Mikä on ajattelemattominta (ja vaarallisinta) mitä olet itse tehnyt teininä?
Ja mitä et ikinä haluaisi oman teinisi tekevän.
Minä aloitan: tyhmin monista tyhmistä tempuistani taisi olla, kun soittelin jatkuvasti joillekin tyhmille keskustelulinjoille (muistaako kukaan sellaisia? niitähän ei taida enää nyky-internet-aikana ollakaan) ja kerran otin ja lähdin yömyöhällä tapaamaan puhelimessa "tutustumaani" poikaa. Se oli sitä aikaa, kun ei kännyköistä oltu kuultukaan eikä minulla olisi ollut mitään keinoa saada apua, jos se tyyppi olisikin osoittautunut sekopääksi!
Onneksi kyseinen jätkä ei ollut minua huulumpi eikä siinä tapahtunut mitään kovin kamalaa, ajeltiin autolla ympäri Helsinkiä ja juteltiin, ja (nyt hävettää tunnustaa) käytiin salaa yöllä Korkeasaaressa! Voitteko kuvitella, kiipesimme sillan verkkoaidan yli molemmissa päissä ja seikkailimme öisessä Korkeasaaressa. Oli se aika pimeää hommaa (mutta niin jännää). Ei taitaisi enää onnistua. Taitaa olla erilaiset valvontajärjestelmät kehittyneet aika lailla yli 20 vuodessa!!!
Enkä kertonut koskaan kenellekään, tai siis tätä ennen...
Kommentit (51)
Nää jutut vaikuttaa aina paremmilta ja mehevämmiltä kirjoitettuna kuin koettuna - miksi muuten kukaan jaksaisi lukea mitään elämäkertojakaan?! Jos olisitte itse livenä kokeneet mitään näistä "hurjuuksista" tässä ketjussa huomaisitte, etteivät ne livenä tunnu muuta kuin jänniltä. Suosittelen testaamaan!
Eli kännissä on tullut kohellettua ja tuntemattomien matkaan lähdettyä. Monta kertaa kävelin yksin yöllä kotiin, humalassa tietysti. Ulkomaillakin hortoillut yksin. Suojaamatonta seksiä tuntemattoman kanssa. Näitä riittää.
Mitään ei koskaan sattunut, onneksi!
Minä olin luokan paras oppilas mutta olin myös luokan pahin "juoppo". Perheeni oli varsin kunnollinen ja rakastava. En minä kokeilluta rajojani tai hakenut huomiota, join koska minusta se oli kivaa. Mielestäni olin aivan normaali nuori. Ja nykyisin käytän todella harvoin alkoholia ja olen varsin kuuliainen kansalainen. Kaikkeni koitan tehdä että lapsistani tulisi fiksumpia kuin äitinsä. Siis teini-iässä.
ei voi kun kauhistella näitä juttuja. Eikö teidän vanhemmat välittäneet/huolehtineet teistä tai pitäneet teillä minkäänlaisia rajoja?
Tai hyvin vähän yrittivät, mutta olin niin omapäinen, etten enää siinä vaiheessa pysynyt aisoissa. Ja kuten sanottu, vanhempien avioero vei aika hyvin heiltä kaiken ajan ja tarmon.
Se jonka isä itki pulloon.
ja minulla on vain laivalippu ja 100 USD. Minulla ei ollut aavistustakaan kuinka jatkan sitten kun saavun Brindisiin (Italian saappaan korossa).
Mutta se ei minua huolettanut. No heti laivalla saavuttuani tapasin suomalaisen parikunnan joka otti minut huomaansa (olivat tulossa Libanonista, rauhanturva juttuja) ja pääsin heidän kyydissään Suomeen asti.
Liftannut olen YKSIN Israelissa ja Italiasssa monta, monta kertaa.
Koskaan ei ole sattunut mitään. Paitis joku on joskus jotain kyllä ehdotellut.
Tuolla aiemmin joku piti uhkarohkena kun oli liftannut arabien kyytiin (no huh) minä olen useinkin liftannut arabien kyytiin ja voin sanoa että itseasiassa Italiassa on todella paljon tapahtunut liftareiden raiskauksia + jopa murhia.
Mutta ei minua sen enempää arabien kyydissä ole pelottanut koska
minusta on kyllä todella herkkäuskoista ja sinisilmäistä kuvitella että liftaaminen on turvallista jos liftaa Italiassa vain italialaisen kyytiin. :D
Siihen liittyy AINA riski.
kerran olin pudonnut laiturilta, ystävillä hätä suuri. onneksi, onneksi olin ollut kivien välissä enkä vedessä. olin ilmeiseti nukahtanut laiturille
Itse panin kahta ählämiä ruotsinlaivalla. Omaa varomattomuutta oli, ja asiat kehittyivät yllättävällä tavalla :/
Vanhemmille ilmoitin silloin, kun reissuun oli vajaa viikko aikaa ja lentoliput oli ostettu (omalta tililtä pankissa valehtelemalla nostetuilla rahoilla) eikä niitä voinut enää perua tai vaihtaa. Lennot oli vielä monen mutkan takaa (menin Birminghamin lähelle) ja parin maan kautta vaihtolentoina, kun halvimmaksi kerran tuli!
En ollut tätä reissua ennen edes lentänyt ikinä saatikka käynyt ulkomailla Ruotsin risteilyjä lukuunottamatta. Porukat oli niin shokissa, etteivät edes kieltäneet menemästä. Reissu sinänsä onnistui hyvin, ja tuon jälkeen olenkin ollut liiankin itsenäinen. Nyt aikuisena (34 v.) ja kohta kolmen äitinä en missään nimessä tuollaiselle reissulle lastani päästäisi!
Lähdin kaverin kanssa joskus 13-vuotiaina joidenkin parikymppisten tyyppien keikkabussiin. No ei onneksi mitään tapahtunut, ajeltiin vaan ympäriinsä... Ja tietty ottanut kauheat kännit väkevistä joskus 15-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Eli kännissä on tullut kohellettua ja tuntemattomien matkaan lähdettyä. Monta kertaa kävelin yksin yöllä kotiin, humalassa tietysti. Ulkomaillakin hortoillut yksin. Suojaamatonta seksiä tuntemattoman kanssa. Näitä riittää.
Mitään ei koskaan sattunut, onneksi!Minä olin luokan paras oppilas mutta olin myös luokan pahin "juoppo". Perheeni oli varsin kunnollinen ja rakastava. En minä kokeilluta rajojani tai hakenut huomiota, join koska minusta se oli kivaa. Mielestäni olin aivan normaali nuori. Ja nykyisin käytän todella harvoin alkoholia ja olen varsin kuuliainen kansalainen. Kaikkeni koitan tehdä että lapsistani tulisi fiksumpia kuin äitinsä. Siis teini-iässä.
Tämä kuin minun kirjoittama. Teininä kului alkoholia runsaasti. Perhe oli vakaa ja rakastava, mutta siitä huolimatta tein kaikkea pöljä humalassa. Nyt hyvin kuiva ja tylsä 35 v, joka ottaa yhden punaviinilasin n. Kerran kuukaudessa.:D
Ehkä vaarallisin "temppu" mitä olen tehnyt, on ollut vieraan vanhemman miehen hyttiin lähteminen ruotsin laivalla. Olin 15 v ja mies oli n. 23 v. Mies (onneksi) osoittautui tosi kiltiksi ja mukavaksi. Pussailua kummempaa ei sattunut, hän halusi puhua juuri päättyneestä parisuhteestaan. Ja minä olin nukahtaa tylsyyteen.:D nyt jälkeenpäin, aikuisena, kun ajattelee mitä kaikkea olisi voinut sattua. Paljon vanhempi mie, laivalla, kukaan ei tiennyt missä olen ja tuolloin minulla ei ollut edes kännykkää. Hui.
Sairaita kohelluksia teillä, oikeesti! Ei kai tuo voi olla normaalia??? TAi sit mä olen tosi naiivi. Olen ollut kiltti tyttö, on mullakin ollut juomakokeiluja, mutta tosi lieviä. Olin 17, ennen kuin ostin itse juomaa, siihen asti olin vain maistellut kavereilta. Enkä usko, että mun lapsuudenkavereillakaan oli tollasia kokemuksia.
Mä oli kiltti, mutta en suinkaan omasta tahdostani. KOtona oli vaan niin kova kuri ja vahdinta ja tiukka äiti, että en uskaltanut enkä voinut tehdä mitään enempää. JA meillä oli niin hyvät ja läheiset välit, että aina kun jotain yritin, jäin kiinni aina. Äiti vain aavisti kaiken.
Kun muutin kotoa, kokeilin alkoholia tietty enemmänkin, mutta aina on tolkku ollut mukana!!!