Huh huh! Noin kolmekymppinen nainen oli tänään ISIN kanssa ostoksilla

isäni kuoli 38-vuotiaana eikä minun tarvitse miettiä miksi häntä julkisella paikalla kutsuisin.

Ap:llä ja monella muullakin tässä ketjussa on melko oudot murheet >:o

Siis aikuinen nainen kutsui isäänsä isiksi! Huuteli että "Isii tuuppas nyt tänne", "Isi, ostetaanko tätä" jne.

Tuli kyllä omituinen tunnelma kun aikuinen ihminen käyttää sanaa isi. Ei ole ollenkaan sopiva sana.

Itselleni isä on isä vaikka onkin jo isoisä. Ja jos joku on omaa isäänsä kutsunut isiksi koko ikänsä niin mihinkä se nimitys pitäisikään muuttaa. Ongelma on kuulijan korvissa :-))

Kyseinen nainen vaikutti ihan normaalijärkiseltä, en usko että oli kehitysvammainen. Jäin siihen kuuntelemaan heidän jutusteltuaan kun olivat lehtihyllyllä samaan aikaan ja mies puheli että "kun sinä olit pieni niin käytiin Rodoksella". Lukivat jotain matkalehteä eli olen kyllä varma että isä ja tytär oli kyseessä.

ap

Häpeän puolestasi, olisit nyt edes pysynyt tuosta "jatkosta" ihan hipihiljaa... Seurasitko kyttäämiäsi henkilöitä ihan kotiovelle, vai maltoitko jättää vakoilusi sinne kauppaan? Ei ole todellista, onko kaltaisiasi oikeasti olemassa? :-O

Itsellenikin tuo "isi" on vieras muoto, en sit osaisi käyttää, mutta "isä" ja "iskä" onkin sitten aivan käytössä olevia kutsumamuotoja. Ehkäpä voi olla murrekohtainenkin asia, miten tuon sanan "isi" mieltää. Itsekin pidän sitä lapsekkaana muotona, MUTTA joku toinen ei. Näinhän se on: mulle "isä" on se oikea ja mukava tapa kutsua isääni, joku toinen pitää sitä jäykistelevänä :)



Joku otti tosi epäonnistuneesti esiin sen, että jos VANHEMMAT kutsuu LAPSIAAN etunimeltä = etäiset välit. Siis mitenkähän se on... kun on paljon lapsia, on kuulkaa aikasta pakko huudella lapsiaan etunimeltä, muuten "tyttöä" huudellessa siinä olisi ainakin meillä kuusi innokasta naamaa kohta isän edessä :)



ÄItejä ja isejä kun (toivottavasti) on vain yksi per perhe, niin heitä voi äidiksi ja isäksi kutsuakin. Ei lapset voi olla "tyttöjä" tai "poikia", ei ainakaan, jos heitä on yhtä enempää perheessä. Etunimeltä heidät erotetaan.

Kyllä te ootte hassuja, voiko joku OIKEESTI siis ihan oikeesti kiinnittää tällaiseen asiaan huomiota niin paljon, että oma päivä on pilalla, kun kuulee jonkun ventovieraan kutsuvan isäänsä isiksi??



Taas opin, että mistäpä sitä ikinä tietää, kuka kuuntelee juttujani ja mistä ihmeestä tiedän, mitä murretta tai sanoja saa milloinkin käyttää, että just se kuuntelija on tyytyväinen??

kyttäämisestä tai päivän pilaamisesa oli kyse kenelläkään ;D

ihan vaan tyylillään jokainen.



mutta tuntuu olevan vain vaikeaa joillekin ymmärtää myös se että toisille ihmisille tuo aikuisen ihmisen "isittely" kuullostaa melko kummalliselta ja epäterveeltä.

monelle isi on vain sellainen pikkulasten käyttämä lässytys-nimitys isästään, eikä kyllä munkaan MIELESTÄ millään sovi aikuisen naisen tai miehen suuhun.



saan kai olla rauhassa myös tätä mietlä, kun en silti pakota ketään muuttamaan nimitysmuotojaan?

muistaakseni noin 7 vuotiaana. sen jälkeen ihan etunimillä. tuntuu todella luontevalta näin ja erittäin hyvissä väleissä ollaan!

vuosikaudet kutsunut isääni ja äitiäni ukoksi ja muoriksi. Isi on jotenkin lässy ja paremmin pikkupentujen suuhun sopiva.

Olenko siis outo..

teennäisen lapsellisen kuuloista, noloa. Pikkulapsen lässytyspuhetta.

Ymmärrän kyllä ongelman. Haluaa kuitenkin olla itse edelleen isi. Eli kun esim. soittaa minulle sanoo "isi tässä hei"

Se kun on aina ollut hänen "nimensä". Itseäkin ottaa korvaan sanoa niin, mutta en oikeasti tiedä miten voisin sen yhtäkkiä muuttaakaan joskikaan toiseksi. Onko vinkkejä?

aivan vääristä asioista.



Tässä ketjussa ei taida kukaan olla kritisoinut sanojen ÄITI, ISÄ, ISKÄ, FAIJA, MUTSI käyttäjiä vaan ainoastaan sanan ISI käyttöä on ihmetelty.



Äiti ja isä on neutraaleja ja sopivat kaiken ikäisten käyttöön, mutta kyllä minäkin miellän isi-sanan pikkulasten suuhun ja kyllä ihmettelen jos aikuinen käyttää omasta isästään isi-sanaa.

mutta oikeastaan aika suloista ja söpöä, että joku kutsuu isäänsä "isiksi" :-) Itse kutsun isääni etunimellä ja se johtuu varmaan ihan siitä, että olen avioerolapsi enkä ole viettänyt isäni kanssa niin paljon aikaa eli emme ole tarpeeksi läheisiä.



Tunnen iloa ja onnea siitä, kun saan kutsua äitiäni äidiksi tai äipäksi :-) Äiti on mun lempisana! Toivottavasti omat lapsenikin kutsuvat minua äidikseen, mutsi ei kuulosta ihan niin lämpimältä, mutta kai kaikkeen tottuu.



Mun mies kyllä välillä kutsuu muakin äidiksi enkä ole ottanut siitäkään nokkiini, mitään seksuaalisia vivahteita siihen ei liity ;-) Oma äiti ja äitinä oleminen on ihanaa, ei noita sanoja voi mun mielestä liikaa viljellä.

Täällä pidetään kyllä huoli, että aikuiset ihmiset, joiden pitäisi olla vakavia ja järkeviä, saavat palautetta sopimattomista tavoistaan, kuten isänsä isiksi kutsumisesta tai tietokoneella pelaamisesta. Mun mielestä tää aikuisuusvahtiminen on oikeastaan aika hassua. Mullakin oli kyllä joskus teini-ikäisenä sellainen vaihe, että ei voinut tehdä sitä eikä tätä, kun se oli niin "lapsellista". Se meni ohi sitten siinä iässä, kun tajusin, että ei mun tarvitse kenellekään todistella olevani jo iso tyttö...