♥ Ensikot viikkoihin 16 ja 17 ♥

Leijona: Mikä tilanne?! Olet varmasti jo testannut. Toivottavasti sieltä se plussa on ruutuun ilmestynyt! Taisit lähteä loppuviikosta reissuun, jokohan olet palanut kotiin?



Nella: Hienoa, että siellä on syksyn hoitoaika kalenterissa! Nyt on hyvä hetki vetää henkeä, nauttia keväästä ja alkavasta kesästä. Syksyllä sitten plussa kehiin ja kesävaavin odotukseen, eikö olisi hyvä suunnitelma?



Jennuli: Pakko kysyä, kun kerroit että haitte ¿vauvalainaa¿. Kerroitteko siis pankissa, että olette lähdössä lapsettomuushoitoihin? Onko teilläpäin kovat jonot julkiselle puolelle? Sillä kyselen, että itse olemme kauhistelleet yksityisen puolen hintoja ja toistaiseksi pysytelleet julkisella puolella, tosin oikein tyytyväisinä. Vai miehesi oli ihmeissään purkista ja lehdistä ;)Kyllä tästä taipaleesta kannattaa huumoriakin heittää, muuten voi mennä liian vakavaksi. Toisaalta, mies pääsee kyllä tosi vähällä, joten ainakaan meillä ei ole mies ¿kehdannut¿ valittaa¿



Hilppa: Jospa sieltä kohta postia luukusta tippuisi ja syksyn aikataulut selviävät. Sitten vain henkistä valmistautumista ja rentoutumista sekä tietysti kesästä nauttimista. Syksyllä sitten jännätään sua ja Nellaa 



Vehnis: Voi sinua! Kyllä olet paljon joutunut kokemaan ja läpikäymään. Kyllä tässä saattaa joutua parisuhdekin kovalle koitokselle. Toivottavasti löydätte parhaan mahdollisen ratkaisun tilanteeseenne. Jaksamista!



Mette: Mites siellä piinailut etenee? Luget on kyllä tosi ärsyttäviä, mutta mitäpä sitä ei tekisi¿ Uskotaan, että et joudu niitä turhaan käyttämään¿ Ainakin oireet kuulostavat tosi lupaavalta. Eikös nyt tehdä joukkoryntäys tuonne toiselle puolelle¿!



Killa: Upeaa, että teillä siirto meni hyvin! Kumpa nyt olisi liimaa matkassa tarpeeksi, ihan 9 kuukauden tarpeiksi asti! Millä fiiliksillä olet? Se kaksi viikkoa on niin piinaavan pitkä aika, kun ei yhtään tiedä mitä kropassa tapahtuu. Kävin vakoilemassa ja sua jo odotellaan tuolla plussanneiden puolella¿ ;)



(.) Tätiä huidon matkoihinsa, mutta ei tunnu tajuavan lähteä. Zumenoneja vedän aamuin ja illoin, ihan niin kuin pitääkin. Ultraan tuntuu olevan vielä ikuisuus, vaikka loppujen lopuksi kaiken tämän odottamisen jälkeen viikko ei ole aika eikä mikään. Sitten olen jo alkanut jännittämään mille päivälle siirto osuu ja miten saan työasiat järjestymään. Tai nehän järjestyy, sillä mikään ei ole niin tärkeää kuin tämä. Mutta siis koottua selityksiä sepitellään jo¿ Ihana viikonloppu miehen kanssa ollut. Nytkin rakas on tuossa vieressä sohvalla katsomassa formulaa, on niin kiva vaan olla yhdessä. Tiettyä rauhaa ja seesteisyyttä on ilmassa, ei kai vaan tyyntä ennen myrskyä¿?



Suloista sunnuntaita!



-Diina-

Tämä " vauvalaina" on ihan minun ja mieheni välinen ilmaisu asiasta, pankissa sanoimme että autoon pitää tehdä remontti vaikka vasta noin 1,5kk sitten ostimme vain 3 kk vanhan auton :D Tai no Volvia Rahoituksen se vielä on mutta mutta.



Juu, mies oli kuulemma nähnyt untakin purkista ja valkoisesta huoneesta. :d Sanoi ettei unessaan saanut niitä kahta 10v vanhaa pornolehteä auki kun oli liimaantunut sivut kiinni, tiedä sitten millä olivat liimaantuneet :D



Jännittää vaan pirusti vaikka keskiviikkona on vasta ensikäyntiaika... :S

Joo, mä ajattelinkin että olisi aika rohkeaa sanoa pankissa, että lapsettomuushoitoihin tarvitsee rahaa. Mekin miehen kanssa vitsailtiin naimisiin mennessämme, kun meillä oli häämatkatili, jonne sai halutessaan muistaa meitä, että olisiko pitänyt laittaa tilin nimeksi kutsukorttiin " lapsettomuudenhoitotili" ;) Olisikohan ollut kukkaronnyörit höllemmässä :D.



Sano sille miehellesi, että hyvin se menee. Ja kun olette ilmeisesti yksityiselle puolelle menossa, niin kyllä siellä on varmasti vähän modernimmat kiihokkeet ja ihan hygienisetkin(ja on ne ihan 2000-lukua julkisellakin). Että huoli pois, homma hoituu varmasti.



Hyvin se ensikäynti menee! Siitä se lähtee etenemään ja sehän on parasta. Oliko sulla masennustaustaa vai muistanko ihan väärin? Millä tolalla sun fiilikset on nyt? Meinaan vaan, että raskasta tulee varmasti olemaan, jos joutu hoitojen kautta menemään. Toivon vain, että jaksat sen pyörityksen parhaalla mahdollisella tavalla, mikä teillä on edessä. Eli yritän sanoa, että on hyvä hoitaa itsensä kuntoon ennen raskaita hoitoja ja hormonikuureja.



-Diina-

Kyllä tässä ollaan jo voiton puolella.. Vaikuttaa tähän mun sairaslomaan myös sekin että en halua mennä töihin... Toki itsekästä ja kuulostaa joltain teiniltä (mitä olenkin vielä 3 kk :D) mutta mulla on niin pahasti sukset ristissä esimiehen kanssa että... se on 25v ja kusi noussut hattuun.. Keskiviikkona loppuu haku pariin paikkaan, toivotaan että sieltä tärppää ja pääsee taas kauhan varteen, elikkäs oman alan hommiin :)

Ja uskon että kestän hoidot, nyt vaan masentaa se kun ei tiedä miksi ei saada lapsia, en tidä paraneeko asia ollenkaan sitten kun tiedän mutta sen näkee sitten.

elikkä torstaina ja perjantaina testasin ja molemmilla tuli negaa...torstaina itketti koko ajan ja perjantaina en asiaa enää halunnut miettiä....täti saapui lauantaina..

pahoittelen etten aikaisemmin tullut kertomaan, oltiin tosiaan reissussa, lähdettiin silloin torstaina itku kurkussa....



soitin heti tyksiin, nyt ollaan vihdoin saatu suostumus sinne hoitoihin sekä luovutettujen siittiöiden käyttöön, eli sinne nyt sitten...keskiviikkona aloitan tamofenit.....



en taida paljon täällä jaksaa kirjoitella, taustalla korkeintaan...energiaa ei tähän hommaan ole laisinkaan. päätettiin että keskitytään taloomme ja tulevaan muuttoon, ja vähän niinkuin sivussa käydään hoitoja läpi...en jaksa enää vetää mitään täysillä, en jaksa odottaa ja jännittää...jos se vaikka siinä sivussa menis edes hieman helpommin...



kiitos teille kuitenkin muistamisesta ja tsemppaamisista...



onnea kaikille!



leijona

Liekkö sattumaa, että mieli tuntuu olevan usein maassa juuri sadepäivinä ja aurinkoisina päivinä elämä tuntuu hymyilevän muutenkin..? Vai meneekö tää mieli juuri noiden ilmojen mukaan. Tuntui tänään jo heräillessä, et ei tästä mitään ja kun sain verhot auki, niin tuntui, että vielä tuommoinen ilmakin, pilvistä ja vettä tulee¿:(



leijona85: No, voi harmistuksen harmistus, en voi muuta sanoa¿ *Voimahalaus* Niin olisin sitä plussaan todellakin toivonut teille, kuten kaikille täällä. Olisit saanut pään avattua plussajunaan meille muillekin. Mutta kyllä tämä on asia jonka kanssa tuntuu saavan kärsiä pettymyksiä välillä likaakin. Keräilkäähän nyt rauhassa voimia ja jos mieli muuttuu, niin käy toki kertoilemassa kuulumisia meillekin täällä. Onhan se niin, että tuossa inssissä ei onnistumismahdollisuudet ole kovin suuret, 10-15%. Piti ihan itsekin asia tarkistaa vielä, kun muistelin, että se nyt ois ollut vähän parempi. ja toppuutella samalla miestänikin, kun se ei tuntunut olevan sen vertaa kartalla. Vähän väliä piti kättä mun mahalla ja leikki, että siellä jo potkii olevinaan¿:) Ja kaupassa käydessä alkoi jo katsella legoja tulevalle pikku-veikalle¿ Että todellakin piti palautella maan pinnalle. No, noissa insseissä toki kasvaa onnistumisprosentti, kun tehdään useampia inssejä, mutta ei taida sitenkään olla kovin korkea..?



jennuli_88: Hyvä, että masennus alkaa olla voiton puolella, sillä hoidot todellakin vaikuttavat kovasti tuohon mielialaan ja voimavarat varmasti jokaisella koetuksella. Tsemppiä hoidon aloitukseen ja toivotaan, että tärppäisi noihin työpaikkoihinkin. Itse jännäilen samaa, viime viikolla haastattelu ja tällä viikolla ilmoittelevat, jos olen tullut valituksi..



-Diina-: Ihana, kun sinä jaksat olla aina niin hyvillä ja positiivisilla mielillä:)! Itsekin tulee hyvälle mielelle kirjoituksiasi lukiessa:)! Toivotaan, et täti alkaa jo olla takana pikkuhiljaa. Kiva, et lääkityksen otto sujuu mallikkaasti. Hengessä mukana tsemppaillaan. Mähän periaatteessa voisin kans testailla tuolloin 5.5, kun sulla eka ultra. Mulla silloin pp 13, jos oikein laskin.. Eikö testata voi jo pp12 jopa? Testaaminen ei kyllä yhtään huvita, jos ei oo mitään selkeitä oireita. Inhottaa niin paljon ne negatestit. Jokunen vuosi sitten jo päätin, että enää en haluu testata yhtään negaa ja testaan vasta sitten kun menkat todellakin reilusti myöhässä tai oireet todella, todella selkeet¿ No, ei tarvinnut testailla todellakaan vuosiin sen päätöksen tehtyäni. Mutta nyt kai pitää testata viim. pp14, sillä pitää silloin jo ilmoitella tonne klinikalle tulos uutta hoitokiertoa ajetellen.. Mutta jänskäillään yhdessä samaa tahtia vähän eri vaihetta¿:)!



Killa: Olipa siellä hieno tulos:)! Tykötarpeita matkaan, jotta kiinnittyisi kyytiläinen nyt oikein tiukasti! Tsemppiä sullekin piinailuun!



(.): Tänään ei ookkaan vaihteeks niin hyvä päivä. tää on niin tätä. Viime viikolla oli niiiin hyvissä fiiliksissä enimmäkseen; saatiin inssi onnistuneesti ja pääsin työpaikkahaastteluun mm. ja alkuun tuntui, et oireita oli ajatellen raskautumista ja haastattelukin tuntui menevän hyvin, et innoissani odotin tulevaa¿ Ja tuntui olevan mitä odottaa. No, nyt oireet on tipotiessään. Rinnat ei oo enää yhtään kipeet ja masukin ihan rauhallinen. No, sitä valkkaria lorahtelee edelleen runsaasti, mutta vain aamuisin, mikä puhuu sen puolesta, että nuo luget tekee sen¿ Eli mitään oireita ei enää ole, joten vahvasti uskon negaavani tämän ekan inssin. Ja jotenkin olen jo ajatellut, että ei taida meillä olla näistä insseistä apua, vaan matkamme käy kohti järeämpi hoitoja. Siihen olen jo asennoitunut. Toki, jos lekuri on sitä mieltä, että inssejä kannattaa jatkaa, niin toki jatketaan. Kyllähän tämä on mielestäni tosi iisi hoito toimenpiteenä. Ja siis ainakin toinen inssi tehdään tähän perään vielä ennen kesätaukoa, jos suinkin mahdollista. Ja vielä syksylläkin olen valmis tätä kokeilemaan kerran pari, sillä onnistumismahdollisuudet todellakin paranee kerta kerralta, vaikka ei todellakaan taida olla suuren suuret sittenkään.. No, joo. Nyt karkaa nää ajatukset jo turhankin kauas. Katsotaan nyt tämä kierto ensin loppuun kuitenkin:)¿ Mutta en siis kovin vahvasti jaksa uskoa plussaavani. Jotenkin uskon, että jos ja kun toivottavasti joskus raskaana olisin, niin sen myös jotenkin tietäisin ja tuntisin¿ Ja mitä tuohon mahdolliseen uuteen työpaikkaankin tulee, niin en enää usko siihenkään, että tulisin valituksi. Mutta toisaalta aloin vasta etsiä uutta työtä ja positiivista, että pääsin edes haastatteluun. Mulla on kuitenkin vakipaikka omalta alalta, joskin työpaikkana aika hanurista, mutta pärjään kyllä siellä vielä. Ja helpottaa jo itseäni, että tein päätöksen lähteä sieltä jollakin aikataululla, niin en ota siellä asioista enää niin paljon pulttia¿:)



No vielä ilmat tästä kirkastuu ja mielikin sen myötä! Huiskutuksia kaikille enskoille!



MetteMari; Pessimisti_ei_pety-fiiliksissä

Heippa kaikille! Minne se viikonlopun ihana aurinko oikein hävisi? No, toisaalta jaksaa paljon paremmin olla töissä, kun ei koko ajan houkuttele ulkoilu niin paljoa.



Ihan ekaksi Leijona: Voi ei! Mä olin jo ihan plussafiiliksissä, kun susta ei mitään hetkeen kuulunut! Tosin ihan kuin Mettekin sanoi, inssissä on vielä aika pienet onnistumisprosentit ekalla kerralla. Ensi kerralla jo taas suurempi todennäköisyys onnistua. Tiedetään, että ei lohduta tällä hetkellä yhtään. Jaksamista teille kovasti! Älä kokonaan katoa, vaikka vähän henkeä välillä vetäisitkin.



Mette: Hei kuules tyttö, nyt liian synkät ajatukset pois! Vaikka pessimistinen ajattelutapa on varmasti yksi tapa suojata itseään pettymyksiltä. Muistan kun syksyn IVF:n jälkeen testipäivä läheni ja olisin halunnut mieluummin jatkaa sitä ¿ihanaa¿ epätietoisuutta kuin ottaa nega vastaan. No, eihän sitä voi ikuisesti olla testaamatta ja kyllä se uteliaisuus vie kuitenkin voiton. Mutta älä nyt oireettomuuden vuoksi vielä sure, monella ei ole mitään raskausoiretta ja silti testi näyttää plussaa! Nyt on vasta tositosi aikainen vaihe, vaikka/kun pikkuinen on kiinnittynyt. Siis sopivan positiivinen asenne on varmasti paras ;) Vaikka se on helpompi sanoa ja neuvoa toista, kun itse elää todeksi.



Tunnustele Mette ihan rauhassa sitä testauspäivää, itse en ainakaan uskaltanut ennakkoon testata. Sitten kun testaa virallisena testipäivänä, voi tulokseen uskoa. Jos testaa negan liian aikaisin, tulee ihan kamalat pari päivää, kun toivoo että se vielä siitä muuttuisi.



(.) Hyvillä mielin ollaan edelleen, mutta se varmasti kuuluu homman kuvaan tässä vaiheessa hoitoa. Jänskää, jos jo ensi viikolla päästään siirtoon. Ja tietysti kovasti mietityttää sekin, että jos kaksi alkiota selviää sulatuksesta, niin laitetaanko molemmat¿ Tässä vaiheessa tuntuu siltä, että kyllä, mutta katsotaan mitä lääkäri sanoo.



Positiivisia henkäyksiä kaikille!



-Diina-

LEIJONA pahoittelut negasta ja voimia uuteen yritykseen!



KILLA kiitos osanotosta ja onnittelut hienosti menneestä punktiosta! Ja peukut pystyyn että ensi viikolla testiin pätkähtää plussa!



METTE ei tosiaan kannata huolestua oireettomuudesta. Mulla ei ollut yhtään mitään oireita ennen plussaa. Tosin eihän se plussa sitten kestävää laatua ollutkaan...mutta kyllä täältä on lukenut niistäkin, joilla oireettomuudesta huolimatta kaikki on mennyt hyvin.



Testailusta: Itse olen aina testannut vasta virallisena testipäivänä (pp 14). Tosin nega-hoidoissa mulla on alkanut vuotokin jo pari päivää ennen sitä, joten tulos on ollut melko selvä jo etukäteen. Plussa-hoidossa tosiaan vuodon puuttuminen oli ainoa asia, josta osasin epäillä että nyt on tärpännyt.



Mulla ei noista insseistä ole mitään kokemusta, kun meillä mentiin suoraan ICSIin. Mutta eihän niissä tosiaan onnistumisprosentit päätä huimaa. Yleensä kai se menee niin, että jos mitään pahaa vikaa ei ole etukäteen tiedossa kummallakaan, niin tehdään 3 inssiä tai enemmänkin, ennen kuin siirrytään " kovempiin" hoitoihin.



DIINA on ihanan positiivisella mielellä. Itsellä vaihtelee mielialat laidasta laitaan. Välillä odottelen innolla ja toiveikkaana uusia hoitoja, ja välillä taas iskee epätoivo ja tekisi mieli heittää hanskat tiskiin saman tien. Meistä on mies ollut tähän asti se pessimistisempi osapuoli, mutta nyt hän on yllättäen meistä innokkaammin jatkamassa hoitoja ja uskoo että onnistumme vielä. Hyvä niin, sillä itse tarvitsenkin kyllä nyt hieman " potkimista" että jaksan jatkaa.



JENNULI tsemppiä hoitojen aloitukseen! Kyllä tämä tosiaan nielee sekä rahaa että voimia. Olet kyllä ihanan nuori tällaisen vanhuksen mielestä joka voisi oikeastaan olla vaikka sun äitisi..!



Mukavaa vappuviikkoa kaikille enskoille!



Brooke

Hei ihanat enskakamut! Mitä tekisinkään ilman teitä, kiitos kaikille kannustuksesta¿ Olette todellakin korvaamattomia, kun välillä meinaa vaipua syövereihin. En tiedä mitä sitä tekisi, jos ei olisi tätäkin paikkaa jonne avautua. Useimmat tuttavat tietää, että lasta on toivottu jo pitkään, mutta ei olla juurikaan kerrottu lähteneemme näihin hoitoihin. Ihan sillä, et ei jaksa loputonta kyselyä, et joko, joko? Oon vaan todennu, et homma jäissä toistaiseksi, opiskeluun oli hyvä vedota ja vaihtanut puheenaihetta.. No, tuttavapiirissä jokunen jolla samaa ongelmaa, joten heidän kanssa ollaan asiasta puhuttu, sillä he ymmärtää, että se raskautuminen ei todellakaan ole aina niin helppoa¿ Mutta lähipiirissä siis jopa suurperheitä, jotka raskautuu pelkällä ajatuksen voimalla, joten heidän kanssaan en viitsi asiaa enää jakaa. Silloin tutkimuksissa ollessa kerroin vielä asioita, mutta sitten kun sain yhden kerran vastaukseksi suurperheen äidillisen hymyn ja toteaman että, ¿Tasan ei käy onnen lahjat, heille kun kaikki ollut aina niin helppoa!¿ Niin aattelin, et ehkä kiusaan vaan itseäni hänen kanssa asiasta keskustellessa, kun ei tällä ole hajuakaan missä mennään. Sikäli harmi, että kyseessä on pitkäaikaisin lapsuuden ystäväni.



-Diina-: Kiitos kannustuksesta. Ja tottahan se on, että tuolla pessimismillä juurikin suojautuu niitä pettymyksiä vastaan. Eihän nega ole tosiasia kuin vasta sitten kun se ¿virallisena¿ testipäivänä todettu. Ehkä tässä on sitäkin, että edellinen kierto oli kategoriaa toivoa täynnä, kun oli nuo tulokselliset luomuhoidot siinä, siis tulokselliset sikäli, et sai sen kierron tasattua ja kivut hallintaan ja mahdollisesti ovuloinkin tuossa kierossa merkeistä päätellen¿ Että nyt tuntuu, et uskon sit kun plussa on testattu ja lopullisesti vasta sitten jos ja kun se pienokainen olisi oikeasti syntynyt. Eihän se plussakaan vielä mitään takaa.. Pessimismi taas pilkistelee¿:) No, toisaalta meillä tulee ens kuussa todellakin 6 vuotta siitä kun ehkäisy on jätetty pois eli sekin on tehnyt tehtävänsä, joten sallikaa mulle sen verran pessimismiä, jooko? Aatella, teilläkin todella siirto jo mahdollisesti ensi viikolla. Kyllä jännää teidän puolesta, nyt kun ¿maaperää¿ saatu otollisemmaksi ja mahdollisia raskautumisen esteitä poistettu. Niin tää on teidän eka pas? Mulle noi vielä vähän heprea tässä insseilyvaiheessa, mutta ne tullevat tutuksi sitten ajallaan, jahka näistä insseistä ei tulosta saada.



Brooke73: Joo, tottahan se on, että mitään oireita ei välttämättä ookaan. Kai se ¿virallinen¿ merkki raskaudesta on niiden menkkojen puuttuminen, eikä sitä ennen välttämättä mitään olekaan, mutta silti sitä vaan uskoo, et jotain tipsiä asiaan saisi jo ennen sitä oireista. Ja kun koskaan en ole raskaana ollut, niin en tiedä onko raskautuessani mahdollisesti oireita jo alussa vai ei. Vertailunahan vois pitää äidin raskauksia, miten sillä ollut. Mutta en ole äitini kanssa sellaisissa väleissä, et tohtisin asiaa kysyä. Samoin mun pikkusisko on ollut raskaana, voitteko kuvitella! Sekin on ollut raskaana ja on mua 7 v. nuorempi. Tuli teininä raskaaksi ja oli tehnyt abortin kertomatta kenellekään! Kesken koulupäivän oli käynyt toimenpiteessä. Kertoi mulle asiasta vasta vuosia myöhemmin. Mä itkin silloin valtoimenaan, meillä oli silloin ensimmäistä kertaa lapsi suunnitteilla ajatuksen asteella¿ ja itken näköjään edelleen¿ Musta oli hirveää, et mun oma pieni siskoni on joutunut kokemaan yksin sellaisen asian. Salannut sen ja pitänyt yksin sisällään. Kertoo paljon mun lapsuuden perheen dynamiikasta. No, tää karkas taas vähän sivuladulle. Mutta ehkä tää piinailu on juuri piinailua siksi, että tässä ei oikein muuta voi kuin odottaa. Tuloksen tietää vasta silloin virallisena testipäivänä, piste! Niinhän se on. Eli varmaan testailen tuolla pp14, jos on edes tarvis. Voihan se täti punainen kurvailla jo ennen sitäkin¿ Kai se tämä piinailu vaan on jotenkin muka helpompaa, jos ajattelee jo tietävänsä tuloksen. Ja noista inssien määrästä vielä, että joo, niin se taitaa olla, et 3-4 inssiä kokeillaan, jos olen oikein ymmärtänyt ja sit jatketaan tehokkaampiin versioihin. Mut oon tainnut täältä lukea, et jolle kulle olisi tehty kuusikin inssiä ja tosta kuudennesta onkin sitten plussannut. Mutta varmaan todellakin hyvin tapauskohtaista. Onhan inssissä kuitenkin paremmat mahikset kuin normia yhdynnässä, että sikäli¿ Hyvä, että teilläkin toivo nostelee jo päätään, vaikka tää mitään herkkua olekaan. Mutta mun motto ollut monissa elämän tilanteissa, että ¿jos ei mitään uskalla, niin ei mitään saakaan¿. Ja toinen mitä yritän hokee, et ¿parempaa on tulossa.¿ Ja vielä yks; ¿Nothing happens unless first a dream.¿ En oo ihan satavarma tuosta enkun kielen taidostani, mutta siis pointtina, et ensin pitää olla unelmia ja sit vasta ne voi tulla todeksi...



(.) Tuli tossa jo vähän kirjoiteltua tuota omanapaisuuttakin osin. Mutta siis eilisen syöverit on ainakin hetkeksi pyyhitty pois ja tänään on taas hyvä päivä. No, sattumaako taas, mutta tänään paistaa myös aurinko..:) Mutta tänään sain tietää, että pääsin kuin pääsinkin uuteen työpaikkaan!!! Siis jipii, jipii, jipii!!! Aivan täpinöissäni! En saanut ihan hakemaani pestiä, mutta oli tarjota vastaava työtä hieman lyhyemmäksi pätkäksi eli syyskuun loppuun alustavasti, mutta mahdollisesti jatkuu vielä siitäkin. No, toikin sopii niin passelisti, ajatellen vaikka mahdollista raskauttakin¿(ei niin pessimisti siis kuitenkaan:)..) Tai toisaalta ajatellen ei raskautumista (kuitenkin pessimisti..), on ainakin paljon muuta ajateltavaa uuden työn merkeissä. Siis molempi parempi tässä tilanteessa tai siis tiedätte kyllä kumpi olisi oikeasti parempi¿:) Muuten olotilassa sen verran, että masussa on alkanut jälleen olla tuntemuksia. Tosta keskeltä alamahasta viistelee, et jotain tuntemusta nyt väkisin keksin..:) No, ihan vastaava oli about näillä päivillä viimeisimmässä negakierrossakin, joten voi olla ihan mitä vaan. Joko limis alkaa rapistua tai toki myös kiinnittymisestä voi olla kyse (ei kuitenkaan niin pessimisti). No, ton uuden työn myötä saan ainakin paljon uutta ajateltavaa ja auttaa osaltaan jaksamaan tätä prosessia, siitä olen erittäin happy tänään!



Auringon raskautta edistäviä säteitä kaikille teille ihanille enskattarille! Eihän luonnossakaan mikään kasva ilman auringon valoa..:)



Hirveitä rimpsuja tulee nyt, taitaa tätä tyttöä vähän jänskättää..



Mette Still_alive_pp_7

Ensinnäkin pahoittelut Leijonalle negasta! :( Ikävä juttu ja vielä kun teillä on omana hankaluutenaan tuo simppatilanne. Toivottavasti se ei aiheuta kovin pitää odottelua hoitoihin, kun just oli radiossa juttua huonosta luovuttajatilanteesta. Tuli siitä mieleeni, että jos olisin nuorempi niin mielelläni luovuttaisin munasoluja, mutta koska en sitä tekisi ennen kuin omat lapset on " tehtynä" , taidan olla auttamattomasti liian vanha sen jälkeen enää niitä antamaan... No tuo meni nyt sivuraiteille, mutta tosiaan toivon teille jaksamista muiden projektien parissa, ja jospa se seuraava hoito sitten tuottaisi sen toivotun tuloksen! Ei muuta voi toivoa!



Mette: onnea uudesta työpaikasta! Aina kiva tosiaan saada ajatuksia johonkin muualle näistä lapsettomuus-asioista! Ja jospa sunkin seuraavaksi pitäisi sitten alkaa suunnitella äitiyslomalle jäämistä! :) Noista oireista kommentoisin vielä sen verran, että mun ainoossa kunnon plussakierrossa ainoa oire oli valkovuodon " lorahtelu" . Ihan useampaan kertaan luulin jo, että nyt mankat alkoi ja holahti housuihin oikein kunnolla ja kesken kauppareissunkin piti rynniä vessaan tarkistamaan tilanne! Mitään muuta erikoista verrattuna muihin kiertoihin ei ollut ja itse asiassa plussatestin jälkeen kaikki vähäisetkin tuntemukset hävisivät noin viikoksi ja siitä alkoivat varsinaiset raskausoireet. Ja vähän sama juttu, kun oli kemiallinen raskaus eli valkovuodon määrä oli runsaampi ja vetisempi kuin normaalisti. Mutta nää on niin yksilöllisiä asioita, että varmaan jokaisella on omat olonsa.



Brooke: kiva tosiaan, että jaksatte suunnitella vielä hoitoja! Aika jännä juttu, mutta täällä ihan sama tuon miehen suhteen: alkuunhan se oli tosi nihkeä edes hoitoihin lähtemään ja nyt tuntuu paljon innokkaammalta, kuin minä ja suunnittelee jo seuraavaa yritystä sen varalta, että nyt ei tärppäisi. Ja tietty toivoo kovin, että nyt onnistuisi. Silittelee mun mahaa joka päivä ja kyselee, että mahtaakohan kyytiläinen kiinnittyä. :)



Diina: joko sait tätsän häädettyä? Onko teillä siirtopäivä jo tiedossa?



ON: ei mitään erityistä, en ole oikein vielä edes ehtinyt piinailla, kun olen pitänyt itseni kiireisenä! :) Varmaan se sitten ensi viikolla se varsinainen piinailu sitten alkaakin! Mitään oireita koitan olla kyttäämättä, kun luultavasti kaikki tuntemukset ovat lugeista. Nytkin on tissit niin kipeät, että ihan ennen nukkumaan menoa itketti, kun oli niin hankala olla sängyssä mukavaa asentoa hakiessa! :S No jospa ne sitten seuraavaksi olisivat kipeät raskaushormonien takia, niin tämän kestäisi mutta kun takeita siitä ei ole... Pessimisti ei pety-fiiliksillä siis täälläkin koitetaan mennä, vaikka tuskin onnistuu!



Killa pp 4

Ihanaa, mulla piinailijakamu:D! Melkeinhän me samoilla päivillä mennään¿ Paitsi, että mä pessimisti saan pettyä ensin...:) Ei vaineskaan, tää nyt jo vähän mustaa huumoria, mutta se on itsellä varmaan ainoa keino pitää kiinni viimeisimmistäkin järjen rippeistä. Kyllähän me nyt odotellaan sinne plussajunaan pääsyä ihan tykkinä. Mulla tosiaan noi luget ekaa kertaa käytössä ja ekoina päivinä mulla kans oli tota tujakkaa tissikipua ja nännit kovana, mutta sepä on nyt tipo tiessään. Valkkaria kyllä lorahtelee etenkin aamuisin, pakko pitää pikkuhousun suojaa. Mutta senkin laittaisin itselläni noiden lugejen piikkiin.. Mutta siis kuten todettu moneen kertaan, niin mikäänhän ei kerron välttämättä mitään suuntaan tai toiseen¿Joten jatkamme, saamme kenties elää.. Kovasti plussasäteitä ja jaksuja sulle Killa! Hyvältä vaikuttaa sun tilanne!



Lyhyesti vielä lisää (.): kun en saa täällä kotona mitään nyt tehtyä, kun niin pähkinöinä tuosta uudesta työstäni¿ Itse asiassa olen oikein tunnemylläkän vallassa, itkettää ihan valtavasti¿ tohon työpaikan vaihdokseen oli niin paljon tunnelatausta. Toistaiseksi nykyisessä työpaikassani olen saanut kokea niin paljon vastoinkäymistä ja saanut kakkaa niskaan, jotta niin herkullista päästä sieltä vihdoin pois¿ Toisaalta tunteet ristiriitaisia, koska työskentelen hoitokodissa ja moniin asukkaisiin kerennyt jo kiintyä kovin. Mutta se kuuluu tähän meikäläisen ammattiin, että on hyväksyttävä tämän elämän rajallisuus, sillä vanhuspuolella, jossa työskentelen, asukkaita myös kuolee tai kunto heikkenee ja joutuvat vaihtamaan paikkaa sen myötä.. No, yritän täällä kasailla itseäni tekemään irtisanomisilmoituksen ja anna muillekin palstailla välillä:)!



MM ja pp7 yhä edelleen...:)

[b]

[color=red]Ihanaa, vauhdikasta ja lämmintä WAPPUA kaikille Ensikoille! Eiköhän laiteta tänään huolet, murheet ja piinat hetkeksi aikaa nurkkaan ja nautita auringosta ja huomisesta vapaapäivästä :)

-Diina-

Täältäkin Hyvät vaput kaikille. Itse vapun vietto jää tavalliseen arki-iltaan, mies töissä 15.30-03.30, eli yksin ollaan.



On hyviäkin uutisia. :)

Tänään oltiin miehen kanssa Väestöliiton klinikalla ja minut ultrattiin ja kaikki oli muuten aivan täydellisesti mutta oikea munasarja näytti monirakkulaiselta. Lääkäri laittoi heti Terot ja Climfeenin, terot sitten taas aloitetaan sunnuntaina ja Clomifeeniä kierron 3-7 pvä. Ja sitten ultra sen jälkeen että onko tehonnut.



Lääkäri sanoi myös että tilanne näyttää hyvältä, koska kyseessä kuitenkin selvä ovuloimattomuus. Peukut pystyyn että pelkkä Clomi-kuuri auttaa. :)



Niin ja mies oli helpottunut että saa näytteen " tehdä" kotona, ja oli siinä myös sekin että kun pitää olla pidättyväinen 2-3 pvä ennen niin eilen tuli kuitenkin hommailtua ;)



Jeppis, mutta tosiaan Oikein Ihanat Vaput Kaikille ;)

Aurinkoista ja rentouttavaa wapun viettoa kaikille enskoille!



Mette

Voi vitsi, viesti hävisi taivaan tuleen. ARGH miten ärsyttävää. No tiivistän sanomani:



Miten menee piinailijoilla?



-Diina

Tökkiikö muilla nää sivut nykyään usein?! Mä olen yhtä lyhytsanainen, kuin Diina, kun voi taas olla etten tätäkään viestiä saa lähtemään, joten: oireetonta on! ;)



Killa pp 7

Mun oli pakko alkaa kirjotteleen, kun oon taustalla seuraillut teidän (ja tietty muidenkin enskojen) tilannetta. Jotenkin vain teidän tilanne koskettaa tosi läheltä, koska meillä on sama juttu, että mieheltä ei löydetty lainkaan siittiöitä ja lapsettomuusdiagnoosi oli siis todella lohduton. Ihan rohkaisuksi oli pakko alkaa laittamaan viestiä, että meillä 4 inssiä meni pieleen vaikkei minusta löydetty mitään vikaa (ei kyllä aktiivisesti etsittykään ja lopussa alkoi pieni endometrioosiepäily nostaa päätään). Vasta 1. IVF tuotti tulosta ja ihanaa sellaista. Nyt meillä on maailman suloisin, luovutetuilla siittiöllä saatu 7 kk ikäinen tyttö ja kaikki kärsimykset on (melkein) tyystin unohdettu. Itselläni loppui usko noihin insseihin ihan täysin ja sitäkin ihanampi yllätys oli, kun heti ekasta ivf:stä tärppäsi ja pakkaseenkin saatiin 7 top-alkiota. Meillä onnistui saada tuo ivf ¿ilmaiseksi¿ Väestöliiton kautta (maksusitoumuksella, eli pelkillä poliklinikkakustannuksilla), koska täällä ei julkisen puolen kautta ollut edes mahdollista tehdä lapsettomuushoitoja luovutetuilla siittiöillä. Neljä turhaa inssiä läpikäyneenä haluaisin vain toivottaa sinulle ja miehellesi kärsivällisyyttä ja tuoda hieman toivoa tilanteeseenne: epäonnistumisesta huolimatta teillä on kaikki mahdollisuudet saada ihana vauva perheeseenne, niin kävi meillekin vaikka toivo meinasi jo loppua! Jos haluat kirjoitella enemmän aiheesta (meitä luovutettujen siittiöiden käyttäjiä ei kovin paljoa ole näilläkään sivuilla liikkeellä) niin laita meiliä osoitteeseen: emmaemilia@netti.fi. Vastailen varmasti :) Joka tapauksessa todella paljon tsemppiä ja positiivista mieltä, elämä voi yllättää ihanasti kun vain jaksaa yrittää!



EE (vanha enska :))

.nämä sivut meinaan! Ja vähän tökkii tällä piinailijalla muutenkin... Miten se aika tuntui loppujen lopuksi menevän niin nopsaan silloin alkukierrosta, kun piikiteltiin vielä...? Siinä ehkä oli välietappeja enemmän kun ultrailtiin välillä parin päivän välein.. Mutta tää kaks viikkoo tuntuu iäsyydeltä, vaikka oon parhaani mukaan yrittänyt keksiä vaikka ja mitä puuhaa... blaah! Ja silti tää yhä vain jatkuu ja jatkuu...*huoh* Voi taivas ja jos näitä odotteluja saa vielä ties kuinka monta kertaa käydä läpi...



Siis näissä fiiliksissä.. Oireista mainitakseni: aika heikkoa täälläkin sillä rintamalla. Luge(?)vuotoa aamuisin, siis lorisee, mutta veikkaisin vain ja ainoastaan lugeista johtuvaksi... Massutuntemuksia, mutta ne voi olla mitä vain eli ei mainittavaa. Keljuttaa vatusti, mutta johtunee vain siitä, että työpaikan vaihdos käsillä. Matelee nuo viimeiset päivät entisessä duunissa ja ne ihmiset jotka ärsyttänyt eniten tähänkin asti, ärsyttävät nyt vielä entistä enemmän...grrr!



MM pp11