Miten arki ja elämä muuttuu, kun perheeseen syntyy kolmas lapsi?

Ainakin meillä arki kyllä muuttui kolmannen pojan myötä. Nyt kuopuksemme täyttää 1v ja isoveljet ovat 4 ja 5v. Vuosi sitten kun pienin syntyi isommat pojat olivat 4v7kk ja 3v3kk. Kyllä kolmen kanssa pärjää, mutta kaikki on vain vähän työläämpää. Ennen kolmatta lasta kävin usein lasten kanssa yksin kaupassa, mutta kolme poikaa ja kauppakassit tuntuvat olevan jo vähän liikaa. Ehkä tilanne helpottuu taas sitten kun pieninkin kulkee omin jaloin. Kahden kanssa esim. kylään lähtemiseen kului ennen n.1h aikaa siitä kun aloimme valmistelemaan lähtöä, kolmen kanssa aikaa saa varata 1,5h ainakin meillä.

Ruokailuhetket vaativat myös vähän suunnittelua eli syötätkö vauvan ensin vai isommat ensin. Yleensä kun alat syöttämään vauvaa niin just silloin on hirveä nälkä isommilla ja toisin päin. Isommat ovat kyllä joutuneet odottamaan pidempään kuin ennen, pikkuhiljaa ovat siihen oppineet, mutta aluksi tuntui että kaikki ruokailuhetket olivat yhtä kaaosta. Aina joku vinkui tai huusi.... Tilanteet vaativat enemmän suunnittelua kuin ennen, tämäkin varmaan helpottuu kun pienin kasvaa... Koko perheen harrastukset kärsivät myös. Kävimme ennen kolmatta poikien kanssa säännöllisesti uimassa uimahallissa, tämä harrastus on kyllä vieläkin katkolla. Samoin ennen pyöräilimme koko perheen voimin, mutta vauvan kanssa tämäkään ei onnistu. Nyt taas onnistuu kun pienin osaa istua.

Kolmannen tulon huomaa monissa asioissa, mitkä eivät ehkä tule nyt just mieleen. Kaikki ei suinkaan negatiivista, on vauvasta iloakin koko perheelle. Isommat pojat esittelevät pikku veljeään ylpeinä toisille ihmisille ja tykkäävät hänestä kovin.

Yksi ongelma tuli vielä mieleen. Meidän keskimmäinen oli hyvin mustasukkainen aluksi. Ensimmäiset 4kk oli aika vaikeita. Hän löi vauvaa, tuhri kakalla, rikkoi leluja jne. Eli hänelle oli hyvi vaikeaa luopua vauvan asemasta perheessä. Onneksi tilanne pikkuhiljaa rauhoittui ja keskimmäinenkin sopeutui uuteen rooliinsa. Aikaa huomioida isompia lapsia on tietenkin vähemmän.

Meillä oli hieman eri tilanne kuin teillä kun kolmas syntyi koska esikoistyttö oli piirua vaille 4v ja poika 1,5v.

Toki raskasta oli varsinkin kun kuopukselle ei kelvannut muu kuin tissi joka rajoitti talvella meidän liikkumista, mutta meillä lapset olivat 3x viikossa päiväkodissa 6h kerrallaan. Varsinkin tyttö kaipasi kavereita mutta pojalle sillä ei niinkään ollut merkitystä.



Eka vuosi on edelleenkin sumun peitossa väsymyksen vuoksi mutta paljon auttoi se että isä otti vanhemmat ja lähti heidän kanssaan ulos. Myös päivärutiinit piti olla tarkat että tiettyyn aikaan tehdään asiat niin tiesit jo edeltä käsin milloin mahdollisesti on hengähdystauko esim. päikkäriaika. Muutto meillä oli kun kuopus oli 8kk ja vieläkin ihmettelen kuinka sain päivisin pakattua tavarat ja hoidettua lapset?!!



Jos sinulla on mahdollista saada lapset päivisin pihalle turvallisesti sekin on pieni hengähdystauko vaikka joutuisitkin juoksemaan ikkunalta toiselle:) Tehtävä/värityskirjat ovat myös yksi vaihtoehto tekemiselle. Toki minulla ei ole kuin yksi poika joka vastaa vauhdiltaan kahta lasta joten tekemistä riittää ja mielikuvitusta tarvitset.



Onko teidän lähellä seurakunnan tai kaupungin järjestämiä kerhoja joihin voisit pojat viedä? Tai leikkikoulua?



Esikoinen on jo koulussa, poika aloittaa syksyllä eskarin ja kuopus 4v. leikkikoulun kun marraskuussa meille syntyy 4. lapsi.



Monet ovat sitä mieltä että lasten pitäisi olla kotona jos jompikumpi vanhemmista ei ole työelämässä. Oma mielipiteeni on että vanhemman jaksamisella on suuri merkitys perheen hyvinvoinnin kannalta.



Onnea ja hyvää kevään jatkoa



Moschino

Jäi vielä edellisestä viestistä se pois mitä tekisin toisin. Ensinnäkään en ole koskaan sitä miettinyt, kun elettyä elämää ei voi muuttaa. Nyt kun asiaa mietin niin ei olis ehkä kannattanut jättää perheen harrastuksia eli uimista ja pyöräilyä. Tämän asianhan olisi voinut järjestää niin että isä tai äiti olisi vaikka vuorotellen voinut käydä isompien kanssa uimahallissa ja pyöräilemässä. Isommat eivät olisi joutuneet luopumaan kaikesta omasta " kivasta" ja he olisivat saaneet samalla enemmän huomiota. Vauvan ollessa pieni teimme kyllä sitä, että esim. kauppaan otin vuorotellen mukaan isompia veljiä, jolloin saivat olla kahden äidin kanssa samoin tein muitakin arkihommia isompien kanssa yhdessä esim. pihatyöt kesällä jne. isä oli tällöin vauvan kanssa.

Isommat pojat olivat kesällä myös mummon ja papan kanssa mökillä, tämä oli heille kivaa. Saivat tällöin jakamattoman huomion itselleen.

Toivottavasti et saa viesteistäni kovin negatiivista kuvaa, sillä elämä ei suinkaan ole sitä. Elämämme on kuitenkin pääsääntöisesti tasaista ja kivaa. Negatiiviset asiat ovat vain niin helppo listata. Mm. se että kaikki lapset voivat olla nyt kolmannen myötä äidin kanssa kotona on ihana asia. Ei tarvitse lähteä hoitoon ja saamme vapaasti suunnitella päivän ohjelman. Kyllä elämä on jokaisen lapsen myötä taas rikkaampaa...

Meillä on vasta reilun 1½kk:n kokemus kolmesta lapsesta. Meillä on tytöt 2/04, 2/06 ja 2/08. Kilttejä ja tottelevaisia ovat isommat ja vauvakin ns. helppohoitoinen, joten olemme liikkuneet aika paljonkin. Käyneet kylässä, ostareilla (40km päässä), miltei joka päivä ruokakaupassa jne. Ostarit, marketit ja markettien yhteydessä olevat vaate- sun muut kaupat on ok, mutta erillisiin pikkukauppoihin en mielelläni mene. Se on sellaista " retuuttamista" kun vauva on kaukalossa ja isommat pitää pitää käsistä tai kaukalosta tai rattaista kiinni. Helpottanee kun vauva tuosta vähän kasvaa.



Jotain muutosta on kuitenkin täällä kotona, koska nyt kaikkien kotitöiden, kaupassakäynnin ja ulkoilujen lisäksi on vielä vauvan imetystä ja viihdyttämistä, joten välillä tuntuu, että päivä on hujahtanut silmissä ja yhtäkkiä kello on 16 ja mieheni on kotona. Mä en tykkäisi, että aika menee näin nopeasti.. sillä vauva-aika menee muutenkin niin vauhdilla. Haluaisin, että ehtisin nauttia tästä kotona olosta kunnolla. Jätän kyllä paljon ei-pakollisia kotihommia (silittäminen, imurointi) suosiolla usein iltaan, että ollaan molemmat vanhemmat kotona.



Mutta muuten ei ole mitään radikaalia vielä ehtinyt tapahtumaan. Isommat toki nahistelee vähän enemmän kun en ehdi enää heti ryntämään erotuomariksi jos olen esim. imettämässä tms, mutta tosi kiltisti he yleensä ovat ja tappelutkin ovat tyttöjen tyyliin sanallisia ;)





Mutta kuten otsikossa kirjoitinkin, arjen kulku ja oma jaksaminen riippuu tosi paljon lapsien luonteista. Haastavien lasten kanssa on varmasti rankempaa kuin ns. " kilttien" , oli ikäero sitten mikä tahansa.

että meidän perheessä ei harrasteta vielä mitään. Ihan sen takia, että pystytään nyt nauttimaan yhdessä- ja kotonaolemisesta. Isoin tyttäremme menee syksyllä kaksi kertaa viikossa kerhoon (3h kerrallaan), jotta saa vähän isompien seuraa ja omanlaista aktiviteettia. En vienyt häntä vielä keväällä kerhoon, koska minusta pienen vauvan kanssa edestakaisin kulkeminen, kun hänelle ei ole vielä kehittynyt mitään rytmiä, on hankalaa. Mennään mieluummin sitten syksyllä kun vauvakin on yli puolivuotias ja omaa jo selvät rytmit. Mä tykkään, että vauva saa itse nukkua kun nukuttaa, ilman että hänet joudutaan herättämään unilta tai kiireessä imettämään ennen kerhoon lähtöä jne. Nyt mennään vauvan tahdeissa.