Ärsyttää! Ystäväni vaimo on minusta mustis, vaikka olemme vain kavereita!
Minulla on hyvä miespuolinen ystävä, jota tapaan töissä ja yhteisen harrastuksen parissa. Mitään romanttista tässä ystävyydessä ei ole, mutta nyt miehen vaimo on keksinyt ryhtyä mustasukkaiseksi.
En ole koskaan kuvitellut olevani ystävälleni vaimoa tärkeämpi, ja tietenkin minunkin oma mieheni menee muiden ystävien edelle. Silti ystävilläkin on tärkeä paikkansa. Tämä ystävä on minulle rakas juttukaveri ja tukija.
Eilen ystäväni kertoi, että vaimon mielestä minä vokottelen hänen miestään ja miehen pitäisi ottaa minuun etäisyyttä. Asia selvästi harmittaa häntä, koska hän tietää ettei se ole totta.
Miksi joidenkin on niin vaikea hyväksyä puolisonsa ystäviä?
Kommentit (73)
Joskus siis nuorena. Oli sinkkumies ja me nähtiin silloin tällöin sattumalta baareissa. Tultiin hyvin toimeen ja oli hauskaa. Ei mitään säpinää tai vastaavaa. Puhuttiin kaikesta mahdollisesta ja hassuteltiin, käytiin tanssimassa ja tarjoiltiin toisillemme mitä ihmeellisimpiä drinkkejä. Oltiin van kavereita.
Sit tää mies alkoi seurustelemaan. Tapasin sitten heidät kerran baarissa. Mies esitteli mut ja juteltiin. Kun mies meni vessaan, niin tää tyttöystävä sanoi mulle, että on ollut tosi mustasukkainen minusta, kun x on puhunut paljon minusta. Totesi, että nyt kun on tavannut, niin hänellä on hyvä olo, eikä oo yhtään mustis :). Eikä muuten ollut. Nähtiin usein jossain joko molempien tai pariskunnan toisen osapuolen kanssa, ystävyys säilyi ja ystävystyin sen tyttöystävänkin kanssa.
Se mustasukkaisuus tulee usein aiheesta - ja jos on aiheetonta, niin se tulee usein siitä, ettei tunne sitä toista osapuolta. Mun mielestäni paras konsti on tutustua. Jos teillä ei oikeesti ole mitään sen ystävän kanssa, niin kyllä se vaimo sen näkee. Ja valitettavasti näkee senkin, jos on jotain "pelättävää".
Jos sun ystäväsi on sulle tosi ystävä, niin sen sijaan, että päivittelet vaimon mustasukkaisuutta, sä voit sen hälventää omilla toimillasi. Sinä et tiedä, mitä siellä kotona tapahtuu ja miehet ei aina älyä. Mies voi tosiaankin omilla puheillaan ja toimillaan ruokkia sitä vaimon mustasukkaisuutta ja epävarmuutta.
Mun mielestäni tosi ystävä ei missään nimessä halua aiheuttaa kitkaa pariskunnan välille. Ja koska näin hyvin helposti tapahtuu, niin se TOSIYSTÄVÄ pitää huolta siitä, ettei ystävän vaimon/miehen tartte olla huolissaan, epäillä tai pelätä. Mustasukkaisimmankin ihmisen saa taatusti uskomaan pelkkään ystävyyteen, jos se sitä pelkästään on. Rehellisyys ja reilu peli. Näin mä ystävänä ajattelen.
Jos ystäväsi laittaa kuitenkin sinut hänen edelleen.
Tapaatteko esim harrastukseen jälkeen kahvilla/oluella tms. Ainakin heräisi minullakin tuollaisesta mustasukkaisuuden tunteet.
Ja jos olette niin hyviä ystäviä, voitteko nähdä myös porukassa pariskuntina?
hyvässä lykyssä näet sitä miestä enemmän kuin hänen vaimonsa.
hyvässä lykyssä näet sitä miestä enemmän kuin hänen vaimonsa.
Enkä minäkään rupea näitä menojani karsimaan vaimon takia.
ap
No varmaan se mies puhuu vaimolleen koko ajan sinusta,mitä olette tehneet ja jutelleet yms.Miehen kannattaisi enemmän panostaa vaimoonsa kun kaveriin,silloin ei pääsisi syntymään mustasukkaisuutta!Miksi tämä vaimo e ole mukana harrastamassa jos kerta sinä olet?
Miksi tämä vaimo e ole mukana harrastamassa jos kerta sinä olet?
kodin ulkopuolella. Ja tämä on lisäksi harrastus, joka ei edes kiinnostaa vaimoa.
ap
Mies on itsekkäänä koko ajan menossa ja hän on jumissa kotona hoitamassa lapsia. Ystäväsi on tollo kun ei tajua mistä kenkä oikeasti puristaa.
Mies on itsekkäänä koko ajan menossa ja hän on jumissa kotona hoitamassa lapsia. Ystäväsi on tollo kun ei tajua mistä kenkä oikeasti puristaa.
Pari faktaa:
1. Mies ei ole menossa koko ajan, vaan 2 iltana viikossa.
2. Vaimo ei hoida kotona lapsia, vaan käy töissä.
Ja on vaimollaan itselläänkin harrastuksia. Että silleen...
ap
Minulla on hyvä miespuolinen ystävä, jota tapaan töissä ja yhteisen harrastuksen parissa. Mitään romanttista tässä ystävyydessä ei ole, mutta nyt miehen vaimo on keksinyt ryhtyä mustasukkaiseksi.
En ole koskaan kuvitellut olevani ystävälleni vaimoa tärkeämpi, ja tietenkin minunkin oma mieheni menee muiden ystävien edelle. Silti ystävilläkin on tärkeä paikkansa. Tämä ystävä on minulle rakas juttukaveri ja tukija.
Eilen ystäväni kertoi, että vaimon mielestä minä vokottelen hänen miestään ja miehen pitäisi ottaa minuun etäisyyttä. Asia selvästi harmittaa häntä, koska hän tietää ettei se ole totta.
Miksi joidenkin on niin vaikea hyväksyä puolisonsa ystäviä?
Jos siis noin paljon näkee eli työ ja harrastus, niin sehän on tosiaan enemmän, kuin mitä se vaimo näkee miestään. Siihen vielä mies höpöttää liian usein sinusta, niin soppa on valmis. Asiaa ei helpota, jos vaimo kokee, että on jotenkin ulkopuolinen, ei esim. ole tavannut sinua tai kokee, että sä et ole hänelle ystävällinen tai teillä kahdella ei yhtään synkkaa.
Sen sijaan sua ap en, enkä sitä miestä. Kyllä kaveria voi olla, joo, mut jos sä käytät esim. sanoja "rakas juttukaveri ja tukija", niin en mäkään hiljaa hiiskumatta vierestä tuollaista katsoisi. En todellakaan!
Ettet vaan ole niitä epälojaaleja naisia, jotka hiukan kiusallaan tekee tota?
En ole mikään ihan yltiömustis itse, mutta tossa menisi jo se raja, jolloin kokisin että joku muija yrittää luikerrella tavalla tai toisella "mun tontilleni". Liian lähelle ja väärällä tavalla.
Tyttöystävä on tärkeämpi, ja vielä sellainen tyttöystävä josta ei ole edes kiinnostunut.
Ei hyvä.
ja se ärsyttää.
Silti väitän, että tässä ongelma on nimenomaan minun sukupuoleni. Jos olisin mies, niin kaikki olisi hyvin.
Mutta nyt vaimo väittää, että vokottelen hänen miestään?!
ap
Mies saattoi vain heittää tuon kommentin kokeillakseen kepillä jäätä ja saadakseen selville, miten reagoit. Oikeasti hän haluaa suhteeseen kanssasi.
Vai eikö oma valinta tunnukaan enää oikealta? No, siltikään sulla ei olis oikeutta tavallaan tunkea itseäsi ikäväksi riidanaiheuttajaksi toisten parisuhteeseen.
ongelma on nimenomaan minun sukupuoleni, ei mikään muu.
Vaimo ei ole mustasukkainen miehensä harrastuksesta eikä ystävistä, vaan NAISystävästä. Vai selittäisittekö tosissanne, ettei miehellänne saa olla harrastauksia tai miespuolisia juttukavereita ja tukijoita?
Oletatteko automaattisesti, että ystävyys naisen kanssa johtaa miehenne pettämään teitä? Siitähän tässä on pakko olla kyse.
t. ihmettelevä ap
kuulin kerran että mieheni yhden kaverin (nykyään ex-) vaimo oli minusta mustasukkainen. Siis siitä kun kävin mieheni kanssa katsomassa jääkiekkoa ja istuttiin - hui - tän miehen kaverin vieressä.
Tottahan sitä kauheuksia tapahtuu jos paikalla on mieheni ja noin 5-7tuhatta muuta katsojaa :-)
Ehkä vaimo aistii, että mies on kiinnostunut muustakin kuin ystävyydestä.
Vähän on outoa jos et ole ja silti olet miehen kanssa tosi hyvä ystävä, niin hyvä että jopa rakkaksi häntä kutsut.
Jos sulla ja miehellä ei ole mitään salattavaa, niin ottakaa vaimo joskus mukaan teidän juttuhin, tuskin teillä nyt niin paljon on murhetta ja tilittettävää että joka kerta olette olkapäätä vailla.
Kuten tästäkin ketjusta näkee, ap on aivan oikeassa. Osa naisista ei voi uskoa, että miehet ja naiset voivat olla "vain" ystäviä.
Niin kuitenkin on. Vaikka ystävyyssuhteessa olisikin ollut jossain vaiheessa hiukan seksuaalista värinää (aina ei siis ole, mutta vaikka olisikin), olennaista on se, miten suhde käytännössä toimii. Jos ollaan kavereita, harrastetaan samaa asiaa, niin MISTÄ siinä on syytä olla mustasukkainen?!
Minusta tuollainen mustasukkaisuus on hyvin teiniä ja kielii ihmisen omasta epävarmuudesta. Jos siippa pettää, sitä ei voi ehkäistä nalkuttamalla ja kyttäämällä kumminkaan. Ei se siipan harrastuskaveri ole vaimolta poissa, koska mies joka tapauksessa kävisi harrastuksessaan.