Huh huh! Noin kolmekymppinen nainen oli tänään ISIN kanssa ostoksilla

tuntuuko se luontevalta sitten, vai onko teillä kovinkin viileät välit jos hän kutsuu sinua etunimelläsi?

No ei todellakaan tunnu luontevalle

alkaa häntä omalla nimellä kutsumaan.

Isi ja Iskä ovat molemmat isän lempinimiä, ja niitä saa käyttää omasta isästään vaikka 80-vuotiaana.



Ja tämä on FAKTA.

Oikeasti olisi tosi luonnotonta alkaa nyt yhtäkkiä kolmikymppisenä kutsumaan hänen nimellään tai isäksi. Tuntuisi kuin eri ihmistä kutsuisi.

Lapsillemme hän on vaari, pitää alkaa tuota nimeä käyttämään enenevissä määrin itsekin.

viimeistään joku 12v. lähtien pystynyt puhumaan mistään isistä, vaan aloin käyttää etunimeä puhuessani isästäni tai hänelle. eipä meillä tosin mitkään maailman lämpimimmät välit olekaan. tuntuisi siis erittäin luonnotttomalta jotain lällynimeä käyttää, lasteni kanssa puhutaan pappasta sitten tietty.

äidistäni voin puhua joskus ehkä siskojeni kesken äitinä, yleensä lasteni ollessa läsnä mummona tai omalla etunimellään, mutta en ainakaan äitiä huutele ;D

se kuullostaa jotenkin todella kornilta mun mielestä aikuisen ihmisen suusta.

En tunne ketään aikuista lähipiirissäni, joka kutsuisi vanhempiaan etunimellä. Minusta se kuulostaisi oudolta - jotenkin tunnekylmältä ja välttelevältä, kuin haluaisi kieltää olevansa sukua ko. ihmiselle. Äitini, 58 v. kutsui mummoani äidiksi (tai minulle puhuessaan mummoksi) niin kauan, kun mummo oli elossa (ja tietysti edelleenkin, kun mummosta puhutaan). Ja niin kutsun minäkin äitiäni äidiksi ja isää isäksi.

Ja muuten: "pappasta" on kaikkien suomen kieliopin sääntöjen vastainen taivutusmuoto (po. papasta). Olen törmännyt siihen aiemminkin, ja kyllä ahdistaa... :O

herra "piipiksi".

Niinkuin muutkin sisarukset joista nuorin 18 ja vanhin 25v.

ja hänkin kutsuu minua vanhalla lapsuusaikaisella lempinimellä. Olen nyt 36, itsenäisesti toimeentuleva, omillani elävä akateeminen perheellinen nainen - eikä mua kiinnosta pätkääkään, onko tämä teidän mielestänne naurettavaa vai ei. Se on MUN isini ja mä kutsun sitä ihan millä lepinimellä mua huvittaa.

Tuo mieshän on edelleenkin naisen isi, eihän ikä sitä mihinkään muuta.

Olisiko isä ollut parempi nimi, vaikka nainen olisi isäänsä kutsunut isiksi koko ikänsä muuten?



Minä kutsun isääni iskäksi, kuten olen kutsunut pikkumuksusta asti. Äitiäni kutsun äidiksi, edelleenkin.

nainen oli kehitysvammainen? tai mies hänen miehensä ja vauvan masussa?

Isi on kieltämättä tosi lälly, mutta ennemmin silti sanoisin isi, kuin isä! Isä on, kuin jumalaa huutelisi, aivan liian juhlallinen ainakin mun suuhun.



Yleensä kutsun kuitenkin isääni nimellä/ukiksi ja äitiäni äidiksi/mummaksi.

Ei ole varmaan ainakaan kovin viileät välit.

Mutta muistakaa kuitenkin kutsua jollakin nimellä isejä ja äitejä. Sillä sit joskus He ei enää ole täällä kutsuttavissa.

ja mieheni ei koskaan kutsu minua etunimeltä vaan olen kultu/kulta ym. tai lasten kuullen äiti. Onkos ällöä! minä tykkään...

seon mun isi, rakas isi, nyt ja aina

No, mäkin olen 37v ja kutsun isiä isiksi, ihan kuten ole kutsunut koko elämäni. Mitä sitä vaihtamaan, ihan älytön ajatuskin. Se on mun isi edelleen siinä missä minä olen hänen lapsensa. En ole ikinä edes ajatellut, että ko. sanassa on jotakin vikaa, miten voisikaan olla? Lasteni kuullen sanon ukki, heille hän ukki ja minulle isi.

mun mielestä kyllä vaan jos aikuinen nainen, jolla on jo omia lapsiakin, puhuu lastensa läsnäollessakin isistä, ja vaikka ihan vaan keskenäänkin niin kyllä kuullostaa jotenkin pervolta ja teennäisen lapselliselta!

Voi elämä minkälaisia murheita täällä ihmisillä on... ;-D



Itse olen aina kutsunut ja tulen aina kutsumaan omaa isääni isiksi tai isukiksi. "Isukki"-nimitystä käytän osoittaakseni miten läheinen oma isäni itselleni on. "Isä" olisi todellakin aivan liian muodollinen ja etäinen, minulla ei ole mitään syytä peitellä lämpimiä välejäni isääni. Toki kuitenkin virallisissa yhteyksissä (mikäli esim. pidän puhetta tms.) kutsun isääni "virallisemmin", eli isäksi. Toivon myös, että omat tulevat lapseni tulevat kutsumaan miestäni isiksi aina, aivan kuin heidän (tuleva) äitinsäkin puolestaan kutsuu heidän pappaansa isiksi.



Minulla ja miehelläni ei ole vielä lapsia, ellei oteta lukuun lemmikkejämme, jotka ovat meille lasten korvikkeita. Itse kutsun miestäni "isiksi" leperrellessäni eläimille, ja mieheni vastaavassa tilanteessa minua "äidiksi" tai "mammaksi". Tämä on aivan keskeneräinen juttumme, joka alunperin lähti liikkeelle vitsinä, mutta nykyisin kutsun itseäni "äidiksi" leperrellessäni eläimillemme vaikka paikalla olisi ei-niin-läheisiä ihmisiäkin.



Taidankin tästä lähteä laulamaan "Who's Your Daddy"-biisiä samalla kun naureskelen niille pikkusieluisille ihmisille, joiden mielestä nimityksillä isi, iskä, isukki, äiti, mamma tai millä tahansa vastaavilla hellittelynimillä on jotain pervoja tai epäsopimattomia merkityksiä takanaan... ;-D

.. että millä nimillä kukin vanhempiaan kutsuu? Mahtaa olla elämä vaikeeta jos noin pienet asiat alkaa hiertää ihan niin että pitää näillä palstoilla avautua!!

Mikä sinä olet sanomaan mikä on sopiva sana ja mikä ei? Itse en ainakaan haluaisi että lapseni (joka on aina lapseni vaikka olisi kuinka vanha) kutsuisi minua esim etunimellä. Hanki elämä

Kyseinen nainen vaikutti ihan normaalijärkiseltä, en usko että oli kehitysvammainen. Jäin siihen kuuntelemaan heidän jutusteltuaan kun olivat lehtihyllyllä samaan aikaan ja mies puheli että "kun sinä olit pieni niin käytiin Rodoksella". Lukivat jotain matkalehteä eli olen kyllä varma että isä ja tytär oli kyseessä.



ap

Surullista, että suhteet omiin vanhempiin menee niin pahaksi, että täytyy alkaa heitä etunimellä kutsumaan. Mulle iskä on iskä ja äiti on äiti, joskus mutsi, mude, jne. Ja hei, mä olen melkein neljäkymppinen, huu, scary.



Kyllä etunimellä kutsuminen kertoo että väleissä on jotain vikaa. Mun mies kutsuu äitiään äidiksi, mutta isäänsä etunimellä. Ja onkin huonot välit isäänsä.



Ja itse asiassa, piruako jaksat ottaa edes stressiä tällaisesta asiasta? Get a life.