Anteeksi " ystäväni" , aion viedä perheesi.

syrjäyttää biologisenäidin.

kai se on peiliin katsomisen paikka jos alkoi pelottaa

Tämähän on ajatusleikki, johon on kiva lähteä mukaan. Ei kai tätä kukaan tosissaan ole ottanut?



t. yksi useitakin vastauksia tehtaillut

1. Kuinka paljon vietät aikaasi tämän perheen luona?

2. Kuinka olet alunperin heihin tutustunut, kauanko olet heidät tuntenut?

3. Tiesitkö heti, että tässä on sinun puuttuva perheesi, johon kuulut, vai tuliko tunne vähitellen?

4. Kun olet perheen luona, mitä teette? Oletko sinä lasten kanssa ja äiti hoitaa kotia vai oletko äidin kanssa vai isän kanssa?

5. Käytkö ulkona (esim. puistoissa, kerhoissa, kaupassa, ravintoloissa) perheen kanssa? Koko perheen vai vain osan kanssa?

6. Teetkö kotitöitä perheessä? Osallistutko myös " ikäviin" lapsenhoitohommin, kuten lääkkeen antamiseen, hiusten pesuun, komentamiseen, kun lasten pitää siivota tai tehdä jotain muuta epämieluista?

Todennäköistä olisi, että äiti saisi lasten huoltajuuden ja sinä lapsia kaipaavan miehen, jonka lapset tulee sitten teidän kotiin joka toinen viikonloppu. Pahimmassa tapauksessa mies katkeroituisi sinulle perheensä hajoittamisesta.

tuosta vain itselleen?

Kultivoitua ja kulminoitua.

Totta kai tää on provo ja ihan takuulla 90 % aloituksen lukijoista sen tajusi heti. Vaan kun ei sillä ole mitään väliä! Sillä on väliä, että aloituksen sisältö ja sen sisältämä ongelma on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, ja että se periaatteessa voisi olla totta. Minä ainakin kommentoin usein aloituksia, jotka ovat selviä provoja. Vähän medialukutaitoa ja huumoria peliin sullekin, niin näillä palstoilla on paaaaljon hauskempaa.

Mun vaimoni näytti tän mulle justiinsa, kun tajusi, että ap on meidän yhteinen " ystävämme" . Tai ainakin joku aivan samanlainen. Mä en oo tajunnu, miten sairas se on ja mitä se tavottelee.



Kerron alusta: Vaimoni tutustui jossain noin 30-vuotiaaseen naiseen, joka vaikutti kovin yksinäiseltä ja jotenkin tuntui kaipaavan perheeseen. En tiedä hänen lapsuuden perheestään, mutta ilmeisesti ei ole kovin onnellinen ollut, eikä välejä vanhempiin enää ole ollenkaan. Siksi esim. joulun halusi viettää meillä, mikä oli jotenkin omituista, mutta vaimoni ei hennonut kieltääkään, kun nainen pyysi niin suoraan.



Vaimoni on jollain tavalla ystävystynyt tämän naisen kanssa ja nauttinut siitä, että saa jonkun aikuisen, jolle puhua ja purkaa väsymystään. Nuorimmaisellamme on ollut korvakierre ja muuten sairastellut paljon, eikä hän ole yöitkuilla rauhoittunut kuin vaimoni syliin, joten vaimo ei viimeisten kahden vuoden aikana ole nukkunut montaakaan yötä kunnolla. Päiväsaikaan vaimoni on lasten kanssa kotona, joten hän on myös pitänyt siitä, että on joku puhekaveri ja joku, joka katsoo lapsia hänen laittaessaan ruokaa tai siivotessaan.



Lasten hoidon tämä nainen on siis tehnyt maksutta, olemme tarjonneet hänelle siitä rahaa, mutta hän on kieltäytynyt ja kertonut, että koska häne ei koskaan ole saanut omia lapsia, vaikka onkin aina ollut lapsirakas, hän nauttii nyt tosissaan saadessaan olla lasten kanssa.



Kahdesti olen vienyt hänet ulos syömään, lapset mukana, jotta vaimoni saisi nukkua rauhassa. Tällä olen ajatellut voivani vähän korvata tätä palkatonta lapsenhoitotyötä, mitä hän on tehnyt.



Viime kuukausina hänessä on ilmennyt kummallisia piirteitä, hän on ikään kuin tarttunut minuun ja suhtautunut lapsin joskun hieman turhankin tuttavallisesti. Hän mielellään puhuu minulle asioista, joista vaimoni ei tiedä ja muistelee vaimoni kuullen taphtumia, jossa olen ollut hänen kanssaan kotona tai muualla ilman vaimoani. Kerran vaimoni on myös kuullut hänen puhuvat lapsille pahaa itsestään, siis lasten äidistä, mutta antanut asian olla.



Olemme olleet sinisilmäisiä. Viimeisen vuoden aikana tämä nainen on tosiaan ollut meillä uhä enemmän ja enemmän. Minua on välillä harmittanut, kun emme enää ole kotona perheen kesken ollenkaan. Hän on meillä kun tulen töistä ja lähteen kun ryhdymme laittamaan lapsia nukkumaan, joskus jää iltatoimiavuksikin. Vaimoni on sanonut, ettei kehtaa sasnoa hänelle, ettei sovi tulla, kun jollain tapaa säälii tätä naista, jolla ei tunnu muita olevan perhettä eikä ystäviä. Eikä työtä ei opintoja.



Onneksi vaimoni lukee tätä palstaa, vaikka olenkin tähän aina suhtautunut hieman naureskellen. Huomenna hän tulee taas, mutta nyt minun täytyy jollain tapaa osoittaa hänelle, etten ole millään tapaa kinnostunut hänestä muuten kuin vaimoni ystävänä. Täytyy myös rajoittaa hänen täällä käymistään ja puhua lasten kanssa hänestä. Mitä kaikkea onkaan lapsille jo puhunut.



Oli tuo vaimoni " ystävä" sitten tämän ketjun alkuperäinen kirjoittaja tai ei, vaimoni ystävä saa nyt uudenlaisen kohtelun. Olemme olleet aivan liian sinisilmäisiä.

Vierailija:

Mun vaimoni näytti tän mulle justiinsa, kun tajusi, että ap on meidän yhteinen " ystävämme" . Tai ainakin joku aivan samanlainen. Mä en oo tajunnu, miten sairas se on ja mitä se tavottelee.

Kerron alusta: Vaimoni tutustui jossain noin 30-vuotiaaseen naiseen, joka vaikutti kovin yksinäiseltä ja jotenkin tuntui kaipaavan perheeseen. En tiedä hänen lapsuuden perheestään, mutta ilmeisesti ei ole kovin onnellinen ollut, eikä välejä vanhempiin enää ole ollenkaan. Siksi esim. joulun halusi viettää meillä, mikä oli jotenkin omituista, mutta vaimoni ei hennonut kieltääkään, kun nainen pyysi niin suoraan.

Vaimoni on jollain tavalla ystävystynyt tämän naisen kanssa ja nauttinut siitä, että saa jonkun aikuisen, jolle puhua ja purkaa väsymystään. Nuorimmaisellamme on ollut korvakierre ja muuten sairastellut paljon, eikä hän ole yöitkuilla rauhoittunut kuin vaimoni syliin, joten vaimo ei viimeisten kahden vuoden aikana ole nukkunut montaakaan yötä kunnolla. Päiväsaikaan vaimoni on lasten kanssa kotona, joten hän on myös pitänyt siitä, että on joku puhekaveri ja joku, joka katsoo lapsia hänen laittaessaan ruokaa tai siivotessaan.

Lasten hoidon tämä nainen on siis tehnyt maksutta, olemme tarjonneet hänelle siitä rahaa, mutta hän on kieltäytynyt ja kertonut, että koska häne ei koskaan ole saanut omia lapsia, vaikka onkin aina ollut lapsirakas, hän nauttii nyt tosissaan saadessaan olla lasten kanssa.

Kahdesti olen vienyt hänet ulos syömään, lapset mukana, jotta vaimoni saisi nukkua rauhassa. Tällä olen ajatellut voivani vähän korvata tätä palkatonta lapsenhoitotyötä, mitä hän on tehnyt.

Viime kuukausina hänessä on ilmennyt kummallisia piirteitä, hän on ikään kuin tarttunut minuun ja suhtautunut lapsin joskun hieman turhankin tuttavallisesti. Hän mielellään puhuu minulle asioista, joista vaimoni ei tiedä ja muistelee vaimoni kuullen taphtumia, jossa olen ollut hänen kanssaan kotona tai muualla ilman vaimoani. Kerran vaimoni on myös kuullut hänen puhuvat lapsille pahaa itsestään, siis lasten äidistä, mutta antanut asian olla.

Olemme olleet sinisilmäisiä. Viimeisen vuoden aikana tämä nainen on tosiaan ollut meillä uhä enemmän ja enemmän. Minua on välillä harmittanut, kun emme enää ole kotona perheen kesken ollenkaan. Hän on meillä kun tulen töistä ja lähteen kun ryhdymme laittamaan lapsia nukkumaan, joskus jää iltatoimiavuksikin. Vaimoni on sanonut, ettei kehtaa sasnoa hänelle, ettei sovi tulla, kun jollain tapaa säälii tätä naista, jolla ei tunnu muita olevan perhettä eikä ystäviä. Eikä työtä ei opintoja.

Onneksi vaimoni lukee tätä palstaa, vaikka olenkin tähän aina suhtautunut hieman naureskellen. Huomenna hän tulee taas, mutta nyt minun täytyy jollain tapaa osoittaa hänelle, etten ole millään tapaa kinnostunut hänestä muuten kuin vaimoni ystävänä. Täytyy myös rajoittaa hänen täällä käymistään ja puhua lasten kanssa hänestä. Mitä kaikkea onkaan lapsille jo puhunut.

Oli tuo vaimoni " ystävä" sitten tämän ketjun alkuperäinen kirjoittaja tai ei, vaimoni ystävä saa nyt uudenlaisen kohtelun. Olemme olleet aivan liian sinisilmäisiä.

voisi vaikka halailla ja suukotella vaimoaan, muutenkin kun tämä ystävä tulee on vaimonsa kanssa.

Vähän kömpelösti tosin, mutta anyway.

Hei tää ei oo provo!

Mun vaimoni näytti tän mulle justiinsa, kun tajusi, että ap on meidän yhteinen " ystävämme" . Tai ainakin joku aivan samanlainen. Mä en oo tajunnu, miten sairas se on ja mitä se tavottelee.



Kerron alusta: Vaimoni tutustui jossain noin 30-vuotiaaseen naiseen, joka vaikutti kovin yksinäiseltä ja jotenkin tuntui kaipaavan perheeseen. En tiedä hänen lapsuuden perheestään, mutta ilmeisesti ei ole kovin onnellinen ollut, eikä välejä vanhempiin enää ole ollenkaan. Siksi esim. joulun halusi viettää meillä, mikä oli jotenkin omituista, mutta vaimoni ei hennonut kieltääkään, kun nainen pyysi niin suoraan.



Vaimoni on jollain tavalla ystävystynyt tämän naisen kanssa ja nauttinut siitä, että saa jonkun aikuisen, jolle puhua ja purkaa väsymystään. Nuorimmaisellamme on ollut korvakierre ja muuten sairastellut paljon, eikä hän ole yöitkuilla rauhoittunut kuin vaimoni syliin, joten vaimo ei viimeisten kahden vuoden aikana ole nukkunut montaakaan yötä kunnolla. Päiväsaikaan vaimoni on lasten kanssa kotona, joten hän on myös pitänyt siitä, että on joku puhekaveri ja joku, joka katsoo lapsia hänen laittaessaan ruokaa tai siivotessaan.



Lasten hoidon tämä nainen on siis tehnyt maksutta, olemme tarjonneet hänelle siitä rahaa, mutta hän on kieltäytynyt ja kertonut, että koska häne ei koskaan ole saanut omia lapsia, vaikka onkin aina ollut lapsirakas, hän nauttii nyt tosissaan saadessaan olla lasten kanssa.



Kahdesti olen vienyt hänet ulos syömään, lapset mukana, jotta vaimoni saisi nukkua rauhassa. Tällä olen ajatellut voivani vähän korvata tätä palkatonta lapsenhoitotyötä, mitä hän on tehnyt.



Viime kuukausina hänessä on ilmennyt kummallisia piirteitä, hän on ikään kuin tarttunut minuun ja suhtautunut lapsin joskun hieman turhankin tuttavallisesti. Hän mielellään puhuu minulle asioista, joista vaimoni ei tiedä ja muistelee vaimoni kuullen taphtumia, jossa olen ollut hänen kanssaan kotona tai muualla ilman vaimoani. Kerran vaimoni on myös kuullut hänen puhuvat lapsille pahaa itsestään, siis lasten äidistä, mutta antanut asian olla.



Olemme olleet sinisilmäisiä. Viimeisen vuoden aikana tämä nainen on tosiaan ollut meillä uhä enemmän ja enemmän. Minua on välillä harmittanut, kun emme enää ole kotona perheen kesken ollenkaan. Hän on meillä kun tulen töistä ja lähteen kun ryhdymme laittamaan lapsia nukkumaan, joskus jää iltatoimiavuksikin. Vaimoni on sanonut, ettei kehtaa sasnoa hänelle, ettei sovi tulla, kun jollain tapaa säälii tätä naista, jolla ei tunnu muita olevan perhettä eikä ystäviä. Eikä työtä ei opintoja.



Onneksi vaimoni lukee tätä palstaa, vaikka olenkin tähän aina suhtautunut hieman naureskellen. Huomenna hän tulee taas, mutta nyt minun täytyy jollain tapaa osoittaa hänelle, etten ole millään tapaa kinnostunut hänestä muuten kuin vaimoni ystävänä. Täytyy myös rajoittaa hänen täällä käymistään ja puhua lasten kanssa hänestä. Mitä kaikkea onkaan lapsille jo puhunut.



Oli tuo vaimoni " ystävä" sitten tämän ketjun alkuperäinen kirjoittaja tai ei, vaimoni ystävä saa nyt uudenlaisen kohtelun. Olemme olleet aivan liian sinisilmäisiä.

Jonkun ilkeämielisen ja hyvällä mielikuvituksella varustetun henkilön mielestä minä voisin varmasti olla ap.



Olin alkutilanteesa lapseton uranainen, jolta puuttui vain perhe, ja biologinen kello olisi varmasti ulkopuolisen mielestä jo tikittänyt. Minulla olisi siis ollut motiivi.



Mieheni perhe oli alkutilanteessa hajoamassa, vaimolla oli jo toinen mies, mutta sitä ulkopuolinen ei olisi välttämättä tiennyt. Häneltä olisi voinut jäädä huomaamatta, että se, joka eroa haki, oli vaimo eikä mies.



Ulkopuolinen olisi nähnyt vain, että miehelleni tuli avioero ja hyvin nopeasti sen jälkeen hän alkoi seurustella minun kanssani. Eli siis ensin vein miehen.



Mieheni ex-vaimo menetti nopeasti eron jälkeen elämänhallintansa, jonka takia lapsi siirtyi isän luo asumaan. Vein tältä naiselta ulkopuolisen silmissä siis myös lapsen.



Olen näin ollen toteuttanut tosielämässä kaiken, mistä ap-provo vain unelmoi.



Myös se on toteutunut, että miehen lapsi rakastaa minua aidosti. Kyllä se on ihan oikeasti mahdollista. Tietenkin hän rakastaa myös äitiään, mutta fakta on, että äiti laiminlöi häntä monin tavoin (mitä hän ei tetenkään ymmärtänyt kun oli niin pieni) eikä äiti nyt enää halua edes tavata häntä. Jos ajatellaan vanhemmuuden eri osa-alueita niin en ole synnyttänyt häntä, mutta kaikilla muilla osa-alueilla voitan hänen äitinsä 6-0.

Vierailija:

...eikä äiti nyt enää halua edes tavata häntä. Jos ajatellaan vanhemmuuden eri osa-alueita niin en ole synnyttänyt häntä, mutta kaikilla muilla osa-alueilla voitan hänen äitinsä 6-0.

Eli seison edelleen yöllisten sanojeni takana.



Olen perheen kanssa tekemisissä useita kertoja viikossa, joskus jopa päivittäin. Kyläilen perheessä ja äiti lapsineen tai pelkät lapset käyvät luonani päivittäin. Lapset myös yökyläilevät luonani n. kerran kuussa.

Perheen isään tutustuin ystäväni kautta, eikä " suunnitelmani" tietnkään heti ollut selvä, vaan kypsyi ajan kanssa tutustuttuani perheeseen paremmin.

Ja sinulle joka asiasta mainitsit, minä olen tehnyt kaikkeni auttaakseni ystävääni " väsymyksessään" , mikään apu vaan ei tunnu riittävän tai auttavan, ystäväni napisee vaan ja surkuttelee elämäänsä. Jotenkin tiedän, ettei se ole väsymystä, vaan ihan oikeaa tympääntymistä perhe-elämään.

Mies ja lapset ovat kultaisia, ja ansaitsevat paljon parempaa.

Minun vaan täytyy olla tosi hienotunteinen ja varovainen, koska kuten sanoin, miehen mielenkiinto on vasta siirtymässä minuun, enkä halua sössiä tätä nyt, kun kaikki alkaa olla hyvällä mallillaan.

Minun on nyt mentävä, mutta yritän ehtiä koneelle kunnolla ajan kanssa jossain vaiheessa.

Ap meni nyt voodoo-nukeilla leikkimään.

Hyvät ainekset johonkin pyskotrilleri sarjaan. toivottavasti joku suomalaisnen käsikirjoittaja on palstalla ja saa hyvän idean;)

Vaikkakin minä pidän lapsistani ja kotiäitiydestä jne.



Mutta yksi miehen kaverin " tyttöystävä" yritti ujuttautua juuri noin perheeseemme. Halusi lähteä mieheni ja lasteni kanssa rannalle (tuo ns. tuore poikaystäväkin oli mukana) ja leikki lasteni kanssa ja vetäytyi sivummalle juttelemaan mieheni kanssa kahden kesken pitkiksi toveiksi jne. Kävi meillä usein, joskus ihan yksinkin ja aina yritti miestäni saada kahdenkeskisiin juttu hetkiin milloin parvekkeelle jne. Mutta ainut mitä mieheni tunsi oli sääliä tuota naikkosta kohtaan.

Meidän kolmannen lapsen kummitäti voisi olla juuri tämä.



Hän oli miehen veljen entinen tyttöystävä. Hän kaverustui minun kans, vaikka oli paljon nuorempi. Erottuaan miehen veljestä hän halusi jatkaa ystävyyttä minun kanssa. Hän tuli hyvin toimeen lastemme kanssa ja tarjoutui paljon lapsenvahdiksi. Halusi kolmannen lapsemme kummiksi.



Jossain vaiheessa mieheni sanoi, että etkö tajua, mitä on tekeillä. Olin äimänkäkenä, että mitä nyt. Mies kertoi, että tämä nainen hienovaraisesti yrittää mollata minua miehelleni ja urkkia, olisinhan huono sängyssä ja kuinka hän on aina kaivannut suurperhettä ja ei haittaisi, vaikka ne ei olisi omia lapsia.



Aikani seurattua tätä, aloin uskoa miestäni. Etäännytin välejä. Seuraavan kerran kun kuulin tästä " ystävästä" , hän olikin jo hoidossa ja lopettanut opiskelut mielenterveysongelmien takia.