Kyllä on tutun äitiys ja vastuunotto lapsistaan hukassa!

Vierailija:

a) laittelee kirppiskamoja

b) tekee omiaan

c) makoilee

Kaikki kuulostaa musta tosi mukavalta, just sellaiselta mitä elämä on parhaimmillaan silloin kun ei tarvi juosta kodin, päiväkodin ja työpaikan bermudankolmiossa. Lapset saa takuulla paljon hoivaa ja läheisyyttä ja on mukana tavallisessa arjessa.

Noin mäkin tekisin jos olisi mahdollisuus. Varmasti lapsillekin kivaa.

Itse olin lapsena paljon isovanhemmilla, noin jokatoinen vkl yökylässä ja kesät oltiin koko porukka yhdellä mökillä. Muistan tämän suurena rikkautena, en minään " äiti oli laiska ja huono äiti" .

Noo, tsoukki tsoukkina, toki lapsia saa tehdä. Mut sellaisten mollaaminen, joilla on " tukiverkkoja" on kyllä tosi tyhmää. Ei toisen vanhemmat ja naapurit ole toiselta pois.

Vierailija:

Kehdattais kyllä pyytääkin apua, mutta isovanhemmat ei halua antaa. On ollut sairasteluja lapsilla ja vanhemmillakin, yövalvomisia useita vuosia. Jaksetaan jotenkin kun vuorotellaan.

Miksi ei saa lapsi olla isovanhemmillaan tai hyvillä tuttavilla jotta äiti saa levätä ja tehdä omia juttujaan? Sitä omaa aikaa ei siltikään varmasti kenelläkään ole liikaa.

nnä ihmisten hyvinvoinnin edelle! Yksikään talo tai merkkivaatteet eivät ole sen arvoisia!

Samaa kaliiberia kuin " ulos kaapista" . Milloin mikäkin tulee ulos kaapista, vanhemmuuss ja naiseus jne. Vähän tuoreempaa ilmaisua pliis niin ei kuulosta ihan niin tyhmältä harpulta kuin viestin sisällön puolesta kuulostaa.

Onhan se harvinaista herkkua, jos saa kerran viikossa hoitoapua, ei meidän tuttavapiirissä sellaista ole kellään. Olisikin. Nykyään ihmiset muuttavat opiskelujen ja työn perässä niin että tukiverkkoja ei yleensä samalla tavalla ole, se on ihan normaalia.



Kyllä se joskus tuntuu tosi rankalta, mutta sen kanssa on vaan elettävä. Sitten vain toivoisi niiltä tukeverkollisilta sen verran ymmärrystä, että ymmärtävät, että esimerkiksi miehen pitkät työmatkat ovat tosi rankkoja, ja emme välttämättä ole tyhjästä valittavia pirttihirmuja, vaan ihan vain yksin ilman kenenkään tukea.

Miksi äidin pitäisi hoitaa lapset ihan yksin vaikka hampaat irvessä? Jos on isovanhemmat, jotka haluavat auttaa, miksi siellä ei voisi vierailla, samalla saa äitikin vähän lepoa. Lapset tulevat läheisiksi isovanhempien kanssa.



Eri asia on, jos isovanhemmat kokevat tämän rasittavaksi.

Vierailija:

Onhan se harvinaista herkkua, jos saa kerran viikossa hoitoapua, ei meidän tuttavapiirissä sellaista ole kellään. Olisikin. Nykyään ihmiset muuttavat opiskelujen ja työn perässä niin että tukiverkkoja ei yleensä samalla tavalla ole, se on ihan normaalia.

Kyllä se joskus tuntuu tosi rankalta, mutta sen kanssa on vaan elettävä. Sitten vain toivoisi niiltä tukeverkollisilta sen verran ymmärrystä, että ymmärtävät, että esimerkiksi miehen pitkät työmatkat ovat tosi rankkoja, ja emme välttämättä ole tyhjästä valittavia pirttihirmuja, vaan ihan vain yksin ilman kenenkään tukea.

mutta jos ympäristön äidit ovat yhtä väsyneitä ja voimavarojensa äärirajoilla, ei sellainen verkostoituminen, jossa hoidetaan myös toisten lapsia ole realistista. Niinkuin tässäkin ketjussa kerrotaan, lapsi voi olla kerran viikossa mummolla yötä jne. Tämmöiseen tukeen millään " vapaaehtoisella" verkostolla ei ole resursseja muutoin kuin erityistilanteissa.



Naapuriverkostot eivät pysty antamaan sellaista tukea, mitä sukulaisverkostot pystyvät. Samoin naapuriverkostot ovat vaativampia, sillä niissä on vastavuoroisuuden vaatimus. Näin äitien yleisen voinnin ja voimavarojen täytyisi olla hyvin toisiaan vastaavia, jotta se olisi toimivaa.



Tältä osin hyvinvointivaltiomme on purettu - mitkään sukupolvet ennen meitä eivät ole olleet niin vailla sukulaisverkostoa ja sen kehityksen aikana on purettu koko kodinhoitojärjestelmä lapsiperheiden osalta.



Naapuriverkostot ovat kullan arvoisia, mutta ne eivät ratkaise millään tavoin uupuneiden äitien ongelmaa.

Kyllä se todellinen syy on se oma turha ylpeys ja pätemisen tarve! Toi sun teksti on vaan pelkkää tyhjää selittelyä!

Vierailija:

mutta jos ympäristön äidit ovat yhtä väsyneitä ja voimavarojensa äärirajoilla, ei sellainen verkostoituminen, jossa hoidetaan myös toisten lapsia ole realistista. Niinkuin tässäkin ketjussa kerrotaan, lapsi voi olla kerran viikossa mummolla yötä jne. Tämmöiseen tukeen millään " vapaaehtoisella" verkostolla ei ole resursseja muutoin kuin erityistilanteissa.

Naapuriverkostot eivät pysty antamaan sellaista tukea, mitä sukulaisverkostot pystyvät. Samoin naapuriverkostot ovat vaativampia, sillä niissä on vastavuoroisuuden vaatimus. Näin äitien yleisen voinnin ja voimavarojen täytyisi olla hyvin toisiaan vastaavia, jotta se olisi toimivaa.

Tältä osin hyvinvointivaltiomme on purettu - mitkään sukupolvet ennen meitä eivät ole olleet niin vailla sukulaisverkostoa ja sen kehityksen aikana on purettu koko kodinhoitojärjestelmä lapsiperheiden osalta.

Naapuriverkostot ovat kullan arvoisia, mutta ne eivät ratkaise millään tavoin uupuneiden äitien ongelmaa.

Kyllähän kaikki näkee, että olet provoilija, mutta ehkä tämä aihe on mielekäs käsitellä myös ihan sisällöllisesti.



Uskaltaisitko antaa omat lapsesi uupuneen äidin vahdittavaksi, jolla sinun lastesi lisäksi olisi sekä omansa, että kahden muun perheen lapset vastuullaan?

Meidän lapset on olleet syksystä asti koko ajan kipeenä. Jos toinen on terve niin toinen on ainakin sairas. Ja joskus sairastaa koko perhe niin, että menee kaks viikkoa sisällä kun sairastelut ei mene päällekäin vaan peräkanaa. On muuten helvetin raskasta hoitaa pieniä lapsia sisällä päivästä toiseen. Jos olet kotiäiti ja muutenkin seuran etsiminen on joskus työlästä, niin kyllä on kullanarvoista jos on mahdollisuus saada edes omista vanhemmista seuraa silloin kun joutuu olemaan lasten kanssa päiväkausia sisällä.



Niin ja minusta on vaan upeaa, että omat vanhemmat on tukena lasten kasvatuksessa ja hoitamisessa!

uneen turhanylpeän äitinsä kanssa, eikö?

Myönnän tyylini olevan provokatiivinen, mutta todella ihmetyttää ja jopa ajoittain suututtaa joidenkin äitin turha marttyyrisankaruus, jota vielä perustellaan milloin lasten etuna milloin tukiverkkojen puutteena. Kyse on kuitenkin elämän mielekkyydestä, ainutkertaisen ajan käyttämisestä, eikö?

Vierailija:

Kyllähän kaikki näkee, että olet provoilija, mutta ehkä tämä aihe on mielekäs käsitellä myös ihan sisällöllisesti.

Uskaltaisitko antaa omat lapsesi uupuneen äidin vahdittavaksi, jolla sinun lastesi lisäksi olisi sekä omansa, että kahden muun perheen lapset vastuullaan?

kun ovat vielä niin pieniäkin, ettei yhteisestä leikkimisestä tule vielä paljon mitään. Ei siinä auta se ajatus, että huomenna tai ensi kuussa saa ehkä vastavuoroisesti itse levätä pari tuntia jos joku muu katsoo mun lapsia. Etenkin kun täysimetyksellä olevaa, tuttia ja pulloa inhoavaa vauvaa ei monikaan halua hoitaa, yllätys yllätys.



Teoria ja käytäntö ei vaan aina kohtaa. Sori.

viikossa? Vai onko sinulla kuitenkin se mummola?



Hätätilanteessa pyydän ja saan apua naapureilta ja ystäviltä, mutta on ihan eri juttu lapsen olla mummolassa, kuin naapurin lasten seassa leikkimässä, ja jos ei sitä ymmärrä, ei kyllä osaa arvostaa isovanhemmuutta kovin paljoa.



Siinä on eroa, halusit 33 myöntää sitä tai et.

Minun kotonan on ties kuinka monta äitituttavaa kyläillyt lapsineen ja jos toisella ollut univelkaa, on käynyt nukkumaan toisen katsoessa lapsia. Jos jokin vaikea tilanne on tullut eteen, on nukkuja herätetty.

Joillekin äidille tuntuu olevan vaan niin kovin tärkeää se, että upouuden omakotitalon kaikkia pintoja hinkataan väsymiseen asti ennen kuin voi edes lapsiperheitä kutsua sekoittamaan paikkoja. Viimeiseen asti ylläpidetään pullantuoksuista kuvaa, suoritetaan muskareita ja perhekerhoja ja ah sitä valituksen määrää näissä mammatapaamisissa. Jos joku aitoa apuaan tarjoaa, niin sitä ei kuitenkaan oteta vastaan, tekosyinä imetykset tai ties mitkä. Jotkut valittavat mieluummin kuin ratkovat ongelmiaan.

t. se " provoilija"

Vierailija:

kun ovat vielä niin pieniäkin, ettei yhteisestä leikkimisestä tule vielä paljon mitään. Ei siinä auta se ajatus, että huomenna tai ensi kuussa saa ehkä vastavuoroisesti itse levätä pari tuntia jos joku muu katsoo mun lapsia. Etenkin kun täysimetyksellä olevaa, tuttia ja pulloa inhoavaa vauvaa ei monikaan halua hoitaa, yllätys yllätys.

Teoria ja käytäntö ei vaan aina kohtaa. Sori.

jos isovanhemmat ovat myös täysillä mukana asiassa. Tuttavapiiriini kuuluu pari perhettä, jotka pitävät isovanhempia täysin hoitoautomaatteina, eivätkä isovanhemmat voi suunnitella omia menoja, ettei perheen arki järky. Ja nyt molempien pariskuntien on pitänyt tehdä vielä toinen lapsi ja se tietää isovanhemmille entistä enemmän hoitovastuuta.

olen onnellinen mutta väsynyt, minulla on ystäviä ja mukavia naapureita ja myös omaa elämää, koska mieheni osallistuu hyvin arjen pyörittämiseen.



Totuus on kuitenkin se, ettei kukaan halua minua kylään lastemme kanssa, koska heitä on niin monta ja he saavat aikaan sotkua, heistä lähtee yhteensä niin paljon kysymyksiä, ettei toisen aikuisen kanssa kerkeä kissaa sanomaan, eikä kukaan halua ottaa neljää alle neljää vuotiasta lasta hoitoon.



Näin ollen tapaamme muita puistoissa ja ulkosalla. Se mukavaa, mutta aivan erilainen tilanne kuin se, että elämän piirimme kuuluisivat isovanhemmat ja heidän tukensa. Sekä me vanhempina että lapsemme ovat jääneet paitsi jostakin merkittävän suuresta asiasta.



Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle, että voisin käydä lepäämään.

Mutta sairaat lapset hoidetaan kotona ja itse.

Vierailija:

Mutta sairaat lapset hoidetaan kotona ja itse.