Anteeksi " ystäväni" , aion viedä perheesi.

Vierailija:

Eli seison edelleen yöllisten sanojeni takana.

.

Kävin töitteni jälkeen ystäväni kotona, ja sama kaaos siellä jatkuu ja jatkuu. Perheen äiti sai taas kerran raivarinsa sotkusta ja lasten huudosta (leikkivät kivoja leikkejä, tosin kovaäänisiä). Mies tuli kotiin töistä (oli käynyt myös salilla), ja myös siitä tuli sanomista.

Se mistä ilahduin, on kun mies kotiin tultuaan ja vaimonsa " kriisin" nähtyään, vinkkasi minut heti kanssaan tupakalle. Kertoi, miten tämä on aina sitä samaa. Ei tietenkään haukkunut vaimoaan, yritti jopa puolustella tyyliin, että onhan sillä Hannalla noissa (lapsissa) kestämistä, mutta samaan lauseeseen myös lisäsi, että myös hänellä on kestämistä vaimossaan.

Sovittiin sitten, että lähdetään jossain vaiheessa ulos syömään vain aikuisten kesken (siis minä, mies ja ystäväni).



Ja tosiaankin, leikin/olen lasten kanssa oikeastaan kaiken sen ajan, kun heillä vierailen. Toki juttelen siinä samalla myös ystäväni kanssa, autan kotitöissä jms. mutta huomaan ja uskon, että ystävänikin huomaa, ettei sitä jutunjuurta hirveästi ole. Jotenkin luulen, että hän tietää sen, miten huono äiti/vaimo hän on verrattuna minuun (siis jos minulla olisi perhe), ja yrittää vetää sitä hälläväliä roolia tyyliin " tätä se on lasten ja miehen kanssa aina, tulet sen huomaamaan"



Ja kun se pointti on juuri siinä, ettei tämä ystäväni ymmärrä, että mikään ei oikeasti ole vialla muualla kuin hänen päässään!!



Yritän saada teidät ymmärtämään, että minä en ole se hullu, enkä psykopaatti, enkä myöskään sosiopaatti (en myöskään provo!!). En myöskään koskaan tule tekemään tälle perheelle mitään muuta kuin hyvää.

Ja väkisin en ole tekemässä mitään, niinkuin jo aiemmin kerroinkin. Minä otan sen, mikä minulle tarjotaan, enkä yhtään enempää.

Minä en pakota ketään mihinkään enkä minnekään. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja päätöksensä, ja jokainen myös elää niiden kanssa.



T. ap joka piiitkän työpäivän jälkeen ei jaksaisi enää tätä lynkkausmielialaa....