Uuden äidin pieni purkaus

minuakin tökkii se, että joku yhden 4 kk vauvan äiti hehkuttelee ihanaa auvoansa noin naiivisti. Yleensä silloin on auvoinen aika, se on sitä elämän juhlahetkeä, josta kannattaakin ottaa ilo irti, mutta tuollainen hehkuttelu ärsyttää niitä joilla perhearki on rankassa vaihessa vähintään yhtä paljon kuin ne " odotas vain" -kommentit ärsyttävät ap:tä.



Kun lapset on vaativaisessa iässä eivätkä sellaisia pikku kääryläisiä ja itse on väsyksissä ja koko perhe flunssakierteissä, niin todellakin saa kokea sellaisia aikoja, ettei paljon iloa ja onnea koe päiviin tai viikkoihin vaikka mitkä ihanat kevätsäät ulkona. Saamari että joku alkaa siinä puhumaan jostain peruspositiivisesta asenteesta. Päässä vikaa sellaisilla ihmillä, jotka ei myönnä kärsivänsä kun univelat, sairastelukierteet, uhmaiät ja muut huolet kasautuvat. Todellakin omituista, että joku väittää odottavansa onnellisena kaikkea mitä se lapsiperhe-elämä tuo eteen. Ei kyllä ole yhtään ihanat olotilat lohdutella jotain itkevää mukulaa ja laittaa laastaria, kun on ihan katkeamispisteessä ja pikemminkin itse tarvitsisi sitä lohduttelua.

jonkun ikuisen " flow-ilmiön" ihmisen elämästä?

Jos etukäteiskuvitelmat on joillain ihmisillä olleet tällaisia, niin ei mikään ihme, että tämä maa on täynnä masentuneita, negatiivisia ja katkeria äitejä?



Eikö teitä koskaan muka ärsytä miehenne, äitinne tai paras ystävänne? Ettekö ajattele, että en kestä tota nyt hetkeäkään, toi on maailman ärsyttävin tyyppi? Silti rakastatte heitä yli kaiken, ettekä todellisuudessa luopuisi heistä mistään hinnasta ja elämä olisi ihan kamalaa ilman heitä. Miten se oma lapsi eroaisi tästä?

Vierailija:

Kun lapset on vaativaisessa iässä eivätkä sellaisia pikku kääryläisiä ja itse on väsyksissä ja koko perhe flunssakierteissä, niin todellakin saa kokea sellaisia aikoja, ettei paljon iloa ja onnea koe päiviin tai viikkoihin vaikka mitkä ihanat kevätsäät ulkona. Saamari että joku alkaa siinä puhumaan jostain peruspositiivisesta asenteesta. Päässä vikaa sellaisilla ihmillä, jotka ei myönnä kärsivänsä kun univelat, sairastelukierteet, uhmaiät ja muut huolet kasautuvat. Todellakin omituista, että joku väittää odottavansa onnellisena kaikkea mitä se lapsiperhe-elämä tuo eteen. Ei kyllä ole yhtään ihanat olotilat lohdutella jotain itkevää mukulaa ja laittaa laastaria, kun on ihan katkeamispisteessä ja pikemminkin itse tarvitsisi sitä lohduttelua.

Onneksi en tunne tuollaista ihmistä. Ihan karmaisevaa lukea miten vihaat perhettäsi.

Missä minun viestissäni lukee, että koen perheeni rangaistuksena? Perheeni on suurin iloni ja rakastan heitä, mutta myönnän, että kun olen itsekin kipeä ja fyysisesti väsyksissä, ja uhmaikäiset kiukuttelevat ja ruljanssi ei lopu hetkeksikään, niin sellaisina aikoina en koe mitään onnea vaan ihan päinvastaisia tunteita. Jos sinulla on tuttavapiirissä sellaisia ihmisiä, jotka liitelevät inhimillisen kärsimyksen yläpuolella, niin aika erikoista sakkia tunnet. Minä taas tunnen vain sellaisia äitejä ja isiä, joilla on hyviä aikoja, jolloin ovat onnellisia, ja huonoja aikoja, jolloin ovat onnettomia. Sillä tavalla normaali ihminen yleensä tuntee. t. 80

Tuossa on muuten myös kaikki ainekset synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Se on aivan totta että en voi tietää mitä tuleva tulee olemaan. Mutta ilmeisen typerä ja lapsellinen taidan olla kun ihan odotan sitä. Jännittää ja pelottaa mutta parasta aina toivoen.



Teidän on vaikea ymmärtää miksi mietin asioista näin, samoin kuin minun ymmärtää montaa teistä. Te luulette että kujertelen täällä vauvalle hymy persiissä asti aamusta iltaan. Mikään ei huolestuta, väsytä, kiukuta tai käy hermoon. Tottakai teen noita kaikkia. Kukapa ei?

Mutta sen tässä elämässä olen oppinut että valittamalla ei mikään parane. En ole täydellinen äiti, opin virheistäni joka päivä.



En ala sen paremmin selittämään elämääni mutta oletko sinä koskaan kerrankin saanut mitä olet halunnut/kaivannut/rukoillut? Minulla on aika rankka elämä takana. Minä olen aina halunnut oman perheen. Moni saa sen aika helposti, meitä koiteltiin siinäkin asiassa. Terveytenikin on pilalla liian rankasta työnteosta ja siitä tulen kärsimään loppuikäni.



Ja kun minulle tämä onni suotiin, sain täydellisen lapsen rakkaan mieheni kanssa niin totta vitussa NAUTIN siitä ja olen kiitollinen. Olen elänyt jo yli 30 vuotiaaksi ja ensimmäistä kertaa elämässäni olo on kevyt ja huoleton.



Toisille ripotellaan elämän varrelle enemmän vaikeuksia ja esteitä. Kyllä sitä jo voi vähän hehkuttaakkin kun on selvinnyt kaikesta pää kokonaisena.



Sanotaanko nyt näin että lapsen flunssat ja mahataudit sekä uhmat voi olla rasittavia ja rankkoja mutta ei tosiaankaan raskainta mitä olen kokenut...



Täällä on vain pakko pärjätä ja reipas asenne ei ainakaan huononna asioita!



ap.

mitä lapsen kanssa voi kokea.

siltä nimittäin kovasti vaikuttaa, että katsot, että vain sinun kokemuksesi maailmasta on relevantti.

Siksi näin synkeänä.

t. 79

Vierailija:

Tuossa on muuten myös kaikki ainekset synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Yksi oksennustauti silloin tällöin tms eivät ole niitä pahimpia juttuja.



Miksi sinun on niin vaikea ymmärtää, että äitiyteen liittyy myös negatiivia tunteita? Kun rakastaa paljon, sen tuo myös kaikki muut tunteet pintaan.

Joka muuta väittää, ei uskalla paljastaa omaa sisintään ja elää täysillä.

Toisen onnen aiheuttaja tuntuu olevan toiselle painajainen.



Kaikkien onni ei löydy perheestä, harmi vain perhettä.

Melkein kaikki rakastaa vauvojaan ja on onnellisia perheestään, oli sitten vaikeat tai helpot elämänkokemukset taustalla. Sellainen hormoonihöyryissä onneaan toitottava tuore äippä on vain vähän rasittava tapaus. Ihan sama kuin jokut teinit, joiden ensirakkaus on maailman ensimmäinen oikea rakkaus ja jotka odottaa innoissaan tulevia kokemuksia rakkaansa kanssa ja on varmoja siitä, että he ovat jotenkin erilaisia kuin arkipäiväisissä suhteissa elävät kalkkikset. Se sanonta että kel onni on se onnen kätkeköön on ihan viisas sanonta, koska onnestaan puhuva saa helposti kylmää vettä niskaansa, niin tyhmältä se onnen toitotus muiden korviin kuulostaa.

Olen ihan hiljaa tyytyväinen. Harvemmin on tarvetta hehkuttaa/valittaa IRL.



Olisitteko sitten tyytyväisiä jos tulisin 4 lapsen jälkeen tänne tilittämään miten kauheaa on ollut. Vartalo piloilla raskauksista, tissit roikkuu ja paikat on väljät, ei ikinä omaa aikaa, miehenkin kanssa menee huonosti, rahat ei riitä ja nukkuakkaan ei saa. Lapset huutaa, sotkee, valvoo, ärsyttää, on hankalia ja sairastaa koko ajan. Kukaan ei auta ja paskaa koko elämä.



Eikö tuo sitten kuullosta yhtään lapselliselta?



Onko tuo sitä aitoa perhe-elämää?



Olenko äiti vasta kun olen kokenut kaiken tuon?



Olen niin iloinen kun täällä on moni kertonut hyvästä perhe-elämästään siitä selvästi nauttien. Onnea teille kaikille ja kiitos kun olette olemassa =) Toivon teille ja perheillenne kaikkea hyvää jatkossakin.



ap.

lapset tekevät virheitä ja kerta toisensa jälkeen. Kun joku huutaa lapselleni että saatanan äpärä sun pitäis kuolla, niin en voi todellakaan hehkuttaa, miten ihanaa on siinä kohden olla äiti, katsoa itkevää lasta ja jotakin provosoitunutta aikuista, joka suunnilleen käy kimppuun



on hyvä, jos jotkut pääsevät äitiydestään niin, että ei kohtaa mitään ikävää, mutta harva siihen varmasti pystyy

Vierailija:

Että negatiivisille tunteille pitää antaa tilaa tai väsyy totaalisesti. Just ja joo. !

Kun joku puhuu sulle asiasta, josta hänellä on selvästi parempaa tietoa kuin sinulla, niin kannattaisi naureskella vähemmän ja kuunnella enemmän.

Vierailija:

Ja kun minulle tämä onni suotiin, sain täydellisen lapsen rakkaan mieheni kanssa niin totta vitussa NAUTIN siitä ja olen kiitollinen. Olen elänyt jo yli 30 vuotiaaksi ja ensimmäistä kertaa elämässäni olo on kevyt ja huoleton.

Toisille ripotellaan elämän varrelle enemmän vaikeuksia ja esteitä. Kyllä sitä jo voi vähän hehkuttaakkin kun on selvinnyt kaikesta pää kokonaisena.

Ja ilmeisesti kuvittelet myös, että sellainen ihminen, joka joskus valituksen sanan suustaan päästää, ei voi tietää mitään sairastamisesta, lapsettomuudesta, vaikeuksista tai esteistä.

Luuletko ettei meitä muita ole elämä koetellut. On toki, ja silti uskalletaan vielä valittaakin!

Sellaista on ilo katsoa :). Ei mua yhtään rasita, enkä halua luoda mustia pilviä onnellisen äitiyden päälle, vaikka joinakin päivinä on rankempaakin ja paljon olen näiden lasteni kanssa nähnyt ja kokenut. Itsekin nautin uudesta vauvasta ja isompienkin lasten kanssa on ihan mahtavia, onnen ja ilon täyteisiä hetkiä. Elämää ne on vastoinkäymiset ja synkät päivätkin, niistä voi oppia ja päästä yli, mutta perusasenne kantaa elämässä pitkälle.

Tsemppiä vaan ap:lle toivoo viiden lapsen äiti

Ap taitaa oikeasti pelätä, että tää onnentunne ei jatkukaan ikuisesti, ja nyt pitää itselle sitä täällä julkisesti uskotella, että kyllä se onni jatkuu. Voi pientä äiti-tyttöä...

Johtuu ehkä siitä, että tyhmempikin on tajunnut meidän perheen ongelmat, eikä kukaan oo enää pahempia aikoja meille halunnut povailla.



Mutta kieltämättä voin kuvitella, että jos vaikaimpina aikoina joku olisi tullut meille hehkuttamaan vauvaonneaan, niin olisi varmasti kyllä tullut mieleen, että oisko se hehkuttaja voinut etsiä kuuntelijaksi jonkun toisen kohteen, joka edes hieman ymmärtäisi mistä se puhuu!



En minäkään silti ole ääneen kenenkään toisen onnea väheksynyt. Kivahan se on, että jollain menee hyvin. Mutta kun itse on suossa, niin siinä ei vaan enää jaksaisi oikein kuunnella kuinka ihanaa ja helppoa toisella on.

Ihankuin olisin ainut kenellä vielä elämä edessä kun kaikilla muilla tuntuu olevan elämä eletty ja kaikki koettu. Tiedä mikä teitäkin nurkan takana vielä odottaa, kannattaiskohan ruveta jo varoilta murehtimaan?



Nro: 96 kirjoitti hyvin ja realistisesti. Oikea asenne sinulla =)



Ap.