Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ihanin muisto lapsuudestanne, jonka muistatte vieläkin?
Vastapainoksi ikäville muistoille! Minulla on lapsuudesta monta ihanaa muistoa, mutta päällimmäisenä mieleen tulee junamatka äidin kanssa. Mentiin lomamatkalle ihan vain kahdestaan, vanhemmat sisarukset jäi isän kanssa kotiin. Oli jännittävää olla junassa, makoilin penkillä pää äidin sylissä ja äiti silitti minun hiuksiani. Välillä syötiin omenaa, ja äidin kädet tuoksuivat Nivealta. Olin ehkä 4-vuotias, se onnen tunne on jäänyt mieleen.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun muutettiin pois Järvenpäästä. Paras lapsuusmuisto koskaan.
No minnes muutitte?
Keravalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa että monelle suklaa tai limukka on jäänyt eniten mieleen. Meillä molempia oli aina ja mahdollisuus syödä ja juoda milloin halusi.
Eipä niitä 80l ja 90l alussa ollut kuin harvoin. Varmastikin kaupasta sai, mutta esim. sipsejä oli vain uutena vuotena ja synttäreillä.
Meillä oli jo 70-luvun alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa että monelle suklaa tai limukka on jäänyt eniten mieleen. Meillä molempia oli aina ja mahdollisuus syödä ja juoda milloin halusi.
Eipä niitä 80l ja 90l alussa ollut kuin harvoin. Varmastikin kaupasta sai, mutta esim. sipsejä oli vain uutena vuotena ja synttäreillä.
Meillä oli kasarilla kerran viikossa karkkipäivä, ja lisäksi herkkuja saatiin erityistilanteissa. Ja ostinhan minä omilla viikkorahoillakin karkkia, jätskiä ja suklaapatukoita. Sipsejä oli synttäreillä muiden herkkujen lisäksi. Olen ollut perso makealle jo silloin (vai pitäisikö sanoa edelleen 🤔)
Minä olin perso makealle jo 60-luvun loppupuolella ja olen edelleen. Siihen aikaan ukki osti meille karkkia lähes jatkuvasti.
Ainoa muistikuva on se, että aina oli kivvaa!!!
Oltiin mun tädillä käymässä Utsjoella. Meidän perhe ei asunut Lapissa. Käytiin tuolla Utsjoella usein lapsuudessani, useamman kerran vuodessa, ja se luonto teki muhun suuren vaikutuksen. Kaipasin sinne kun ei oltu siellä, ja äidissä oli onneksi sama vika niin pääsin sinne tosiaan usein. Erityisesti muistan kun kahlasin tädin talon viereisellä niityllä kukkivien kulleroiden joukossa ja vaan nautin siitä kauneudesta ja siitä etttä ei tarvinnut kaivata sinne vaan sain just siinä hetkessä nauttia siitä luonnosta.
Toinen muisto on kun olin ekalla luokalla koulussa, ja opettaja luki meille ääneen kirjan nimeltä Pikkuveljet ja taika-avain. Osasin itsekin silloin jo lukea ja luin varmaan parhaillaan ensimmäistä kirjaani, joka ei ollut ihan kuvakirja, nimittäin Tuisku-ponista kertovaa sarjaa, mutta tuo pikkuvelikirja oli ensimmäinen lukuelämykseni, joka sisälsi jännitystä. Se oli jotenkin mun tasoon nähden just sopivasti ihan hurjan seikkailullinen ja jännittävä, ja tempauduin mukaan ihan täysillä. Varmaan tuonkin ansiosta jatkoin innolla lukuharrastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli ulkosauna. Talvella juostiin saunasta pihan yli sisälle ja tukka ehti jäätyä pakkasella.
Saunan jälkeen saatiin äitin leipomaa pulla ja mehua.
Parhaita muistoja ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Tajusin juuri, että sellaista ei ole.
Sama, surullista kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lämmöllä muistelen isovanhempiani ja sitä kun sai olla mökillä heidän kanssaan kesäisin. Todella huoletonta aikaa.. saisi edes yhden päivän niistä elää uudestaan.
Nyt on vain kurjuutta eikä moista mielentilaa pysty saavuttamaan vaikka olisi lomaa.
Kesälomareissut kesäisin isän ja sisarusten kanssa mökille. Mökillä ei ole sähköjä ja aika oli ennen älykännyköitä, joten oleminen siellä oli vaan yhdessäoloa, uimista ja saunaa, yhteisiä pelejä ja kisoja, Aku Ankan lukemista irttaripussi kainalossa, kortinpeluuta, piirtelyä ja maalaamista, metsissä samoamista ja kiipeilyä, marjojen poimimista, veneellä läheisten saarten tutkimusmatkoja, sukulaisten näkemistä... Ei silloin ajateltuna mitään fancya, mutta näin jälkikäteen itselle arvokkainta ja korjaavinta mitä on lapsuudessa ollut. Olen ajatellut, että täytyy isällekin tässä lähiaikoina kertoa ja kiittää noista myös siksi, että käytti kesälomansa joka vuosi noihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun isosisko veti mua pulkassa talvella ja luki kirjaa mulle.
Vaalin noita muistoja, sillä jouduin katkaista välit häneen joitain vuosia sitten. Meillä on sama äiti, mutta eri isät, ketkä ovat jo kylläkin kuolleet.
Tajusin että minä rakastan siskoani yksipuolisesti, ajan myötä hän myös muuttui yhä narsistisemmaksi. Äitimme oli narsisti, ihan diagnosoitu sellainen.
Isän sylissä mökillä aurinkoisena kespäivänä pääsin ajamaan moottorivenettä joskus 4-5 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakennusprojektit papan ja isän kanssa. Varsinkin kesäisin ne oli mukavia touhuja.
En muista lapsuudestani mitään. Paljon matkusteltiin mutta nekin olen nähnyt vain valokuvista, omia muistikuvia ei ole. N37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesäpäivät mummolassa maalla. Mummon tekemät ruuat ja lätyt.
Pimeänä talvi- iltana mummolan hämärässä keittiössä syöty ruisleipä palanen iltapalana. Siitä tunnelmasta on jäänyt hyvä muisto. Ei hoputtamista syömään, hoputtamista nukkumaan. Siinä vain istuskelin hiljaa ja kuunneltiin kun Kari Toivonen luki puoli yhdeksän uutisia.
Ehkä se kun tiesi, että huomenna mennään Tykkimäelle (kerran kesässä päästiin) ja illalla ei malttanut millään nukkua.
Myös mummolassa olo kesäisin maaseudulla isossa talossa, heillä oli paljon kissoja ja monesti uusia kissanpentuja.
Lapsuuden joulut olivat myös taianomaisia.
Saman ikäinen serkku kävi kesäisin olemassa meillä viikon verran. Muistan sen innostuksen tunteen, kun pitkän odotuksen jälkeen heidän autonsa kääntyi mutkan takaa näkyviin. Yleensä olin odottanut pitkään rappusilla ja tuijottanut sinne ekaan kohtaan tiestä, mistä auto näkyi.
On toki paljon muitakin ihania muistoja mutta tämän muistan nimenomaan sen tunteen kautta. Muut muistot ovat enemmänkin tapahtumaan liittyviä ja elokuvamaisia.
Palasimme marjametsästä, maantie oli sileä savinen, kävelin paljasjaloin. Iloitsin kun oli lämmin ja sai vähentää vaatteita. Paluut kotiin kaupunkimatkalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on outoa että monelle suklaa tai limukka on jäänyt eniten mieleen. Meillä molempia oli aina ja mahdollisuus syödä ja juoda milloin halusi.
Eipä niitä 80l ja 90l alussa ollut kuin harvoin. Varmastikin kaupasta sai, mutta esim. sipsejä oli vain uutena vuotena ja synttäreillä.
Meillä oli kasarilla kerran viikossa karkkipäivä, ja lisäksi herkkuja saatiin erityistilanteissa. Ja ostinhan minä omilla viikkorahoillakin karkkia, jätskiä ja suklaapatukoita. Sipsejä oli synttäreillä muiden herkkujen lisäksi. Olen ollut perso makealle jo silloin (vai pitäisikö sanoa edelleen 🤔)
Minulla oli aina tapana ostaa jotain hyvää, kun tulin kotiin koulusta, ja aloitin koulun 60-luvun lopussa. Muistaakseni viidellä pennillä sai hedelmänmakuisen tikkarin ja kymmenellä pennillä salmiakkitikkarin. Vanhemmat eivät sitä kieltäneet, vaikka varmasti tiesivät asiasta. Hampaisiin tuli kyllä reikiä.
Mutta parasta ja mukavinta lapsuusmuistoa en osaa nyt äkkiseltään mainita.
Maaseudun mummolaan liittyy ristiriitaisia muistoja. Se oli hyvin erilainen paikka kuin kotini kaupungissa ja siksi salaperäisen tuntuinen. Isoisä siellä oli hiljainen ja etäinen, isoäiti kipakka. Toisaalta siellä koki jotain uutta ja erilaista: pieni mökki syrjäisen tien varrella, tien toisella puolella pelto ja mökin vieressä synkeä kuusimetsä. Isoäiti leipoi itse leivät ja pullat. Hänen kanssaan pääsin navettaan katsomaan lehmien lypsämistä. Hyvin näppärästi ja helposti se näytti sujuvan. Itse olin liian pieni edes yrittämään sitä työtä, mutta se on jäänyt mieleeni.
Ja iltapäivän kahvihetki: seinäkellon raksutus tuvassa, kun pöytään katetaan vanhat kukkakoristeiset kahvikupit ja keksejä ja nisua. Isoisä tulee ulkotöistä tupaan kahville. Kahvikuppien koristelujen katselu oli minusta hauskaa silloin. Viereisestä ikkunasta katsoen jossain kaukana häämöttää lähimmän naapurin kotitalo.
Meillä oli kasarilla kerran viikossa karkkipäivä, ja lisäksi herkkuja saatiin erityistilanteissa. Ja ostinhan minä omilla viikkorahoillakin karkkia, jätskiä ja suklaapatukoita. Sipsejä oli synttäreillä muiden herkkujen lisäksi. Olen ollut perso makealle jo silloin (vai pitäisikö sanoa edelleen 🤔)