Syyllisyyskö ei saa äitejä vaatimaan laadukkaampaa päivähoitoa? Laatu-asia vaietaan kuoliaaksi?
Saako syyllisyys äidit idealisoimaan päivähoidon tasoa päiväkodeissa, vai miksi ihmeessä kukaan ei ole vaatimassa laadukkaampaa päivähoitoa - pienempiä ryhmiä ja enemmän hoitajia lapsille niin, että jokainen lapsi saisi huomiota ja läsnäoloa? Psykologit kun ovat jo pitkään toitottaneet, ettei nykyisenkaltainen järjestelmä riitä huomioimaan lapsen tunne-elämän kehitystä riittävästi ja että nykyiset ryhmäkoot ovat jopa uhka lapsien hyvinvoinnille (esim. stressivasteen kehitykselle).
Kun kerran ongelma tiedetään, miksi se vaietaan kuoliaaksi?
Eikö vanhemmat kykene myöntämään edes itselleen, ettei oma piltti saakaan sitä, mitä eniten tarvitsisi?
En ole ajamassa ketään kotiin, sillä tiedän varsin hyvin, että se ei ole realistista eikä edes tarpeen, mutta samalla päivähoitojärjestelmä kaipaa monin paikkakunnin kipeästi uudistamista - ainakin pääkaupunkiseudulla ryhmäkoot ovat aivan liian suuret ja hoitajia on liian vähän!
Kommentit (27)
Tarkastin päiväkodit ennakolta tarkoin ja hyväksyin paikan vain hyvästä päiväkodista.
Ei kukaan pakota panemaan minne sattuu. Se on sitten laiskuutta vain.
Ja oma lapseni meni vasta nelivuotiaana hoitoon, kuuden tunnin päiväksi. Sopiva aloitusikä.
Kyse ei ole laiskuudesta - ei auta, vaikka kiertäisi sata paikkaa. Jos et ota vastaan paikkaa mikä annetaan, teet uuden hakemuksen ja odotat vähintään uudet neljä kuukautta. Päivähoitopaikat ovat kiven alla.
Ja miksi se ei kiinnosta poliitikkoja. Äidit keskittyvät vaan syyttelemään toisiaan ja kilpailemaan siitä kenen kruunu on kirkkain ja kuka on pisimpään imettänyt, hoitanut kotona, tinkinyt eniten omista eduistaan jne...
laadukkaampaa päivähoitoa. Valtuustokausi on nyt alkanut, siitä vaan pommittamaan ehdokkaita ja kyselemään mitä konkreettista suunnitteilla.
itse olen työskennellyt päiväkodissa lastentarhanopettajana 5 vuotta. enää en siihen maailmaan palaa, tuntuisi ristiriitaiselta olla työssä paikassa johon ei omia pieniä lapsia laittaisi. näissä ketjuissa monet äidit ovat väittäneet että kyllä heidän lapsen päiväkodissa on aikaa yksilölliseen huomioimiseen, en usko sitä. jalkautukaa vanhemmat edes muutamaksi kokonaiseksi päiväksi lapsenne ryhmään tai toiseen ryhmään jos se olisi parempi. tarkkailkaa toimintaa ja tulkaa kertomaan sen jälkeen mielipiteenne. teillä on tähän täysi oikeus! harva vanhempi enää tutustumisjakson jälkeen tällaista tekee, kaikki eivät tutustumisjaksollakaan.
erityisen opettavainen paikka on alle 3-vuotiaiden eli ihan pienten ryhmä. ihmettelen myös kovasti mikseivät vanhemmat nouse barrikaadeille ja laita päättäjille kova kovaa vastaan. itse työssäni tein parhaani ja myös muu päiväkodin henkilökunta teki parhaansa mitä pystyimme sillä henkilömäärällä, mutta hyvin usein esim. hoitajien sairastuttua päivät olivat vain "hengissä selviytymistä", että kunhan saadaan kaikki lapset ruokittua, nukutettua ja säilymään ehjinä. pahimpana flunssa-aaltoaikan juoksin kolmen ryhmän väliä, kun olin niihin "vilpillisesti" vahvuudeksi laskettu. tämä on päiväkodin arkea..
itse olen työskennellyt päiväkodissa lastentarhanopettajana 5 vuotta. enää en siihen maailmaan palaa, tuntuisi ristiriitaiselta olla työssä paikassa johon ei omia pieniä lapsia laittaisi. näissä ketjuissa monet äidit ovat väittäneet että kyllä heidän lapsen päiväkodissa on aikaa yksilölliseen huomioimiseen, en usko sitä. jalkautukaa vanhemmat edes muutamaksi kokonaiseksi päiväksi lapsenne ryhmään tai toiseen ryhmään jos se olisi parempi. tarkkailkaa toimintaa ja tulkaa kertomaan sen jälkeen mielipiteenne. teillä on tähän täysi oikeus! harva vanhempi enää tutustumisjakson jälkeen tällaista tekee, kaikki eivät tutustumisjaksollakaan.
erityisen opettavainen paikka on alle 3-vuotiaiden eli ihan pienten ryhmä. ihmettelen myös kovasti mikseivät vanhemmat nouse barrikaadeille ja laita päättäjille kova kovaa vastaan. itse työssäni tein parhaani ja myös muu päiväkodin henkilökunta teki parhaansa mitä pystyimme sillä henkilömäärällä, mutta hyvin usein esim. hoitajien sairastuttua päivät olivat vain "hengissä selviytymistä", että kunhan saadaan kaikki lapset ruokittua, nukutettua ja säilymään ehjinä. pahimpana flunssa-aaltoaikan juoksin kolmen ryhmän väliä, kun olin niihin "vilpillisesti" vahvuudeksi laskettu. tämä on päiväkodin arkea..
keskittymään siihen mihin pitäisi - miten nostaa päivähoidon laatu sille tasolle, missä sen pitäisi olla.
Miksi?
Mikä saa naiset keskittymään epäolennaiseen?
Oma 2-vuotiaani on 12 lapsen ryhmässä, jossa 4 hoitajaa. Lapsista 7 on hoidossa joka päivä ja useimmat alle 7 h. Tavallisin lapsilukumäärä hoidossa on 7-8 kpl, mielestäni huomiota tulee vallan riittävästi per lapsi.
Olen täysin tyytyväinen lasteni päivähoitopaikkaan.
Lapseni (3) ovat olleet yhteensä neljässä eri päiväkodissa ja näistä paras on ollut tämä viimeisin, joka on suurin ja jossa on suurimmat ryhmäkoot.
Kyllä valitsin paikat, molemmille lapsille.
Vaatihan se vaivannäköä, mutta sitähän en kiistänytkään.
3
alle kolmivuotiailla ryhmäkoko saisi olla maksimissaan 7. Sitä suuremmat ryhmät ovat haitallisia useiden lasten stressivasteen kehittymiselle, mikä taas vaikuttaa merkittävästi syrjäytymisvaaraan myöhemmällä iällä.
Alan ammattilaiset tunnistavat ongelmat, mutta eivät saa niistä puhua julkisuudessa. Vanhemmat taas hyväuskoisesti kuvittelevat, että varhaiskasvatuksen ylevät tavoitteet toteutuvat päiväkodin arjessa, kuulostavathan ne niin hyviltä paperilla. Aikuisten oma arki on usein niin kuormittunutta, ettei energia riitä pohtimaan asioita ja vaatimaan parannusta vallitsevaan käytänteihin. Useat eivät edes tiedä, millaista hoidon pitäisi olla, että se olisi lapsen kehitystä tukevaa.
kun ruvetaan kunnallisveron korotuksesta puhumaan. Vai luuletteko, että tuo lapsiryhmien pienentäminen olisi ilmaista?
kun ruvetaan kunnallisveron korotuksesta puhumaan. Vai luuletteko, että tuo lapsiryhmien pienentäminen olisi ilmaista?
hyvästä päiväkodista, kävin tapaamassa päivähoitopäätöksistä vastaavaa päiväkodin johtajaa yms, mutta silti lapsi ei päässyt yhteenkään niistä kolmesta asuinalueemme päiväkodista, mitkä olin merkinnyt hakemukseen.
Onneksi sain vetkuteltua kotona siihen asti että lapsi täytti 3, ei tunnu niin pahalta jättää lapsi ylisuureen ryhmään. 21 lasta taitaa olla ihan vakiokoko kunnallisessa päivähoidossa Helsingissä?
ja kuntataloudessa toden teolla. Päästään sitten me monet pahat uraäiditkin viettämään laatuaikaa työttömänä lasten kanssa.
Kyllä kunnan pitää tasapuolisesti tarjota palvelujaan ja investointejaan kaikille sen asukkaille, ei pelkästään pikkulapsiperheille.
Kertoisitko vielä ihan käytännön ohjeena miten vaaditaan parempaa hoitoa? En tosin lähde vaatimaan, koska meillä oikein hyvä tarha.
kun mesotaan, kuinka hienoa on, kun 9kk ikäinen saa virikkeitä ja kavereita. Ja kuinka koulutettu henk.kunta on parempi 9 kuiselle kuin omat vanhemmat.