Työpaikkakiusaaminen hoitoalalla

Olen työskennellyt hoitoalalla yli 20 vuotta ja jo ensimmäisessä harjottelupaikassa törmäsin kiusaamiseen. Sen jälkeen olen joutunut kiusatuksi muutaman kerran, esim. nykyisessä työpaikassa tai sitten olen monesti huomannut muita kiusattavan. Hoitoalalla tuntuu kiusaajia riittävän, ikävä kyllä. Pahinta on se, kun joutuu kohtaamaan sellaisia ihmisiä, joiden tavoitteena on tuhota toisen ihmisen ura, terveys ja elämä. Olen joskus miettinyt sitä, mistä tämä hoitoalalla kiusaaminen oikein johtuu. En tiedä kuvittelevatko nämä toisia kiusaavat ihmiset olevansa parempia ja täydellisempiä kuin ne ihmiset, joita kiusaavat. Minusta kiusaajilla on henkinen kasvu ja kehittyminen jäänyt puolitiehen, koska heidän täytyy toisia kiusata ja kaataa oma huono olonsa toisten niskaan.

Minulta on 3 kertaa yritetty tuhota ura. Jo ph-opiskelujen aikana silloisen oppilaitokseni 3 opettajaa ja 1 harjoittelupaikan hoitajat yrittivät savustaa minut pois koko alalta, koska olin heidän mielestään alalle sopimaton. Onneksi sain pari ihmistä puolelleni ja sain valmistua perushoitajaksi. Sen jälkeen meni n 20 vuotta ennen kuin seuraava eli edellinen pomoni yritti samaa. Siinä hän onnistuikin ikävä kyllä sikäli, että esti sh:na työskentelyni nykyisessä työpaikassani. Hän antoi nykyisen pomoni ymmärtää, ettei minusta ole sh:ksi. Nykyisellä työpaikalla minua on 2 kertaa yritetty savustaa ulos. Molemmilla kerroilla 1 -4 työkaveria on käynyt juoruamasta minusta oh:lle. Ensimmäinen savustamisyritys kaatui siihen, kun syyttivät minua jostain asiasta, mitä en voinut tehdä, koska en ollut kyseisenä päivänä töissä. Onneksi minulla oli edellisenä ja seuraavana yönä yövuorot ja pätevä alibi. Viimeisin yritys on tuore. Silloin 2 - 4 työkaveria kävi kertomassa pomolle, että olen työilmapiirin pahin pilaaja, olen kohdellut työkavereitani ja asukkaita huonosti, olen työkyvytön ja minulla olisi mielenterveydellisiä ongelmia. Sitä ennen olen kyllä joutunut kokemaan mm. sen, miten minua yhden lääkkeen annon yhteydessä tahallaan neuvottiin joka kerta eri tavalla (annoin lääkkeen aina edellisellä kerralla saamieni ohjeiden mukaan), miten minua ei tarvinnut edes tervehtiä eikä minulle varmaan olisi saanut edes puhua. Lisäksi minusta puhutaan selän takana ja esim. työskentelyäni kritisoidaan selän takana jatkuvasti. Neuvoja ja tietoja olen kysynyt ja pyytänyt, mutta niitä ei anneta. Tämä työyhteisöjen ilmapiirin myrkyttämis-syytös on sinänsä mielenkiintoinen, kun sijaisena olen ollut nykyään vain harvoin töissä ja olen välillä kuukaudenkin poissa. Jos olen 6 viikon aikana tehnyt kyseisellä osastolla 7 vuoroa, niin en kyllä ennätä enkä pysty sitä ilmapiiriä hirveän paljon myrkyttämään. Lisäksi olin pitkään ystävällinen, iloinen, kohtelias, positiivinen, kiitollinen, kehuva ja aina työkavereitteni puolia pitävä työkaveri ja olen kohdellut asukkaitakin aina hyvin. Ehkä olen myrkyttänyt ilmapiirin sillä kun ilman kesälomasijaisuutta jäätyäni sanoin asiallisesti, että minun pitää kysellä sijaisuuksia muualtakin, että saan asuntolainani maksettua.

Saa nähdä ennätänkö vaihtamaan työpaikkaa ennen kuin minut savustetaan ulos. Olen luvannut tehdä elokuussa 3 viikon sijaisuuden, mutta jotenkin tuntuu siltä, että sekin voidaan minulta viedä. Olen onneksi jo toisen rekrytointifirman listoilla ja minulle on luvattu sieltä sijaisuuksia. Vielä talvella en voinut kuvitella lähteväni nykyisistä työyhteisöistäni, sillä niissäkin on/oli kaikista huolimatta hyviäkin työkavereita, joista 3 on ystäviäni. Minua on koko ajan kehoitettu lähtemään tuolta ja menemään muualle töihin. Ensin nämä kehoittelijat olivat sellaisia työkavereita, jotka eivät ole sietäneet minua koko aikana tai sitten toisia sijaisia. Tällä hetkellä parhaat työkaverini ja työkaveri-ystäväni neuvovat, kannustavat ja rohkaisevat minua lähtemään muualle(kin) töihin vaikka muutama kuukausi aikaisemmin toivoivat minun jäävän. Muutos tapahtui sen jälkeen, kun minut jätettiin ilman kesälomasijaisuutta ja kohteluni muuttui huonommaksi. Lisäksi he ovat huomanneet ja kuulleet sen, kuka on ns. päävastustajani. Uskon että nämä tämän hetkiset neuvot lähteä muualle töihin ovat ystävänneuvoja, joiden tarkoitus on säästää ja suojella minua ja pelastaa mielenterveyteni. Eräs entinen työkaverini ja nykyinen ystäväni sanoi minulle: "Lähde ennenkuin se narsisti tuhoaa sinut". Itse en ole kyseistä työkaveria narsistiseksi nimittänyt.

En ole tällä hetkellä masentunut, ahdistunut, aggressiivinen, uupunut enkä muutakaan. Itsetuntoni vaan on kärsinyt. Oikeastaan minulla on aina ollut huono ammatillinen itsetunto, koska olen joutunut niin usein kokemaan sitä, etten kelpaa muille hoitajille, että olen jotenkin huono, liian hidas, teen asiat väärällä tavalla tai sitten olen vain vääränlainen.

Muutaman kerran olen ihan vakavasti miettinyt alan vaihtoa, sillä hoitoalalla meininki on välillä ihan sairasta. Jonain päivänä aion julkaista hoitoalan elämänkertani eikä se ole järin kaunista luettavaa. Mutta onneksi tällä alalla on myös niitä mukavia ja ihania työkavereita, jotka kohtelevat kanssaihmisiään hyvin. Heille olen kiitollinen ja heitä arvostan. Muista en oikein jaksa enää välittää. Toki asiallinen olen kaikille, kaikkia tervehdin ja kaikille juttelen, mutta ystävä en kaikkien kanssa ole. Asialliseen kohteluun meillä kaikilla on oikeus ja meillä kaikilla on velvollisuus kohdella toisiamme asiallisesti!

Joo jos luet itsesi lähihoitajaksi niin varaudu että joudut huonoitsetuntoisten sadistien kiusaamaksi.

Olen itse sosiaalialalla. Olen kuullut sairaanhoitaja ystävältäni (joka työskentelee persoonallisuushäiriöisten potilaitten osastolla sairaalassa), että hoitoalalla on erittäin paljon persoonallisuushäiriöisiä. Tämä ystäväni siis työskentelee potilaitten parissa, joilla kaikilla on persoonallisuushäiriö. Hän siis osaa tunnistaa tietyt piirteet, mitkä liittyy persoonallisuushäiriöön. Tämä ystäväni sanoi, että valta tai joku sellainen ajaa työskentelemään hoitoalalla persoonallisuushäiriöisiä. Itse olen törmännyt lähihoitajaan, joka on persoonallisuushäiriöinen. Myös yksi oma kolleegani, joka on myös lähihoitaja käyttäytyi samalla tavoin kuin persoonallisuushäiriöinen ihminen; oli aluksi mukava, puhui paskaa selän takana, käännytti ihmisiä toisiaan vastaan, yritti savustaa ihmuisiä työpaikasta pois.

En ymmärrä miksi ihmiset kiusaavat toisiaan. Jotenkin ihan vitun eläimellistä että vaikka jollain hoitoalalla olevat ovat jotain vitun psykopaattejja. Vedetään jotain kulissia. Mikä niitä ihmisiä vaivaa?

Joskus olen miettinyt sitä, mistä johtuu kun terveydenhoitoalalla työskentelee kahden eri ääripään ihmisiä. Toiseen ääripäähän kuuluvat ne kiltit, empaattiset, ystävälliset, kohteliaat, auttavaiset, toisia ajattelevat ihmiset ja toiseen ääripäähän persoonallisuushäiriöiset, sadistiset, julmat, ylimieliset, alistavat ja vallanhaluiset ihmiset. Ehkä nämä kiltis, empaattiset ihmiset ovat kutsumustyössään ja nämä persoonallisuushäiriöiset ovat niitä vallan väärinkäyttäjiä, jotka nimenomaan haluavat valta-asemaan.

Olen tullut kiusatuksi ja olen joutunut katsomaan kun toisia on kiusattu. Onneksi minullakin on ollut sellaisia työkavereita ja alan opettajia, jotka ovat tarvittaessa puolustaneet minua ja minäkin olen puolustanut kiusatuksi joutuneita. Olen jaksanut olla alalla näinkin kauan (reilu 20 vuotta) keskittymällä hyvään. Muistelen mielelläni alalla kohtaamiani hyviä työkavereita, opettajia, harjoitteluohjaajia yms ja yritän aktiivisesti unohtaa ne ilkeät ihmiset ja heidän kavaluutensa.  Pyrin olemaan hyvä ja positiivinen työkaveri ja vältän kohtelemasta ketään huonosti. Jokaisen ihmisen tulisi miettiä sitä, miten muita kohtelee. Kenelläkään ei ole oikeutta kiusata eikä alistaa toisia, ei työkavereita, alaisia, potilaita/asukkaita/asiakkaita eikä muitakaan kanssaihmisiä. Ikävä kyllä hoitoalalla niitä kiusaajia riittää, mutta onneksi joukossa on niitä hyviä ja ihaniakin ihmisiä.

Puolisoni on hoitoalalla ja häntä vastaan on menossa savustusyritys. Tätä on jatkunut nyt noin 2-3 vuotta. On vedottu milloin mihinkin asiaan, mutta koskaan ei ole löytynyt näyttöä mistään. Olen niin uupunut asian suhteen, etten jaksa enempää kertoa asiasta.

Nämä pers.häiriöiset kiusaajat ovat varmaan muita huonompia myös työssään, hölmöilevät ja kohtelevat asiakkaitakin epäasiallisesti. Siitä tietysti seuraa alemmuudentunnetta, joka kaadetaan alalle sopivien niskaan. En oikein usko, että pomoa alettaisiin töissä tai kotipaikkakunnallaan ahdistelemaan, jos erottaa pers.häiriöisen, mutta tätä nämä velliellit tietysti pelkäävät. Ei pitäisi palkata tällä tavalla arkaa ihmistä pomoksi, ja pitäisi se nyt itsekin ymmärtää. Ajattelisivat edes niitä työttöminä olevia hyviä työntekijöitä, joiden työpaikkoja noita-akat varastavat, mutta ei.

Kateus syynä tuohon. Katsokaa itseänne, kiusatut. Ja niitä kiusaajia. Huomatkaa että pahin voi olla siinä lähimpänä. Itse tajusin tänä keväänä tämän ja kun välit muka läheisimpään työkaveriin viilenivät, ei mikään enää ahdista! Ei tule pientä nakertamista enää työpäiviä pilaamaan. En ole sh vaan opettaja.

Olen työpaikassa jossa suuri osa työntekijöistä on nuoria, vasta valmistuneita tai vielä opiskelevia. Keski- ikä on varmaan jotain 27.

Ei siinä mitään, mutta ihmettelen tätä lastetarha- meininkiä, jota harrastetaan ammatillisuuden jäädessä sivuseikaksi.

Puhetyyliksi on valikoitunut lässytys ja nassutus. Murutellaan työkaveria (no moikka MURU!), puhutaan lapsen äänellä sössöttäen, ihastellaan uusien crocksien Hello Kitty ja My little pony- jiibitsejä, letitetään toistensa hiuksia, halataan näkyvästi kovaa ilosta hihkuen potilaiden katsoessa silmät pyöreenä, kerrotaan viikonloppusista baarireissuista "salaperäisesti vihjaillen" niin, että varmasti muut tuntevat itsensä ulkopuolisiksi, suunnitellaan tulevan viikonlopun hih hih hihihhiiii- baarireissua, hihitetään ja viljellään "jaxuhaleja, siideripissiksiä, eeppisyyttä, aikuisten oikeeta, parhautta ja broiskua".

Liittoudutaan kahden ihmisen joukkueiksi, bestiksiksi jotka sitten kahdestaan hihitellen pitävät lapsellsita hauskaa läpi työvuoron häpäisten siinä samalla niin itsensä kuin firman maineenkin potilaiden silmissä. Ja jos et jaksa osallistua tähän nassutukseen ja lässytykseen tekopirteä kumihymy naamalla, olet tylsimys jota selän takana avoimesti haukutaan ja ihmetellään kun se on niin jotenkin outo ja tylsä ihminen.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 18:46"]Olen kuullut samanlaisia tarinoita hoitoalalla työskenteleviltä ystäviltäni, eli taitaa olla aika yleistä. Itse muutaman koulun opettajanhuoneen perusteella voin vetää yhtäläisyysmerkin naisvaltaisille aloille, tarinanne kuulostavat hyvin tutuilta myös opetusalalla. Erään tutkimuksen mukaan opettajista löytyi persoonallisuushäiriöisiä narsisteja muita ammattikuntia merkittävästi enemmän, mikä ei tietenkään tarkoita, että kaikki opettajat olisivat. Mutta muutama mätä omena pilaa koko työpaikan helposti. [/quote] Olin töissä hoitolalla useassa eri paikassa ja joka paikassa oli aivan samanlaista kiusaamista ja aivan mielisairasta käytöstä. Jätin alan ja opiskelin aineenopettajaksi ja ei ole enää tarvinnut kärsiä em käytöksestä työtoverien suunnalta. Nykyinen työ on niin kaiken työajan vievää ettei kiusaamiseen yms ole yksinkertaisesti aikaa.

[/quote]

Olen aineenopettaja ja en ole koskaan tavannut kiusaamista työpaikalla. Olen ollut muutamassa eri asteen koulussa pidempään eli virassa tai sijaisena.

Yhdessä koulussa oli vanhempi aineenopettaja, joka piikitteli kaikkia nuorempia tasaisesti. Mutta hän oli omalla tavallaan persoona, ei kerännyt mitään hovia, jossa yhtä kiusattaisiin porukalla, ja yritettäisiin se alalle sopivin ja herttaisin ihminen savustaa pois, ja ainakin itse pidin myös hänestä. 

Asuinalueella sitä vastoin olen tavannut persoonallisuushäiriöisiä luonnehäiriöisiä /psykopaatteja ovat juurkin lähihoitajan ammatissa ja kaupan kassana ja myyntialalla.

Niin meilläkin ne tekee:

- Housujen lahkeet vedetään ryttyyn polviin, leikitään että ne on kaprit.

- Käytetään todellakin liian pieniä xs-puseroita, että "kaikki muodot" varmasti näkyvät.

- Ja housutkin on mielellään mahdollisimman tiukat.

- Hihat kääritään niin, että paidasta tulee melkein hihaton toppi

- Ja jos napillinen paita sattuu olemaan- niin voi jösses! Napithan jätetään "vahingossa" auki, että tissivako paistaa.

- Lyhythihaisten alla on tapana myös pitää omia pitkähihaisia kikertävän kukertavia t-paitoja, että näytetään kuin peppi pitkätossuilta.

- Koruja mielellään ranteet täyteen. Ja sormuksia. Vaikka kuinka on hygieniahoitajat käyneet kampanjoimassa käsihygienian puolesta. Koska SEHÄN EI KOSKE MUA kun mä oon niin teiniprinsessa vaaleanpunaisessa maailmassani!

olen sijainen ja menossa pomoni juttusille. Meinasin saada varoituksen siitä, kun olen kohdellut työkavereilleni ilkeä. Pomo kuunteli minua, kun kerroin miten todellisuudessa kohtelen työkavereitani (tervehdin aina, juttelen, kuuntelen, tuen, kehun, kiitän, vien pieniä lahjoja, puolustan). Pomo uskoi minua ja perui varoituksen antamisen. Nyt mietin sitä, kerronko pomolle, miten tietyt työkaverini kohtelevat minua. Tietenkin kerron samalla sen, ketkä ovat kohdelleet minua aina hyvin, koska en halua aiheuttaa mitään harmia mukaville ja ihanille työkavereilleni.

Suurin osa peruskoulussa vittumaisista, kiusaamiseen taipuvista ämmistä lähti hoitoalalle. En vieläkään ymmärrä, mikä ihme sellaisia ihmisiä viehättää hoitoalassa. Vallantunne?

En ole hoitoalalla itse, mutta seuraan vierestä lääkärin näkökulmasta. Hyvin on tässä 30 vuoden työuran aikana huomannut, miten ne persoonallisuushäiriöiset kiusaajat toimivat, raivaavat systemaattisesti tietään ja päätyvät hallintotehtäviin missä pääsevät paitsi kyykyttämään alaisiaan, että myrkyttämään koko sairaalan. 

Ei ihmetytä ollenkaan että hoitoalalla kiusataan, pahimmat koulukiusaajatytöt luokaltani menivät nimittäin lähihoitaja-amikseen.

Naisvaltaisilla aloilla tuo kiusaaminen on tosi tavallista. Itse olen nähnyt tuota tosi paljon. Mä olen vahvaluontoinen tyyppi, joten mua ei hetkauta. Ei onnistu kiusaus mua kohtaan ja mun läsnäollessa ei kiusata muitakaan! Mä en hyväksy.

Itse olen ystävällinen kaikille ja haluan työilmapiirin olevan mukava. Jos joku haluaa muuta, kokeilkoon. Edellinen, joka yritti mua mustamaalata, sai potkut. 

Niitä ihmisiä, ketkä haluavat saada valta-aseman ei pitäisi koskaan päästää valtaan. Parhaat pomoni ovat olleet niitä, ketkä ovat jopa vastentahtoisesti joutuneet tuuraamaan pomoa tämän lomien ajaksi. Silloin työpaikoilla on ollut reilu ja tasapuolinen meininki. Hoitoalalla on myös sellaisia ihmisiä, joille valta-asemaan pääsy on kamalinta, mitä he voivat kuvitella. Tiedän muutaman sairaanhoitajan, jotka vihjaavat irtisanoutumisella jos joku esittää heille tiiminvetäjyyttä tai oh:n tuuraamista. Työkavereina ovat reiluja, tasapuolisia, jokaista työkaveriaan arvostavia, empaattisia... siis todella ihania työkavereita. Heille riittää sh:n virka ja reilu työkaveruus, johon valtapelit eivät kuulu.

Sitten tiedän niitä hoitajia, jotka sinne valta-asemaan ovat halunneet. Osa heistäkin voi olla ihan tasapuolisia ja reiluja, mutta kyllä osa on alkanut heti käyttämään valtaansa väärin. Heti valtaan päästyään alkavat kostamaan inhokeilleen. Antavat kaikkein epätoivotuimmat vuorot, eivät toteuta heidän työvuorotoivomuksiaan, koulutustoiveitaan, eivät vastaa kysymyksiin, panttaavat tietoja. Inhokki-sijaisia on alettu savustamaan pellolle tai määräyskirjaa ei ole uusittu, aikaisempia tai toisen pomon lupaamia sijaisuuksia ei annetakaan ja kaikki keskusteluyritykset lopetetaan tylysti heti siihen paikkaan.

Minäkin olen nähnyt kiusaamista ja minua on yritetty kiusata. En jaksa tätä hoitoalaa enää.

Hoitajat.Net sivuilta löytyy kysely aiheeseen liittyen: http://hoitajat.net/forums/topic/17188-ty%C3%B6paikkakiusattu-kirjoita-kokemuksistasi-ja-osallistu-tutkimukseen/

Ja tässä linkki, mistä voi suoraan osallistua ko. tutkimukseen: https://www.webropolsurveys.com/S/10E75067C2B15878.par

Kuka hullu tuollaisella alalla jaksaa tehdä töitä. Aivan sairaalta kuulostaa.