APUA! Abortti vai ei? Raskaaksi kun esikoinen 6kk.

ratkaisu minka olen ikina tehnyt....



Mutta sen sanoneena, on todella vaikea ajatella itsensa toisen kenkiin ja koittaa antaa mitaan jarkevaa neuvoa.



Voimia teille paadytte sitten mihin vain ratkaisuun * hali *

kolmio on todellakin riittävä 4h, lapset voivat olla samassa huoneesa

hääpuvun voi myydä ja vaikka vuokrata toisen isomman

tai mennä naimisiin hieman pienimuotoisemmin

lapsille tulisi ihanan pieni ikäero, olisi seuraa ja menisivät ns samalla `vaivalla`

kun olet tullut raskaaksi ehkäisystä huolimatta, niin aivan varmasti siinä on joku tarkoitus,

raha ei ratkaise, eikä asunnon koko, eikä opinnotkaan

mieti asiaa postiivisessa hengessä ja nauti raskaudestasi ja lapsistasi,

kaikke ehtii vielä myöhemminkin

...jos kertoisitte edes kokemuksia kahden pienen kanssa olemisesta?

Jos esikoinen osaa vaikka kävellä vielä kun toinen syntyy ym. millä olette pärjänneet?

meillä oli sama tilanne kohta kaksi vuotta sitten.

Toinen (vanhin oli jo 6v) lapsemme oli 6kk kun tuli yllättäen taas raskaaksi (hölmönä uskoimme imetyksen ehkäisevään voimaan).

Alkuun koko raskaus oli järkytys ja viikkoja mietimme mitä teemme. Kuitenkin hyvin nopeasti molemmille oli selvää että lapsen pidämme, luojan kiitos teimme tämän ratkaisun! Kolmas lapsemme on täydentänyt perheemme ihan täydelliseksi! En voisi kuvitella että meillä ei tuota taaperoa nyt olisi.



Alku kahden (tai siis kolmen) ihan pienen kanssa oli vaikeaa, nyt sen pystyn myöntämään, silloin alussa en sitä kenellekään ääneen sanonut, en tiedä miksi. Siis lähinnä vaikeaa se oli sen 1v 2kk kanssa, hän oli kovin pieni kuitenkin kun uusi vauva syntyi. Jotenkin siitä selvittiin, nyt lapset jo leikkivät keskenään ja arki noin 70% helpompaa kuin silloin alussa

:)

Siitä siis selviää. Itsellä helpotti elämää kun ajatteli kokoajan että tämä vaihe ei kestä ikuisesti, on nautittava siitä mitä nyt on. Ja miehen tuki oli tärkeä, hän auttoi mielettömän paljon. Esim. vauvan imetyshetket hän oli isomman kanssa ja muutenkin, antoi myös minun välillä levätä ja puuhata omia juttua, siitä sai voimaa ja jaksamista todella paljon.

Vaatii molempien vanhempien 100% panoksen ja yhteisen tavoitteen eteen, asenteellä "kyllä me tästä selvitään" pääsee jo pitkälle :)



Tsemppiä tuleviin viikkoihin,asioilla on tapana järjestyä! <3

Kaiken muun voi siirtää vuodella eteenpäin; häät, opinnot, asuntovelan takaisin maksun (vuosi pelkkää korkojen maksua) jne.



Meille tuli yllärivauva 1v4kk ikäerolla ja ihan ok juttu. Tietysti riippuu vanhemmista miten osaavat ottaa kahden vaippaikäisen hoitamisen ja kasvattamisen, mutta meille se ei tuottanut mitään ongelmaa kun mustat silmänalukset.



Sitäpaitsi on snobbailua, jos lapsille ei riitä yksi yhteinen makuuhuone ensimmäiset 10v

jaksaahan moni kaksosiakin hoitaa, ja monilla lapsia syntyy vuoden välein jatkuvasti



ei se niin vaikeaa ole,

mies alkuun kunnon isyyslomalle, et pääsee lapset rytmiin

esikoinen leikkikehään siksi aikaa kun imettää vauvaa

ja kantoliina on hyvä apu vauvan mukana kuljettamiseesn, siinä voi myös samalla imettää

eiköhän se rutiini suju lähinnä esikoisen pillin mukaan, vauva voi olla sitterissä, pinnasängyssä, ja nukkuu suurimman osan päivästä



tsemppiä sinulle, kaikki menee varmasti hienosti

jos olisin tiennyt kuinka helppoa yhden kanssa on esim. matkustaa olisin mennyt maailman ymari enne kun toinen syntyi....ja etta en olisi ikina valittanut:)

Luulin myoskin etta se vauvaaika oli se raskain mutta kun nuorempi taytti vuoden niin siita se "rankkuus" alkoikin...



Kaytannon asioista en muista kuinka hoitui ja tuliko pidettya kamppa aina jarjestyksessa vai keskityinko siivoamiseen enka jarjestamiseen:P



Mutta positiivisella mielella paasee pitkalle ja kun pinenmpi on noin 2v niin se ihanuus alkaa kun toise todella leikkivat ( okay okay, myos tappelevat ) keskenaan..



Me asuttiin kaksiossa siihen asti kun pienempi oli 9kk....



Nyt meita on neliossa 5 :)

..suurimpana ongelmana ole asunnon kokokaan. Pidätte minua varmasti ääliönä kun tuollaisia asioita mietin kun lapsen pitäisi olla iloinen asia.

Minulle se ei vai ole niin yksiselitteinen asia. Asiat vai harhailee mielessä ja tuntuu etten enää saa nukuttua tai syötyäkään kun on paha olla kun ei tiedä mitä tekisi eikä mikään tunnu oikealta. En tiedä pitäisikö ajatella itseä vai tulevaa lasta? Tiedän että pärjäisin kahden lapsen kanssa vaikka se rankaa olisikin, mutta haluanko. Sitä yritän selvittää muitten ihmisten ajatusten avulla kun ei enää omat ajatukset (eikä miehen) riitä sitä selvittämään.



Eihän asia muiden päätös ole enkä päätä sioita jonkun muun mielipiteen perusteella. Mutta jos täältä löytyisi edes muutama mielipide jotka tukisivat minun ajatuksia (mitä päässä enää liikkuu) auttaisi helpottamaan päätöstä.

sama kun käyttäisi ehkäisynä sitä "juuri ennen laukeamista keskeyttämistä" =O

mitä vielä,,,Itse olin seitsemäntoista kun sain ensimmäisen lapseni, toinen raskaus alkoi ehkäisystä huolimatta kun esikoinen oli puolivuotias. Abortti ei edes käynyt mielessä...Mies lähti armeijaan kun toinen lapsi syntyi, minulla oli koulu jäänyt kesken....Elämästä selvittiin hengissä ja onnellisena..lapsista oli pian seuraa toisilleen...Asuntolaina otettiin heti kun mies kotiutui armeijasta...tosin tästä on reilut kolmekymmentä vuotta aikaa. Mieti kuitenkin vielä tarkkaan ennenkuin teet päätöksiä. Tätä lasta et saa koskaan takaisin jos teet hätiköidyn päätöksen, elämässä asioiden on tapana järjestyä. Voit ajatella , että se oli silloin se, mutta aivan samalla tavalla tavalla seisemänkymmentä luvulla tarvittiin rahaa elämiseen ja asumiseen kuin nytkin, mutta ei se toinen lapsi meidän elämästä oikeasti mitään pilannut päin vastoin. Minäkin kävin josain vaiheessa koulut loppuun ja hankin sen ammatin, samoin perheemme kasvoi vielä kahdella lapsella...suunnitellusti....



Nyt kun kaikki lapset ovat aikuisia asuntolainat maksettu ja muut mööpelit ja ja turhat tavarat hankittu, parasta elämässä on lapset ja heidän perheensä ja yhdeksän ihanaa lastenlasta. Kaikesta muusta voisin luopua mutta en yhdestäkään heistä.



Monesti on elämässä saanut huomata, että vaikka kuinka suunnittelee asiat menee kuitenkin toisin. Emme voi olla koskaan varmoja saammeko edes pitää lapsiamme aikuisuuteen saakka. tai mitään muutakaan asiaa ei voi pitää itsestäänselvyytenä.

En tarkoita tällä mitään lässynlässyn moraalijuttua vaikka se siltä kuullostaa, vaan sitä että istutte miehesi kanssa rauhassa pohtimaan asian kaikkia puolia ennenkuin teet noin isoa päätöstä ja sitä että myös selviät mahdollisen abortti päätöksesi kanssa. Hääpukuja kyllä saa uusia,,,l

oltiin ajattelemattomia, mutta tiedettiin kyllä varsin hyvin että näin voisi käydä, mutta ei uskottu sitä omalle kohdallemme =) loppu hyvin, kaikki hyvin



-10



Ja 13, sinulle kymmenen pistettä. Kirjoitit asian hyvin, selkeästi tiedät mistä puhut :)

nuorin on 1, keskimmäinen 2 ja kolmas 5



Sanon suoraan, rankkaa on ollut, mutta niin paljon nämä kakarat ovat antaneet minulle ja miehelleni

kun aloin odottamaan esikoista. Kohta täytän 19..

Meillä ikäeroa pojilla vajaa 11kk. Alkuaika oli mielestäni suht helppoa - vauva nukkui tosi paljon, esikoinen nukkui vielä kahdet päiväunet.

Nyt hommaan on tullut haastetta kun molemmat kävelee - eikä tietenkään ulkonakaan aina samaan suuntaan;). Molemmilla pojilla vahva uhma päällä jne. Mutta leikkikaveri on aina paikalla, ja minä äitinä ehdin tehdä jo kotihommiakin, kun lapset touhuaa keskenään.

Kaksi vaippaikäistä ei ollut mikään ongelma. Kaksiossa asuttiin suht pitkäään, vaikka meitä olikin neljä henkeä. Kaikki nukuttiin samassa huoneessa - tykkäsin kun pojat olivat yölläkin ns. käden ulottuvilla. Mies nukkui korvatulpat päässä, jotta jaksoi aamulla herätä töihin.

Meillä kuopus on aina ollut hyvä nukkuja, ja nukkui täydet yöt jo 3kk lähtien. Esikoinen heräilee vieläkin useita kertoja yössä, mutta yöheräämisethän menee jo rutiinilla:).

Välillä koen, että olen tosi väsynyt, mutta pojista on niin paljon iloa, että kestän pienen väsymyksenkin.

Rintareppu oli meilläkin ahkerassa käytössä, samoin tuplarattaat.

Suosittelen lämpimästi!!!

Saitkahan tästä mitään irti - toivottavasti:).

..että lähes kaikki löytävät asiasta vain positiivisia puolia.

Meidän 6kk tyttö nukkunut 2kuukautisesta saakka yöt heräämätt kertaakaan.

Nukkuu 12tuntia putkeen. Valvottanu vain 3yötä, ihana tyttö<3

Nyt pitää koputtaa puuta, saattahan neiti tuosta vielä muuttua :)

kerro miehesi tilanteesta mitään, onko hän kuitenkin töissä?

Meillä on lapsilla ikäeroa 1vuosi ja 4 kk, ja voin kertoa että kuopuksen vauva-aika oli ajoittain niin rankkaa, etten muista siitä oikeastaan mitään. Olin yksin pitkät päivät vauvan ja taaperon kanssa.

Mies osallistui kyllä todella paljon kodin töihin, teki enemmänkin kuin osuutensa ja se on varmaan suurin syy että selvisin tervejärkisenä siitä touhusta.

Nyt lapset ovat monta vuotta isompia ja elämä on ollut jo pitemmän aikaa seesteistä verrattuna kuopuksen vauva/taaperovuosiin.

Ja kuten teillä, myös meillä toinen raskaus alkoi yllätyksenä. Abortti ei käynyt kuitenkaan mielessä hetkeäkään, lapsi oli jo oma lapseni siinä vaiheessa kun se toinen viiva ilmestyi raskaustestiin. Minun vauvani. Mies oli kyllä kauhuissaan ja kysyi mitä aion tehdä... Minulla ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja, ja nyt kun katson tuota rakasta eskarilaistani, en todellakaan kadu päätöstäni.

Oikeasti, kyllä ne raha-asiat lutviutuu, voi olla tiukkaa pari vuottakin, mutta mieti, kyse on oman lapsesi elämästä!

kun aloin odottamaan toista lasta. Lapsille tuli ikäeroa 1v 1kk 3p. Isompi sisarus ei kävellyt, oli vaipoissa molemmat jne.



Mieheni osoittautuikin alkoholistiksi, sitä ei lyhyen seurustelun jälkeen voinut uskoa, osasi peitellä ja halusi perheen, joten kun olimme naimisissa oli eroaminen mielessä jo lasten takia vaikka kaksi lasta ehti tulla. Olisin pienten yksinhuoltaja, toimeentulosta huolta jne.



Kuitenkin yritin vielä vuoden hänen katumusten ja lupausten uskomana, sitten sain asumuseron ja huomasin olevani raskaana. Kolmas lapsi, joku jo ehdotti aborttiakin, joka minulle ei ensimmäisenä tullut mieleen. Erosin raskaudestani huolimatta ja jatkoin elämääni yksinhuoltajana. Olin asumuseron alkaessa aloittanut yksityisenä puistotätinä työn, jossa pystyin hoitamaan kaksi ensimmäistä lasta samalla kun puistolapset.



Otin kolmannen lapsen jo muutaman kuukauden ikäisestä alkaen nukkumaan puistoon, jotta sain toimeentulon itselle ja kolmelle lapselle puistotätinä. Lasten isästä ei apua ollut elatukseen, tapaamisoikeutta ei saanut eikä hakenut.



Toista on vaikea neuvoa tällaisissa asioissa, jos oikein ajattelee. Ratkaisu tulee teiltä itseltänne, on parempi niin, mutta monet kokemukset ja myötäelämiset kanssanne saattavat auttaa ratkaisun valinnassa.- Voiko joitain asioita siirtää myöhempään, lapset olisikin ainakin vähäksi aikaaa tehty, ja sittten voi keskittyä opiskeluun ja työhön vaikka vuosiksi, kun kaksi lastakin saatu.

.. on työssä käyvä. Mutta palkka huono kun mies ei ole "jaksanut" nuorempana käydä kouluja loppuun. Hän joutuu tekemään välillä tosi pitkää päivää (jos lunta sataa niin jopa 3päivää putkeen) Mies vaatii PALJON omaa aikaa. Ja kun ollut aikoinaan perheen koupus (isosisko on 6vuotta vanhempi) niin on tottunut koko elämän ajattelemaan itseään joten on minun rahat, ja hänen rahat. Eli hän ostelee itselleen kaikkea pientä kivaa piittaamatta muista. Siinä asiat missä hänellä on kasvamista vielä..



Miestä pelottaakin tilanne kun ennen esikoistamme hän ei ollut ikinä edes pitänyt vauvaa sylissä. Lähinnä tässä alkaa mietityttämään että pärjääkö hän ja oppiko muuttamaan elämäänsä. Poikien lähes joka v.loppuset saunaillat jättämään lähes kokonaan pois ja ajattelemaan rahaasioissa muitakin kuin itseään..

Minä olen myös nuori äiti joka tuli ehkäisystä ja imetyksestä huolimatta raskaaksi vauvan ollessa 3kk, suhde oli tasapainoton, siihen kuului toisen osapuolen kannalta huumeita ja alkoholia, näin miestä kerran kaksi viikossa. Rahaa oli käytettävissä laskujn jälkeen 400e kk, opiskelupaikankin olin juuri löytänyt ja siihen ilmoittautunut.

varasin ajan aborttiin ja kävin lääkärit ja polilla ultrassa varmistamassa sikiön koon, kuitenkin kun olisi sitten seuraavana aamuna pitänyt ottaa pillerit jänistin, ajattelin että otan itteäni niskasta kii ja alan pärjätä, minulla oli aikaisempi abortti takana (syystä, vakava rakennepoikkeama) ja tiesin millaisen tunnemyräkän se aiheuttaa vaikka sille perusteet olisi kuinka vankat... Toiseen aborttiin en enää pystynyt, etenkin kun syyt olivat jaksaminen talous ja muut lopulta yhdentekevät asiat joihin voi vaikuttaa, ei vakava sydänvika yms. jolle ei mitään voi.



Kannattaa harkita ja punnita tarkkaan, tuttavapiirissä on abortin tehneitä joille se siihen tilanteeseen oli oikea ja hyvä ratkaisu eivätkä he kadu, ovat tehneet lapsia sen jälkeenkin asiaa enempää miettimättä. Heille tilann oli vaan sellainen että se kallstui enemmän aborttiin. Omalta kohdalta taas edelleen ítkettää ja harmittaa että luovuin lapsestani vaikka rakennevian vuoksi hän olisi todennäköisesesti joka tapauksessa kuollut kohtuun jo ennen syntymää. Olen kuitenkin onnellinen että päädyin pitämään tämän yllätysvauvan, mies sai asiansa kuntoon kun hankin oman asunnon, lopetti huumeiden käytön ja vähensi alkoholin normaaliin ehkä kerran kuussa peli-iltaan, rahaa on riittävästi kun tein keikkatöitä, vieläkään ei hurrata mutta pärjätään. Lapset on seuraksi toisilleen ja kaikki on nyt hyvin... lapset on jo kasvaneet isoiksi eikä sevuoden ikäero ollutkaan niin rankka kun luulin, oikeasaan meni samalla hoidolla kerralla molemmat lapset.

Nyt odotetaan kolmatta, ja mietitään oman asunnon ostoa.

mikään syy noista ei ole tarpeeksi hyvä abortin tekemiseen. pikkujuttuja kaikki.



mieti mikä ihana symboliarvo hääpuvulla on, kun hellästi hymyillen ja masuasi silitellen viet sen ompelijalle mahan kohdan suurennusta varten... minusta se ainakin olisi ihanan söpöä ja romanttista, ja hauska muisto kerrottavaksi lapselle sitten isompana. pidät sen saman puvun tietysti, sillähän on jo kovasti tunnearvoa kun olet sen valmiiksi kaappiin huolella valinnut.



ja mieti minkä ihanan lahjan annat jo olemassa olevalle lapsellesi - sisaruksen. sen parempaa lahjaa ei ole.