♥ Ensikot viikkoihin 16 ja 17 ♥

pahoittelen heti omanapaisuutta, mutta tää piinailu saa mut ihan sekaisin...auttakaa sanomalla että tää on ihan normaalia!!!!



en siis yhtään tunne enkä tiedä mitä sisälläni nyt juuri tapahtuu...onko siellä alkanut elämä kehittymään vai valmistautuuko kehoni tuleviin kuukautisiin....olo on tyhjä enkä tunne mitään...ei pistelyä, kiristystä, aristusta, pahoinvointia, ei mitään....mulla ei ole kuukautisoireita (joita siis yleensä tässä vaiheessa kiertoa jo on) mutta ei mulla mitään raskausoireitakaan ole....olen nähnyt unta että olisin raskaana, mutta viime yönä näin myös unta etten ollutkaan raskaana....haluaisin ajatella ja todella toivon että olen raskaana mutta samalla mietityttää ja pelottaa etten olekaan....olen koittanut olla ajattelematta koko asiaa, hetken se onnistuikin, mutta nyt kun testailupäivä lähenee niin taas ajatukset pyörivät vain siinä että miten on käynyt....

testipäivä siis perjantaina mutta meinaan jo torstaina testailla, en vieläkään tiedä onko hyvä päätös mutta näin meinaan....



ihanaa diina kun sulla noin hyvä mieli, toivottavasti mullakin taas pian kun tämä pelko ja jännitys tästä häipyy!!!!



brookelle suunnattoman paljon voimia!!!!



leijona pp9

Täällä edelleen kuvioissa mukana¿ Pahoittelen, että tuli pientä taukoa palstailuun. Tiukka työrupeama takana, enkä ole kerennyt kuin pikaseen käydä lukemassa teidän muiden kuulumisia.. Tais olla perjantai, kun kirjoittelin pitkät turinat tänne, vain hävittääkseni ne sit jonnekin bittiavaruuteen. Vähänkö keljutti, enkä kerennyt sit enää kirjoittaa uusiks silloin¿:/ Mutta toivottavasti nyt paremmalla onnella. Kokeilen tässä samalla uutta takstiikkaa kirjoittamiseen, jotta kirjoituksia ei vastaisuudessa häviäisi noin keljumaisesti..



leijona85: Sulla piinailut jo kääntymässä loppusuoralle! Huikeaa! Toivotaan, et tuo kertomasi oireettomuus tarkoittaisi sitä toivottua tulosta eli plussaa! Kovasti jänskäilen ja peukuttelen mukana..bdbdbdbdbdbdb



Brooke73: Olen niin pahoillani tapahtuneesta! Voimia teille. Mukava myös lukea, että pienen pieni toivonkipinä on alkanut jo pilkistellä sittenkin tulevaisuutta ajatellen¿ Taukokin tekee toisaalta varmasti hyvää. Rentoutukaa, tehkää kaikkea kivaa ja nauttikaa kaikesta hyvästä elämässänne mahdollisimman paljon. Sen olette ansainneet!



-Diina-: Mukava lukea kuulumisia, että ollut noin ihkua menoa sulla ja oot saanut rentouduttua kunnolla! Kyllä tyttöjen illat on todellakin monesti niin paikallaan¿ Mäkin päätin, et nyt kun hoidot alkoi, niin pyrin tekemään mahdollisimman paljon kaikkea mukavaa ja rentouttavaa, ikään kuin hemmottelen itseäni ja pyrin mahdollisuuksien mukaan unohtamaan koko asian. Hormonihoidot hoitaa tehtäväänsä ja ne tuskin onnistuu sen paremmin, vaikka mä koko ajan asiaa pähkäilisin ja stressaisin, joten mahdollisuuksien mukaan keskityn kaikkeen muuhun. Joo, toki turha edes mainita, et onhan asia sellainen, jota ei kokonaan pysty unohtamaan, kuten tiedätte.. Välillä onnistuukin paremmin esim. jos sattumoisin paljon muita kiireitä, mut jos hiljaisempaa, niin kyllä sitä tietää minkä ympärillä ajatukset pyörii¿:) Pitää yrittää järjestää niitä ¿kiireitä¿ itselleen mahdollisuuksien mukaan, aikakin kuluu nopsempaan piinaillessa..



nellamaija: Voi, kun olen pahoillani näistä kirjaimellisesti negatiivisista uutisistasi. Niin kovasti oisin sitä plussaa toivonut teille kuin kaikille muillekin palstalasille täällä¿ Voimia teille ja *halaus*! Ja sama ohje teille kuin brookellekin, että todellakin nauttikaa tulevista kuukausista, hemmotelkaa itseänne ja keskittykää kaikkeen hyvää elämässänne! Hyvä, että sait endoasiaakin etenemään kesää ajatellen. Kaikkea hyvää teille ja palstaile toki mahdollisesta tauosta huolimatta.



killa: Teilläkin jännät ajat menossa siellä. Oliko teillä punktio tulossa? Tällä viikolla eikös? Kirjoittelehan hoidot etenee¿ Follikkeleita taisi olla ainakin hyvin kasvamassa?



@sunshine: Huhuilen sinua, jos satut käymässä lukemassa täällä, kun ei ole sinusta mitään kuulunut¿? Teillä taisi olla melko samanlainen tilanne kuin meilläkin ja yhdessä inssissä kerkesitte jo olla. Olisi kiva kuulla, ootteko jo uudessa olleet? Tai mikä on tilanne?



Sit sitä omaa napaa: Eli eka inssi ois edessa huomenissa. Tänään kävin kolmannessa ultrassa ja kyllähän sinne oli viikonloppuna tullut yksi selkeä johtofollikkeli, jolla koko jopa 22mm. Eli kaikki edelleen kuin kuuluukin ja hyvä niin. Tänään laitoin irrotuspiikin varmistamaan irtoamista, sillä ovitesti ei näyttänyt vielä tänään selkeästi positiivista. Varmistetaan nyt näin ovulaatio, vaikka lääkärin mielestäni oli sen verran kypsän oloinen ja muotoinen, et ois saattanut lähteä ilman piikkiäkin. Fiilarit on ennen kaikkea odottavat. Toki olen innoissani, mutta en kauheesti lataa odotuksia, sillä selittämättömiä kun olemme, uskoisin ovuloineeni ihan luomunakin ja puuhailut on osuneet myös kohdilleen ja silti yhden yhtä plussatestiä en ole eläissäni tehnyt. No, se voi joskus olla pienestäkin kiinni, joten katsellaan nyt huominen inssi ensin. Jos sekin sujuu mallikkaasti, niin ehkä sitten piinailut alkaa toden teolla.. Oiskohan inssi jälkeenkin hyötyä punaviinin nauttimisesta? Kovana punaviinin ystävänä meinasin kyllä käydä pullo ostamassa tänään. Vaikka tuon pullean johtofollikkelin kunniaksi:DDD!



Huiskutukset kaikille enskattarille, pidetään lippu korkeella kävi miten kävi:)!



Kauheen pitkä pätkä tulikin skriivailtua, toivottavasti tämäkin ei häviä jonnekin¿ Tuun huomenna kertoo sit inssikuulumiset!



Mette

Ikä: Minä 20 mies 22

Asuinpaikka: Turku

Yritykset aloitettu: 11/2006

Ensimmäiset puoli vuotta meni stressaamatta ja harrastettiin silloin kun teki mieli, sen jälkeen yritetty todella. Menkat jäi pois 6/2007 Lääkärissä käytiin 1/2008 jossa gynekologinen perustutkimus ja teroja syötiin 4 kuuria epäsäännöllisten kuukautisten vuoksi. Myös verikokeet otettiin joissa ei moitteita.

Keskivaikea masennus päällä ja viisi viikkoa ollut pois töistä kun tämä tietämättömyys ja tutkimusten hitaus laittanut pään sekaisin.

Nyt odotellaan kirjettä Tyks:stä naistenklinikalta.



Toivottavasti homma selviää ja Onnea muidenkin yrityksiin ;)

aika hiljaista täällä taas...no itse tässä vain piinailen ja toivon että perjantai tulisi...meinaan kyllä testata jo torstaina kun hermot ei riitä tonne perjantaille...jonkun verran nyt tullut kipua rintoihin mut se mulla kuukautisia ennenkin aina joten pahaa pelkään...mut vielä en ole luovuttanut!



jennulli: tervetuloa mukaan, toivottavasti et joudu pitkään viipymään tällä puolen.....mäkin olen vasta 22v ja meillekin usein sanottu että mikäs kiire teillä kun vielä noin nuoria....eipähän olisi ikä koskaan auttanut kun mies ei voi lapsia saada...on siis ihan p****puhetta et ollaan liian nuoria! mekin ollaan turusta muuten....toivottavasti saatte pian kirjeen tyksistä ja pääsette hommassa eteenpäin.



mites muilla täällä?????



leijona pp11

ikä: minä 22 mies 27

asuinpaikka: turku

yritys aloitettu: 07/06

yksityisen kautta tyksiin, mulla kaikki verikokeet ja tutkimukset osoittivat kaiken olevan ok. miehen näytteestä ei löytynyt siittiöitä, ei myöskään tyksissä tehdystä kivesbiopsiasta, joten ainoa vaihtoehto on luovutettujen siittiöiden käyttö. tyksissä piti inseminaatio sitten tehdä luovutetuilla mutta ei ollutkaan siittiöitä joten yksityisellä huhtikuussa tehtiin meidän eka inssi luovutetuilla, nyt odotellaan....

Olen kirjoitellut jo tuolla Pitkiksissä, mutta ajattelin että, voisin tännekin mielelläni liittyä. Yrityksen olemme aloittaneet, kuukausien vauvakuumeen tuloksena:) 12/07. Tammikuussa -08 mulla todettiin yksityisellä pco, sieltä sain sitten lähetteen julkiselle puolelle ja siellä tehtiin hoitosuunnitelmaa maaliskuussa. Lisää mutkia tuli matkaan kun tarvitsemaani clomifen-lääkettä ei ollut saatavilla ja hoitoon tuli tauko. Nyt sitten ollaan taas täysillä mukana ja syön nyt ensimmäistä terolut kuuriani, jonka jälkeen aloitan clomifenit. Odotukset on korkealla ja vauvakuume valloillaan, täytyy vaan jaksaa katsoa rauhallisesti eteenpäin:) Mutta jännää tää on! ;) Yritän päästä vähän mukaan teidän kuvioihin! Onnea kaikille Ensikoille! t.jennifer

Ihan vetää hymyn huulille tämä keli, voitteko naiset uskoa, että KESÄ on tulossa :D Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että rakastan kesää ja olen varsinainen kesän lapsi ;) Ja tämä olisi ihan mahtava aika saattaa oma pienokainen alulle...



Brooke: Hyvä, että olet fyysisesti toipumassa. Totta on, että henkinen puoli kestää yleensä kauemmin, mutta ainakin olen näkevinäni valoa ja toivon pilkahduksia riviesi välistä, mikä on tietysti hieno asia. Jos joku olisi kertonut ennakkoon, että mitä kaikkea tällä taipaleella joutuu kestämään, ei meistä varmasti kukaan jaksaisi. Mutta kun tätä kaikkea elää, niin eihän tässä ole oikein vaihtoehtoja kuin jaksaa. Se asia minkä puolesta taistelemme, oma lapsi, on kuitenkin niin suuri ja merkittävä asia. Toivoin sinulle ja miehellesi kaikkea hyvää ja jaksamista uusiin hoitoihin, jos/kun päätätte niitä jatkaa. Toivoa on, ja niin kuin itse sanoitkin, nyt on ainakin todistettu, että voit tulla raskaaksi.



Leijona: Mikä siellä on tilanne? Jännittäviä aikoja eletään! Kunpa te nyt onnistuisitte!



MetteMari: Miten inssi meni? Kaikki hyvin?



Jennuli & Jessica: Tervetuloa mukavaan porukkaan! Tässä pinossa on kuitenkin tapana toivottaa uudet tervetulleeksi toivomalla, että vierailu tässä pinossa jäisi mahdollisimman lyhyeksi ;)



(.) Pientä enteilyä tädistä jo ilmassa, uskoisin että vuoto alkaa 2 päivän sisällä. Kp 2 alkaa Zumenonit ja sitten mennään! Tämä on nyt ihan ensimmäinen hoito, jossa me voimme onnistua! Syksyn IVF:ssä tilanne oli se, että kohtuun valui nestettä vaurioituneiden munatorvien kautta, ja se on estänyt alkion kiinnittymisen. Nyt tilanne on korjattu laparoskopiassa ja kohtuni pitäisi olla hyvä paikka pikkupakkasvauvan kiinnittyä. Mutta jäitä hattuun edelleen, tuuletan ekan kerran vasta onnistuneen siirron jälkeen eli toivottavasti parin viikon päästä!



Nauttikaa keväästä ja sen tarjoamasta valohoidosta!



-Diina-

Aurinkoista päivää kaikille enskoille!



-Diina-: Luit ajatukseni, että olisipa nyt ihana saada se oma pienokainen alulle, niin mahtavaa vuodenaikaa eletään. Ilma todellakin mitä loistavin ja hymyn vetää korviin täälläkin¿:DDD Mä olen myös kesäihmisiä ja vielä enemmän näitä kevätihmisiä. Suomen kesä on siitä harmillinen, että koskaan ei tiedä millainen kesä tulee ja monesti itselle tulee ladattua liikaa odotuksia kesälle, siksi olen kääntynyt enemmän kevään suuntaan. Ja toisaalta pidän myös syksystä, mutta ei puhuta siitä todellakaan nyt tässä ihanassa auringonpaisteessa ja valon saadessa valtaa¿ Hienoa, että tekin pääsette piakoinkin aloittamaan ensimmäistä hoitokiertoanne!!! Toivotaan, että kierron pituus ei venähdä ja jotain konkreettista alkaa taas tapahtua. Musta tuntuu, etten ole aikoihin ollut näin levollinen, kun hoidot vihdoin saatiin alkuun. Että se niistä hormoneiden aiheuttamista mielialan vaihteluista.. Taitaa olla mieluummin tämä lapsettomuus asiana, joka niitä heilahteluja aiheuttaa¿ Ja onhan tää välillä aikamoista vuoristorataa, mutta tällä hetkellä rullaa välillä hyvinkin¿:-)



leijona85: Tsemppiä sinullekin piinailuun! Enää pari päivää ja olet jo paljon viisaampia asian suhteen¿ Yritä nyt rentoutua ja keskittyä kaikkeen mikä veisi vähän ajatuksia muualle¿ Ei oo helppoa, joo, tiedän, mutta aina voi yrittää¿: -)



Jennifer23 ja jennuli_88: Tervetuloa joukkoon munkin puolesta! Ja yhdyn Diinan sanoihin, että toivomme asiaan kuuluvasti lyhyttä vierailua täällä, jotta plussajuna ottaisi teidän mahdollisimman nopeasti kyytiinsä:)! Itsekin melko uusi täällä tai noh, uusvanha, kun kerkesin jo palstailla jokunen vuosi sitten, mutta nyt vasta oli elämäntilanne sellainen, että päästiin hoidot alkamaan.. Siis tämän ¿uuden tulemiseni¿ tiimoilta ehkä parisen kuukautta roikkunut täällä..



ON: Inssi todellakin takana onnistuneesti! Eipä ollut kovin kummoinen toimenpide, en tiedä mitä yleensä kuvittelin¿ Mutta vois sanoo, et oli kuin normi sisätutkimus tai papanäytteen otto. Olo oli sen jälkeen vähän, et höh, tässäkö tää nyt oli¿?! Tätäkö piti niin kauheesti jänskätä.. Tosi iisi homma kerrassaan. Miehen siittiöiden liikkuvuus oli hiukka parantunut pesussa, tosin liikkuvuus ja tiheys oli muutenkin hyviä, ainoo alenema oli muodossa, mutta toi kokonaismäärä kuulemma kompensoi sitä. Sain vielä Luget tukemaan keltarauhashormonin toimintaa¿ Onkohan tosta jotain sivuvaikutuksia? Muistelisin lukeneeni..? Etten sit ala ensimmäisistä poikkeavista oireista epäillä raskautta ennen aikojaan¿ No, nytpä ei muuta kuin odotellaan ja piinaillaan mikä tulee tän kierron saldoksi¿ Limakalvotkin oli lääkärin mielestä oikein otollisen näköiset, joten toivotaan, että ne tarraa sen solukimppun tiukasti itseensä kiinni...:) Punkkua kävin ostaa ja sitä meinasin kulautella lasillisen joinakin iltoina, rentouttaahan se ainakin kivasti näitä piinailupäiviä, olkoon siitä sitten todellista hyötyä kiinnittymiselle tai ei¿:DDD Hirmu hyvissä fiiliksissä siis täällä. Elämässäni puhaltaa nyt selkeesti hyvän tuulet. Kerroin tässä joku aika sitten ongelmista töissä ja sillä sarallakin tapahtuu sikäli, et pääsin edes haastatteluun asti mahdolliseen uuteen työpaikkaan. Haastattelu loppuviikolla ja melko pian varmaan tekevät päätöksen valinnasta, sillä tais homma alkaa jo ihan toukokuun alkupuolella¿



Ihanaa kevätpäivää ja plussapuhuria!



Mette

Nyt voidaankin yhdessä jännitellä, sillä sun testauspäivä ja meidän siirtopäivä osuvat aikalailla samoille nurkille (sillä oletuksella että tämä mun kierto ei nyt ala venyä).



Upeaa, että inssi meni hyvin ja se ei ollut kovin " big deal" noin fyysisesti. Nyt alkaa piinapäivät toden teolla, tosin mitä rennomman otteen saat piiniksistä, sen parempi.



Hengessä mukana,



-Diina

täälläpä on nyt sitten monella meistä jännät ajat jälleen edessä...kovasti piinaamistsemppiä metelle ja diinalle!!! mulla tosiaan loppusuoralla, mutta tieto ei auta tähän tuskaan, tähän odottamiseen...jonkun aikaa viime viikolla osasi keskittyä muuhun mut nyt kun on jo niin lähellä toi testaaminen niin asiaa taas miettii ja pohtii, enkä saa millään mielestä. huomenna meinasin mennä ostaa testejä (huom. monta) =) pelottaa suunnattomasti ettei ole onnistunut...ainoa selvä tunne on että rintoihin sattuu....haluais enemmänkin jännittää et onko onnistunut kuin että vaan pelkää etten ole raskaana...toivottavasti tuo ihana kevät aurinko enteilee meille kaikille hyvää ja saadaan kaikki joukolla siirtyä tuonne plussanneiden puolelle!!!



leijona

Ihan ensimmäiseks Brookelle iso hali. Olen niin pahoillani puolestasi.



Tsemppiä ja bd bd bd piinailijoille. Voin ihan rehellisesti sanoa ettei se piinailu siihen plussaan lopu vaan siitä se vasta alkaa.



Sen verran ON kuulumisia että ekassa neuvolassa ja sokerirasituksessa on käyty ja ultra olis 6.5 ja lääkärineuvola 8.5. Ja ihan hirvee pelko Toukan hyvin voinnista. Toki ymmärrän että suurin osa pelosta juontaa uutisesta, jonka sain sunnuntaina. kuulin että eräs tuutuni, oli saanut juuri keskenmenon. Samalla selvisi että he ovat selittämättömiä ja sekundaarisesti lapsettomia. Jokainen km uutinen saa pelkäämään oman Toukkansa puolesta, mutta kun nyt oli ihan oikeesti tuttu, ja vielä lapsettomuudesta myös kärsivä, ja tieto tuli ihan puun takaa. HuH!



Mutta eipä enempää tällä erää.



Vielä kerran tsemppiä piinailuihin ja toivottasti kaikki pääsette pian plussajunaan!!!!!



Ai niin. Tervetuloa uusille! Tästä porukasyta on ihan aikuisten oikeesti paljon apua, kun seinät kaatuu päälle tai pitää päästä muuten vaan tuulettaan tunteitaan. Rohkeesti vaan mukaan ja pikaista tikettiä plussajunaan teillekin toivon.



T:Mushu & Toukka 10+4

Ikä: minä 29,mies 31

Yritys aloitettu vuosi sitten

Tutkimukset ja hoidot:Huomasin etten ovuloi,yksityiselle gynelle sieltä lähete eteenpäin.

Julkisella 02/2008 munatorvien aukiolotutkimus

04/2008 hydroskopia ja laparoskopia

Näistä tuloksena yksisarvinen kohtu, munatorven pois leikkuu ja siirsivät toisen munasarjan alemmas joka oli paennut liian ylös.Ei enään mitään mahdollisuutta luomuraskauteen.

Nyt annettiin puregon- ja suprecurreseptit kouraan ja ootellaan syksylle IVF-hoito aikaa.

Tuskaa lisää että olen valmiiksi riskiodottaja koska on synnynnäisesti vain puolikas kohtu.Kuulemma keskenmenoja odotettavissa jos raskaudun.

Hiphei, vihdoin toimintaa omassa navassa! Mutta sitä ennen pari kommenttia muille:



Leijona: Hui, onko sulla tänään testipäivä? Joko olet testaillut! Tulehan pian kertomaan kuulumisia! Toivottavasti testit näyttävät vain että: II tai + !



Mushu: Heippa sullekin, kiva kun pyörähdit meidän pinossa. Teidän toukka on jo kymppiviikolla! Enää pari viikkoa ja maaginen 12 on täynnä. Toivotaan, että kaikki menee loppuun saakka hyvin!



Hilppa78: Tervetuloa pinoon! Mukavaa saada uusia mukaan! Alkuvuoden aikana rivit onkin harventuneet jonkin verran, joten kiva saada uusia mukaan. Tai siis, ei tämä puoli kenellekään varmasti mikään suosikkipaikka ole, mutta varmaan tiedät mitä tarkoitan ;)



Killa: Mites sulla menee? Mikä tilanne?



(.) Jes, tänään ensimmäinen kiertopäivä ja nyt alkaa meidän hoitokierto! Olen niin onnellinen ja henkisesti niin valmis tähän, koska odotus on ollut piinallisen pitkä tähän pisteeseen. Toivottavasti nyt päästään siirtoon. Toisaalta lääkäri lupaili, että se on lääketieteellisessä lähes varmaa, joten en malta odottaa! Huomenna alkaa hormonikuuri Zumenonin merkeissä ja eka ultra 5.5. Voisiko joku kaataa jäitä mun hattuun, että en innostu liikaa¿?



Innoissaan,



-Diina

Uudet enskattaret tervetuloa mukaan palstalle! Paljon plussatuulia ja lykkyä hoitojen ja tutkimusten huiskeeseen! Hilpan kanssa päästään ainakin syksyllä jänskäämään hoitoja!



Piiinistelijät: Vähänkö jännittää teidän puolesta Mette ja leijona¿ bdbdbdbd¿ onneksi olette molemmat hyvillä mielin ja toiveikkaita!



Diina: Vau! Ihanaa, että olet tyytyväinen ja valmiina koitokseen. Plussatuulia sinullekin. Tehkäähän nyt joukkoryntäys plussanneiden puolelle!



Mushu: Kiva, kun kävit moikkaamassa! Luottamusta kopallinen yhteiselle matkallesi Toukan kanssa. Voikaahan hyvin!



Mitenkäs Killan hoidot etenee? Joko olet ollut punktiossa?



Brooke: Kiitos kommenteistasi ja lohtusista ((hali))! Miten jaksatkin lohduttaa ¿ekakertalaista¿, vaikka olet itse juuri kokenut kovia! Voimia edelleen toivon sinulle! Olisi muuten pitänyt itsekin tajuta, että hoitaja puhui lyhyen kaavan hoidosta. Puhelu hoitajalle oli tosi pikainen ja jäin ensin siihen käsitykseen, että jarrusumuja ei tulisi ollenkaan ja ihmettelin itsekseni että mitä ihmettä, onko nämä jotakin uusia kevyempiä hoitoja. Sellaisiakin kun on kai jossain saatavilla¿



On: Syksyn hoitoaika on tänään varattu! 2.9. alkaa uusi yritys. Toivottavasti kevyemmin mielin ja positiivisin odotuksin. (=lue, kevät on ollut tosi rankka) Tuntui tvapauttavalta saada aika varattua ja eilen endolääkärin kommentit ja ohjeet jatkoon. Nyt mennään Procren piikeillä 5 kuukautta endoa hoitaen ja samalla hormonikorvaushoitoa napsien. Odotan innolla kesää ilman tädin vierailuja ja kipuja. Kävin jo eilen katsomassa vaatekaupassa ihanaa kesämekkoakin, ajattelin ostaa täräyttää kirkkaan punaisen ja siihen vielä ihanat korkkarit!



Mies-ressu on ihan väsynyt tähän hoito- ja endo-rumbaan. Huokaili vaan että JO syyskuussa, kun ilmoitin varanneeni ajan. Mutta oli lopulta tyytyväinen, kun hoksasi, että lokakuussa on jo edessä työmatkat ja muut kotkotukset. Ja onhan meillä ihana kesä edessä!



Nyt on lähdettävä ulkoilemaan!



nella

Elikkä elikkä, pankin täti oli suopea ja " antoi" meille vauvalainaa. :D

Ensi viikon keskiviikkona sit olisi aika Väestöliiton klinikalle. Olo hepottunut kun tietää että nyt alkaa jotain tapahtuakin.

Mies oli ihan " järkyttynyt" kun kuuli että jossain välissä joutuu valkoiseen tyhjään huoneeseen jossa kaksi 10v vanhaa pornolehteä ja hän, sekä purkki.. :D Mielessäni vaan voin nähdä sen tapahtuman ja monet naurut siitä saanut vaikka eihän se naurun asia ole.



Jep jep, mutta toivotaan että ei jouduta kauaa täällä olemaan.. :D

siitä että olen tervetullut joukkoonne.Olen jo jonkin aikaa lukenut tätä palstaa mutta uskaltauduin vasta nyt mukaan.Täällä on jotenki niin ihanan kannustava ilmapiiri :)

Nyt kun joutuu odottelemaan tuota syksyä niin täältä voi kerätä voimia ja toisten kokemuksia. Kaikki on niin UUTTA! Odotan joka päivä että postista tulisi kirje jossa ilmotettas syksyn aika. Mietin kans tuota yksityistä ettei tarttis oottaa niin kauan mutta on se niin kallista et huh,huh! Ei kait se auta kuin yrittää tsempata itsensä hyvään fyysiseen ja henkiseen kuntoon syksyksi ja nauttia kesästä!

Tämä nyt meni ihan omanapa jorinaksi. Näyttihän siellä olevan mulle syksylle jo jänskäys kaverikin kunhan mun aikataulukin saadaan selville,toivotaan et olis alkusyksystä.

Kaikille kovasti tsemiä omille " osuuksille" ! En viel osaa eritellä teitä!

Moi



Tämä on aika omanapainen viesti - varoitan ja pahoittelen.



Negoille tosi isot pahoittelut ja halit - ikävä homma. Muille tsemppiä ja onnea.



Osa teistä onkin lukenut tuolta toisesta ketjusta, että meillä on parisuhdekriisi meneillään. Ollaan viime ma asti eli 1½ viikkoa pohdittu jatketaanko yhdessäoloa vaiko ei... Hoidot ja mun masennushan tähän on olleet " sopiva ponnahduslauta" , mutta kaikenlasita löytyy miehen pahan olon takaa kuitenkin. Onneksi on sentään alkanut puhua ja jopa " kiukuta" . Hän on useinmiten niin järkevän rauhallinen tyyliin " arki jatkuu" .... Onnksi olen itse nyt paremmissa voimissa, terapia kantaa vihdoin heldelmää. Ja toivon, että mun usko ja jaksaminen tällä kertaa riittää. Veilä ei olla päätöksiä tehty, mutta miehen usko yhteiseen tulevaisuuteen on lähdes onneton. Saman katon alla kuitenkin edelleen ollaan ja puhutaan ja mies puhuu jopa meidän hyvälle ystävällä ja on halukas puhumaan kolmistaan - edistystä sekin. Mutta terapiaan ei lähde...



Olen yllättynyt, kuinka rauahallisesti olen tämän pystynyt ottamaan. Terapia tosiaan taitaa kantaa hedelmää. Ehkä nyt on mun vuoro jaksaa molmempien puolesta.



Jotta ei turhan helpoksi mene on tapahtunut myös seuraavaa:

Miehen alunperin " pieni poikkeama kromosomeissa, joka ei aiheuttane tarvetta lisätutkimuksiin" kertoi lääkäri tuloksista 12.2. onkin antanut aihetta lisätutkimuksiin ylilääkärin mukaan... Saatiin tietää tämä viime to. Enkä tiedä, olisiko koskaan saatu tietää, jos mä en olis muutamaan otteeseen pyytänyt selitystä tälle " pikkupoikkeamalle, jolla ei ole merkitystä" .

Toinen juttu: lähdin viime yönä sairaalaan 05:30, kun vatsani oli aivan sekaisin ja tuskat melkoiset. Menkat alkoi su ja la alkoi vatsa menee sekaisin. Tässä välillä maha on ollut helpompi. Endon särkyt ovat kurissa, mutta suolisto aivan sekaisin. Gyne epäilei vahvasti endon artyneisyyttä ja mahdollista tunkeutumista suolen läpi. Konsultoi vielä kirurgia, joka ei tänään ollut sairaalassa. Sitä samaoista kirurgia, joka teki mulle avoleikkauksen 01/07 ja poisti vähän suolta mm. endon takia. Mulle on tosiaan alkanut tulla joka kuukausi kuukautisten aikaan entistä enemmän suolisto-ongelmia, vaikka varsinaiset säryt on olleet poissa - kiitos kai akupunktion ja homopatian.



Että tällaista tänne. Kiitos taas, kun jaksoitte lukea!



Yksi positiivinen asia: hoitaja, joka minut aamulla otti vasaan päivystyksessä oli oikea taivaan lahja. Hän oli ymmärtäväinen, kuunteli ja sanoi masennuksestani ja parisuhdekriisitäni kuullessaan, että ei ole mikään ihme minun taustalla. Hän kyseli millaisina olen hoidot kokeneet jne. Ihmettelin tätä kovasti, vaikkakin positiivisesti, ja sanoin hänelle: " Sinä olet ensimmäinen hoitaja, joka kysyy mitä minulle kaiken tämän keskellä kuuluu ja jotenkin ymmärrät minua." Tuon hoitajan silmät vähän kostuivat ja hän pyysi sitä anteeksi ja sanoi: " Minulla on 3v IFV-lapsi kotona. Tiedän mistä puhut." Se ymmärrys, jota sain häneltä oli sanoinkuvaamattoman lohduttavaa. Ja se, että hänen silmänsä kostuivat, en kokenut sitä yhtään epäammattimaiseksi vaan inhimilliseksi. Hän kävi vielä vuoron loppuessa toivottamassa minulle hyvää jatkoa ja jaksamista ihan olkapäähän koskien.

Aion antaa hänestä erittäin hyvää palautetta sairaalaan.



Mutta se siitä. Nyt istuskelen sängyssä ja onneksi uusi mokkula toimii. Voin surffata netissä. Olo on aika heikko, syön pikkuhiljaa ja hyvin sulavaa. Täytynee ottaa pikku torkutkin taas kohta.



Sellaista täällä



Vehnis ja vehnis-poju sängyllä vieressä ;o) tukena

Moi vaan kaikille!



leijona85: Joko siellä testailtu? Eikö tänään ollut jo ¿ennakkotestipv¿? Älä pidä meitä jännityksessä, vaan tulehan kertomaan miten kävi¿bdbdbdbdbd Toivottavasti plussaa!



-Diina-: Mahtavaa, siellä kierto hyvin mallillaan ja pääsitte tosi toimiin. Joo, yhdessä piinaillaan samalla aikataululla vähän eri asioita:-)! Eikä mitään jäitä hattuun nyt, vaan uskotaan yhdessä onnistumiseen. Kai me saadaan iloita edes siitä, että onnistumisen mahdollisuudet selkeästi nousee hoitojen myötä, sekin on positiivista! Tsemppiä ¿hormonitankkaukseen¿ nyt ensi alkuun!



nellamaija: Niin se elämä vain jatkuu, vaikka se välillä tuntuu hajoavan palasiksi. On se ihmeellistä tämä ihmisen elo, että jostain niitä voimavaroja aina tuntuu löytyvän, vaikka hetkittäin tuntuu, että ei jaksaisi enää yhtään enempää¿ Hienoa, että suunnitelmat jo valmiina syksyä ajatellen ja sait endoasiatkin siihen asti hoitoon. Nyt vain nauttikaa keväästä ja tulevasta kesästä. Olkoon se teille nautinnollinen ja rentouttava ja voimia antava!



Mushu: Moi vaan! Ja todellakin uskomatonta, kuten Diinakin totesi, että piakoin maaginen 12vko täynnä. Kyllä aika menee vauhdilla, vastahan plussailit. Hienoa, että kaikki sujuu niin kuin pitääkin! Kiitos tsemppailusta piinailuun, sitä kyllä tarvitaankin;)!



hilppa78: Tervetuloa joukkoon! Ja sinullekin toivon kuten asiaan kuuluu, että vierailusi jäisi lyhyeksi täällä, vaikka täällä enskattarissa niin mukavaa porukkaa onkin: -)! Mutta toivotaan, että päästäs jatkaa juttuja tuonne odottajien puolelle niin pian kuin mahdollista¿ Yksityisellä hoidot todellakin kallista. Ei ois meilläkään varaa ainakaan tässä elämäntilanteessa, mies opiskelee, minä osa-aikatyössä¿ Menee jo julkisella kivoja summia pelkkiin lääkkeisiin näillä tuloilla, mutta eihän näissä asioissa lasketa rahoja. Ne rahat vain jostain riivitään ja tingitään jostain muusta. Näin se on.



jennuli_88: Joo, kyllähän niistä miesten osuuksista näissä hoidoissa on romantiikka kaukana. Toki myös meidän naisten osuuksista, mutta miesten pitää se nautinnon huippu saavuttaa väkisin paineen alaisena. Kyllä mua säälitti miestä, kun nyt ekaan inssiin piti olla lasti aikaisin aamulla pestäväksi, niin oli ollut tekemistä, että sai homman hoidettua. Oli alkanut jo vehje ärtyä, eikä ¿huipusta¿ tietoakaan¿:DDD Kauheeta läppää, mutta pakko suhtautua huumorilla ja repiä huumoria mistä sitä vähänkin irtoaa, on tää muuten kuitenkin sen verran raskas projekti kaikkineen. No, onneks mies sai kuin saikin homman hoidettua lopulta klinikan vessassa, kun alkoi jo olla paniikissa, että menee koko hoito sivu suun, kun hän ei saa omaa osuutta hoidettua. Voi taivas mitä tässä matkan varrella saakin kokea¿:DDD



ON: Piinispäivä nro2. Ja kulutellaan aikaa¿ Sitähän tää on. Eilen oli paha päivä, ahdisti jotenkin tosi paljon ja ajatukset vain siinä, et ei kuitenkaan onnaa.. Tänään vähän valoisammat ajatukset ja pieni toivo elää¿ Luget ei nappaa yhtään, inhottaa tunkea nappeja alapäähän. Noissa todellakin noita sivuvaikutuksia on ja ainakin rintojen arkuutta olen saanut jo tuta. Inhottaa sekin, et tekevät noita oireita joita ei muuten ehkä ole ollut ja vaikee määritellä oireista mitään, et oisko alkavaa raskautta ja lugeista johtuvaa¿ No, tästä se aika kuluu¿



MM

Ja terveisiä siirrosta! 14 munasolusta puolet oli normaalisti hedelmöittyneet. Yksi kyytiläinen on nyt matkassa ja ne 6 hyvää kaveria pakastetaan pareittain. Toivotaan, ettei niitä hetkeen tarvita! :) Seuraavat 2 viikkoa tulevat varmasti olemaan pitkät, mutta ei auta, kuin koittaa olla pahemmin stressaamatta... No taitaa olla helpommin sanottu, kuin tehty!



Nella: toivottavasti saat kesällä ladattua akkuja syksyn tulevaa hoitoa varten ja endo pysyy kurissa! On se tosi ikävä juttu toi endo kaiken muun kurjuuden lisäksi!



Brooke: vielä pahoittelut tähän km:sta, en tainnut tälle puolen sitä sanoakaan enkä tiedä kävitkö enää sitten plussanneissa lukemassa! :( Tosi kova juttu että voidaan vielä pois se, mitä kerran on annettu ja niin epäreilua! Oli mukava kuitenkin lukea, että harkitsette kuitenkin hoitojen jatkamista. Itsekin ajattelin ku:n jälkeen, että näinköhän haluan enää koskaan raskaaksi, sillä en kestäisi toista menetystä, mutta niin sitä vaan aika kuitenkin parantaa haavat, vaikka arvet niistä kumminkin aina jää... Itsekin olen yllättäen osannut nähdä positiivisena sen asian, että raskauden alkaminen on mahdollista ja jospa se seuraavalla kerralla saisi jatkua onnellisesti loppuun asti!



Leijona: mites siellä piinailu on mennyt? Joko olet testannut?! *bd*



Mette: jaksuja piinailuun ja toivotaan sitä parasta tulosta! :)



Mushu: kiva kuulla että kaikki on vielä hyvin! Kyllä tuon jännittämisen ymmärtää hyvin, varsinkin tällä taustalla! Jospa ultran jälkeen sitten vähän helpottaisi! :)



Diina: onnea kovasti tähän hoitoon! Jospa päästäisiin molemmat toukokuussa tältä puolen eteenpäin! :)



Vehnis: voi että sua nyt koetellaan oikein kunnolla! Tosi vaikeita nämä parisuhde asiat ja sitten vielä nuo endot ja kromosomipoikkeavuudet siihen päälle! Onneksi sait kuitenkin tukea hoitajalta, kuulosti tosi mukavalta! Ja toivotaan, että miehen kanssa saisitte vielä solmut avattua ja jaksaisitte yhdessä jatkaa eteenpäin!



Jennuli, Hilppa ja Jennifer: tervetuloa joukkoon mukavaan!



Vaan nyt nauttimaan auringosta tuonne ulos, joten huiskutukset kaikille muillekin, joita ei tullut erikseen mainittua!



Killa (pp 0)

Vehnis: Kylläpä nyt osaa olla haastetta teidän elämässä. Luin tosiaan jo aiemmin tästä parisuhdeasiasta, mutten ennättänyt siinä vaiheessa kommentoimaan asiaa. Todellakin tämä lasettomuus on varmasti asia joka koettele parisuhdetta. Itse koen eläneeni ja eläväni onnellisessa parisuhteessa ja ajattelen, että olemme miehen kanssa kokeneet sen verran muitakin vastoinkäymisiä, että tämäkään kriisi ei suhdettamme kaada. Mutta kyllä meilläkin on ollut tilanteita, että olen vakavissani miettinyt eroa, en tiedä onko siinä ajatuksena, että haluaisi pakoon tätä asiaa.. Jotenkin ajattelisi, että asia ei olisi niin kipeä, jos eläisi yksin tai alkaessaan mahdollisesti uuden parisuhteen, tämä lapsettomuus asia olisi jo tiedossa ja suhde rakentuisi alusta pitäen sille tiedolle ja olisi lähtökohtaisesti erilainen. Mieheni kanssa olemme olleet yhdessä jo toista kymmentä vuotta ja alkuun vauva-asia ei ollut ajankohtainen, vaikka meillä mies ollut alusta asti asian suhteen aktiivisempi osapuoli. Hänellä on vahva hoivavietti ja kertoi jo suhteemme alkuaikoina, kuinka haaveilee isyydestä... Totta kai itselläkin oli ajatus, että jossain vaiheessa lapsia haluan, mutta itselle oli tärkeää rakentaa rauhassa parisuhdetta ensin. Parisuhde ja sen toimivuus on itselle tärkeitä, sillä itse olen rivien välistä lukenut olleeni ns. vahinko vanhemmilleni ja siihen aikaan tälläisen " vahingon" sattuessa on menty pika pikaa naimisiin... No, vanhempieni liitto ei ollut koskan kovin onnellinen ja päättyikin vuosien ristiriitaisuuksien jälkeen eroon. Itselle nuo kokemukset oli traagisia ja vei paljon aikaa päästä niistä " yli" ja itse kyllä päätin, että haluan, että lapseni saavat kasvaa kahden aikuisen rakastamana, jos siihen yhtään voin vaikuttaa.. No, ainakin tää lapsen saaminen yleensä taitaa olla jonkun muun käsissä. No, siis ajan sitä takaa, että nykyisessä suhteessa raskasta on, että tähän suhteeseen on alun alkaen lähdetty niissä ajatuksissa, että lapsiakin saa tulla jossain vaiheessa ja rakentanut tulevaisuuttaan sitä silmällä pitäen. Siksi se tuntuu, että tässä suhteessa lapsettomaksi jääminen tuntuu raskaalta ajatukselta. Tavallaan se lapsettomuuden kipu on koko ajan läsnä, vaikka siis asia on monta kerta puhuttu miehen kanssa läpi, että haluamme olla yhdessä tulipa lapsia tai ei ja näin varmasti onkin, mutta en tiedä voiko asiaa silti koskaan täysin hyväksyä... Minulle oli vaikeaa mennä naimisiinkin, koska silloin jo toiveet lapsesta oli alkanut ja itkin monta kertaa miehelleni, että onko hän varma, että haluaa kanssani naimisiin, jos en voikaan koskaa saada lastakaan. Ja mies totesi ykskantaa, että hän on aivan varma ja että eihän niiden lasten takia kanssani ole, mutta silti minua viiltää ajatus siitä, että miehestäni ei koskaan tulisi isää, koska tiedän hänen siitä niin paljon haaveilleen.. Jotenkin syyllistän itseäni asiasta, että minä vien häneltä sen mahdollisuuden, sen mistä hän on aina niin paljon haaveillut...



Meillä hoidot vasta aivan alussa, mutta kyllä tätä parisuhdeasiaa tulee mietittyä, että miten koville suhde joutuu... Ja kyse ei siis ole siitä ettemmekö välittäisi toisistamme, vaan tämä lapsettomuus vaan tuntuu olevan asiana olevan sellainen, että asioita alkaa punnita monelta eri kulmalta.



Mutta toivon sinulle vehnis kaikkea hyvää ja toivottavasti tästä parisuhdekriisistä vielä selviätte. Mutta hyvä, että asia on nyt keskustelussa miehesikin puolelta ja toisaalta tämä voi olla ilmaa puhdistava kokemus, joka on vain käytävä läpi jossain vaiheessa jokaisessa lapsettomuudesta kärsivässä parisuhteessa. Toivottavasti noihin suolisto-ongelmiin löytyy myös apua.



pieni on-tilitys: Oireista: oireita oj jo nyt, että ilman lugeja liputtaisin jo raskauden puolesta. Suurella todennäköisyydellä nämä kaikki kuitenkin menee juurikin noiden lugejen piikkiin, sillä tuskin näillä piinapäivillä vielä olisi tälläisiä oireita. Eli tissit tosi pinkeenä ja nännit arat, vatsa jomottelee (milloikas sitä ei jomottelis...:)) ja sit tosi runsasta valkovuotoa... Mitään näitä ei normaalisti tässä vaiheessa kiertoa, tässä pitäs olla kuiva ja kivuton kausi meneillään. Tissikipua ollut joskus, mutta vasta lähempänä menkkoja. No, en siis tuulettele näistä oireista, mutta olen silti tyytyväinen, että jotain selkeitä oireita on, koska se pitää mut rauhallisempana näin, että ei tarvii ettimällä etsiä mukaoireita. Mutta vahvasti tunne, että noi luget on kaiken tämän oireilun takana... Still keep on hoping!



Viikonlopun viettoon ryhtyvä Mette



p.s. Viikonlopun kuulumisia ois kiva lukee muiltakin. Missä leijona85 luuraa? Eikö ollut testipäiväkin jo? Vai oliko lähdössä sinne reissuun viikonlopuksi...?