Mitä miehenne on tuonut teille sairaalaan vauvan synnyttyä?

Mä olin kyllä ilmoittanut etukäteen, että tuoreelle äidille on tapana ostaa lahja :-).

Minulle se riittää. Mies on kullanarvoinen lapsivuodeaikana ja näiden taaperovuosien aikana. Minulla on hyvä mies. En halua mieheltä rahalla ostettua huomiointia, haluan hänen huomioivan minut ja lapset päivittäisessä elämässä, kuten minäkin yritän heitä huomioida.



T:äippä x2

---

ja olin ihan varma, ettei oikeesti tajua tuoda mitään..

mies mitään tuonut. Yhtämatkaa lähdettiin, oli läsnä synnytyksessä ja jäi sitten sinne kanssamme. Missä vaiheessa MIES olisi TUONUT jotakin? Kyllä muut vieraat toi.

Meillä saa tulla vain isä sekä isovanhemmat. Ei suositella esim kaikkien sisarusten mukaan ottamista yhdellä kertaa, jos niitä on siunaantunut esim 7... Meillä ei käyny edes isovanhemmat, koska asuvat yli 500 kmn päässä.

työtä naiselle, että on oikeutettua toivoa saavansa jotain " palkintoa" , muutakin kuin sen lapsen, jonka kanssa sitten joutuu heräilemään seuraavan vuoden ajan.



Minunkaan mieheni ei ensimmäisellä kerralla sitä oivaltanut, mutta nyt, kun vuosia on takana ja parisuhteen laatu muutenkin parantunut, niin huomasi ajatella että tarvitsin lukemista ja herkkuja sairaalaan, ja että kodin on oltava kunnossa kun sinne sairaalasta palaa.

eli on ollut mukana sairaalassa ihan koko ajan - molemmilla kerroilla oltiin perhehuoneessa.

kokoajan kanssamme, ainoastaan käynyt hakemassa lapsen/lapset toisella ja kolmannella kerralla

että terveisiä vaan miehelles, että yhteinen on teidän lapsi. luulis että se kuskais sua sairaalaan ja jos ei ehdi, ni ei ainakaan noin sanois. huhhuh.

kukkia toi mun mies ja jonkun pehmolelun vauvalle.

se oli mukana synnytyksessä, niin että varmaan siitäkin tuntui että olis synnytänyt siinä missä minäkin...

Minä olen saanut kukkia ja suklaata ja kun olen tullut kotiin, niin se on ollut viimeisen päälle siivottuna ja jääkaapissa ihania herkkuja. Kaulassa kimaltelee myös kalevalakorun kultainen äiti-lapsikoru kolmella helalla!

en todellakaan halua raahata sairaalasta kukkapuskaa kotiin. Yks homma vähemmät että pitäs alkaa pakkaamaan kukkapuskaa.

No, koko raskauajan touhuili omiaan; ei autellut kotihommissa, ei kysellyt vointia tai tullut neuvolaan mukaan. Ei ollut kiinnostunut koko lapsesta; ei kylvettänyt, ei vaihtanut kertaakaan vaippaa ei, valvonut yhtäkään syöttöä yöllä...



Kiinnostu lapsesta jollain tasolla tämän ollessa kaksi vuotias. Lapsi on nyt viisi-vuotias ja isä luo uraa hullun lailla.



Minä puolestani jouduin hautaamaan unelman kolmesta lapsesta, en olis jaksanut hoitaa ja olla kaikesta vastuussa yksin.

...joka päivä käydessään. Kerran toivat Nutellalla täytetyn letun ja kukkapuska oli mukana, kun tuli (yksin) hakemaan meidät kotiin.

Suklaata, kauniin kestokukan ja pyynnöstä lakua. Vauvalle nimikkonallen.

Haki sitä heti synnytyksen jälkeen sairaalan kahviosta.



Kun kotiin tultiin siellä odotti toinen lahja, koru minulle.



Olin kyllä etukäteen kertonut tästä että " on tapana" tuoda tuoreelle äidille jotain sairaalaan. Mutta oli miehenkin kaverit varoitelleet että kannattaa tuoda vaimolle jotain kun sairaalaan menee, ja muutenkin siinä olis lahjan paikka! :-))

lakritsia. Kyllä se pussi sitten tulikin käyttöön kun vauva oli keskolassa ja aikaa tapoin mussuttamalla lakritsia, lähettämällä tekstiviestejä ja katselemalla laitoshuoltajien hommia.

Kakkosesta toi lahjakortin kasvo- ja jalkahoitoon. Vihjasin tuota lahjakorttia, koska mitään tavaraa en tarvitse, mutta pieni hemmotteluhetki yksin kesken vauva-arjen on ihanaa luksusta.



Jos mun mies ei ois mua mitenkään muistanut, olisin ollut todella loukkaantunut, mutta mulla onkin huippumies. ;)

Tämä oli kyllä todella yllättävää, sillä olemme olleet yhdessä n. 15 vuotta ja olen saanut mieheltä kaksi kertaa kukkia. Toisella kerralla anoppi oli käskenyt ostaa kun kävivät jostain syystä kukkakaupassa yhdessä ja toisella kerralla olin suuttunut jostain miehen hölmöilystä ja siksi toi kukkia.

Napanuorakimpun (esikoiselle, tytölle, kimput olivat vaaleanpunaiset ja toiselle, pojalle, kimput olivat vaaleansiniset).

Sekä tryffeleitä ja sokerillista Jaffaa (nam!)



Olin koko raskauden välttänyt sokereita kokonaan raskausdiabeteksen takia, joten oli hauska yllätys kyllä! Ja voi kuinka maistuikin hyvältä.



Kun poika syntyi, tois tosiaan mies minulle/meille ne kimput, tryffeleitä ja jaffaa, sekä tytär toi pikkuveljelleen nallen ja helistimen, sekä isältä itseltään oli vielä muutama lelu ja vaate ;)

Joka tosiaan tuntui suloiselta, kun olisi voinut antaa ne vasta kotona. Mutta oli niin innoissaan.



Ja samaten kaikki vieraat toivat kukkia, minulle suklaata tms. ja vauvoille lahjoja.