Köyhien jälkeläiset, miten saitte ekan asuntolainan?

Pankin takauspalvelulla.

20-vuotiaana ostin ensiasunnon johon käsirahaa noin 5000€

Luulin että kyseessä oli valtion takaus mutta olinkin ostanut takauspalvelun, no ei se kallis ollut ja päämäärään päästiin. :D

Hyvällä palkalla. Sain 100 %:n lainan. 

Säästin omarahoitusosuuden palkkatuloista. Pk-seudullakin saa asuntoja halvimmillaan noin 100 000 eurolla, ja alle 200 000 on jo paljon valikoimaa. Ensiasunnoksi harva hankkii kovin kallista, jos haluaa muutakin elämää kuin asuntolainan maksamista.

Olin vakituisessa työssä ja samoin puolisoni, otettiin laina yksiöön. Toki se oli Helsingin Kalliossa, mutta suht huonossa kunnossa eli jonkin verran edulisempi kun asunnot ko alueella muuten. Asuttiin siinä sitten aikamme, ja hommattiin paritalokolmio espoolaisesta lähiöstä, myös rempan tarpeessa, joka siis tehtiin. Yksiötä ei myyty tässä vaiheessa, vaan se toimi ton kolmion lainan takuuna, yksiö laitettiin vuokralle.  Myytiin se kolmio sitten muutaman vuoden päästä erittäin kovalla voitolla, ja ostettiin okt Etelä-Espoosta. Yksiö on meillä edelleen, on ollut vuokralla nyt 25v, pääsääntöissti sukulaisilla.   

Olen aina saanut tarvitsemani lainan. Kun hain tulevan mieheni kanssa lainaa, niin lainan määrä oli suhteutettu järkevästi siihen, mitä pystytään palkoillamme maksamaan. Kummankaan vanhemmat ei olleet takaajina, vaan vakuutena oli asunto-osakkeet. Ei ollut mitään ongelmaa.

Ja olen nyt itseksenikin saanut tarvisemani lainat, kun en ole koskaan ollut pyytämässä mitään utopistisia summia. 

Ja joo, ihan ilman kouluja ja matalalla palkallakin saa asuntolainan, jos on aikasemmin hoitanut asiat kunnolla.

Enpä usko että monella paremmistakaan taustoista tulleella nykyään vanhemmat asuntolainoja takaavat. Kyllä se oma osuus säästetään itse.

Meillä (kuten näköjään monella muullakin) mentiin asumisoikeusasunnon kautta jossa tuli sitten ihan automaattisesti säästettyä se siihen tarvittava summa ensin (osin lainalla) ja sitten siitä sai sen oman pääoman asuntolainaan aika isolta osalta.

Säästin palkasta ja sivutyön palkasta käsirahan pieneen asuntoon. Remppasin sen tip top kuntoon ja myin (ilman välittäjää, itse). Sain siitä hyvin voittoa mikä riitti, ylikin omakotitalon käsirahaan. Ei takaajia. Ei apuja. Nyt kohta vanha omakotitalo rempattu uuden veroiseksi ja sekin menee myyntiin.

Laitoin metsää lainan pantiksi.

Ihan vaan säästämällä vaadittu omarahoitusosuus.

Minä ostin ensimmäisen oman asuntoni 26-vuotiaana ilman mitään avustusta vanhemmilta. Mieheni on myös duunariperheestä ja hänelläkin oli jo oma asunto kun tavattiin. Sitten myytiin molempien asunnot ja ostettiin eka yhteinen ok-talo. Nyt ollaan taas etsimässä uudempaa taloa noin puolen miljoonan hintaluokassa täältä Helsingistä pohjoiseen. Pankki ei enää edes pyytänyt mitään vakuuksia kun ollan oltu hyviä asiakkaita ja meillä löytyy sijoituksia (mitä ei kuitenkaan haluta kokonaan laittaa talon ostaan vaan maksetaan mieluummin osa lainalla).

Rouva sanoi, että olisi ihana asua omassa kodissa. Mutta kun sinä olet aina tuollainen tyhjätasku.

Esitin vastalauseeni ja sitten vertailimme säästöt. Meillä oli yhteensä melkein 60 000 euroa säästössä (minulla pari tonnia enemmän kuin rouvalla). Minun säästöni olivat noin kymmenen vuoden ajalta, jotain 250 euroa kuussa.

Pankilla ei ollut mitään ongelmia antaa lainaa huoneiston hankkimiseen kahdelle työssäkäyvälle, elintaso ei romahtanut koska lainan lyhennykseen ja vastikkeeseen meni vain hieman enemmän kuin aikaisemmin vuokraan.

Nykyään taitaa olla paljon vaikeampaa, sillä 4h + k ei taida enää irrota 100 000 eurolla tästä kaupungista.

Kerrotko ensin, koska ureaa meni nuppiisi

Vierailija kirjoitti:

Menin ihan vaan pankkiin kysymään ja kas kummaa; sain asuntolainan, vaikka olen pienituloinen työläisperheen kasvatti.

Tämä. Ja sen köyhän isän takaus riitti. Tosin jouduin tinkimään ostetusta asunnosta. Muutamalla kymppitonnilla markkoja olisin saanut paljon paljon paremman ensiasunnon, jonka jälleenmyyntiarvo olisi ollut satojatuhansia enemmän. Vieläkin harmittaa, kun kuljen tuon kohteen ohi satunnaisesti.

Emme halunneet vanhempia takaamaan lainaa. Ratkaisu oli ASP laina.

Jos ap sinun vuositulosi on 40k ja miehesi tuo vielä lisää, niin aika vaikea kuvitella ettei siitä saisi parissa vuodessa säästettyä pari- kolmekymmentä donaa. Ja siinähän sitä vipua sitten jo onkin: ensin neukkukuutioon, sitten viiden vuoden sisällä johonkin parempaan. Näin minäkin aikanani toimin. Omat tuloni ovat 45k ja olen tienannut itselleni yksin omakotitalon Tampereelta ja maksanut siinä ohessa kahden lapsenikin kasvatuksen.

Oman ekan kämpän ostin ihan kerrostalokaksion pk seudulta. Omia säästöjä ei tarvinnut kuin 15%. Sijainti oli vähän levottomalta alueelta mutta taloyhtiö hiljainen ja mukava. Muutamassa vuodessa maksoin lainan pois ja sitten aloitin rahastoihin ja osakkeisiin säästämisen. N 10v sitten ostin rivarin hyvältä alueelta johon riitti vakuudeksi se rivari ja eka asuntoni. Nyt saan siitä ekasta asunnosta vuokratuloja ja sijoituksista jo huomattavat osingot. Vanhempani eivät missään vaiheessa auttaneet. Vuosituloni ansiotöistä pyörineet välillä 70-100k.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin ihan vaan pankkiin kysymään ja kas kummaa; sain asuntolainan, vaikka olen pienituloinen työläisperheen kasvatti.

Tämä. Ja sen köyhän isän takaus riitti. Tosin jouduin tinkimään ostetusta asunnosta. Muutamalla kymppitonnilla markkoja olisin saanut paljon paljon paremman ensiasunnon, jonka jälleenmyyntiarvo olisi ollut satojatuhansia enemmän. Vieläkin harmittaa, kun kuljen tuon kohteen ohi satunnaisesti.

Nykyään ei henkilötakaukset enää riitä, eli vanhemmilla pitää olla jotain omaisuutta mitä käyttää vakuutena. Tai vaihtoehtoisesti tallettaa rahaa vakuustilille tietyksi määräajaksi. Eli jos on köyhät vanhemmat (ei velatonta asuntoa minkä pantata) niin takaaminen ei onnistu.

En tarvinnut lainaa, ostin asunnon säästöillä.

Säästettiin pitkään. Mies oli 35 v. kun ostettiin  ensiasunto, minä 5 v nuorempi. Siinä kai se suurin "salaisuus". Mies varsinkin oli ehtinyt tekemään pitkään töitä tuohon mennessä, vaikkakin pienipalkkaisia

Asuttiin ennen omaa edullisesti, minä mm. soluasunnossa ensin ja sitten yhdessä melkein halvimmassa opiskelija-asunnossa, mitä löytyi. Kiristettiin vyötä vähän joka asiassa mitä keksittiin. (Toisaalta tällöin opintorahan ostovoima oli parempi kuin nyt. Ei sillä silloinkaan pärjännyt, mutta paremmin kuin nyt.) 

Ostettiin ensiasunnoksi huonokuntoinen asunto huonomaineiselta alueelta.

Vierailija kirjoitti:

Säästettiin pitkään. Mies oli 35 v. kun ostettiin  ensiasunto, minä 5 v nuorempi. Siinä kai se suurin "salaisuus". Mies varsinkin oli ehtinyt tekemään pitkään töitä tuohon mennessä, vaikkakin pienipalkkaisia

Asuttiin ennen omaa edullisesti, minä mm. soluasunnossa ensin ja sitten yhdessä melkein halvimmassa opiskelija-asunnossa, mitä löytyi. Kiristettiin vyötä vähän joka asiassa mitä keksittiin. (Toisaalta tällöin opintorahan ostovoima oli parempi kuin nyt. Ei sillä silloinkaan pärjännyt, mutta paremmin kuin nyt.) 

Ostettiin ensiasunnoksi huonokuntoinen asunto huonomaineiselta alueelta.

Ai niin, ASP oli myös.

Säästin hiukan ja sitten pankkiin lainan sain helposti,  se on jo maksettu aikoja sitten.

Tuloja ollut keskimäärin 30 k vuoteen.