Mikä on ihanin muisto lapsuudestanne, jonka muistatte vieläkin?

Upeita, ihania muistoja. Kiitos, että jaatte näitä muiden lukuiloksi.  :)

Kesähelle ja Super Soaker.

Ukin hautajaisissa oli todella hyviä lihamurekkeella päällystettyjä voileipiä. Ne ovat jääneet muistiin tarkimmin. Hautajaiset ei ollenkaan.

Niitä on paljon, mutta erityisesti jäänyt mieleen, kun mummun ja vaarin kyydissä pääsi mökille ennen vanhempia, jotka tulivat sinne viikonlopuksi. Siellä oli ihanaa pötkötellä vintillä ja lukea rauhassa. Tai uida ja saunoa niin paljon kuin jaksoi. Mummun ruuat olivat parasta ja vaarin kanssa höpsöttely. 

Vierailija kirjoitti:

Ukin hautajaisissa oli todella hyviä lihamurekkeella päällystettyjä voileipiä. Ne ovat jääneet muistiin tarkimmin. Hautajaiset ei ollenkaan.

Se on jotenkin hienoa ja ihanaa, kuinka lapsen huomio voi keskittyä johonkin tällaiseen aikuisten näkökulmasta toissijaiseen (ja tilanteen yleisen tunnelman kanssa täsmäämättömään) yksityiskohtaan. Tavalla, jota aikuisena tapahtuu lähinnä unissa aina joskus.

Itsekin olin lapsena sellainen, että jos pyydettiin kertomaan vaikutelmiani tyyliin jostain tuhannen kilometrin automatkasta, niin puhuin lähinnä jostain sen matkan puolivälissä huoltoasemalla syödystä jäätelötötteröstä.

Muistan katselleeni mummolassa illalla rauhallista rantaseutua, veneitä, tyyntä järveä, ja kuuntelin jonkun linnun iltalaulua. Maagista. 

Joulu isoisän luona ja joulupukin odotus, ah se oli jännää ja ihanaa!!! Isoisä laittoi olohuoneeseen ison kuusen meidän lasten koristeltavaksi ja saimme ayödä suklaata mielin määrin, oikein konvehteja. 

Mummolassa puhdas siiisti måntysuovan tuoksuinen koti, maukasta ruokaa, leikkikenttä lähellä.

Toisessa mummolassa Järvenranta, sarjakuvien lukemista ja rentoilua.

Veneily kesäisin mummolassa, kun aurinkoisella säällä näki järven pohjaan asti ja se jännitti mutta silti teki mieli katsoa uudestaan miten syvää oikein oli. Mansikat, herneet, yleensä kesäisin syöty tuore raikas ruoka. 

Meidän ja naapureiden välissä oli pelto, missä laidunsi lehmiä. Kirmasin aina pellon läpi naapurin lasten kanssa leikkimään, lehmät perässä. Se varmasti olis nykypäivänä aikamoinen näky 😅 

Vierailija kirjoitti:

Kun heinätöiden jälkeen pääsi kerran viikossa saunaan ja pääsi eroon kutittavasta heinänpölystä. Ihana tunne. 

Meillä oli joka päivä sauna heinäaikaan. Ja kaurankorjuuaikaan myös.

Olin entisessä päivähoitopaikassani kylässä ja oli joitain vieraita. Tuohon liittyen kaksi valokuvamaista muistoa ovat parhaita. Ensin taapero oli pysähtynyt eteeni tutti suussa ja tuijotti. Seuraava hetken muisto kun tuo taapero on nukahtanut syliini. Joku täti sanoo, että lapsi tunnistaa kuka on lähinnä saman kokoinen. Ajatteli mitään sanomatta ettei se siitä johdu.

Vaikka vanhemmilla on aina tosi vähän rahaa, niin tuntui ettei koskaan puuttunut mitään. Käytiin asuntovaunulla joka vuosi vaikka missä ja pääsin jopa joskus laskettelemaan. Rantalomiin tai hotelliin ei tietenkään ollut varaa, mutta lapsen pääsin kaksi kertaa etelään, kun äidin äiti vei.

Lapsuuteni oli kaiken kaikkiaan onnellinen, toivoisin, että omille lapsilleni jäisi samanlaiset muistot omasta lapsuudestaan, mutta pelkäänpä ettei ihan.

Niitä on niitä on paljon että mahdoton valita vain yhtä.

Taianomaiset joulut, äidin järkkäämät lastenkutsut meidän lasten synttäreille, kesälomareissut, se kun meille tuli kissa, isän kanssa kaikenlainen rakentelu ja fiksailu mökillä. 

Ja sitten kodin ulkopuolelta lapsuuden leikit koko korttelin kokoisella sisäpihalla,  mukana naapuruston lapset ikähaitarilla 5-15.  

Terkkuja 70-80-lukujen Meilahteen :) 

Olin nuorin viidestä lapsesta, olin noin 5-6 vuotias ja kaikki sisarukseni menivät kouluun ja äiti työhön.

olin yksin kotona ja äiti kävi ruokatunnilla laittamassa välipalaa minulle ja itselleen.

Olin päivät nallen kanssa pöydän alla teltassa ja nalle oli kova poika syömään näkkileipää...

Kun tulin kuumeeseen ilmeisesti johonkin flunssaan niin  äiti osti sinisen purkin wick faboruk voidetta ja 

levitti sitä rintaani, se tuntui niin hyvältä että muistan sen vielä 70 vuotiaana ukkonakin. Kuusikymmenluvun

alussa ei hellyyttä näytetty ainakaan minun kotonani ja tämä oli kai ainut hellyydenosoitus jonka sain  lapsena.

Joulut olivat ihania ja tunnelmallisia, marjareissut äidin kanssa. Se, kun vanhemmat olivat ostaneet joskus harvoin minulle jotain poikkeuksellisen hienoa.  Muutaman lemmikin saanti.

Myös harvalukuiset reissut ulkomaille (naapurimaihin) jäivät mieleen elämyksinä. 

 

Mummin mökillä vietetty aika oli jotain ihan maagista. Siellä oli tapana,  että koko porukka vietti päivät ulkona puuhaillen, sisällä ei istuttu. Siellä oli aitoa läsnäoloa jota arjessa kotona ei ollut. 

Tutkin pihan kaikki kolot, puut ja kivet. Tutkin vähän pelottavan tuntuista liiteriä ja aittaa jossa oli ihan oma tuoksunsa. Aitan seinään oli joskus tehty pieni "kurkistusreikä", josta kävin kurkkimassa.. Huussien sisäseinät oli koristeltu valokuvilla mitä tutkailin. Leikittiin nuotiolla ja ihmeteltiin tulta. Ihmettelin kasvien ja sienien nimiä, joita mummi yritti mulle opettaa. Iso rupisammakko asui pihapiirissä ja sille tehtiin oma varoituskyltti (Varo Bufo bufoa!). 

Leikin laiturilla ja käytiin uimassa aina jos huvitti. Saunottiin ja syötiin, käytiin kaupassa, kauppa-autossa ja lähteellä hakemassa vettä. Talvella hiihdettiin ja leikittiin lumessa. 

Se oli kerta kaikkiaan ihmeellistä koettavaa lapsena, olen näistä muistoista niin kiitollinen. 

Etelänloma äidin kanssa kahdestaan. Äiti oli hyvällä tuulella koko viikon, sain jäätelöä koska vain halusin, sain ostaa pikkuleluja ja himoitsemani sievät sandaalit. Ja kaiken kruunasi aurinkoinen hiekkaranta ja lämmin meri!

Se päivä, kun kesäloma alkoi. Ja vielä parempi jos sää oli aurinkoinen ja lämmin. Yksi arkinen, mutta ihana muisto oli missä syötiin perheen kanssa ulkona terassilla. Mieli oli rentoutunut ja oli hyvä mieli. Samalla sää oli lämmin ja välillä kävi pieni sopivan lämpöinen tuuli. Lapsuudessa oli paljon huoletonta sekä eloisaa aikaa. Sai kokeilla ja asiat olivat uusia.

Se hetki, kun muutettiin pois paikkakunnalta mistä oli ikäviä muistoja esimerkiksi kiusaamista ja ankea ympäristö. Muistan, kun auto lähti ja katsoin viimeisen kerran vanhoja kotimaisemia ikkunasta. Ajattelin, että sinne jäi ja oli ihanaa aloittaa uusi elämä uudella paikkakunnalla.