Uuden äidin pieni purkaus

että äitiys ei ole kilpailua. Tulisi niitä kommentteja vähemmän.

Jos lapsestaan/ lapsistaan iloitsee ja yleisesti ottaen on onnellinen, niin pakkohan sen on olla leveilyä, ei voi olla totta ;-))

" Minä olen päässyt äidiksi nääääin valtaisan kärsimyksen ja odotuksen kautta ja nyt nautin nääääin paljon ja lapsi kehittyy nääääin valtavasti ja yöllä masu kipuili näääääin paljon ja silti olen nääääääin positiivinen ja minä nautin jopa vapusta näääääin paljon ja olen siinäkin niiiiin paljon parempi kuin koko muu maailma yhteensä...."

Ap:lle sanoisin, että nauti vaan äläkä muista välitä.



Ihmisillä, joilla on itsellä syystä tai toisesta paha olo, on tarve levittää sitä ympärilleen. Näkyy sun tuttavista ja näistä nelli-negatiiveista täällä.



Nauti vaan jokaisesta päivästä :) Jotkut ihmiset eivät vain voi kestää onnea ja hyvää elämässä, edes toisten elämässä. Kaikkea hyvää sulle ja teidän perheelle!!



t. lapseton ehkä koko elämäni, mutta silti perusiloinen ja elämästä nauttiva :)

luonnollista kokeneemmille vanhemmille, että vähän saatetaan väläytellä niitä tulevia haasteitakin. Samalla muistellaan omia koettelemuksia ja todetaan, että kaikenlaisesta on selvitty.



Anna sinä heidän kommentoida, jos haluavat, ja myhäile mielessäsi tämänhetkistä ja tulevaakin onneasi.

Sivusta olen seurannut parin kaverin lapsettomuutta ja hoitoja, ja sitä en toivoisi todellakaan kenellekään. Jos onnistuvat, heille en toivo muuta kuin onnellista äitiyttä, silläkin uhalla että se jotakuta ärsyttää.

Vierailija:

" Minä olen päässyt äidiksi nääääin valtaisan kärsimyksen ja odotuksen kautta ja nyt nautin nääääin paljon ja lapsi kehittyy nääääin valtavasti ja yöllä masu kipuili näääääin paljon ja silti olen nääääääin positiivinen ja minä nautin jopa vapusta näääääin paljon ja olen siinäkin niiiiin paljon parempi kuin koko muu maailma yhteensä...."

Suosittelen! Se on fiksu taito tässä maailmassa. Tuolla " muut on mulle kateita, muut on vaan katkeria" -mantralla kun ei pääse kovin pitkälle.



Ap sen sijaan on tainnut mennä nupistaan sekaisin niinä piiiitkinä odotuksen vuosina. Nyt on pakko olla suu virneessä vaikka väkisin ja parempi äiti kuin kukaan lapsensa helpommalla saanut.



Toivottavasti lapsi kasvaa täyspäisemmäksi.

Minäkin olen äitinä ja muutenkin tällä hetkellä äärimmäisen onnellinen (tiedän myös mitä vastoinkäymiset ovat, en ole pumpulissa kasvanut): on ihanat lapset ja mies, raha-asiat kunnossa, unelmiemme talo ja nyt sain vielä mieleiseni työpaikankin. Ja tällaisia kun Suomessa menee kertomaan vaikka ihan näin nettipalstalla, niin johan yksi sun toinenkin vetää herneen nenuun.. Yleensäkin kannattaa vaan olla ihan hipi hiljaa ja vaikka keksimällä keksiä niitä valittamisen aiheita ;)

Sitten tajusin, että voihan joku ottaa minunkin sanomiset tollaisena " uhkailuna" .



Monasti sanon hyväunisten lasten vanhemmille, että nauti nyt yöunista kun kuukauden päästä tilanne voi olla toinen. Itsellä kun on sitä kokemusta sellaisesta.



Raskausaika oli munkin mielestä maailman ihaninta. Eikä koettelemusta, vaikka oil vaivoja vaikka minkälaisia. Silti saatan vaivoistani kertoa. Jos senkin joku ottaa " ootapa vain... " -pelotteluna.



Synnytyskauhukertomukset aikanaan lopetutin kyllä heti. Sanoin, että ei tarvi kertoa. Samoin sanon noihin " ootapa vain... " -pelotteluihin, että aikahan sen näyttää.

Jos toinen on onnellinen ja osaa nauttia vauvastaan, niin miten se ois sulta pois?

Kyllähän me kaikki ollaan x-kk esikoisen kanssa niin rauhallisia ja tyyniä ja odotetaan kaikkea koska kaikki on niin ihanaa. kaikki muut ovat vaan kateellisia ja katkeria ja vaikka mitä. Kyllähän jokainen vannoo etukäteen että ei se uhmaikä tai vaihe x mitään haittaa, ei mikään tunnu missään ja olen aina vaan kiitollinen jne jne. Mutta kun se nyt ei mene niin. jokainen ärsyyntyy uhmassaan kitiseviin lapsiin jne... Luonto opettaa :) ei kaikkea pidä niin tosissaan ottaa.

" positiivisuus on perseestä" -asennettaan ja välittää sen lapsilleen ja kanssakulkijoilleen. Juu... Näin varmaan...

Joku kyllä lukee nyt aika rankasti rivien välistä.. Miksi äitiydestä ei saisi nauttia ja miksi aina pitäisi pelätä pahinta?

Huonoja päiviä on, tottakai, mutta pitääkö niitä manata esiin ja etukäteen surra? Ei pidä!

Perusnegatiivinen näkee vain ne huonot ja vaikeat asiat ja peruspositiivinen pääsee helpommin yli vastoinkäymisistäkin. Minäkin olen useamman lapsen äiti, ja silti ymmärrän ap:ta täysin. Ei kai ap tarkoittanut ettei mitään haastavaa tai vaikeaa koskaan tulisi eteen lapsensa kanssa, vaan lähinnä sitä että nauttii nyt äitiydestä, koska se ei ole ollut hänelle itsestäänselvää. Pitäisikö hänen nyt ruveta miettimään kaikkea ikävää mitä mahdollisesti voi tulla eteen? Kannattaako sellainen asenne elämässä ylipäätään, vai kannattaisiko vain nauttia elämästä (tietysti realiteetit huomioon ottaen)?

Hyvää vappua erityisesti sinulle =) Toivottavasti osaat nauttia siitä.



En osaa kokea tätä kilpailuna, ja vaikka sen tekisin niin olisin jo hävinyt. Täällä tuntuu olevan samalla asenteella useammankin lapsen äitejä =)



Ei minulle tee tiukkaakaan olla aidosti tätä mieltä. Parempi kai tämä kuin se nauti nyt kun vielä voit, kohta se hymy hyytyy-asenne.



En kiellä etteikö lapsettomuus olisi suuri kriisi elämässä. Jos siitä jäi jotain käteen niin se on tämä kiitollisuus ja pienistä asioista nauttiminen sekä vanhemmuudesta iloitseminen. Vauvakin on helppo, sitä en kiellä. Ensimmäinen pari kuukautta meni mahavaivoja potiessa mutta kun ne helpotti niin poika on hymyillyt kilpaa auringon kanssa. Nukkuu hyvin ja syö hyvin. Tiedän että toinen voi olla toista maata mutta sitä en nyt murehdi.



Ap.

Joskus voi tulla se raja vastaan, kun on niitä sairasteluja ja valvomisia ja rankkaa. Ettei sitten tule yllätyksenä. Sitä varmana ne ihmiset haluaa sanoa, kun kertovat että " odotapas vaan" ...



Toki 4kk vanhan kanssa voi ollakin helppoa ja ihanaa, mut kannattaa myös pitää huoli omasta jaksamisesta ja omasta elämästä, et on MUUTAKIN yhä kuin se oma rakas ihanin 110% rakastettava lapsi tai ehkä useampia.



Vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan, niin elämä jatkuu yhä... siellä taustalla... ja kannattaa pitää kiinni vanhoista langoista. Että sitten jaksaa myös tulevaa, jossain vaiheessa tulee kuitenkin kyllästyminen että tässäkö tämä nyt sitten olikin, ja alkaa havitella enemmän, jos siihen yhdistetään vielä itselle ei-sallitut negatiiviset tunteet lasta kohtaan, niin

Ainakin tämä " tulee raja vastaan" . Minulla on jo isommat lapset, mutta ei ole todellakaan mikään raja tullut vastaan, vaan edelleen on ihanaa. Juu ja sallin itselleni myös negatiiviset tunteet (monesti esim. ihmisten typeryys ottaa päähän). Toisilla taitaa olla se " raja" aika alhaalla.

Miten tämä nyt kääntyikin negatiivisiin tunteisiin kun purnasin vain tuota legendaarista " odotahan vain..." -sanontaa.



Ihan varmasti tulen kokemaan niitäkin, olen kokenutkin jo. En täydelliseksi itseäni sanonutkaan. Eikä sitä tarvitse ollakkaan.



Olen kai niin naiivi että uskon (uskoin) voivani nauttia vanhemmuudesta niissä hyvissä ja pahoissakin asioissa. Jännitän sitä aikaa kun saan repiä hiukset päästäni tuon pojan kanssa ja revetä kymmeneen paikkaan yhtäaikaa jos lapsia on usemapi joskus.

Elämää se vain on.



Ap.