Lapsestani tehdään päiväkodissa väkisin erityislasta!

Lapseni on vilkas ja temperamentinen. Tietyissä tilanteissa (satutuokiot, päiväpiirit jne.) ovat tuottaneet pieniä ongelmia halki koko päiväkotiajan. Poikani ryhmässä oli kuitenkin loistava työntekijä, jonka kanssa asista saattoi puhua suoraan ja avoimesti. Tuolloin kaikilla -myös minulla ja muilla ryhmän hoitajilla- oli yhteisymmärrys siitä, ettei huolta kuitenkaan ole. Pelisäännöistä ja toimintatavoista pystyttiin sopimaan yhteistyössä ja vilkas lapseni käyttäytyi mallikkaasti päiväkodissa.



Kun ryhmään tuli uusi lto, tilanne muuttui täysin. Hän otti lapseni silmätikukseen (sain kummastelevia kommetteja myös muilta saman päiväkodin mutta eri ryhmien aikuisilta). Yhtäkkiä lapsellani oli kaikki mahdolliset viat puheviasta vakavaan käyttäytymishäiriöön. Lto suositteli ylivilkkauden selvittämistä ja vein lapseni psykologille ja puheterapeutille tutkimuksiin. Minun aloitteestani tutkimukset tehtiin yhteistyössä myös päiväkodin ja ko. Lto:n kanssa. Tutkimuksissa tuli _selvästi_ esiin se, että lapseni on temperamentiltaan kyllä vilkas, mutta _mitään_ viitteitä ylivilkkaudesta ei ole.



Tämä ei kuitenkaan lto:lle riittänyt, vaan mm. neuvolan koulukypsyyskäynnille hän oli erikseen kirjoittanut niin pitkän " vikalistan" , että terveydenhoitajakin ihmetteli, sillä hänkään ei huomannut viitteitä raportissa mainittuihin ongelmiin.



Joten ap, minun neuvoni sinulle on että muista säilyttää yhteistyökykysi. Tutkimuksiin on ihan hyvä mennä sillä JOS pientäkin vilkkautta löytyy, siihen on hyvä päästä käsiksi mahdollisimman aikaisin. Ei sinun kuitenkaan tarvitse sokeasti uskoa sitä mitä lto sanoo. Lto:tkin ovat ihmisiä ja voivat tehdä virhearviointeja (ja jopa virheitä).

ekaluokkalaisen pojan kanssa.

erittäin vilkas ja äänekäs poika ja tempperamenttinen. joka päivä opettajalta jotain valitusta kotiin ja suositteli myös tutkimuksia ym.

todella raskasta kun itse tietää ettei lapsessa ole oikeasti vikaa.

ärsyttää opettajan ammattitaidottomuus pitää lapset kurissa ja asenne, ettei ymmärrä yhtään villejä poikia.

vaihdettiin koulua ja valitukset loppuivat kuin seinään. poika kuulemma normaali, ei häiritse ja kaikki menee hyvin. pojan itsensäkin mielestä tosi kivaa koulussa toisin kun vanhassa paikassa koska kyllä lapsi huomaa jos on silmätikkuna ja saattaa provosoitua vaan lisää.

minun vanhimman poikani kanssa oli samaa. tetkimukset tehtiin ja todettiin että pojalle ei mitään diagnoosia tule vaan änen persoonansa on sellainen. on sitten autettu ja kiinnitetty erityistä huomiota ongelmakohtiin.



ja kappas poika on muuttunut paljon helpommaksi hoidossa ja pojalla hyvä olo.



anna tutkia. se on pojan etu! jos jotain on niin apua saa, jos on vaan persoona niin kyllä sekin löytyy.



ja sanoivat mulle muuten että aika usein vanhemmat pistävät tutkimuksille vastaan ja lujaa kun eivät tajua kuviota. sopeutuminen vie aikansa.

Heti alkoi kitinä, että HE eivät tunne poikaani kun ei ole ollut hoidossa. Kuinka hankalia nämä kotihoidetut on. Että olisi pitänyt tuoda harjoittelemaan päiväkotia jo pari vuotta aiemmin.



Ryhmässä oli 16 lasta. Lto kehui aina, kuinka hyviä muut ovat ja lapseni ei kyllä tule ikinä selviämään koulussa. Kävimme koulukypsyystestit ja keskustelimme ja puhuttiin ja pohdittiin. Kun testaaja sanoi, että ei ole ongelmaa ja hän ei edes ymmärrä, miksi lapsi tuotiin testeihin, lto otti kovat aseet käyttöön. " Kuinka sinua tulee hävettämään kun lapsesi joudutaan palauttamaan eskariin takaisin kun se ei kotihoidettuna tule pärjäämään koulussa"



Vuosia on kulunut ja näistä 16 lapsesta poikani pärjää todella hyvin. Niistä " hyvistä" lapsista on jälkeen päin koulussa todettu yhdellä hahmotushäiriö ja lukihäiriö, Yksi on lääkityksellä pahan ADHD ongelmien takia. 3 poikaa on sellaisia häirikköjä ja levottomia, että hajottavat jatkuvasti koulussa koulun omaisuutta ja vanhemmat maksaa laskuja. 1 on jäänyt luokalle.



Olen jälkeen päin keskustellut tämän lto. n kanssa ja sanonut, että jos itse töissä menisin noin vääriä diagnooseja tekemään ja käyttäytyisin yhtä ammattitaidottomasti, olisin joutunut kilometritehtaalle.

Heillä ei nähtävästi ollut silmää lainkaan näille " oman käden kautta päiväkodissa" kasvatetuille lapsille vaan silmätikuksi joutui tämä ainoa kotona hoidettu.



Jälkeen päin olen kuullut, että tämä sama lto ottaa joka vuosi yhden lapsen silmätikukseen ja sama ruljanssi käydään joka vuosi jonkun lapsen kohdalla läpi.

tarvitaan aikaa ja resursseja. Ihan luulen että oikeasti jotain huolta on ja nyt on vaan vanhempien selvittävä asiasta yli.

Meillä oli päiväkodissa RELTO, joka nappasi molemmat pojat huomionsa kohteeksi. Kummankin lapsen kanssa käytiin tutkimuksissa, toisen kanssa neuropsykologilla, toisen kanssa psykologilla. Ihan normaalin paperit tuli kummastakin.



En kuitenkaan pitänyt tätä mitenkään pahana, ihan hyvähän nämä häiriöt on todeta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tunnistan itsessäni vahvoja ADD-piirteitä, samoin miehessäni, joten jos lapseni saavat jo lapsuusiässä apua niihin ongelmiin, joiden kanssa olemme itse painineet aikujisikään asti, niin aina vaan parempi.



Esikoinen taas sai papereidensa perusteella koulun iltapäivähoidosta erityislapsen paikan, ja näin ryhmä oli pienempi kun poika vei kahden paikan.



Toinen pojista olikin jo päiväkodissa " leikkiterapieassa" ja nautti suunnattomasti. En tiedä vaikuttiko tuo lapsen kehitykseen millään tavalla, mutta jos pojasta oli kivaa, niin se oli tärkeintä. Ainakin lapsi oppi leikkimään sillä tavalla, mikä oli tuon RELTOn mielestä oikein :)



Esikoinen joutui silmätikuksi lähinnä sen takia, että hän oli suunnattoman kiinnostunut luvuista ja lukemisesta. Hän oppi hahmotusmenetelmällä lukemaan jo 2-vuotiaana kymmeniä sanoja, 4-vuotiaana hän luki jo sujuvasti. Hän laski lukumääriä samoin 2-vuotiaana yli kymmeneen, 5-vuotiaana hän osasi katsoa pysäkkiaikataulusta montako minuuttia on seuraavan bussin tuloon. Kun häneltä jossain testissä kysyttiin, kuinka moneen hän osaa laskea, vastasi hän 1273:een. Jälkeenpäin kun kysyin, miksi hän noin vastasi, sanoi poika, että kerran hän rupesi laskemaan ja tuossa vaiheessa kyllästyi :)



Olemme molemmat vanhemmat tutkijaluonteita, samoin omat vanhempani, ja näin lapsille on pienestä pitäen kerrottu ja näytetty jos jonkinlaisista asioista reippaasti enemmän kuin keskivertolapselle.



Molemmat pojat ovat pärjänneet koulussa mainiosti. Esikoisen opettaja ei edes halunnut lukea pojan tutkimustuloksia ennen kuin oli päässyt itse tutustumaan lapseen ja paperit luettuaan ei voinut kuin ihmetellä, niin toisenlaisen kuvan hän oli itse lapsesta saanut. Poika selkeästi nautti koulun järjestelmällisyydestä ja työrauhasta, päiväkodissa ja eskarissa hän ehkä turhautui touhun lapsellisuuteen ja sen takia ehkä käyttäytyi " häiritsevästi" .



Vahvimmat lahjakkuudet kummallakin ovat musiikissa ja matematiikassa, mutta muutkin aineet sujuvat hyvin. Liikunta ei lapsia juuri kiinnosta, mutta tässä voidaan kyllä syyttää vanhempien laiskuutta, itse emme harrasta aktiiviliikuntaa. Lapset ovat kuitenkin saaneet kehuja opettajalta, että ovat aina innokkaasti mukana, vaikka eivät samanlaisiin suorituksiin ylläkään kuin luokan aktiiviurheilijat.



Ei siis ihan tavallisia lapsia, mutta normaalin rajoissa kuitenkin!

Ryhmässä selviytyminen voikin olla ihan eri juttu. Kyllä tarhassa osataan arvioida milloin lapsi tarvitsee apua. Ei ole mikään häpeä, että lapselle haetaan apua ja tukea silloin kun hän sitä tarvitsee. Kyllä nyt ap:n pitäisi käyttäytyä kuin aikuinen ja kuunnelle mitä asiantuntijat sanovat. Sittenhän asia selviää kun tarkemmin tutkitaan.

70 luvulla valmistuneet hoitajat elävät vielä sitä kautta kun heille opetettiin, että 30% lapsista on vähintään MBD lapsia. Niitä etsitään vaikka väkisin, että saadaan tilasto täyteen.

lto kaivelee vikoja loputtomiin, poikasi kuulostaa normaalilta, mutta kaikkia lapsia ei pitäisi panna tossa iässä kokopäiväksi päiväkotiin, osa kaipaa paljonkin hiljaisuutta ja sitä että saa tehdä asiat omaan tahtiinsa, tollanen päiväkotisysteemi sopii paremmin tytöille. Lapset kehittyy eri tahtia ja vasta 7 vuotiaana on suurin osa samassa vaiheessa eli pystyvät ottamaan vastaan suullisia ohjeita, ja matkiminen joka on ollut ensisijalla oppimisessa jää vähitellen sivummalle. Onko tämä ainoa mahdollinen hoitomuoto/päiväkoti pojallesi?

Mitä haittaa noista testeistä on? Vai onko kuitenkin niin, että vanhemmat ovat jossakin syvällä " sisimmässään" sitä mieltä, että lapsesta saattakin löytyä jokin " vika" kun tarpeeksi asiaa tutkitaan ja tämä " vika" mullistaa sitten koko VANHEMPIEN maailman?!



Itse en voi ymmrätää ettei annettua apua ottaisi vastaan! Kyllähän se on vamasti nin että myös päiväkodissa kuitenkin toivotaan jokaisen lapsen parasta noilla apukeinoillakin, vai eikö teidän mielestänne? Ihanko todella väitätte, että siellä ihan huvikseen leimataan toiset lapset? Miksi ihmeessä sitten edes viette lapsenne päiväkoteihin? Eikös niiden pitänyt olla niin hyvä paikkoja etä voittavat jopa kodin kasvatuksellisesti?!



Ei ymmärrä, ei, mutta niinkuin sanottu niin vanhempien pelosta nuo testeistä kieltäytymiset puhuu...ei lapsen parhaasta!!

En ihan kaikkia vastauksia jaksanut lukea, mutta kerron sinulle ap oman tarinani.

Minulla oli siihen aikaan, mihin tämä tarina sijoittuu kolme lasta. Vanhimmainen oli koulussa ja kaksi nuorimmaista perhepäivähoidossa. Samalla ihanalla hoitajalla, jolla jo vanhimmainenkin oli hoidossa. Tämä hoitaja oli niin hyvä ja suosittu hoitaja, jolle ihan jonoon saakka oli lapsia. No, kunta laittoi hänelle myös erityislapsia, välillä oli kaksikin ilman muuta hoitoapua.

Jossain vaiheessa, muistaakseni poikani oli 2v (nuorimmainen siis) hoitaja alkoi vihjailemaan, että poikani on ylivilkas. Ei kuulemma jaksa istua esim. sylissä ja kuunnella satua loppuun. Minä ihan ihmeissäni, että kun kotona kyllä kaikki sujuu ihan hyvin. Toki poika oli aika vilkas, mutta se oli hänen luonteenpiirteensä.

Tilanne kärjistyi kokoajan, päivittäin sain kuulla negatiivista palautetta pojastani. Hoitajalla oli siis muistaakseni 4 kokopäiväistä ns. normaalilasta ja 2 erityislasta, eikä apua. Minä yritin hoitajalle sanoa, josko hän olisi väsynyt...Otin yhteyttä päivähoitotoimistoon ja kerroin tilanteen. Siellä vain hyssyteltiin asiaa. Uhkasin tehdä valituksen laittomasta hoitopaikasta (2 erityislasta tarvii ainakin yhden hoitajan lisän). Sen jälkeen minulle sanottiin, että nyt pidetään palaveri, koskien siis poikaani. Siinä istuimme kahvipöydässä minä, hoitaja ja kaupungin johtava päivähoitotoimistolta. Nämä kaksi lätisivät ilmoista ym. Minä sanoin, että nyt kissa pöydälle ja tyhjän jauhaminen loppu.

Kerroin oman mielipiteeni: hoitaja liian väsynyt.

Hoitajan mielipide: Hänessä ei mitään vikaa, poikani on ylivilkas, ehkä ADHD...

Johtavan mielipide: Vaihdetaan hoitopaikkaa, ja entiselle uusi lapsi tilalle.



No, hoitopaikkaa vaihdettiin, jossa poikani olikin monta vuotta. Mitään edellämainittuja asioita ei tullut ilmi.

Entinen hoitaja joutui burn out-lomalle noin kuukausi tapahtuman jälkeen, jolla olikin joitakin vuosia.



Nykyään poikani on 12 vuotias reipas mies. Koulu sujuu hyvin ja kaikki muutenkin on ok. Hän on oikein avoin ja varsinkin minun kanssa hyvin toimeentuleva. Kertoo asioista ja on muutenkin ihana lapsi.



Joten: kuka muu puolustaa lastasi kuin sinä? Älä usko heti kaikkea mitä sinulle sanotaan. Sinä tunnet lapsesi parhaiten. Voimia sinulle.

ryhmässä, sen koossa ja opettajassa.



Meidän lapsen eskariryhmässä on ollut ongelmia. Opettajia on kaksi, lapsia 20 eli liikaa. Siellä sitten korostuvat tietyt häirikkötapaukset. Yksi erityisesti. Hän jää ilmeisesti mielestään liian vähälle huomiolle, ja koska aikuishuomiota ei ole tarpeeksi, hän on alkanut hakea sitä huomiota mm. häiriköimällä tunteja ja kiusaamalla muita.



Hänen vanhempansa ovat kieltäneet kaikki ongelmat systemaattisesti. Ja varmaan pienemmässä ryhmässä ne eivät olisikaan niin isoja.



Mutta tuolla niistä syntyi massiivinen kierre.

sehän on ihan hyvä juttu! jos oot sitä mieltä et lapsessa ei oo mitään " vikaa" niin se kyllä selviää tutkimuksissa. ja jos lapsesi sitten tarvitsee apua joissakin asioissa, niin onhan se hyvä et on selvitetty ja osataan sitten apua antaa..

esimerkiksi kaikki adhd tapaukset 15 vuotta sitten leimattiin vaan häiriköiksi ja näillä lapsilla oli todella vaikeaa.. nykyään heitäkin osataan auttaa ja heidän ryhmässä oleminen ja koko elämä on helpompaa.

enkä nyt väitä et lapsellasi olisi adhd. tämä on vaan esimerkki miten tänä päivänä kaikkia lapsia pyritään auttamaan et elämä ois helpompaa.

Itse on vaikeaa erottaa milloin on normaalia vilkkautta tai milloin se on liiallista. Sukulaislapsiin verrattuna on toisinaan vilkkaampi. Kaveriinsa verrattuna samanlainen.



Viisas on ja kyselee paljon. Osaa laskea jonkin verran ja kirjaimetkin kiinnostaa. Sadun kuuntelee sujuvasti alusta loppuun. Reipas ja ulospäinsuuntautunut. Mutta:



Toisen kanssa leikkiminen on toisinaan hankalaa kun ei huomioi toista ja toisen tunteita. Ehkäpä se voi olla puutetta leikkikavereista. Seurakunnan kerhossa on käynyt vuosia ja ei ole perheen ainoa lapsi mutta silti toisinaan tulee vaikeuksia leikeissä. (kaikilla kai joskus tulee)



Ottaa helposti kädestä tavaroita ja samat asiat on käyty läpi miljoona kertaa mutta silti tuntuu etteivät ne uppoa lapsen päähän.



ADHD sivuilla olen lueskellut joskus niitä kriteereitä mutta itse on vaikeaa olla neutraali ja ajatella asiaa. Jotkut kohdat sopii ja jotkut ei mutta eihän se mitään kerro.

Ehkäpä sitten onkin vain tullut minuun ja saanut reippaasti tempperamenttia, ja siksi tuntuu joskus hankalalta.



Sairastellut paljon infektioita pienempänä joten olen miettinyt että olisivatko nekin voineet vaikuttaa asiaan?

Kyllä ne päiväkodin asiantuntevat kasvattajat (onhan lto todellla lto, eikä joku sosionomi!) VARMASTI TIETÄVÄT MISTÄ PUHUVAT! Ei siellä kenenkään lasta oteta mitenkään tahallisesti silmätikuksi, eikä se että heidän mielestään lapsesi kehitys ei etene juuri nyt täysin oikeaa rataa niin on mitenkään syyte sinua tai lastasi vastaan. Kyllä he näkevät millaista lapsesi käytös ryhmässä on, luonnesyylläkään ei valitettavasti voi sallia mitä tahansa, varmasti on vain ja ainoastaan lapsen etu jos hän saa tukea ja apua kasvamiseesi. Myönnä se itsellesi niin olet paljon parempi äiti ja annat lapsellesi mahdollisuuden normaaliin kasvuun. Kyllä ne päiväkodissa sen kanssa pärjäävät, mutta AJATTELE MIKÄ ON LAPSESI ETU!

Kyllä 70- luvulla koulutuksensa saaneet ovat velvollisia lisäkoulutukseen...

hanki neuvolan kautta ILMAINEN neurologi lähte ja kerro pk:n lto:n huoli lähetteen hakemisen syyksi

- sairaalanpkl:n maksu 22 e

pyydä toiminta- ja tai leikkiterapialähete SAIRAALANMAKSUSITOUMUKSELLA ( ilmainen perheelle), niin lapsi rauhoittuu...



käytä tilanne hyväksesi ap- kuntoutus kannataa tehdä enne kuin lapsi on 8 v... ( ennen koulua siis)



...



( yksityisellä neueologilla jo pelkkä vastaanotto ...yli 100 e... ainakin ja jatko hoidot eli kuntouttavat terapiat maksaisivat maltaita itse kustannettuna...eikä kaikki vakuutusksetkaan korvaa terapioita)



T. erityisen kuntoutetun äiti

osuvat useammin oikeaan kuin ovat " vääriä" .



Minusta on hyvä tutkituttaa lapsen kehitys ja erityistuen tarve, jos siihen havaitaan pienintäkään tarvetta. Jos lapsen todetaan selviävän ilman tukea, fine, mutta jos tuen tarvetta löytyy, riittävän varhain aloitettu tuki helpottaa lapsen sopetumista eskariin ja kouluun ja ehkäisee näin tehokkaasti sosiaalisia ongelmia ja syrjäytymistä.

Nykyisinhän todetaan aivan yksiselitteisesti, että jo päivähoidossa (ja leikki-iässä siis) nähdään selvästi lapsen tietyt käyttäytymisongelmat (jotka joidenkin mielestä ovat vain lapsen luonnetta?), jotka teini-iässä ja aikuisuudessa yleensä ovat jo pahentuneet niin että ihminen on syrjäytymiskierteessä. Samalla on todettu, että aikaisella puuttumisella tämä syrjäytymiskehitys oltaisiin saatu katkaistua ja ongelmana on ennemminkin se, että tukea tarvitsevat eivät tule avun piiriin.



VAikka emme kukaan kirjoittajista tiedä mikä on ap:n lapsen todellinen tilanne, suosittelisin tutkimuksia, jos niitä kerran asiantuntevalta taholta suositellaan. Ei tarvitse sitten myöhemmin katua.

Vaikka meillä ei todettu diagnoosin tarvetta, saimme kuitenkin toimintaterapeutilta tosi hyviä vinkkejä joitakin arjen ongelmia helpottamaan. Meillä poika oli muuten ns. normaali, mutta esim. aamulla saattoi liikkelle lähtö olla yhtä tuskaa, kun poika jäi aina leikkimään kesken pukemisen. Saimme vinkin käyttää munakelloa (2 minuuttia aikaa pukea). Jos poika oli pukenut ennen kilahdusta, sai hän alkuun tarran tauluun, myöhemmin tuo toimi vain ajastimena. Minun oloni parani, kun ei tarvinnut seistä vieressä hoputtamassa, pojan olo parani, koska hän sai konkreettisen kiitoksen onnistuttuaan pukemisessa ennen kilahdusta ja koko perheen olo parani, kun nalkuttaminen väheni merkittävästi.

se, että teidät on kutsuttu keskustelemaan asiasta on vielä erittäin kaukana diagnoosista. Tuskin teille sitä diagnoosia kukaan on tarjonnutkaan? Mutta jotenkin asioille on annettava nimet pelkän " on vähän vaikeuksia" tilalle. Silloinhan kysyisitte mitä vaikeuksia ja " keskittymisessä" vastaus on teistä " yrittävät antaa lapselle keskittymisvaikeuksia-diagnoosin!" ??? Ja vaikka joskus sen diagnoosin saisittekin (ja tästä on nyt tosi tosi pitkä matka siihen!) niin ei sekään ole mikään " se on ja pysyy, ei sitä saa koskaan pois" juttu. Oikeastaan on aika älytöntäkin, kuinka ihan selvät tapaukset joutuvat joka vuosi siihen paperirumbaan niiden diagnoosien ja kuntoutusten kanssa.



Noh, joka tapauksessa, olette menossa vasta keskustelemaan asiasta. Ette menetä yhtään mitään. Älkää nyt hätäilkö yhtään sen pidemmälle. Nämä " meilläkin sitä ja meilläkin tätä" jutut netissä myöskään eivät anna ihan todellista kuvaa asiosta.