Miksi pienten lasten äidit pettävät?

t.13

että aidan takana ruoho on vihreämpää, eivätkä nykyajan ihmiset kestä arkea.

Miehen jo pari vuotta kestänyt totaalinen haluuttomuus MINUA kohtaan. Muut siis sytyttävät, mutta minua kohtaan ei enää mitään kipinää.

Tämän lisäksi jään aina ja joka kerta toiseksi tietokoneelle. Miehen koko ilta menee netin ääreissä; Facebookia, keskustelufoorumeita ja Youtubea.

Tämän vuoden olen päättänyt katsoa loppuun. Määräaika siksi, että voin jälkeen päin varmasti todeta antaneeni tilanteelle aikaa, ja myöskin siksi, että en huomaa roikkuvani samassa tilanteessa parinkin vuoden päästä.

eivät saa seksiä.



Nimim.8kk(N) selibaatissa elänyt,ulkoisesti ok pariskunta

No, samapa tuo. Pettäminen parisuhteessa on aina törkeä teko. En hyväksy kummaltakaan sukupuolelta!

Kun tiedän useamman perheen, jossa nainen pettää... Eikö tästä pitäsi olla jo huolissaan, jos enenevässä määrin n.30v. miehet ei enää halua seksiä?!



-Ap

eli vieläkö kelpaa muillekkin miehile. Ja onhan se aina kiva saada huomii muilta miehiltä. Oma mies kun ei huomio tarpeeks... näitä perusteluja olen kuullut.

Kertoo enemmän itsetunnon vajauksesta..



Hyvä avaus muuten!

Ja sehän on ihan tiedettykin tosiasia, mutta kun tuntuu, että äidit on alkaneet enemmän käymään vieraissa... Ja nimenomaan pettäminen on aina törkeää! Ja jos/kun siitä jää kiinni, niin vaikka pari jatkaisi omaa suhdettaan, tulee siihen väistämättä kriisi, ja se vaikuttaa lapsiinkin.



-Ap

mutta ihmettelen kyllä, että jollain riittää energiaa pettämiseen perhe-elämän ohella. Kun ei mieskään oikein pysy tyytyväisenä minun tahdissani.



Sen ymmärrän, että tiettyyn itsetunnon kohotukseen vasta äidiksi tulleella voi olla. Kymmenkunta vuotta sitten kun sain esikoiseni, oli minulla jonkin aikaa tarve sen jälkeen kokea itseni vielä nuoreksi naiseksi, meikkasin ja pukeuduin kauniisti. Mutta minulle kyllä riitti ihan se, että tunsin itseni kauniiksi. Ehkä joku tarvitsee siihen sitä pettämistä.

kun sen mies on sille ihan väärä. Ei mitään keskustelyhteyttä, mies vaan istuu koneella. Seksiä mies silti vaatii pari krt/vko ja haukkuu jos ei sitä saa.

Itse olen pienten lasten äiti, ja nyt alkaa tulla mitta täyteen, kun kaveripiirissä ja sukulaisissa on perheenäitejä, joilla on jo jonkin aikaa ollut toinen mies. Taas tuli esille yksi uusi tapaus!

Mistä äidit löytävät aikaa toiselle miehelle? Eikö arjen ja perheen hoitamisessa ole ihan tarpeeksi?

Onko ihan kuollut ajatus nykypäivänä yrittää pelastaa se ydinperhe? Yrittää voittaa vaikeudet ja saada liitto taas toimimaan? Olenko mä ihan fossiili, kun olen valmis lähes kaikkeen, että tämä meidän perhe-elämä olisi mielekästä kaikille perheenjäsenille?

Työelämään palaavat pienten lasten äidit ovat tosi otollisia ihastumiselle, koska kotona on vaativaa (lapset roikkuu lahkeissa, miehen kanssa ollaan juututtu arjesta selviytymisen asteelle) ja omat tarpeet on työnnetty pakon edessä sivuun. Kun sitten työpaikalla/harrastuksessa tms. joku mies alkaa osoittaa kiinnostusta, imartelee, kehuu kauniiksi ja hauskaksi, on yhtälö valmis.



Tähän omien tarpeiden kieltämiseen pikkulapsivaiheessa johtaa mielestäni osittain tälläkin palstalla viljelty äitimyytti, johon yhdistyy jumalaksi nostettu käsitys lapsen parhaasta: imetä 2-vuotiaaksi, käy ainoastaan puistossa, tee luomuruokaa ja puuhaile lapsesi kanssa päivät pitkät. Missään vaiheessa älä vie lasta hoitoon kenellekään äläkä edes haaveile omista harrastuksista tai matkoista. Siinähän se otollinen alusta sitten onkin - parisuhteelle ei kerta kaikkiaan ole tilaa, kun lapsi on kaiken keskus.



Mikään ei sitten herätäkään uinuvia omia tarpeita paremmin eloon kuin jonkun ulkopuolisen kiinnostus. Ystäväni esimerkiksi sanoi ihastuttuaan työkaveriinsa: "Tunnen olevani pitkästä aikaa taas kiinnostava, haluttava nainen, en mikään maitosammio ja kotiorja!"



Ystävälleni siis kävi juuri tämä tyypillinen tarina ja paljon on juteltu asiasta. Perhe hajosi ja nyt elää uusioperheessä. Ei sekään kyllä helppoa tunnu olevan.

vaikea kysymys...



Meillä ei mies ole huomioinut minua mitenkään viimeiseen pariin vuoteen ja seksiäkin on ollut viimeksi n. 1½ vuotta sitten. Ikinä en ennen ole edes ajatellut pettäväni, mutta kyllä tämä tilanne alkaa olla jo melko vaikea:/



Olen yrittänyt puhua miehelle vaikka miten asioista, mutta ei häntä kiinnosta! Olen jopa sanonut, että hän lähtisi pois kun ei kerran yhtään välitä, mutta ei aio sitä ehdä...kuulemma lasten takia!



Mitä siis teen? Ajan ukon väkisin pois, että voin alkaa itsekin elämään vaiko jatkan näin saamatta itse elämältä mitään? Vai alanko pettämään? Jos (ja kun) jään kiinni, niin mies lähtee varmasti! Onko tuo siis ainoa mahdollisuus saada mies lähtemään?



Saa siinä sitten miettiä miksi kukakin pettää...

Mies aavistaa (tai varmaan tietääkin), mutta tekee kaikkensa pitääkseen vaimon tyyytyväisenä; siivoaa, hoitaa lapset, tinkii omista menoistaan, jotta vaimo saisi "omaa aikaa" (vaimo selittää käyvänsä kavereilla, shoppailemassa, jumpassa). Vaimo kun on niin väsynyt ja kiukkuinen, jos ei saa mennä... Näen, että miehellä on vaikea olla, ja myös lapset oireilevat kotona olevan tulehtuneen tilanteen vuoksi. Olen varovaisesti udellut asiasta, ja mies myöntää että heillä on ongelmia ja on yrittänyt saada vaimoaan pariterapiaan tai parisuhdekurssille, mutta vaimon mielestä siihen ei ole tarvetta... Nyt paljastui, että kolmaspyörä on todellakin kuvioissa, ja tuntuu että haluaisin auttaa, mutta kun en voi/halua puuttua...



-Ap

Naisella ei meinanneet työtkään hoitua kun piti tämän miehen kanssa vehdata (tämä on lähinnä syy miksi asia ärsytti minua). Sama tietenkin pikkujouluissa ym. Jäi sitten kiinni ja ero tuli. Nyt sillä on sitten tämä itseään nuorempi "ikisinkku" mies leikkimässä isäpuolta lapselle. Ei käy kateeksi, ketään heistä.

Työelämään palaavat pienten lasten äidit ovat tosi otollisia ihastumiselle, koska kotona on vaativaa (lapset roikkuu lahkeissa, miehen kanssa ollaan juututtu arjesta selviytymisen asteelle) ja omat tarpeet on työnnetty pakon edessä sivuun. Kun sitten työpaikalla/harrastuksessa tms. joku mies alkaa osoittaa kiinnostusta, imartelee, kehuu kauniiksi ja hauskaksi, on yhtälö valmis.

.

Onko ihan kuollut ajatus nykypäivänä yrittää pelastaa se ydinperhe? Yrittää voittaa vaikeudet ja saada liitto taas toimimaan? Olenko mä ihan fossiili, kun olen valmis lähes kaikkeen, että tämä meidän perhe-elämä olisi mielekästä kaikille perheenjäsenille?

Tämä on ihan minun ajatuksiani...

Miksi vaikeuksia kohdatessa lähdetään hakemaan jotain korvaavaa suhdetta muualta? Ei sekään ole helppo tie! Ja uusioperhekuviotkaan ei ole mitään helppoja... Tulee se arki joskus vastaan uudenkin kanssa! Vaihdetaanko sitten taas???

-Ap

vaan juuri tuota jonkun edellä kuvaamaa itsetuntobuustia, pakoa arjesta, tunnetta siitä, että on yhä vetovoimainen - eikä silti siis halua hajottaa perhettään. Eihän tämä oikein ole, mutta näin se usein menee.

että kun se uusi ihastus tulee kohdalle, tilanne kerta kaikkiaan vie jalat alta. Jos on monta vuotta kituuttanut tuntematta itseään naiseksi, voi työpaikkaromanssi kerta kaikkiaan pyyhkäistä vastustamattomalla voimalla yli - ei siinä silloin järkeily aina auta.