla. Tätä keskustelua tässä ketjussa ei todellakaan ole käyty (eikä ole tarkoituskaan), vaan tässä on lähinnä keskitytty kyselemään vl:iltä heidän uskostaan ja ainakin minä vl:nä olen pyrkinyt parhaan ymmärrykseni mukaan vastaamaan esitettyihin kysymyksiin. Kaikkiin en valitettavasti osaa vastata, en ole opiskellut teologiaa eikä sitä uskomiseen tarvitakaan.

Aika kauas ap:n aloituksesta on kyllä päästy, mutta ap antanee sen anteeksi. :)

Muutama ajatus.



On niin valitettavaa ja surullista miten niin monet yhteisössämme tuomitsevat. No, okei, sanovathan ne että ei he tuomitse vaan Jumala/Jumalan sana tuomitsee. Kuka voi olla yhteisössämme niin varma asioista ja niistä kannanotoista että se on totuus? Eikö kokoajan korosteta sitä myös että asiat ovat uskonasioita, eli uskomme! Emme voi mistään olla niin varmoja ja siksihän asiat jäävät uskomisen varaan.



Täytyy sanoa että yhteisömme sisällä vallitsee niin voimakas luottamus (=varmuus) siihen että olemme ainoassa oikeassa uskossa niin sen varjolla sitä ollaan hyvinkin helposti laukomassa niitä "totuuksia" miten asiat ovat ja miten ei tule olla.



Yhteisössämme valitettavasti oppi perustuu lähtökohtaisesti siihen mitä puhuja puhuu. Raamattua luetaan vähän ja siksi samat kliseet toistuvat näissäkin keskusteluissa alituiseen. Itse asiassa monikaan ei löydä raamatusta perusteita koska sen tuntemus on heikkoa. Sit nämä kommentit "paatumuksen rauha, eriseuran merkkejä, sielunvihollisen työtä jne.."- ovat niitä johon on aina helppo vedota. Sitten tässä ehkäisyasiassa vedotaan usein siihen, ettei Jumalan tarkoitukseen tmv. luoteta jos ehkäisee esim. terveydellisissä syistä, tai tämä "mukavuuden vuoksi ehkäistään.." :)



LUKEKAAPA VL:T TÄMÄ:

Jos äidillä on esimerkiksi jokin fyysinen sairaus tai jos kohtu ei enää kestä niin kohtu poistetaan tai tehdään sterilisaatio. Suurinosa ymmärtää asian niin että se on sitten Jumalan tahto ja lapsilukumäärä on näin täynnä. (Aikaisemmin tätäkään ei hyväksytty) ELI, otamme silloin parhaan mahdollisen lääketieteen avun vastaan mikä on myös meille uskovaisille tarkoitettu. Mutta sitten kun on henkisestä uupumuksesta tai sairaudesta kysymys, ja lääkäreiden "lääke" on se että tulee ehkäistä jotta äiti/isä voi rauhassa toipua ja parantua. Tässä vaiheessa moni vl lyö jarrut pohjaan koska "Jumala on elämän ja kuoleman herra". No, eikö se ole sittenkin kun poistetaan kohtu tai tehdään sterilisaatio, miksi poistaa jos Jumala on elämän ja kuoleman herra?.. Tässä on mielestäni valtava ristiriita. Eli jos henkisesti uupuu jatkuvien synnytysten ja kasvavan perheen vuoksi, niin moni suhtautuu hyvin kevytmielisesti. Se on niin surullista! Moni ajattelee että jos äiti joutuu laitoshoitoon tai lapset joutuvat huostaanotetuksi niin se on Jumalan tarkoitus. Eikö se voi olla Kaikkivaltiaan Jumalan tarkoitus että vanhemmat paranevat? Tämä on suorastaan lakihenkistä ja hengellistä painostusta. Onneksi on kasvamassa määrin niitä jotka ymmärtävät asioista jotakin. On aikakin.



Tässä yhteisössämme on valtavasti hyvää, mutta on sitä lakihenkisyyttä ja armottomuutta myös.

t:160

VL:t hyväksyy hedelmöityshoidot. Ne jotka saavat lapsia hoitojen avulla niin miksi heille ei synny vuoden välein lapsia? Heillekkö perhesuunnittelu on sallittua? Olen vl-mies ja tätä olen ihmetellyt enkä ole vastausta saanut. Itse ajattelen, että luoja on tarkoittanut, että he eivät saa lapsia ja ihminen puuttuu tällä tavoin luojan tahtoon eikä hyväksy tilannetta. Voiko olla oikein?

Tarkoitatko siis, että hedelmöityshoidotkin pitäisi "kieltää" tai saarnata synniksi? Vai mitä tarkoitat tuolla?

Eivätkä kyllä kaikki vl:t hyväksy hedelmöityshoitoja. Joillakin tähän on perusteluna se, että niissä mies voi joutua masturboimaan, mikä on paha synti. :)

Ihan itse on pitänyt elää ja tehdä ratkaisuja.



Ehkä tämä on (enemmän kuin moni muu) sellainen usko, johon synnytään, johon kasvetaan, johon kuulutaan. Useimmat tällä hetkellä uskomassa olevat (vanh.lestadiolaisittain) ovat syntyneet vanh.lestadiolaiseen perheeseen. Ei silloin välttämättä tarvitse miettiä uskon perusteita, jos sen on omaksunut niin pienestä ja jos lähes koko suku tunnustaa samaa uskoa. Ei tarvitse kyseenalaistaa, sillä pieni lapsikin jo tietää, että minä olen uskovainen ja minä pääsen taivaaseen. Joku ei välttämättä koko elämänsä aikana joudu kyseenalaistamaan - tai haluakaan kyseenalaistaa - yhtään mitään. Mitä siitä, vaikkei tuntisi Raamattua kovin kummoisesti? Kunhan uskoo, miten aina on uskottu tässä joukossa ja kunhan uskoo, miten puhuja sanaa avaa. Puhujan puheissa Abrahamit ja Jaakobity ja Joosefit ja Moosekset ja Jeesuksen opetuslapset ovat "uskovaisia miehiä" eli samalla tavalla uskomassa kuin vanh.lestadiolaiset. Mitenpä siis Raamatun tekstiä ja puhujan tulkintaa siitä voisi edes epäillä? Samalla tavalla uskovia oli jo silloin ja vanh.lestadiolaiset ovat samaa porukkaa. Näin opetetaan. Tämän uskon ulkopuolella ei ole oikeaa uskoa, lähes pelkkää jumalattomuutta. Ei tätäkään useimmat kyseenalaista.



Ja vaikka olisi epäilevä ja pohtisi ja miettisi ja huomaisi epäkohtia, jokainen tässä tilanteessa oleva vanh.lestadiolainen tietää, ettei ajatus lähtemisestä ja "uskonsa kieltämisestä" tunnu helpolta. Hullua, mutta näin on. Moni on täälläkin sanonut, että aina voi lähteä ja sen kun lähtee. Mutta se ei ole helppoa. Vaikka kuinka ajattelisi järkevästi, kyllä se ajatus siitä, että tämän uskon ulkopuolella ei ole kuin hengellistä pimeyttä ja viekoitteleva ja läpeensä paha maailma, estää hyvin monia lähtemästä. Toinen vaikea asia on se, että muuttuisi lähesitensä ja rakkaiden ihmistensä silmissä yhtäkkiä "epäuskoiseksi", jolla ei ole enää taivaspaikkaa. Vaikka suhtautuminen ei päällisin puolin mitenkään muuttuisikaan, tiedän jo sen perusteella, miten olen itse "uskonsa kieltäneistä" ystävistä ja tuttavista ajatellut, että ajatuksen tasolla jokainen tuomitsee poislähtijän epäuskoiseksi ja kadotukseen matkalla olevaksi "raukaksi". Se on ahdistava ajatus, jollaista ei haluaisi muiden ajattelevan minusta.



Aikuinen ihminen, mutta kuitenkin niin vailla omaa ajattelua. Näin minusta.



t. eräs vaikeassa elämäntilanteessa kamppaileva nuori vl-perheenäiti, jolla lapsia "vasta" viisi, joten kai sitä yleisten "meitsinormien" mukaan pitäisi vielä jaksaa ja keposesti! Säälittävä tapaus siis varmasti useimpien mielestä. :)

Se jäi vielä epäselväksi. Suuttui siis keskeytetystä yhdynnästä, vähät siitä Miksi Onania laski siemenensä maahan...vähät siitä miksi ehkäisette, Jumala suuttuu?

(Ja miksikäs kyseinen mies otti veljensä vaimon luokseen jos sitten vetikin käteen/keskeytti yhdynnän? eli halusi naisen muttei vauvoja? ts.ehkäisi)

Mooseksen laki määräsi Onanin ottamaan veljensä vaimon ja siittämään tälle lapsen, joka kuitenkin saisi sen kuolleen veljen nimen. Siis siksi, ettei veljen suku sammuisi vaikka veli itse oli kuollut. Ja tätä lakia Onan ei halunnut noudattaa, ei siis halunnut siittää veljensä nimelle lasta ja elättää tätä vaan ruikki maahan.

Sitä en osaa sanoa miksi Jumala tästä niin suuttui. Vanhan testamentin Jumala muutenkin oli aika ärmäkkä, samoin kuin ne kaikki lait jotka senaikaisia juutalaisia koskivat.

Mutta Kristus on lain loppu! Ei meitä enää koske VT:n määräykset eikä Mooseksen lait! Jeesushan opetti: "teille on sanottu: silmä silmästä ja hammas hampaasta. Mutta minä sanon teille: kääntäkää toinenkin poski kun teitä lyödään." (Näin vapaasti muisteltuna, heh :)

nauraa kun epäuskoiset väsyy yhden ja kahden lapsen kanssa. Siis minä nauran, en yleistä. Meidän piireissä on totuttu olemaan epäitsekkäitä ja puurtamaan, vasta kymmenen lapsen äiti voi suunnilleen sanoa, että voi onpas rankkaa. Mutta itse siis kolmen lapsen äitinä olen väsynyt. En kehtaa sanoa sitä kun saan luuserin leiman, joku ajattelee että onpa itsekäs äiti kun ei jaksa ja haluaa vain itseään kehittää. Tuntuu ettei ole enää MINUA, on vain äiti ja vaimo.

Oletko koskaan ajatellut että olemme kaikki naisetkin Jumalan luomia yksilöitä, omine vahvuuksine ja heikkoineen. Joku jaksaa hoitaa vaikka 20 lasta mutta toinen uupuu jo kahdenkin kanssa. Näen niin punaista sille asialle että moni kuvittelee että meistä jokainen nainen tulee kyetä yhtä lailla hoitamaan sen 15 lasta kuin toinenkin. Ja jos ei kykene niin on mukavuudenhaluinen, heikko tms. Minullekkin eräs ison perheen äiti sanoi kun valitin uupumustani kuuden lapsen kanssa että: "kyllähän sinä jaksat kun sinulla on lapsia vasta kuusi. Odota kun niitä on 13". .. Eli näin.. Silloin on jotain kun on hengissä selvinnyt 15 lapsen kanssa.



Tiedoksi tämäkin; Jokaisella on rankkaa lasten kanssa ajoittain, oli niitä sitä 1 tai 10, MUTTA kyse ei edes välttämättä ole siitä etteikö lapsia haluaisi. Mutta kun EI JAKSA. Jos ei kertakaikkiaan jaksa. Eipä siinä mitkään selittelyt auta että vanhana sitten sitä on niin onnellinen kun on ottanut kaikki 15 vastaan..



Tähän uupumukseen suhtaudutaan valitettavan kevytmielisesti. "Kyllä Jumala antaa voimat, se on Jumalan tarkoitus jne.."



Miksi sinä et voisi heittää käsiä irti ratista ja todeta; "Tapahtukoon Jumala sinun tahtosi. Jos nyt jotain tapahtuu niin se on sitten tarkoitettu niin"..



Jumala antoi järjen avuksemme. Sekin on lahjaa.

Auttaa saamaan lapsen. Jos pari on muuten lapseton. Eivät he tietenkään saa toista lasta ilman uutta hoitoa joten ihan turhaan vl-mies ihmettelit miten ei lapsia tule sitten vuoden välein hoidon jälkeen. Itsetyydytys avioliitossa on tottakai sallittua, jos molemmat yhdessä näin haluavat. Tai suuseksi yms. Kukaan ei pakota tekemään samaa lähetyssaarnaaja asentoa illasta toiseen..

miksi väsynyt/masentunut pariskunta ei harrasta vain suuseksiä. Minua ei ainakaan väsyneenä edes kiinnosta "tavallinen" seksi. Kai taustalla on pelko raskautumisesta. Mutta eihän kukaan voi määrätä missä asennossa tulee yhtyä..