Olen jokseenkin syrjäytynyt
Jos sukulaisia ei lasketa niin elämässäni ei oikein ole ketään muuta. Ja jos tarkemmin mietin niin ei ole koskaan ollutkaan. Koitin aiemmin ottaa yhteyttä lapsuuden "kavereihin", mutta tajusin että ne ihmiset olivat minulle täysin vieraita eikä yhtään niinkuin mitä olin heidän muistanut olevan.
Jo lapsuudessa olin koulussa syrjässä muista porukoista ja jos koitin mennä mukaan niin minua vain kiusattiin tai jotain vastaavaa. Tämä sama on jatkunut lapsuudesta melkein nelikymppisyyteen asti.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Niin siinä helposti käy jos ei oikein osaa keskustella ja ottaa kontaktia muihin ihmisiin luontevasti.
En usko että tästä on lainkaan kyse. Kyse on enemmänkin ihmisluokista ja siitä ettei olla haluttu olla tekemissä minun kaltaisten ihmisluokkalaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siinä helposti käy jos ei oikein osaa keskustella ja ottaa kontaktia muihin ihmisiin luontevasti.
En usko että tästä on lainkaan kyse. Kyse on enemmänkin ihmisluokista ja siitä ettei olla haluttu olla tekemissä minun kaltaisten ihmisluokkalaisten kanssa.
Koet olevasi alempaa sosiaaliluokkaa? Voihan se olla mahdollista, mutta on aika outoa jos mistään muualta ei ole tarttunut ihmiskontakteja jos ihmisten kanssa oleminen olisi luontevaa. Et ehkä ole lapsuusmuistojen takia uskaltanutkaan hakeutua ihmisten seuraan.
Kannattaa kääntää tuo voitokseen. Et sinä heitä mihinkään tarvitsekaan. Etsi ne ihmisesi joista pidät esim somessa. Jos et heitä ehkä tapaakaan niin ainakin tunnet kuuluvasi johonkin. Vähän sama täällä. Joskus häiritsi etten näe ketään muttei enää silloinkun puhutaan vilpittömästi.
On olemassa muitakin luokkia kuin sosiaaliluokat. Esimerkiksi väriluokat, olen mielestäni oikean värinen.
AP
Mitä.sinä luuserimäntti tänne tulet vinkumaan? Painu v!ttuun itkemään itsesääliäsi.
Vai että luuserimäntti, taidat pitää hiekkamatuista?
AP
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kääntää tuo voitokseen. Et sinä heitä mihinkään tarvitsekaan. Etsi ne ihmisesi joista pidät esim somessa. Jos et heitä ehkä tapaakaan niin ainakin tunnet kuuluvasi johonkin. Vähän sama täällä. Joskus häiritsi etten näe ketään muttei enää silloinkun puhutaan vilpittömästi.
Nettikaverit ovat todella laiha lohtu, eikä todellakaan mikään voitto.
Liikuntaharrastuksissa tai vaikka lautapelikerhoissa tms. voi tutustua ihan oikeasti ihmisiin. Kotiin ei kannata jäädä jokeroitumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vai että luuserimäntti, taidat pitää hiekkamatuista?
AP
Heilläkin on ystäviä, toisin kuin sulla :D
Vierailija kirjoitti:
Vai että luuserimäntti, taidat pitää hiekkamatuista?
AP
Eipä sun paljon tarvinnut kirjoittaa, kun jo alkaa saamaan käsityksen niistä syistä miksi sulla ei ole ystäviä.
Sosiaalisuutta ja suhdeverkostoja arvostetaan ihan liikaa . Puhun omasta kokemuksestani, Tutustun helposti ihmisiin missä vain, osaan jututtaa ja kuunnella hyvin, mutta loppujen lopuksi tuntuu usein siltä, ettei ole mitään yhteistä saati jaksaisi kiinnostua enempää. Ihmiset pitävät minua mukavana ja sydämellisenä, mutta se on enemmän omaksuttu rooli kuin kokisin pystyväni olemaan oma itseni, saada samalla aaltopituudella olevia ihmisiä, joten eristäydyn ja erakoidun yhä enemmän. Vietän kesät yksin mökillä, ellei koiraa lasketa kaveriksi, ja kyläkaupalla käydessä juttelen kyllä ja moikkailen, mutta on ihana palata omiin oloihinsa.
Olen tosi varma, että monille yksin oleminen on niin ahdistava ja pelottava kokemus ja roikutaan kaikenlaisissa ihmissuhteissa sekä suoritetaan ihmissuhdeverkostoa. Sitten, kun kyselee millainen suhde on änkytellään ihmeissään saati tiedettäisiin oikein mitään muista ihmisistä aidosti ja rehellisesti. Jupistaan selän takana kaveriongelmista kuin puhuttaisiin avoimesti vaikeudet auki. Täälläkin kysellään, miten pääsee eroon vanhasta kaverista ja ihmettelen joka kerta ovatko kysyjät noin kymmenvuotiaita neitejä pohtimassa kenen kaveri vois olla tänään koulussa.
Niinpä en uskon,ap, että vika on sinussa. Olet kenties tavanomaista herkempi ja näet ihmisistä enemmän kuin moni muu. Se tekee ihmissuhteista välillä haastavaa, mutta kaltaisiasi kyllä on. Kuuntele intiutiosi ja mene, minne tuntuu hyvältä mennä vaikka pitäisit ideaa hulluna.
Vierailija kirjoitti:
Vai että luuserimäntti, taidat pitää hiekkamatuista?
AP
No nyt ymmärrän, miksi sinulla ei ole ystäviä, eikä ihmiset halua olla kanssasi. Vaikutat todella vastenmieliseltä ihmiseltä.
eri
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuutta ja suhdeverkostoja arvostetaan ihan liikaa . Puhun omasta kokemuksestani, Tutustun helposti ihmisiin missä vain, osaan jututtaa ja kuunnella hyvin, mutta loppujen lopuksi tuntuu usein siltä, ettei ole mitään yhteistä saati jaksaisi kiinnostua enempää. Ihmiset pitävät minua mukavana ja sydämellisenä, mutta se on enemmän omaksuttu rooli kuin kokisin pystyväni olemaan oma itseni, saada samalla aaltopituudella olevia ihmisiä, joten eristäydyn ja erakoidun yhä enemmän. Vietän kesät yksin mökillä, ellei koiraa lasketa kaveriksi, ja kyläkaupalla käydessä juttelen kyllä ja moikkailen, mutta on ihana palata omiin oloihinsa.
Olen tosi varma, että monille yksin oleminen on niin ahdistava ja pelottava kokemus ja roikutaan kaikenlaisissa ihmissuhteissa sekä suoritetaan ihmissuhdeverkostoa. Sitten, kun kyselee millainen suhde on änkytellään ihmeissään saati tiedettäisiin oikein mitään muista ihmisistä aidosti ja rehellisesti. Jupistaan selän takana kaveriongelmista kuin puhuttaisiin avoimesti vaikeudet auki. Täälläkin kysellään, miten pääsee eroon vanhasta kaverista ja ihmettelen joka kerta ovatko kysyjät noin kymmenvuotiaita neitejä pohtimassa kenen kaveri vois olla tänään koulussa.
Niinpä en uskon,ap, että vika on sinussa. Olet kenties tavanomaista herkempi ja näet ihmisistä enemmän kuin moni muu. Se tekee ihmissuhteista välillä haastavaa, mutta kaltaisiasi kyllä on. Kuuntele intiutiosi ja mene, minne tuntuu hyvältä mennä vaikka pitäisit ideaa hulluna.
Olen samanlainen kuin sinä, mutta sillä erotuksella että olen aidosti valikoiva ihmisten ja asuinpaikkakunnan suhteen, ja olen saanut poimittua jyvät akanoista. En kuvittele, että muilla ihmisillä olisi pakonomainen tarve olla jonkun ihmisen seurassa, en ole uniikki etkä sinäkään. Kuulostaa vain siltä, ettei sun elinpiirissä ole mielenkiintoisia ihmisiä. Toimisin varmasti noin itsekin jos joutuisin asumaan edelleen jossain Tyrnävällä. Sosiaalinen ei tarkoita sitä, että on riippuvainen muista ihmisistä tai kaipaisi seuraa epätoivoisesti. Sosiaalisuutta on helppo sanoa yliarvostetuksi jos ympärillä on vain ankeita ja tylsiä ihmisiä, johon ei edes kiinnosta tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisuutta ja suhdeverkostoja arvostetaan ihan liikaa . Puhun omasta kokemuksestani, Tutustun helposti ihmisiin missä vain, osaan jututtaa ja kuunnella hyvin, mutta loppujen lopuksi tuntuu usein siltä, ettei ole mitään yhteistä saati jaksaisi kiinnostua enempää. Ihmiset pitävät minua mukavana ja sydämellisenä, mutta se on enemmän omaksuttu rooli kuin kokisin pystyväni olemaan oma itseni, saada samalla aaltopituudella olevia ihmisiä, joten eristäydyn ja erakoidun yhä enemmän. Vietän kesät yksin mökillä, ellei koiraa lasketa kaveriksi, ja kyläkaupalla käydessä juttelen kyllä ja moikkailen, mutta on ihana palata omiin oloihinsa.
Olen tosi varma, että monille yksin oleminen on niin ahdistava ja pelottava kokemus ja roikutaan kaikenlaisissa ihmissuhteissa sekä suoritetaan ihmissuhdeverkostoa. Sitten, kun kyselee millainen suhde on änkytellään ihmeissään saati tiedettäisiin oikein mitään muista ihmisistä aidosti ja rehellisesti. Jupistaan selän takana kaveriongelmista kuin puhuttaisiin avoimesti vaikeudet auki. Täälläkin kysellään, miten pääsee eroon vanhasta kaverista ja ihmettelen joka kerta ovatko kysyjät noin kymmenvuotiaita neitejä pohtimassa kenen kaveri vois olla tänään koulussa.
Niinpä en uskon,ap, että vika on sinussa. Olet kenties tavanomaista herkempi ja näet ihmisistä enemmän kuin moni muu. Se tekee ihmissuhteista välillä haastavaa, mutta kaltaisiasi kyllä on. Kuuntele intiutiosi ja mene, minne tuntuu hyvältä mennä vaikka pitäisit ideaa hulluna.
Kurjaa, että halveksit pieniä tyttöjä ja olet sitä mieltä, että he = typeryys.
Vierailija kirjoitti:
Vai että luuserimäntti, taidat pitää hiekkamatuista?
AP
No tämä selittääkin kaiken :D
Eipä ole ihme, ettei ystäviä ole. En minäkään haluaisi olla ihmisen ystävä, enkä missään tekemisissä ihmisen kanssa joka ajattelee noin.
Kuvittelet siis olevasi parempi, kuin muut ihmiset.
Vain muutamia lauseita ap:ltä ja kaikki on tajunneet, miksi niitä ystäviä ei ole. Vain ap ei ymmärrä, miksi ystäviä ei ole.
Niin siinä helposti käy jos ei oikein osaa keskustella ja ottaa kontaktia muihin ihmisiin luontevasti.