Kyllä on tutun äitiys ja vastuunotto lapsistaan hukassa!

kuin jaksavat hoitaa. Olen yliväsynyt, olisin ikionnellinen, jos joku haluaisi joskus edes hetkeksi vastuunjakamista miehen lisäksi, mutta aika aikaa kutakin.

Vierailija:

olen onnellinen mutta väsynyt, minulla on ystäviä ja mukavia naapureita ja myös omaa elämää, koska mieheni osallistuu hyvin arjen pyörittämiseen.

Totuus on kuitenkin se, ettei kukaan halua minua kylään lastemme kanssa, koska heitä on niin monta ja he saavat aikaan sotkua, heistä lähtee yhteensä niin paljon kysymyksiä, ettei toisen aikuisen kanssa kerkeä kissaa sanomaan, eikä kukaan halua ottaa neljää alle neljää vuotiasta lasta hoitoon.

Näin ollen tapaamme muita puistoissa ja ulkosalla. Se mukavaa, mutta aivan erilainen tilanne kuin se, että elämän piirimme kuuluisivat isovanhemmat ja heidän tukensa. Sekä me vanhempina että lapsemme ovat jääneet paitsi jostakin merkittävän suuresta asiasta.

Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle, että voisin käydä lepäämään.

käydä edes ovella jos meillä on lapset kipeänä. Tarttuu, nääs!

flunssasta tmv., en tietenkään mitään reporankana kuumeessa makaavaa lasta lähde kiikuttamaan kyläilemään edes mummolaan. Usein ollaan oltu kotona jo pari päivää sairastamassa ja sitten viimeisenä sairaslomapäivänä ennen töihin ja hoitoon palaamista lähdetty mummin ja vaarin luokse kylään. Vanhempani ovat jo eläkkeellä ja asuvat 10 km:n päässä ja ovat aina ikionnellisia saadessaan meidät kylään, vaikka toisella nokka vähän vuotaisikin.

Mäkin olen varmaan teistä ihan kamala kun annan äitini hoitaa lapsiani. Vaihtaa vaipat, ruokkii, vaatettaa ym. Jos on pitempi kyläily heillä, saattaa mennä useampi päivä etten ole itse esim. vaihtanut vaippaa laisinkaan! Ja tosiaan, tuo johtuu vain ja ainoastaan siitä että äitini H-A-L-U-A-A hoitaa ja viettää aikaa lapsenlapsiensa kanssa! Se tuntuu olevan tällä palstalla mahdoton ymmärtää! Äitini jopa säästää lomapäiviään, että voi tarvittaessa tulla apuun. Tai sitten vaan ne käytetään yhdessäoloon.

Lähes samalla kaavalla anoppi hoitaa lapsia, tosin ei ihan niin " täyshoidolla" kuin äitini. Mutta siis silti viettää aikaansa mielellään lastemme kanssa ja usein heitä hoitaa.

Pitäisikö minun kieltää heiltä lapsenlapset ettei av-mammat pillastu...? Justjoo.

Mutta onhan nykyajan äideille jo kahden terveenkin lapsen hoitaminen ylivoimaista (virikehoitokeskustelu).

Näyttää varmasti ulkopuoliselle siltä kuin laiskottelisin, mikä ei pidä paikkaansa.

Tarvitseeko sen merkitä heti sitä, että on laiska? Olet katkera ja säälittävä narisija.

Varmaan kaikilla on kivempaa noin, paitsi tietenkin ap:lla, jolla on jotain pahoja ongelmia. Mikä hiertää? Eikö äitisi auta sinua koskaan? Etkö pääse edes kirppikselle? Vai eikö kukaan osta romujasi? Joku on nyt selvästi vialla.

On tosi temperamenttinen ja pompotellut vanhempiaan pienestä asti. Kun vauva syntyi äiti käytännössä hoiti tytön vauvan, tyttö siis meni äitinsä luokse, koska mies oli töissä ja olis joutunut oleen päivät yksin vauvan kanssa. Kun toinen lapsi syntyi esikoinen oli melkein koko ajan mummulla ja vauva kans pienestä asti.

Ei mua tässä kuviossa mikään muu rasita, kuin tutun valitus siitä miten lasten kanssa on raskasta ja miten ne on sietämättömiä hirviöitä.

Joillekin elämä on liian helppoa ja toisille ei.

Kaikki joilla on läheiset välit vanhempiinsa = huonoja äitejä?

En kyseisestä tapauksesta osaa sanoa, mutta nykyään aika paljon näkee laiskoja äitejä. Kotona pitää saada olla, mutta mitään ei viitsittäisi tehdä.



Että tämänkin ketjun ap:lle napisijat, ettei vaan olisi kolahtanut.

Just oli uutisissa kun äidit epäilevät omia jaksamisiaan ja soittevat neuvoja mll:n puhelimesta. Jutussa sanottiin, etteivät äidit kehtaa rasittaa tuttaviaan että hoitaisivat lapsia.

En yhtään ihmettele että äideillä on kauheita paineita kun jotkut on tu ollaisia suuria arvostelijoita ja ilmeisesti empatiakyvyttömiäkin.



Meillä on varsinkin esikoinen varmaan kerran viikossa yötä mummolassa. Joskus olen mukana, joskus on isänsä mukana ja joskus on yksin. Esikoinen on 4-vuotias. Hän ei ole päivähoidossa eikä muualla joten suon tuon mummolavierailun, koska hän saa siellä vaihtelua. Lisäksi se on minullekin lepoa, jota suunnattomasti kaipaan. Meillä on toinenkin lapsi ja minulla on 4 vuoden univelat.



Missä on teidän äitien empatia toista äitiä kohtaan, te tiedätte, ettei sairaan lapsen hoitaminen ole herkkua, on valvomisia jne. Mikä teitä oikein vaivaa? Sitten kun joku äiti tekee radikaalin ratkaisun ja jättää kaiken (tai vielä pahempaa tekee lapsille jotain ) niin te saarnaatte ettö miksei kukaan puuttunut ja auttanut.



JOs lapsella on sellaiset isovanhemmat tai joku joka voi auttaa vaikka viikoittain niin minä en sitä ihmettele jos joku haluaa sen hyväksi käyttää.

a ja sopivasti hänen mielestään viihdyttämään häntä, hänellä kun on niiiin tylsää.

a) laittelee kirppiskamoja

b) tekee omiaan

c) makoilee



Kaikki kuulostaa musta tosi mukavalta, just sellaiselta mitä elämä on parhaimmillaan silloin kun ei tarvi juosta kodin, päiväkodin ja työpaikan bermudankolmiossa. Lapset saa takuulla paljon hoivaa ja läheisyyttä ja on mukana tavallisessa arjessa.

En suinkaan roiku täällä jatkuvasti.

lähellä, että joskus voisi vaan mennä päivällä lasten kanssa kylään. Vähän kade olen.

Kehdattais kyllä pyytääkin apua, mutta isovanhemmat ei halua antaa. On ollut sairasteluja lapsilla ja vanhemmillakin, yövalvomisia useita vuosia. Jaksetaan jotenkin kun vuorotellaan.

Vierailija:

Just oli uutisissa kun äidit epäilevät omia jaksamisiaan ja soittevat neuvoja mll:n puhelimesta. Jutussa sanottiin, etteivät äidit kehtaa rasittaa tuttaviaan että hoitaisivat lapsia.

En yhtään ihmettele että äideillä on kauheita paineita kun jotkut on tu ollaisia suuria arvostelijoita ja ilmeisesti empatiakyvyttömiäkin.

Meillä on varsinkin esikoinen varmaan kerran viikossa yötä mummolassa. Joskus olen mukana, joskus on isänsä mukana ja joskus on yksin. Esikoinen on 4-vuotias. Hän ei ole päivähoidossa eikä muualla joten suon tuon mummolavierailun, koska hän saa siellä vaihtelua. Lisäksi se on minullekin lepoa, jota suunnattomasti kaipaan. Meillä on toinenkin lapsi ja minulla on 4 vuoden univelat.

Missä on teidän äitien empatia toista äitiä kohtaan, te tiedätte, ettei sairaan lapsen hoitaminen ole herkkua, on valvomisia jne. Mikä teitä oikein vaivaa? Sitten kun joku äiti tekee radikaalin ratkaisun ja jättää kaiken (tai vielä pahempaa tekee lapsille jotain ) niin te saarnaatte ettö miksei kukaan puuttunut ja auttanut.

JOs lapsella on sellaiset isovanhemmat tai joku joka voi auttaa vaikka viikoittain niin minä en sitä ihmettele jos joku haluaa sen hyväksi käyttää.

jollakin on ihmisiä ympärillään, joiiden luokse voi hakeutua, vaikkei hengenhädästä olisikaan kyse.

Suomessa ollaan niin yksin, ja näköjään joidenkin mielestä näin pitää ollakin. Se vaan mun mielestä tuo just lisää näitä mielenterveysongelmia.

Ja tuttavallaan asiat hyvin :-)