Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Vl-äiti ja viimeinen lapsi

Vierailija
08.03.2009 |

Olen 28-vuotias vanhoillislestadiolainen äiti ja odotan neljättäni. Tämä lapsi jää viimeiseksi, näin olen tämän raskauden aikana päättänyt. Elämäntilanteemme (miehen mielenterveysongelmat, mittavat ulosottovelat ja taloudelliset ongelmat, vaativa erityislapsi, oma jaksaminen) on kestämätön hankkia enää yhtään uutta lasta. Mielummin yritän huolehtia ja jaksaa näiden lasten ja vielä syntymättömän kanssa ja säilyttää oma mielenterveyteni, kun se toiselta on jo mennyt. Olemme tulleet tiemme päähän tämän lapsiasian kanssa. Ei jaksa, ei pysty - edes uskon voimalla.



Olen myös päättänyt vastata rehellisesti mahdollisille kyselijöille ja utelijoille tulevaisuudessa : me emme enää halua ja jaksa lisää lapsia. Jos rehellisyyden vuoksi joku lakkaa pitämästä minua oikein uskovana, se olkoon hänen ongelmansa. Minulle tämä päätös ei ole uskomisen este. Se on minun henkilökohtainen ratkaisuni.



Nautin jo valmiiksi ajatuksesta, ettei minun enää koskaan tarvitse tämän jälkeen pelätä raskaaksituloa, tehdä testiä siinä toiveessa, ettei se näyttäisi plussaa. Ei koskaan pelätä synnytystä ja väsyttävää pikkuvauva-aikaa. Saan olla ja viihtyä omassa kropassani - olla minä itse ilman pakkoa raskautua. Mieleni piristyy jo pelkästä ajatuksesta!



Lapset ovat parasta, mitä olen saanut. Haluan antaa heille jaksavan ja mukavaolevan äidin vielä, kun olen sitä. Tämä raskaus on ollut jo niin vaikea hyväksyä ja niin vaikea kestää - en uskalla kuvitellakaan, mitä se olisi kymmenennen raskauden kohdalla. Siksi vihelsin pelin poikki.



Kiitos.

Kommentit (684)

Vierailija
481/684 |
13.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Raamatun lauseita. Te olette maan suola, mutta jos suola käy mauttomaksi, millä sen jälleen saisi maistuvaksi. Raamatun mukaan on uskallettava puhua synnistä, vaikka se kirpaiseekin ihmistä.

Mutta syntiä on se, minkä Raamattu sanoo synniksi. Samoin syntiä on se kaikki mikä erottaa Jumalasta. Sen sijaan kaikki sellainen ei välttämättä ole syntiä, mikä poikkeaa perinteistä ja normeista, esim. korvakorut tai - yllätys yllätys - ehkäisy. Kun ehkäisy sanotaan synniksi, se pitäisi perustella Raamatulla. Ehdottomasti.

Jumala sanoo Raamatussa, että hän tunsi jokaisen nimeltä jo ENNEN kuin loi äidin kohdussa. Ei niin, että tunsi silloin kun oli luomassa vaan jo ENNEN sitä.

Psalmi 139 sanoo: "Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut." Ihmisen elämä alkaa kun hedelmöitys tapahtuu. Jo silloin ihmisellä on sielu ja Jumala tuntee hänet. Ja jo ennen hedelmöitystä Jumala tietää ja tuntee meidät ja elämämme. Me emme ole sattumaa. Tämä Raamatun kohta lohdutti minua itseäni erityisesti silloin kun lapsemme kuoli kohtuun. Jumala tiesi senkin pikkuisemme elämän pituuden. Ei hänelle sattunut vahinkoa.

Sitä en kuitenkaan ymmärrä että miten tämä kohta kieltäisi ehkäisyn käytön? Ei ihminen ehkäistessään voi jotenkin pilata Jumalan työtä, eihän se ole mitenkään mahdollista. Ei Jumala joudu muuttamaan suunnitelmiaan kun joku tietty siittiö päätyykin kondomiin eikä kohtuun. Jumala näkee senkin jo ennalta. Minusta on jotenkin melkein pilkkaavaa ajatella että ihminen voisi estää Jumalan suunnittelemaa luomistyötä jotenkin.

Vierailija
482/684 |
10.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

78, sinulla ei ole mitään tietoa, varmuutta eikä oikeutta väittää, etteikö ap saisi täältä uskovaisten tukea. Nimittäin minulta ainakin saa. Aivan täysin. Ja kannan Jumalan lapsen nimeä. Omasta mielestäni, aviopuolisoni mielestä, läheisteni mielestä ja kotiseurakuntani mielestä. Sikäli kuin näillä on lopulta edes merkitystä, koska ainoastaan Jumalahan se tuntee omansa. Et sinä. Mutta sinun "säännöilläsi" olet nyt kyllä väärässä, nimittäin ap saa todellakin uskovaisten tukea päätökselleen, ja se on oikein.



80, olitpa häirikkö tai et, niin rumasti toimit.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
483/684 |
10.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joku jo ajattelee tuntevansa minut! :) Onneksi täällä Varsinais-Suomessakin on sen verran uskovaisia, etten usko erottuvani joukosta. Eikä minulla ole ainuttakaan todella läheistä ystävää, jolle olisin näistä asioista (mm. ehkäisystä) kasvotusten avautunut, joten kukaan ei voi tietää oikeasti. Enkä ole tässä ketjussa koko elämääni avannut : en kertonut yrityksen konkurssista, niskaan kaatuneista takausveloista, en monesta muustakaan, koska eivät ne ole uskosta johtuvia asioita. Kuten eivät monet niistäkään seikoista, joista olen täällä kertonut. Mutta ne ovat asioita, joiden vuoksi elämä on tällä hetkellä sen verran kestämätöntä, että lapsilukumme jää neljään. Ajalliset ongelmat eivät ole uskovaisuuden syytä, mutta ei niitä ja niiden korjaantumista voi myöskään jättää uskomisen varaan. Ainoa asia, mitä voin tehdä, on olla väsyttämästä enää lisää itseäni, koska käytännössä näillä lapsilla on tällä hetkellä vain yksi vanhempi ja se olen minä.



Mutta kuten täälläkin on huomannut samanlaisia elämäntilanteita mahtuu vanhoillislestadiolaistenkin ihmisten joukkoon, onhan meitä toistasataatuhatta. Tässäkin ketjussa oli useampi. Ja heille kaikille toivon jaksamista ratkaisuissaan!



ap

Vierailija
484/684 |
10.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

samassa jamassa kuin ap. Ois kiva asua lähempänä, meistä voisi tulla ystävät! Mulla on kolme lasta ja olen periaatteessa yh vaikka onkin mies. Eli olen ayh, arjen yksinhuoltaja. Mietin eikö miehesi masennus tartu sinuun? Minulla on kyllä se vaarana.

Vierailija
485/684 |
10.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onhan täällä av:lla paljonkin uskovaisia palstailijoita. (Tekisipä mieli joskus laskea montako...)



78, siekin voisit yrittää keskustella ihmisten kanssa niin saattaisit huomata, että me uskovaisetkin ollaan erilaisia. Ihan oikeasti. Toiset meistä ajattelee oikeasti niin kuin tässäkin ketjussa on tullut ilmi. Ja jos et keskustelussa kovin vahvasti ja hyökkäävästi toisi omaa mielipidettäsi läpi vaan herkällä korvalla ja tuomitsematta, avoimesti ja armollisesti, kuuntelisit toista, saattaisit yllättyä. Kyllähän se on selvä että iso osa vl:istä ajattelee ehkäisyn olevan syntiä ehdottomasti, ja siksi voikin olla vaikea sanoa olevansa itse hieman eri mieltä. Sen verran jokainen itseään haluaa suojella ettei anna sisintään toisten poljettavaksi ja tuomittavaksi. Muistetaan vain että Jumala yksin tuomitsee, ja hän näkee meidän elämämme ja sydämemme kokonaan. Hän tietää meidän tilanteemme paremmin kuin kukaan ihminen.

Vierailija
486/684 |
13.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saanko ihan uteliaisuuttani kysyä: kokevatko kaikki sisaruksesi lapsuutenne samalla lailla?

Toinen uteliaisuutta herättävä juttu: miten kauan äidilläsi kesti kiertää sängystä toiseen juttelemaan? Minusta tuntuu usein, että jo kahdella omalla lapsellani juttua ja halipulaa riittää pidempään kuin äiti jaksaa pysyä hereillä...

Nyt mun täytyy tunnustaa, että en tiedä. Ei varmaankaan. Kyllähän jokainen kokee asiat omalla tavallaan ja voi olla että sisaruksillani on hyvin erilaisia kokemuksia. Kaikki sisarukseni eivät ole enää uskomassa. Pitäisipä joskus ihan keskustella asiasta. Nuorimmat heistä ovat vielä lapsia ja heidän lapsuutensa (ja perhekuvionsa) tietenkin on hyvin erilainen kuin minulla ensimmäisenä lapsena.

Enkä kyllä osaa vastata toiseenkaan kysymykseesi. :) Kai siinä puoli tuntia hyvinkin on vierähtänyt, en osaa oikeasti arvioida. Varmaan vaihtelevasti. Ja eihän meillä silloin mun lapsuusaikana vielä ollut kymmentä lasta, viimeinen on syntynyt vasta kun olin itse muuttanut jo pois kotoa. Ei siinä iltatuokiossa kaikkia päivän asioita enää tietenkään lörpötelty vaan jos jotain erityistä oli mielessä tai joku suretti tai pelotti. Mie kun olin lapsi niin muistan ne lapsen näkökulmasta; toisekseen voi olla että aika on kullannut muistoja eikä se aina niin kiireetöntäkään ollut. :) Mutta olen kuitenkin todella kiitollinen vanhemmilleni näistä muistoista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
487/684 |
10.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tää on kyllä yli hauska ketju. Miksi ihminen ei voi itsekseen tehdä ratkaisua onko vl vai ei? Voisko joku vl selittää? Pakottaako joku olemaan uskossa ja tekemään lapsia? Jos vl-usko ei sääntöineen miellyttä, onko siinä pakko olla? Eikö se riitä kun sanoo että ei ole enää vl?

Vierailija
488/684 |
10.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onkohan näin, että uskovaiset jakaantuu pian taas eriseuroihin....?!

Mitä te ajattelette siitä, kun "viimeisellä tuomiolla on paljon kuolleita kaloja verkossa" . Mitä tai ketä ne ovat?

Onhan täällä av:lla paljonkin uskovaisia palstailijoita. (Tekisipä mieli joskus laskea montako...)

78, siekin voisit yrittää keskustella ihmisten kanssa niin saattaisit huomata, että me uskovaisetkin ollaan erilaisia. Ihan oikeasti. Toiset meistä ajattelee oikeasti niin kuin tässäkin ketjussa on tullut ilmi. Ja jos et keskustelussa kovin vahvasti ja hyökkäävästi toisi omaa mielipidettäsi läpi vaan herkällä korvalla ja tuomitsematta, avoimesti ja armollisesti, kuuntelisit toista, saattaisit yllättyä. Kyllähän se on selvä että iso osa vl:istä ajattelee ehkäisyn olevan syntiä ehdottomasti, ja siksi voikin olla vaikea sanoa olevansa itse hieman eri mieltä. Sen verran jokainen itseään haluaa suojella ettei anna sisintään toisten poljettavaksi ja tuomittavaksi. Muistetaan vain että Jumala yksin tuomitsee, ja hän näkee meidän elämämme ja sydämemme kokonaan. Hän tietää meidän tilanteemme paremmin kuin kukaan ihminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
489/684 |
10.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

luulisin että vl-uskosta on vaikea erkaantua jos siinä on ollut aina ja se on muokannut ajatukset tietynlaiseksi. että muuten ei pääse taivaaseen jne. ja suurinosa ystävistä on uskossa. Voi olla raskasta aloittaa alusta ihan kaikki ja kokea vielä ettei sukulaiset ja ystävät pidä enää samanarvoisena ihmisenä. se kai monia pidättelee.

Vierailija
490/684 |
10.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

lestadiolaisten viestit on! :( Kyllä mahtaa ihmisellä olla paha olla teidän lahkossanne, jos on jostain asiasta eri mieltä.

Ap:lle hurjasti voimia, toivottavasti elämänne alkaa pikkuhiljaa helpottua. Ihailen päättäväisyyttäsi ja rohkeuttasi vaikeuksista huolimatta. Kaikkea hyvää perheellenne!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
491/684 |
10.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tähän asti olen luullut vl:ia laumasieluiksi joilta puuttuu oma ajattelu ja oman elämän arvostus. Mutta AP:n viesteistä on tullut paljon ajattelemisen aihetta. Voimia sinulle AP, ajattelet sydämellä ja järjellä ja etiikalla.

Vierailija
492/684 |
10.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaan tollasta massahysteriaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
493/684 |
10.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja vieläkin vuosien päästä säälittää sen tyttöparan kireä asenne kaikkeen, hirveä yleinen ahdistus. Meikkivoidetta käytteli ja kun kerran hymyillen sanoin että onhan ne meikitkin sallittuja, hän vastasi käyttävänsä sitä "terapiatarkoitukseen". Siis auta armias...



Missä uskonnon suoma voima ja ilo????

Vierailija
494/684 |
10.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen saanut parannuksen armon 17v. Vanhempani ja muut sukulaiset eivät ole koskaan olleet uskovaisia, vain yksi veli on myöskin uskomassa. Niin mummoni oli myöskin uskovainen.

Vaikka elämä on rankkaakin, ei sitä heti haluaisi olla luopumassa uskonlahjastaan, on se niin kallisarvoinen asia. Te vain näette sen "hakomajana".

luulisin että vl-uskosta on vaikea erkaantua jos siinä on ollut aina ja se on muokannut ajatukset tietynlaiseksi. että muuten ei pääse taivaaseen jne. ja suurinosa ystävistä on uskossa. Voi olla raskasta aloittaa alusta ihan kaikki ja kokea vielä ettei sukulaiset ja ystävät pidä enää samanarvoisena ihmisenä. se kai monia pidättelee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
495/684 |
10.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikä mitään oikeutta omaan ajatteluun ja henkkoht ratkaisuihin.

Ap:n kirjoituksista tulee sensijaan olo että olisipa mukava tuntea tuo ihminen ihan livenä.

t. uskovaisessa kodissa kasvanut eteläsuomalainen äiti

Kyllä mahtaa ihmisellä olla paha olla teidän lahkossanne, jos on jostain asiasta eri mieltä.

Vierailija
496/684 |
10.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Minä olen saanut parannuksen armon 17v. Vanhempani ja muut sukulaiset eivät ole koskaan olleet uskovaisia, vain yksi veli on myöskin uskomassa. Niin mummoni oli myöskin uskovainen."

Vierailija
497/684 |
10.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuka sen on teille kertonut?

Vierailija
498/684 |
10.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain synnintunnon ja synnit anteeksi toisen uskovaisen saarnaamana.

Mitä tarkoitat tuolla parannuksen armolla?

"Minä olen saanut parannuksen armon 17v. Vanhempani ja muut sukulaiset eivät ole koskaan olleet uskovaisia, vain yksi veli on myöskin uskomassa. Niin mummoni oli myöskin uskovainen."

Vierailija
499/684 |
10.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

HEI LESTAT kertokaa miksi teidän usko ei ole henkilökohtaista?

vaan tollasta massahysteriaa.

Kyllä meidän uskomme on henkilökohtaista, mutta haluamme myös olla rakkaudella opastamassa vikaan menevää.

Vierailija
500/684 |
14.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Valta usein vaikuttaa ihmismieleen niin, että vallasta luopumisen ajatus alkaa tuntua vastenmieliseltä. Silloin valtakuvion ylläpitämisen tarve korostuu. Jos uskonyhteisön johtohahmo alkaisi yhtäkkiä julistaa radikaalisti aiemmasta linjasta poikkeavaa sanomaa, yhteisö ajautuisi sisäiseen kriisiin ja johtohahmo joutuisi todennäköisesti väistymään. VAIKKA mainitussa sanomassa pedattaisiin paikkaa kauaskantoiselle, terveelliselle muutokselle.

Siinä olet täysin oikeassa, että aina on olemassa (ainakin hypoteettinen) yllätyksen mahdollisuus. Ja ylipäätään olisi hyvä asia, että keskusteluun osallistuisi henkilöitä yhteisön koko rakennetta edustaen.

Voi olla näin tai voi olla niin, että saisimme iloisesti yllättyä, että vl-liikkeessä on muitakin avarasti ajattelevia, jotka toivovat kulttuurin muutosta ajan ohi ajamiin vanhoihin elämäntapoihin tai edes avoimempaa keskustelua kuin tässä keskustelussa näkemyksiään esittäneet.

Tosin usein on niin, että jonkun yhteisön johtohenkilöiksi valikoituu niitä, jotka pitävät yllä jatkumoa ja ovat varovaisia sanomaan ainakaan ääneen mitään kovin radikaalia, koska heillä on tarve pitää yhtenäisyyttä yllä yhteisössä.