Työpaikkakiusaaminen hoitoalalla
Olen 15 vuotta hoitoalalla työskennellyt sairaanhoitaja ja olisin kysynyt teiltä muilta hoitajilta onko työpaikkakiusaaminen ja narsistisesti käyttäytyvät sisar hento valkoiset teille tuttuja. Olen ammattitaitoinen,avoin ja tunnollinen työntekijä.Nyt olen kahden viime vuoden aikana joutunut kahdessa eri työpaikassa savustuksen uhriksi. Esimiehilläni ei ole ollut rohkeutta puolustaa minua,vaikka hyvin kumpikin tiesivät asian laidan.Toinen heistä on pyytänyt anteeksi jälki käteen ja se hieman helpotti.Toisessa paikassa työterveyslääkäri teki työsuojelupiirin kanssa tarkastuksen-Ongelmat jatkuneet vuosikausia ja molemmissa paikoissa narsistit sairastuttaneet hovinsa. Hoviin kuulumattomat lähtevät joko itse tai heidät ajetaan sairausloman kautta irtisanoutumaan..
Nyt olen ollut fyysisten ja psyykkisten oireiden vuoksi puoli vuotta sairauslomalla ja toden teolla miettinyt haluanko enää hoitoalalla kateellisten kollegojen puukotettavaksi. Minulta vietiin itsetunto ja ihmisarvo.Missä on kollegiaalisuus silloin,kun joku joutuu savustusoperaation uhriksi..Raakaa toimintaa ns.auttajilta:(
En viitsi enää alkaa vaihtaa alaa,vaan vaihtoehtoja on yrittäjyys tai jatko-opiskelu.Mikä ei tapa,vahvistaa ja nousen täältä vielä-Vahvempana:).
Kommentit (364)
Olen hoitaja, luonteeltani suvaitsevainen, ymmärtäväinen ja empaattinen ihminen. Mutta rajansa kaikellä. Kiusaamista en suvaitse enkä ymmärrä eikä empatiani riitä kiusaajille, kiusatuille ja heidän puolustajilleen kyllä.
Kuinkakohan moni hoitaja kiusaa sen takia, kun on opiskeluaikanaan ja uransa alussa joutunut kiusatuksi? Kostaa sitten viattomille ihmisille kärsimänsä pahan. Tällasen teorian olen kuullut parilta opetusalan ihmiseltä ja yheltä psykologilta. Jollain nuoruudessaa´n kiusatuksi tulleella on voinut asian käsittely jäädä kesken, tuohon kostavaiheeseen ja nyt sitten kostaa kaikille, joille uskaltaa. Tavallaan jatketaan tätä kiusaamiskulttuuria.
Tässä vilpitön kysymys, en halua syyttää tai väittää mitään. Voiko olla, että kiusaamista olisi suhteellisesti enemmän perusterveydenhuollossa, siis pitkäaikais- ja hoitolaitoksissa?
Olen sairaanhoitaja ja tehnyt työurani sairaalassa. Tottakai on tullut vuosien varrella monenlaista tossunkuluttajaa vastaan, myös kiusaajia ja "tiesmitä"häiriöisiä. Enimmäkseen kyllä "normi"-ihmisiä, toki persoonallisuudeltaan erilaisia eikä kaikkien kanssa ole ollut aina niin mukavaa tehdä töitä. Silti lähes kaikki työyhteisöni ovat olleet mukavia, eikä mielestäni ketään ole kiusattu. Tuttavien puheista olen kuullut, että vaikeuksia on monesti näissä perusterveydenhuollon paikoissa.
Pari persoonallisuushäiriöistä tunteneena voisin arvella että heitä houkuttelee alalle se, että he voivat alistaa ja nöyryyttää niin puolustuskyvyttömiä, sairaita ihmisiä kuin pehmeämpiluonteisia työkavereitaankin. Muistan edelleenkin pari hoitajan kommenttia potilaille hoitotilanteissa, vaikka kommenteista on aikaa yli 20 vuotta. Millainen hoitaja sanoo liikuntakyvyttömälle, halvaantuneelle mutta normaaliälyiselle iäkkäälle rouvalle vihaisesti näin:"olisit v**** akka kävelly vessaan vai ootko niin tyhmä ettet sitä tajunnu". Minä olisin vaan vaihtanut lakanat kuiviin ja ehkä sanonut että "näitä sattuu välillä" tekemättä asiasta mitään suurta draamaa. Jotenkin luulen, ettei tuo vihaisen lommentin esittänyt hoitaja ollut työkaverinakaan kaikkein mukavimmasta päästä. En tiedä, sillä minua ei sille osastolle enää pyydetty. Luulen että johtui siitä, etten pystynnyt hillitsemään ilmettäni.
Olen ollut pitkäiakaisosastoilla ainakin 9 vuotta sijaisena, Siellä on monenlaisia hoitajia töissä. Yhden asian olen huomannut. Sellaiseen "pitkäveteiseen", tapahtumaköyhään, pitkiä hoitosuhteita sisältävään työhön ei kaikki hoitajat sovellu. Jos haluaisi tehdä muunlaista hoitotyötä, niin voihan tuo yksitoikkoinen työ tuntua niin tylsälle, että ajankulukseen alkaa kiusaamaan. Toisaalta monet rauhalliset, empaattiset, kiltit, ystävälliset ja mukavat hoitajat haluavat työskennellä pitkäaikaispuolella enkä ole havainnut sellaisten hoitajien kiusaavan ketään. Ehkä ne töissä pitkästyvät hoitajat sitten kiusaavat näitä kiltimpiä, rauhallisempia ja empaattisempia hoitajia ihan aikansa kuluksi. Sairaalan osastoista en voi puolestani sanoa mitään, kun en ole niillä työskennellyt valmistumiseni jälkeen. Rauhallisena hoitajana viihdyn enemmän pitkäaikaisosastoilla, vaikka minua kyllä on silloin tällöin siellä kiusattu. Tosin minulla on myös hyviä työkavereita, jotka pitävät puoliani.
Vau. Ihan lukiotason meininkiä :D
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 01:54"]
Joissain työyhteisöissä arvostetaan eniten sellaisia työntekijöitä, jotka kiusaavat työkavereitaan ja ovat ilkeitä potilaille/asukkaille/asiakkaille. Outoa, sillä hoitoalan ihmisten pitäisi asettua toisen ihmisen asemaan ja pitää heikommassa asemassa olevien puolta. Eli eniten pitäisi arvostaa niitä hoitajia, jotka pitävät kiusattujen ja huonoksi leimattujen puolia. Ja sitten pitäisi puolustaa niitä kiusattuja työkavereita ja potilaita/asukkaita/asiakkaita eikä mennä sinne kiusaajien leiriin. Hoitoalan arvopohjaan ja eettisiin ohjeisiin kuuluvat mm. ihmisarvon kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus, tasapuolisuus, heikommassa asemassa olevien puolustaminen, kollegiaalisuus yms. Nämä tuntuvat olevan aika monelta alan ihmiseltä täysin hukassa.
[/quote]
Teen sijaisuuksia vanhainkodissa. Minua ei varsinaisesti ole kiusattu, mutta syrjintä on yleistä ainakin minun kohdallani. Koko laitoksessa on noin 20 työntekijää, joista vain 4 kohtelee minua kuin ihmistä. Muut mulkoilevat, eivät tervehdi, jos pyydän apua jossain sekunnin hommassa, ei kiinnosta. Vittumaisinta on se, kun kävelen käytävää pitkin ja näen jonkun tulevan vaikka lääkehuoneesta. On laittamassa ovea kiinni ja hihkaisen, että jätä auki. Katsoo minua 3 sekuntia ja heittää oven kiinni. Kahville mennessä oven takaa kuuluu iloista puhetta ja naurua, avaan oven ja huone hiljenee, hyvä kun ehdin kahvia ottamaan niin muut hoitsut ovat lähteet jo. Epäilen tähän käytökseen osasyyksi sitä, että yksi työntekijöistä inhoaa minua monen vuoden takaisen sanaharkan takia ja on varmaan puhunut minusta muille inhottavia asioita. Teen vielä yhden sijaisuuden kesällä ja tämän jälkeen en enää aio mennä, koska "kanteluistani" ei ole ollut hyötyä, enemmänkin haittaa... Töissä olen hoitanut hommat kuten töissä kuuluu ja olen yrittänyt pysyä kovana. Kotiin päästyäni alkaa itkettää, varsinkin niinä päivinä kun niillä mukavilla työntekijöillä on eri vuoro tai ollaan oltu ihan eri puolilla taloa. Edes raha ei motivoi minua tarpeeksi että menisin vielä jatkossa, vaikka työtäni onkin arvostettu ja on oltu kiitollisia.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 09:35"]
Olen työpaikassa jossa suuri osa työntekijöistä on nuoria, vasta valmistuneita tai vielä opiskelevia. Keski- ikä on varmaan jotain 27.
Ei siinä mitään, mutta ihmettelen tätä lastetarha- meininkiä, jota harrastetaan ammatillisuuden jäädessä sivuseikaksi.
Puhetyyliksi on valikoitunut lässytys ja nassutus. Murutellaan työkaveria (no moikka MURU!), puhutaan lapsen äänellä sössöttäen, ihastellaan uusien crocksien Hello Kitty ja My little pony- jiibitsejä, letitetään toistensa hiuksia, halataan näkyvästi kovaa ilosta hihkuen potilaiden katsoessa silmät pyöreenä, kerrotaan viikonloppusista baarireissuista "salaperäisesti vihjaillen" niin, että varmasti muut tuntevat itsensä ulkopuolisiksi, suunnitellaan tulevan viikonlopun hih hih hihihhiiii- baarireissua, hihitetään ja viljellään "jaxuhaleja, siideripissiksiä, eeppisyyttä, aikuisten oikeeta, parhautta ja broiskua".
Liittoudutaan kahden ihmisen joukkueiksi, bestiksiksi jotka sitten kahdestaan hihitellen pitävät lapsellsita hauskaa läpi työvuoron häpäisten siinä samalla niin itsensä kuin firman maineenkin potilaiden silmissä. Ja jos et jaksa osallistua tähän nassutukseen ja lässytykseen tekopirteä kumihymy naamalla, olet tylsimys jota selän takana avoimesti haukutaan ja ihmetellään kun se on niin jotenkin outo ja tylsä ihminen.
[/quote] Missä puolella näin nuorta jengiä työskentelee? Toivottavasti työt kuitenkin hoituvat :)
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 09:48"]
Suurin osa peruskoulussa vittumaisista, kiusaamiseen taipuvista ämmistä lähti hoitoalalle. En vieläkään ymmärrä, mikä ihme sellaisia ihmisiä viehättää hoitoalassa. Vallantunne?
[/quote]
Käykääpä psykologisissa testeissä. Yksi ominaisuus, mitä hoitoalalla vaaditaan on "Hallitseva, kilpailullinen, haluaa vaikuttaa ja johtaa". Psykologisessa testissä mitataan arvoasteikolla 1-10 tuota ominaisuutta. Hoitoalalla toivotaan tuon ominaisuuden olevan jossakin 7-10 tietämillä. Toisessa ääripäässä on ominaisuus "Alistunut, matala vaikuttamishalu, alistunut".
Olisi mielenkiintoista tietää miksi nämä ominaisuudet ovat hoitajilla tärkeitä. Nuo ominaisuudet ovat usein hankalan ihmisen merkkejä. Joustavat ihmiset ovat helpompia, jotka ottavat roolin kuin roolin tilanteesta riippuen.
Omalla työpaikalla on yksi ulisija jota muka kiusataan. Akka itse vittuilee ja nälvii koko ajan ja kun erehdyt sanomaan takaisin, menee hän valittamaan johtajalle. Tämä kyseinen kurppa on vaihtanut jo kolmesti työpistetta, koska ei tule toimeen hoidettavien eikä muitten hoitajien kanssa. Että kannattaa välillä katsoa peiliin jos kokee tulevansa kiusatuksi.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 18:05"]
Minua ei ole koskaan kiusattu koska olen aika äijä hoitoalalla, jos joku aukoo päätään niin paukautan suoraan mitä hänestä ajattelen. Yleensä nämä kiusaajat häkeltyvät siitä. Myös pomoille kantelen näistä aktiivisesti. Jokaisessa työpaikassani on ollut 1-2 mätää omenaa jotka huonontavat ilmapiiriä. Mutta itseäni ei kukaan uskalla kiusata. Mieheni on töissä konepajalla ja on kertonut miten heillä kiusaaminen on suoraa pään aukomista, joka sitten ärsyttää ja suututtaa muita, mutta siellä ei selän takana jupista vaan sanotaan suoraan. Kannattaisi naisvaltaisillakin aloilla opetella kertomaan ongelmista suoraan. Kiusatut yleensä hiljenevät.
[/quote]
Minua on haukuttu työpaikan mädäksi omenaksi kiusaajan levittämien valheiden takia.
Haukkuja oli minua pari vuotta nuorempi poika, jota en tuntenut, enkä koskaan ollut jutellut hänelle.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 18:46"]
Olen kuullut samanlaisia tarinoita hoitoalalla työskenteleviltä ystäviltäni, eli taitaa olla aika yleistä. Itse muutaman koulun opettajanhuoneen perusteella voin vetää yhtäläisyysmerkin naisvaltaisille aloille, tarinanne kuulostavat hyvin tutuilta myös opetusalalla. Erään tutkimuksen mukaan opettajista löytyi persoonallisuushäiriöisiä narsisteja muita ammattikuntia merkittävästi enemmän, mikä ei tietenkään tarkoita, että kaikki opettajat olisivat. Mutta muutama mätä omena pilaa koko työpaikan helposti.
[/quote]
Joo, olen työskennellyt opettajana. Eräässä koulussa oli kolmen opettajan klikki (PER), jotka tekivät joidenkin opettajien työpäivistä pientä hlvettiä. Heitä yhdisti muihin opettajiin verrattuna se, että jokainen oli paljasjalkainen helsinkiläinen. Tietenkään helsinkiläisyys ei tee kenestäkään kpäätä, mutta näille opettajille se oli yhdistävä tekijä.
Erittäin hankalaa on, jos kiusaajalla on paljon valtaa yhteisössä. Eräässä hoitokodissa osastonhoitajalla oli kammottava tapa arvostella ilkeästi hoitajia, jotka eivät olleet paikalla. Tosin hän saattoi arvostella myös läsnäolevien ulkonäköä yms. Itse oli olevinaan niin älykäs ja kaunis.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 07:40"]
Työskentelin nuorena miesvaltaisilla aloilla ja kukaan ei kiusannut ketään, mutta sitten opiskelin hoitoalalle ja tyrmistyin, että ämmät ovat varsinaisa noita-akkoja toisiaan kohtaan, varsinkin juuri tyhmät ja taitamattomat ovat niitä kiusaajia. Sabotivat jopa toisen työtä ja vaarantavat potilasturvallisuuden.
t. ent lab.hoitaja
[/quote]
Meillä pahin työpaikkakiusaaja hoitoalalla on muuten mies
Työskentelin nuorena miesvaltaisilla aloilla ja kukaan ei kiusannut ketään, mutta sitten opiskelin hoitoalalle ja tyrmistyin, että ämmät ovat varsinaisa noita-akkoja toisiaan kohtaan, varsinkin juuri tyhmät ja taitamattomat ovat niitä kiusaajia. Sabotivat jopa toisen työtä ja vaarantavat potilasturvallisuuden.
t. ent lab.hoitaja
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 10:19"]
Niitä ihmisiä, ketkä haluavat saada valta-aseman ei pitäisi koskaan päästää valtaan. Parhaat pomoni ovat olleet niitä, ketkä ovat jopa vastentahtoisesti joutuneet tuuraamaan pomoa tämän lomien ajaksi. Silloin työpaikoilla on ollut reilu ja tasapuolinen meininki. Hoitoalalla on myös sellaisia ihmisiä, joille valta-asemaan pääsy on kamalinta, mitä he voivat kuvitella. Tiedän muutaman sairaanhoitajan, jotka vihjaavat irtisanoutumisella jos joku esittää heille tiiminvetäjyyttä tai oh:n tuuraamista. Työkavereina ovat reiluja, tasapuolisia, jokaista työkaveriaan arvostavia, empaattisia... siis todella ihania työkavereita. Heille riittää sh:n virka ja reilu työkaveruus, johon valtapelit eivät kuulu.
Sitten tiedän niitä hoitajia, jotka sinne valta-asemaan ovat halunneet. Osa heistäkin voi olla ihan tasapuolisia ja reiluja, mutta kyllä osa on alkanut heti käyttämään valtaansa väärin. Heti valtaan päästyään alkavat kostamaan inhokeilleen. Antavat kaikkein epätoivotuimmat vuorot, eivät toteuta heidän työvuorotoivomuksiaan, koulutustoiveitaan, eivät vastaa kysymyksiin, panttaavat tietoja. Inhokki-sijaisia on alettu savustamaan pellolle tai määräyskirjaa ei ole uusittu, aikaisempia tai toisen pomon lupaamia sijaisuuksia ei annetakaan ja kaikki keskusteluyritykset lopetetaan tylysti heti siihen paikkaan.
[/quote] Hoitotyön esimiehen rooli ei ole sieltä ihan helpoimmasta päästä. Jonkun sekin homma on hoidettava. Ja olen sitä mieltä, että hyvä johtaja haluaa tehdä esimiestyötä, ei ole roolissaan vastentahtoisesti. Monenlaisia johtajia toki on olemassa, ja esimieskoulutukseen tulisikin jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota. Sekin kyllä on totta, että kaikille esimiehen rooli ei sovi, ja valtaa käytetään väärin.
Itse olen huomannut että kun kotihoidossa on kiirettä ja stressiä enemmän alkavat talossa pisimpään olleet leipiintyneet muita vähättelemään ja itse ottamaan helpompia käyntejä. Kun kiire vähenee tilanne normalisoituu.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 07:54"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 10:19"]
Niitä ihmisiä, ketkä haluavat saada valta-aseman ei pitäisi koskaan päästää valtaan. Parhaat pomoni ovat olleet niitä, ketkä ovat jopa vastentahtoisesti joutuneet tuuraamaan pomoa tämän lomien ajaksi. Silloin työpaikoilla on ollut reilu ja tasapuolinen meininki. Hoitoalalla on myös sellaisia ihmisiä, joille valta-asemaan pääsy on kamalinta, mitä he voivat kuvitella. Tiedän muutaman sairaanhoitajan, jotka vihjaavat irtisanoutumisella jos joku esittää heille tiiminvetäjyyttä tai oh:n tuuraamista. Työkavereina ovat reiluja, tasapuolisia, jokaista työkaveriaan arvostavia, empaattisia... siis todella ihania työkavereita. Heille riittää sh:n virka ja reilu työkaveruus, johon valtapelit eivät kuulu.
Sitten tiedän niitä hoitajia, jotka sinne valta-asemaan ovat halunneet. Osa heistäkin voi olla ihan tasapuolisia ja reiluja, mutta kyllä osa on alkanut heti käyttämään valtaansa väärin. Heti valtaan päästyään alkavat kostamaan inhokeilleen. Antavat kaikkein epätoivotuimmat vuorot, eivät toteuta heidän työvuorotoivomuksiaan, koulutustoiveitaan, eivät vastaa kysymyksiin, panttaavat tietoja. Inhokki-sijaisia on alettu savustamaan pellolle tai määräyskirjaa ei ole uusittu, aikaisempia tai toisen pomon lupaamia sijaisuuksia ei annetakaan ja kaikki keskusteluyritykset lopetetaan tylysti heti siihen paikkaan.
[/quote] Hoitotyön esimiehen rooli ei ole sieltä ihan helpoimmasta päästä. Jonkun sekin homma on hoidettava. Ja olen sitä mieltä, että hyvä johtaja haluaa tehdä esimiestyötä, ei ole roolissaan vastentahtoisesti. Monenlaisia johtajia toki on olemassa, ja esimieskoulutukseen tulisikin jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota. Sekin kyllä on totta, että kaikille esimiehen rooli ei sovi, ja valtaa käytetään väärin.
[/quote]
Valtaa haluaa yleensä ne, joille se vähiten sopii. Ja valta saa näistä ihmisistä ihmeellisiä piirteitä esille.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 00:58"]Teen sijaisuuksia vanhainkodissa. Minua ei varsinaisesti ole kiusattu, mutta syrjintä on yleistä ainakin minun kohdallani. Koko laitoksessa on noin 20 työntekijää, joista vain 4 kohtelee minua kuin ihmistä. Muut mulkoilevat, eivät tervehdi, jos pyydän apua jossain sekunnin hommassa, ei kiinnosta. Vittumaisinta on se, kun kävelen käytävää pitkin ja näen jonkun tulevan vaikka lääkehuoneesta. On laittamassa ovea kiinni ja hihkaisen, että jätä auki. Katsoo minua 3 sekuntia ja heittää oven kiinni. Kahville mennessä oven takaa kuuluu iloista puhetta ja naurua, avaan oven ja huone hiljenee, hyvä kun ehdin kahvia ottamaan niin muut hoitsut ovat lähteet jo. Epäilen tähän käytökseen osasyyksi sitä, että yksi työntekijöistä inhoaa minua monen vuoden takaisen sanaharkan takia ja on varmaan puhunut minusta muille inhottavia asioita. Teen vielä yhden sijaisuuden kesällä ja tämän jälkeen en enää aio mennä, koska "kanteluistani" ei ole ollut hyötyä, enemmänkin haittaa... Töissä olen hoitanut hommat kuten töissä kuuluu ja olen yrittänyt pysyä kovana. Kotiin päästyäni alkaa itkettää, varsinkin niinä päivinä kun niillä mukavilla työntekijöillä on eri vuoro tai ollaan oltu ihan eri puolilla taloa. Edes raha ei motivoi minua tarpeeksi että menisin vielä jatkossa, vaikka työtäni onkin arvostettu ja on oltu kiitollisia.
[/quote]
Mikä helvetti ihmisiä vaivaa?! En kestä oikeesti. Tossa vaiheessa mulla kiehuis niin pahasti, menisin suoraan kysymään, että mikä on ongelma, onko vaikeeta sanoa moi tai pitää ovea auki. Kiltisti tosin ettei ite saa kiusaus yms syytteitä
Tuskin kiusaaminen mikään ikäkysymys on, mutta olen omilla entisillä ja nykyisillä työpaikoillani tehnyt sellaisen havainnon, että eniten kiusaavat alle 40-v. ja sen jälkeen lähellä eläkeikää olevat hoitajat. Yksikään vuosien -60 ja -65 välillä syntynyt työkaverini ei ole kiusannut ketään vaan ovat olleet reiluja, tasapuolisia, kaikkia työkavereita arvostavia, ystävällisiä, empaattisia ja positiivisella tavalla kilttejä ja herkkiä ihmisiä ja työkavereita. Toki hyviä hoitajia on kaiken ikäisissä, sillä se on kuitenkin luonnekysymys.