APUA! Abortti vai ei? Raskaaksi kun esikoinen 6kk.

Ihanaa kuulla että kyllä sitä voi pärjätä jos vain haluaa.

Teidän kaikkien kommenteista olen kyllä saanut pienen pääni sisään paljon lisää ajateltavaa ja näkökulmia asialle :)

Asioiden on tapana järjestyä. Teidän pitäis varmaan miettiä, oletteko valmiita uuteen mullistukseen ja miehesi vähän miettiä elämää myös sinun kannalta. Aborttia en kannata, sitä kuitenkin katuu. Häät voi järkätä toisella tavalla ja asunto on ihan sopiva. Meillä nuorimmat buukkaavat samassa huoneessa, koska jakavathan he samat lelutkin.

Minulla kahden viimeisen lapsen ikäero on 1v1kk, molemmat hyvin tempperamenttisia tapauksia. Nyt ikää 2v ja 3v. Molemmilla uhmat, välillä itketään ja välillä nauretaan, mutta päivääkään en vaihtaisi. Nyt tulossa uusi vauva ja kyllä tiedän että rankkaa on tulossa, mutta se on valintani. Mieheni on todella paljon töissä eli ma-pe n.9-21 ja lisäksi joskus sunnuntaisin, eli tämä mamma on todella paljon yksin 5 lapsen kanssa. Mutta tämä on vain elämää ja vastaan tulee mitä tulee. Väsymystä on vähän väliä, mutta kyllä lapset osaavat olla myös ihania.



Tsemppiä ja koita päästä itsellesi sopivaan ratkaisuun!

Haluanpa minäkin tsempata sinua ja olen ehdottomasti sitä mieltä,että pitäisit lapsen... Koulu odottaa ja hääpukuja saa uusia=) Kuulostat tosi fiksulta ja kypsältä ihmiseltä ja kyllä se mieskin sieltä aikuistuu... hitaasti,mutta varmasti,kokemusta on! Ja asunnosta,hienosti mahdutte varmasti siellä asumaan.. Meillä on kolme lasta 7v, 3v ja 2kk ja asutaan pienessä kolmiossa, kyllä se sopu sijaa antaa... Jos aborttiin päädyt,niin kadut sitä varmasti ja rupeat miettimään,miltä vauva olisi näyttänyt jne... Minä olin 15v esikoisen saadessani eli nytkin vasta 23-vuotias! Mitä ikinä päätäkin niin tsemppiä sulle, harkitse tarkasti mitä teet!

=)

En tarvitse tähän nyt mitään moraalisia paasauksia vaan jotain neuvoja joilla selvittäisin tunteeni raskauttani kohtaan...

TIlanteeni on tämä että olen nuori äiti jolla on puolivuotias ihana tyttö.

Ehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi uudestaan. Olemme mieheni kanssa miettineet ja pohtineet asiaa eikä päästä asiassa eteenpäin.

Lapset ovat ihania mutta onko meistä toisen lapsen vanhemmiksi juuri nyt.

Minulla vielä koulu kesken ja juuri sain sovittua itselleni oppisopimuspaikan ja pitäisi aloittaa ensi syksynä, olisi pakko saada enemmän rahaa kun tuntuu nytkin välillä tekevän turhan tiukkaa. Olemme päättäneet mennä naimisiin ensi kesänä ja minulla jo hääpuku kaapissa odottamassa mihin en tulisi mahtumaan kesällä. Otimme juuri asunto lainan ja sillä summalla ei saa neliötä vaan pitää tyytyä kolmioon joka tulisi jäämään ahtaaksi.. Muutenkin elämää on suunniteltu jo pitkälle ja kun niihin suunnitelmiin ei kuulunut toinen lapsi olemme aivan hukasssa.

Aikaa ei ole enää montaa viikkoa päättää. Olkaa kilttejä ja kertokaa mitä kenties olette itse tehneet tässä tilanteessa tai mahdollisesti tekisitte.

Tarvitsen ulkopuolisten neuvoja ja kommetteja koska tuntuu ettei enää oman pään sisällä liiku yhtään mitään. Ajatukset on mietitty niin monesti jo läpi eikä ratkaisua tilanteeseen löydy.

- olet sen verran nuori, että niitä opintoja voi lykätä yhden vuoden taikka kaksi

- asuntolainaan voi saada lyhennysvapaata ja usko pois, kolmioon mahtuu kahden pikkulapsen kanssa n. 7-15 vuotta sukupuolesta riippuen (vai loppuikännekö meinaatte siinä asua)

- Hääpuvun alaosaa voi laittaa ompelijalla uusiksi, ei sen takia aborttia tehdä! On niitä muodistettu linnan juhliinkiin...Naurettava ajatuskin

- Kun lapsia on kaksi n. 2-3 vuotiasta, ne leikkii jo sen verran keskenään, että voit napata ne opiskelukirjat ja lukea hetken. Toisin on,jos sinulla on yksi seurankipeä muksu siinä polvella.

Vedä henkeä ja harkitse hetki. Elämää ei voi kovin suunnitella. Tuttuni lapsi sairastui juuri aivosyöpään. Älä suunnittele, ota vastaan mitä annetaan. Ei teillä ole mitään todellista hätää.

Ihanaa kuulla että kyllä sitä voi pärjätä jos vain haluaa.

Teidän kaikkien kommenteista olen kyllä saanut pienen pääni sisään paljon lisää ajateltavaa ja näkökulmia asialle :)

Minä miettisin ensimmäiseksi sitä, mikä on oma suhteesi aborttiin. Jos sinusta tuntuu yhtään siltä että voisit katua sitä tai kokea syyllisyyttä, kannattaa miettiä tarkkaan teetkö sitä, koska siitä voi jäädä tosi pitkä ja pysyvä suru/syyllisyys, kuten täälläkin on jo tullut ilmi.

Toisaalta taas jos suhteesi aborttiin ei ole kamalan tunnepitoinen, miettisin tosissaan olisiko sinun kuitenkin helpompi pärjätä vain yhden lapsen kanssa nyt toistaiseksi, lähinnä siksi että miehesi kuulostaa hieman haluttomalta ottamaan vastuuta perheesta ja saatat päätyä olemaan tosi väsynyt, jos jäät yksin lastenhoidon kanssa. Asia riippuu tietysti myös tukiverkostoistasi ym. - onko sinulla mahdollisuuksia saada lapsiasi hoitoon tai kotiin siivousapua tms? Muista että voit hakea myös Pelastakaa lapset ry:n kautta tukiperhettä, joka voi ottaa lapset esim. illaksi hoitoon kun he ovat vähän vanhempia - tukiperheen saadakseen ei tarvitse olla ns. 'ongelmaperhe'. :)

Mieti myös esikoistasi. Hän ansaitsee onnellisen ja tasapainoisen äidin, joka jaksaa ottaa häntä huomioon ja kestää uhmakiukutteluja, jotta esikoisesi oppii että on turvallista ilmaista vaikeitakin tunteita. :) Jos uskot, että jaksat paremmin hänen uhmaikänsä ilman toista pientä ja abortti ei jää kaivelemaan, sinuna keskeyttäisin raskauden ja keskittyisin ihanaan esikkoosi. Toisen aika on sitten myöhemmin. Jos taas abortti pohjimmiltaan ahdistaa, _pidä lapsi_ - esikoisesi ei kaipaa syyllisyyden ja ahdistuksen kanssa kamppailevaa äitiä ensivuosilleen.

Onnea ja iloa elämääsi, kumpaan ratkaisuun sitten päädytkään!

olen sitä mieltä, että naisella tulee olla oikeus aborttiin, mutta ei nyt ihan ilman oikeaa syytä.



Suunnitelmat muuttuu, teille tulee nyt lapset pienellä ikäerolla, kyllä siitä selviää. Uskon, että asioilla on tapana selviytyä, jos on halua. Rankkaa varmaan tulee olemaan, mutta sellaista se elämä on.

Voit katua katkerasti mitä olet menettänyt, kun huomaat miten upea ensimmäinen lapsesi on ja toinenkin olisi ollut. Hän (toinen) on päättänyt tulla nyt, päätäväinen kun on, olet nuori, ehdit kyllä opiskella. Hääpukuun mahtuminen ja neliöt on todella pieni murhe siihen verrattuna mitä syyllisyys olisi. Työpaikan saannistakaan ei lähitulevaisuudessa ole takeita, vaikka nyt opiskelisit.



Luota siihen mikä tuntuu oikealta. Elämä kantaa.

teet abortin. Miten edes voisit abortin tehneenä pukea hääpuvun päälle kun tiedät miksi mahdut siihen

en lukenut kuin sinun aloituksesi.



ETtä saattaa tulla toistoa mutta en voi olla vastaamatta.



Minä tulin raskaaksi kun vauva oli 4kk. Pieni ikäero lapsilla siis. Mies opiskeli ja minulla opinnot kesken oli sillon, oli kyllä jo yksi ammatti mutta olin lisäkouluttamassa itseäni. Minimi äitiysrahalla olin. JA tosiaan miehelläkää ei ollut töitä, vaan opiskeli.



tiukkaakin oli, ei mitää pröystäilyjä, mutta selvittiin. Joka päivä oli lapsille ruokaa ja meille myös. Alkuun oli myös aika rankkaa kun lapset oli ihan pieniä mutta siitäkin selvittiin!



Sinuna en aborttia tekisi, Mieti tarkkaan pystytkö elämään asian kanssa loppu elämän!! SEn asian kantaminen voi olla raskaampaa kuin se että teillä ehkä tulee olemaan paljon työtä lapsista ja rahallisesti tiukkaa! Et ehkä koskaan voi antaa itsellesi aborttia anteeksi!



Mieti, uusi elämä, ihme jota saatte ihastella. Mieti miten paljon rakastat nyt pientä vauvaasi ja kuinka mahtava teidän lapsilla on kun saavat kasvaa yhdessä.



Abortti on henkisesti tosi raskas prosessi ja tosiaan voi olla raskasta kantaa sitä asiaa sydämellä loppuelämä. Lapset kuitenkin kasvaa tosi nopeeta ja mikä kiire on opiskelemaan. JA naimisiin voi mennä halvemmassakin mekossa!!



Elä keksi itselle tekosyitä aborttiin vaan kuuntele tarkasti sydäntäsi. Eläkä anna miehesi painostaa sinua siihen (ehkä näin ei olekaan).

kun toka syntyi, esikoinen oli silloin 2,5v.



Kolmannen tullessa oli edellinen vasta 1v ja helpommalla päästiin, eli ei se pelkkä ikäero merkitse vaan myös lasten luonne jne.



Tosin nyt kun on kaksi uhmista 3v ja 4v niin välillä tökkii aamusta iltaan kun ne vuorotellen saa kiukunpuuskiaan. Vauva-aika oli helpompaa :)

Siltikin on kiva kun on pieni ikäero; ne on niiiiiin hyviä ystäviä vaikka eri sukupuoltakin on, siis aina yhdessä, minne toinen kävelee niin toinen perässä.

Ihana katsoa miten läheisiä sisarukset voi olla =)



Ja itse voin lukea tentteihin kun ne leikkii onnellisena yhdessä, ihan toista kuin pitemmällä ikävälillä syntyneiden vanhempien sisarusten kanssa.

Ei kait kukaan aikuinen ihan oikeasti laita samaan vaakaan syntymätöntä lasta ja häitä. Häät ovat kuitenkin loppujenlopuksi vain yksi päivä!



Muuten en kyllä ota kantaa abortin tekemiseen.

Minulla ei ole asiaan omakohtaista kokemusta. Vanhempien lasten ikäero on 1v 8kk on ollut kyllä ihanteellinen. Kolmanteen on enempi ja paljon hankalampaa on ollut.

No, mieleen tuli seuraavaa: Oletteko ehkä saaneet kyllästymiseen asti kuulla siitä, että olette noin nuorina saaneet ensimmäisen lapsenne, kun ei ole vielä elämä uomissaan? Ja nyt sitten haluatte kaiken kuntoon esim. häät, asunto ja koulutus? Sehän on tietysti ihan hienoa, että on suunnitelmia, mutta olisiko tämä jotenkinkin esteenä joustaa suunnitelmista? Siis halu/tarve todistaa aikuisuutta jollain tasolla? Yllärivauva tietysti vaan lisää puheita, kyselyitä ja epäilyjä. En yhtään tiedä, onko tästä kyse, mutta tuli vaan mieleen. Ympäristön puheista ei tietysti tarvitse välittää. Ja opiskella voi myöhemminkin, minä aloitin iltalukion, kun toinen lapsi oli 1v. ja hyvin sujui. Nuorena jaksaa yllättävän paljon!



Hienointa aikuisuutta on mielestäni ottaa vastuu tapahtuneesta eli pitäisin vauvan. Meilläkin oli "kaikki kunnossa" joskus, nyt asutaan vuokralla, mies on työtön ja minä opiskelija. Kyllä ollaan kolmen lapsen kanssa näinkin pärjätty.

.

Meillä oli imetykseni takia minipillerit käytössä..

Jos pääädytte aborttiin ja päätätte myöhemmin yrittää hankkia lapsen ja käykin niin, että uutta raskautta ei saada alulle, mitkä ajatuksesi ovat silloin? Pohdi päätöstä tehdessäsi myös tätä asiaa, sillä sekundäärinen lapsettomuus on hyvinkin mahdollista ja silloin menneet asiat voivat traumatisoida tulevaisuuden pahasti. Elämä on monella tapaa arvaamatonta, valitettavasti.

itse tulin raskaaksi, kun esikoiseni oli 4kuukautta. Tiesin heti, että en ollut palautunut kunnolla raskaasta synnytyksestä ja esikoiseni allergiat ja korvatulehdukset teki jo muutenkin arkea raskaaksi, joten tein abortin, joka oli meille oikea päätös, koska perheen jaksaminen on aina etusijalla ensin. Olen nyt kolmen lapsen aika nuori äiti ja tiedän, että toi päätös oli vaikea, mutta oikea ratkaisu, kukin tekee sen mitä tuntee oikeaksi.

Entä te muut, joilla on ollut sama tilanne?

ikäero olis ollut vielä suurempi kuin teillä. tänä päivänä, 8 vuotta myöhemmin, hän käy säännöllisesti terapiassa, että pääsisi syyllisyydestä yli. hän sai pian tuon abortin jälkeen tietää miehensä vakavasta sairaudesta, jonka vuoksi lapsi jäi ainoaksi.