APUA! Abortti vai ei? Raskaaksi kun esikoinen 6kk.
En tarvitse tähän nyt mitään moraalisia paasauksia vaan jotain neuvoja joilla selvittäisin tunteeni raskauttani kohtaan...
TIlanteeni on tämä että olen nuori äiti jolla on puolivuotias ihana tyttö.
Ehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi uudestaan. Olemme mieheni kanssa miettineet ja pohtineet asiaa eikä päästä asiassa eteenpäin.
Lapset ovat ihania mutta onko meistä toisen lapsen vanhemmiksi juuri nyt.
Minulla vielä koulu kesken ja juuri sain sovittua itselleni oppisopimuspaikan ja pitäisi aloittaa ensi syksynä, olisi pakko saada enemmän rahaa kun tuntuu nytkin välillä tekevän turhan tiukkaa. Olemme päättäneet mennä naimisiin ensi kesänä ja minulla jo hääpuku kaapissa odottamassa mihin en tulisi mahtumaan kesällä. Otimme juuri asunto lainan ja sillä summalla ei saa neliötä vaan pitää tyytyä kolmioon joka tulisi jäämään ahtaaksi.. Muutenkin elämää on suunniteltu jo pitkälle ja kun niihin suunnitelmiin ei kuulunut toinen lapsi olemme aivan hukasssa.
Aikaa ei ole enää montaa viikkoa päättää. Olkaa kilttejä ja kertokaa mitä kenties olette itse tehneet tässä tilanteessa tai mahdollisesti tekisitte.
Tarvitsen ulkopuolisten neuvoja ja kommetteja koska tuntuu ettei enää oman pään sisällä liiku yhtään mitään. Ajatukset on mietitty niin monesti jo läpi eikä ratkaisua tilanteeseen löydy.
Kommentit (57)
ei nyt ihan sama asia, mut mä sain kaksoset. kauhistutti ensin, et miten sitä ikinä jaksaa kahta hoitaa. mut kummasti se onnistuu, eikä ole edes niin vaikeaa kuin monesti annetaan ymmärtää! tietysti kaksosten ollessa vauvoja niin kulkeminen oli aika hankalaa kahden turvakaukalon raahaaminen ei ollut mitään mukavaa..
mieti asiaa niin, et kumpaa vaihtoehtoa katuisit enemmän. ja valitset sitten sen joka vähemmän kaduttaa.
toiset haluavat elää lapsettomina. Miehesi kuulostaa lähinnä isolta lapselta, anteeksi suoruuteni. Toista lasta et varmaan kadu, mutta kaikki voi mennä ihan hyvin tai sitten päin mäntyä.
itse teidän pitää lapsenne hoitaa.
Toki eka vuosi kahden pienen kanssa oli työläs, mutta sitten helpotti todella nopeasti. Lapset kasvoivat läheisiksi, leikkivät yhdessä, mustasukkaisuutta ei ollut normaalia enempää, kun esikoinen ei muista aikaa, jolloin olisi ollut ainokainen, lisäksi lapset oppivat monet asiat yhdessä.
Meillä on 3 lasta 3,5 vuodessa ja tiheämpäänkin he olisivat, ellei olisi sattunut yhtä keskenmenoa.
no sinä et voi vielä tietää kuinka tempperamenttinen ekasta lapsestasi tulee, kuinka paha ja pitkä ns.uhma/tahtokausi on ja meillä se alkoi ekalla lapsella 1v 4kk iässä jo. lisäksi et voi tietää onko lapsellasi jokin neurologinen "vika" joka ei vielä näy, niinkuin meillä ylivilkkaushäiriö. et voi tietää kuinka väsynyt olet vaikka 6kk päästä tästä hetkestä. mutta raskaus tod. näk pahentaa sitä. väsymys vaikuttaa parisuhteeseenkin.
Mä tulin raskaaksi kun esikoinen oli 5kk, ei todellakaan oltu suunniteltu raskautta.
Lastenlääkäri vastaanotolla kysyi minulta että kuinka monta lasta olen suunnitellut haluavani, vastasin että kaksi johon lääkäri totesi että "miksi sen toisen lapsen aika ei voisi olla nyt".
Lääkäristä päästyäni revin abortti paperit jotka oli varmuuden vuoksi täytelty sillä olin jo aika pitkällä.
Tietysti epäilin jaksamista mutta voin kokemuksen kautta sanoa että siinä se toinen menee missä toinenkin.
Eli meillä kuopus oppi kaiken esikoisen perässä todella nopeasti. Esimerkiksi ruokailut, pottailut, puhuminen..
Lapsilla oli myös hyvin samanlainen rytmi niin nukkuessa ja syömisessäkin.
Kun he kasvoivat, oli aina leikkikaveri ja nyt ovat todella läheisiä. Ovat nyt 7 ja 8 vuotiaita.
Eikä sitä rahaakaan kovin pljon alussa mene, vaipat tietysti maksoi enempi,
mutta sekin rumba kun loppui niin helpotti kummasti!
Nyt olen lastemme yh ja silloin kun lapset olivat pieniä niin yksin hoidin ne aina.
Mies ei osallistunut juuri mihinkään, siksi onkin nyt ex.. ;)
Töihin jouduin palaamaan kun kuopus oli 10kk ja selvisin siitäkin ja kummasti sitä jaksoi. Uskon että rakkaus lapsiin antaa uskomattoman paljon voimia pyörittää arkea.
Eli onnea tulevaan, toivottavasti pidät masuasukin. Mutta jokainen tietenkin tekee ratkaisut itse!
Hääpukuun mahtuminen on ihan toissijainen juttu. Vihkaiskaa ittenne maistraatissa ja pitäkää pippalot suvulle sitten myöhemmin.
Miehesi kuulostaa keskenkasvuiselta sen perusteella, mitä kerroit raha-asioiden hoidosta yms. Jos teette tuohon toisen lapsen pienellä ikäerolla, niin sinä tulet olemaan lastenhoidosta umpiväsynyt ja lisäksi parisuhde menee karikolle. On valitettavasti turha kuvitella, että miehesi luopuu poikien illoista ja omista menoistaan, kun ei sitä halua...
Sinuna tekisin abortin. Uutta lasta voitte yrittää sitten, jos miehesi joskus aikuistuu.
Oikeasti, kahden alle 2-vuotiaan kanssa voi olla TOSI rankkaa, vaikka mies ei olisi mikään itsekäs tapaus.
Minulla on se tilanne, että meillä tulee toinen lapsi myöskin pienellä ikäerolla, tosin toivottuna yllätyksenä. Taustalla on vaikeat lapsettomuushoidot. Tältä ajatukselta lähtisin siitä, että ei aborttia missään tapauksessa.
Mutta kun luin kuvausta miehestäsi, kyllä tuli toisetkin ajatukset mieleen. Miehelläsi on kyllä täysin eri arvot ja tärkeysjärjestys kuin lapsiperheen isältä voi odottaa. Jos kavereiden kanssa kaljoittelu on tärkeämpää kuin oman perheen kanssa olo, niin ei se kyllä kovin vastuuntuntoiselta kuulosta. Sama juttu tuo raha-asia. Ymmärrettävästi sinä et varmastikaan tuo perheen yhteiseen pöytään kovin leveää leipää jos olet ilman koulutusta kaksi kertaa peräkkäin äitiyslomalla. Mutta jos miehellesi on joku muu rahanmeno tärkeämpi kuin oman perheen elätys, niin sekään ei oikein isämateriaalilta kuulosta.
Sinuna siis miettisin niin, että oletko valmis olemaan kahden lapsen perheen äitinä ja elättäjänä tilanteessa, jossa mieheltäsi ei ilmeisesti ole kovin paljon apua odotettavissa.
Asunnon koko on ihan sivuseikka, samoin se morsiuspuku.
) Lähinnä tässä alkaa mietityttämään että pärjääkö hän ja oppiko muuttamaan elämäänsä. Poikien lähes joka v.loppuset saunaillat jättämään lähes kokonaan pois ja ajattelemaan rahaasioissa muitakin kuin itseään..
Siis lapsi pitäisi abortoida jotta mies saa rauhassa käydä saunailloissa?! Voi luoja sentään! Mä pitäisin kyllä lapsen mutta miehestä en olisi niin varma...
vaikka olosuhteet nyt ei olekaan maailman parhaimmat. Kahden pienen hoitaminen voi olla tosi rankkaa tai tosi helppoa. Kyllä mä olen kuullut miten monet ovat olleet niin väsymyksestä sekaisin että ei esim muista mitään... Mutta sittempähän on lapset tehty kerralla :)
Mä en ikinä voisi laittaa päälleni hääpukua, jos siihen mahtumisen takia olisi pitänyt tappaa lapsi. Mä en ole mikään abortin kiihkovastustaja mutta mielestäni teillä ei nyt ole siihen aihetta.
Jos mies ei tuosta kypsy niin sitten on pakko olla yh. On siitä muutkin selvinneet.
Itse oli mielestäni nuori 19 kun sain esikoisen, toinen ilmoitti tulostaan esikoisen ollessa n.2kk vanha. Mulla oli myös opiskelut pahasti kesken, ja pohdiimme todella vakavasi aborttia. Päädyimme kuitenkin pitämään lapsen. Ikäeroksi lapsille tuli hieman alle 10kk.
Mielestäni pärjäsimme hyvin, vaikka välillä kulkeminen kahden pienen kanssa oli vaikeaa. Mulla oli kyllä mies todella paljon tukena ja töiden jälkeen apuna lasten hoidossa.
Nyt olen 31 vuotias ja viiden lapsen äiti. Aloin opiskella kotona heti kun toinen syntyi. Nyt olen toiminut kätiönä 5 vuotta, ja aion tässä iässä vielä opiskella lisää. Nyt olen äitiyslomalla.
Nyt voin sanoa, että on hiemna eritilanne olla kahden pienen äiti , tällä hetkellä tässä myös 1 vuoden ikäerolla olevat sisarukset. En kadu päivääkään, että päädyimme tekemään toisen silloin nuorena. Mutta päätös on kyllä teidän. Voimia päätöksen tekoon.
jos aloitetaan lievimmistä asianhaaroista. hääpuvun saat myytyä ja hommattua sopivan tilalle. tai voiko häitä lykätä vuodella, niin jäisi rahaa säästöön tulevaa varten ja voisit käyttää jo ostamaasi hääpukua?
pienet lapset eivät tarvitse omia huoneita. meillä on kolmio (78m2) ja toinen lapsi tulossa. lapsillamme tulee olemaan ikäeroa 3 vuotta, emmekä vielä murehdi tilan puutteesta. omassa lapsuudessani meitä oli 3 lasta ja 1 aikuinen kolmiossa - tosin huoneet olivat suuria verrattuna tämän päivän uudiskohteiden huoneisiin.
toiselle lapselle ei tarvitse olla ostamassa kaikkia tavaroita toisin kun ensimmäiselle, joten aivan samanlaista ostosrumbaa ja rahan menoa ei ole tulossa.
oppisopimupaikan säilymisen suhteen en osaa sanoa mitää.
tsemppiä asian ratkaisemisen kanssa. loppupeleissä te päätätte miehesi kanssa, kumpaan ratkaisuun päädytte.
Meillä on 70 m2 kolmio. Lapset ovat 2 v, 4 v ja 6 v + minä ja mieheni. Asutaan Helsingissä.
Meillä olisi vaikka hetikin varaa ostaa isompi asunto, sillä tämä on jo maksettu ja tulomme ovat vuodessa noin 70 000 euroa käteen eli nettona.
Emme edes harkitse isompaan asuntoon muuttamista vielä, koska kaikki ja varsinkin lapsemme, viihtyvät ja ovat onnellisia. Lapset saavat jakaa yhteisen huoneen! Varsinkin vanhin lapsista on onnellinen kerrostalopihastamme, sillä se on iso, toisinkuin 500-600 m2 pläntit = omakotitalojen tontit.
on myös kaksi ensimmäistä pienellä, 1v1kk, ikäerolla. En edes miettinyt aborttia. Eka opetteli syntymän aikoihin kävelemään, oppikin sen sitten kuukauden aikana. Muuten oli helppo tapaus, toisin kuin kakkonen, joka oli itkuinen ensimmäiset 3kk. Yöunet jäi vähiin ja mieskin teki töissä välillä jopa 2 vuoroa putkeen, joten tuntui välillä olevansa yh. Isovanhemmilta sain onneksi apua isomman hoidossa ja sain keskittyä vain vauvaan ja nukkua, jos oli oikein väsy.
Mutta vaikka alku oli vaikea ja univelkaa kertyi, asiat helpotti sen 3kk jälkeen. Kuopuksen ollessa 1v alkoivat jo leikkimään yhdessä ja sain tehdä kotitöitäkin paremmin. Ne olikin jääneet vähälle huomiolle, kun ei aina yksinkertaisesti jaksanut kuin pakolliset tiskit ja pyykit.
Mutta päätös on kuitenkin teidän, sun/teidän pitää sen päätöksen kanssa elää, oli sitten kumpi hyvänsä.
Mutta mieti oikeasti, jaksatko sinä kahden pienen lapsen kanssa. 1 v 2 kk on TODELLA pieni ikäero. Esikoisesi opettelee juuri kävelemään, oma tahto alkaa löytyä siinä puolentoista vuoden hujakoilla (eli kiukuttelua), voi olla jo mustasukkainen kun ei ymmärrä, miksei pääse äidin syliin ja miksei äidillä riitä aikaa enää niin paljon jne. Lisäksi esim nukkuminen: jaksatko touhuta esikoisen kanssa jos vauva valvottaa tai heräilee tiheään yöllä? Harvoin lapset kuitenkaan nukkuvat öitä läpi heti laitokselta tultuaan.
Ystävälläni on lapset puolentoista vuoden ikäerolla ja hän on ollut tosi väsynyt. Esikoinen ei nukkunut kunnolla vielä kun kuopus syntyi ja kuopus on myös huono nukkuja. Esikoisella alkoi kova uhma 2 vuoden iässä, mikä vaikeuttaa asioita.
Just lehdissä kirjoituksia että suomalaiset haluaisivat adoptoida suomalaisia lapsia jos niitä vain jostain sais.
Mitäpä jos miettisit asiaa raskausajan ja jos sit tuntuu kohtuuttomalta niin mielummin adoptio kuin abortti tai sitten haluat kuitenkin pitää vauvan ihan itselläsi ;)
mutta selviätte kyllä, jos järjestätte toimitte järkevästi.
Ensinnäkin, sinun pitää tehdä miehelle selväksi, että nyt on vastuun ottamisen aika. Miehesi on ilmeisesti vielä nuori, joten on ihan luonnollista että saunaillat ym. menot kiinnostaa. Monet miehet ovat kypsemmässäkin iässä sellaisia, etteivät tajua näitä asioita ilman pientä apua. Puhu miehellesi asiasta nätisti, mutta pysy lujana. Tee selväksi, että teidän kaikkien elämä on mukavampaa, kun sinä et ole yliväsynyt ja ahdistunut yksipuolisesta vastuun kantamisesta. Sopikaa yhteiset pelisäännöt, joista pidätte kiinni, esim. kummallekin joka kolmas viikonloppu "vapaaksi" (saa tehdä mitä huvittaa ja toinen huolehtii lapsista ja kodista). Raskas pikkulapsiperheen elämä on paljon helpompi kestää, kun tietää, että "kahden viikon päästä pääsen saunailtaan/tyttöjen kanssa uimaan tms.". Pitäkää säännöllisestä kotityö/siivousrutiineista kiinni, niin koti ei pääse räjähtämään totaalisesti. Kaatopaikalla eläminen ei vähennä stressiä.
Toiseksi: luovu ideaaleista ja ota johtotähdeksesi ajatus, että koko perheen hyvinvointi on tärkeintä. Jos arki kahden pienen kanssa tuntuu ylitepääsemättömän raskaalta, vie esikoinen hoitoon. Älä aseta epärealistisia tavoitteita tyyliin "teen kaikki ruuat itse ja kodin on oltava kiiltävän puhdas aina". Ota vastaan apua AINA kun sitä tarvitaan ja uskalla myös pyytää apua tarvittaessa.
Kolmanneksi: ajattele asioita kolmen vuoden päähän. Olet silloin vasta 22 ja ehdit mainiosti opiskella vaikka maisteriksi asti. Kolmekymppisinä lapsenne ovat jo koululaisia ja te ehditte vielä tehdä mitä ikinä elämässänne haluattekin.
En todellakaan ole mikään kiihko-abortin vastustaja. Joskus se VOI olla paras ratkaisu, mutta useimmille se on henkisesti valtavan raskas asia, johon ei kannata päätyä ilman painavia perusteita. Et varmasti tule katumaan sitä, että lapsesi on olemassa, mutta aborttia saatat kyllä katua paljonkin.
Tsemppiä!
jonkun toisen hoitoon. Jollekkin se vaihtoehto saattaa sopia mutta ei todellakaan minulle. Siitä vasta huono omatunto tulisi!!
Sinun ja miehesi on päätös tehtävä ja siihen päätökseen on sitten sitouduttava.
Mieti omaan jaksamistasi ja taloudellista tilannettasi, ja käyta niitä apunasi. Minusta jokaisella lapsella on oikeus syntya toivottuna.
Meillekin on tullut tälläinen yllärivauva, ja minä en olisi pystynyt aborttiin. Tämä ylärilapsi ei ole "liikaa" meille, mutta lisälapset saisivat minunkin pohtimaan vakavasti, voinko lapsen pitää (siksipä meillä on tuplaehkäisy).