Lue keskustelun säännöt.
Miksei lapsi saa "vain" harrastaa...?
06.03.2009 |
Poikamme (nyt 8 v.) aloitti muutama vuosi sitten painiharrastuksen. Tämän harrastuksen kuulimme olevan hyvää harjoitusta sille, että pojalla on vähän ongelmia tasapainon kanssa (yhdellä jalalla hyppiminen, apupyörittä ajo polkupyörällä jne.)
Nyt painiseuran puolelta on alettu vihjailemaan, että pojan pitäisi keksiä joku muu harrastus, sillä muut saman ikäiset alkavat kilpailemaan ja siihen pojastamme ei kuulemma ole.
Miksi hän ei voisi vain jatkaa harrastamista?
Onko kaikkea pakko aina tehdä verenmaku suussa ja hirveällä kilpailuvietillä?
Kommentit (23)
Esimerkiksi täällä Espoossa on ainakin uimaseuralla erikseen harrastusryhmä ja sitten on kilparyhmät. Samoin erilaisissa voimisteluseuroissa on erikseen harrastusryhmät ja kilparyhmät. Myös hiihtoa voi harrastaa joko kilpa- tai harrastusryhmässä.
Joukkuelajit ovat varmasti vaikeampi juttu. Vaikkapa jalkapallossa voi olla vielä 10vuotiaille 3-4 eri joukkuetta ja kaikki eivät ehkä treenaa yhtä monta kertaa viikossa. Sen sijaan 13vuotiaalle harrastuspelaajalle ei varmaan joukkuetta löydy...
Minusta on ihan oikein, että jalkapalloakin voi harrastaa vähemmän tavoitteellisesti. On harmi, jos itselle tärkeä harrastus pitäisi yläkouluiässä hylätä, koska taidot eivät riitä kilpajoukkueeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt suoraan ole sanottu että vois vaihtaa harrastusta, mutta kun peleissä istuu vain vaihtopenkillä niin väkisinkin tulee olo ettei sinne kaivattaisi.
kun liikkujia on kahta lajia, niitä jotka liikkuvat omaksi ilokseen ilman sen suurempia tavoitteita ja niitä jotka liikkuvat tavoitteellisesti (olkoonkin se sitten lasten osalta joissain tapauksissa sitten se aikuisen asettama tavoite mikä ei tietysti ole oikein).
Jääkiekkoilevia sukulaispoikia seuranneina kannatan kyllä jonkinlaista tasojoukkue / harrastusjärjestelmää sen kilpaurheilun rinnalle. Tämä mielestäni kannustaisi molempia porukoita: ne jotka haluavat vaan harrastaa, voivat ohjatusti harrastaa omassa porukassa ilman paineita kehittymisestä ja ne jotka haluavat kilpailla, saavat keskittyä siihen omassa porukassaan. Mutta mielestäni pitää sitten myös pitää ovet avoimena molempiin suuntiin että lapsella on mahdollista päästä sieltä harrasteryhmästä kilparyhmään tai toisin päin tarvittaessa.