♥ Ensikot viikkoihin 16 ja 17 ♥

Vaikka ei enempiä juttuja tähän ollutkaan, kun kerkesin turinat laittaa tälle päivälle vielä tonne vanhaan pinoon...:) Mutta siis tarkoitus oli kiittää tässä baulieta päivtyksestä:)!



Aktivoitukaahan nyt rakkaat enskakamut vaikka tän uuden upea pinon myötä:)!



Toivottavasti pääsisi itsekin päivittymään vaikka jo seuravassa pinossa noihin plussanneisiin, kun nää hoidot pääsi meilläkin todenteolla alkamaan...;)



MM

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=56&m=12701736&p=1&tmo…



Tuossa linkki pitkäksi venähtäneeseen edelliseen pinoon (josta löytyy myös MetteMarin maanantai-aamuinen kirjoitus ;))!



-baulie-

..olette ihania!



Kiitos baulie uudesta pinosta, ihanat uutukaiset värit ja kaikki! Jospa se toisi meille monta yhtä ihanaa plussaa tähän pinoon! Missä tunnelmissa olet?



Leijona: Onnea ekan inssin johdosta. Nyt sitten nokka kohti plussajunaa bdbdbd!



MetteM: Tsemppiä piikkien kanssa ja lykkyä tulevaan inssiin! On sulla rohkea mies kun pistää, meillä mies ei voinut olla edes samassa huoneessa, kun tökin piikkejä itseeni.;)



Vehnis: Kiva kun piipahdit palstalle pitkästä aikaa! Tuntuu hyvältä, että olet jo suunnittelemassa uusia tuulia ja jatkoja! Toivottavasti saatte selvyyttä niihin testituloksiin, joita julkisella ei osattu kommentoida. Hyviä vointeja sinne!



ON: Piinaa ja välillä ihan tuskaa tämä epätietoisuus. :P Hain tänään kaksin kappalein r-testejä apoteekista. Mies ihmetteli, että mihin niitä kahta tarvitaan. Ilmoitin että jos eka on negatiivinen, en suostu uskomaan kerta laakista ja jos eka on positiivinen, se on kiva nähdä uudelleen. Tosi vakuuttavaa logiikkaa, mutta jatkoin vielä, että molemmille pakkasvauvoille omansa;)



Tunnelmat ei ole mitenkään hilpeät. Oireista ei voi päätellä mitään, sillä nuo estrogeenit ja luget pitää huolen siitä, että olotila on kaikkea muuta kuin normaali. Väsymys on mahdoton, mutta toisaalta takana on hurja työviikko ja toinen hurja edessä. Ja muistanpa saman väsymyksen viime syksyltä, ennen kuin endoa oli hoidettu mitenkään. Siis ehkäpä väsymys onkin vain endon villiintymistä näistä lääkkeistä¿



Virallinen testipäivä on torstaina mutta lähden silloin työmatkalle, joten otan vähän ennakkoa ja testailen keskiviikkona, ehtii sitten itkeä itkut kotona miehen kainalossa¿



Kiitos ihanasta kannustuksesta tämän keskellä! Voikaahan hyvin!



nella

MetteMari: Tosiaan, hieno juttu että miehesi pistää sinulle lääkkeet. Se on varmasti hyvä ja konkreettinen tapa viedä asiaa yhdessä eteenpäin. Meilläkin mies lupautui pistämään, mutta loppujen lopuksi koin helpoimmaksi pistää itse. Tosin miehen piti seistä vieressä kannustamassa ;) Ja olin niin epävarma niiden aineiden sekoittamisen kanssa, että pelkäsin pudottavani pullon tai sählääväni muuten¿ Kerrohan miten lääkärissä menee ja miten teillä homma etenee?!



Baulie: Kiitos paljon pinon ja esittelytekstini päivittämisestä! Mitä sinulle kuuluu?



NellaMaija: Voi hurjaa, sulla testipäivä lähestyy! Se on ihan tavallista, että tunnelmat ei ole siinä vaiheessa hilpeät. Muistan itse IVF:n jälkeen testaaminen pelotti kamalasti, kun se nega pelotti. Mutta kyllähän se totuus pitää vastaan ottaa, toivottavasti teille se on enemmän positiivinen juttu! Hyvä idea on testata rauhassa kotona miehen kanssa, uskon että se on parasta molemmissa tuloksissa. Vaikka mulla on kyllä luja usko teidän onnistumiseen!



(.) Olen ollut ihan hermokimppu pari päivää. Väsyttää ja tekee koko ajan mieli kaikkia herkkuja. Miehelle kiukkuilin ja möksöilin koko eilisen yhteisen vapaapäivän, tyhmä minä. Jos en odottaisi menkkoja vasta ensi viikolle, niin voisin väittää että kyse on tavallista ärhäkkäämmistä PMS-oireista, mutta mitäs nyt sitten syyttää kuin ei kerran voi hormoneja syyttää ;) Koska syyllinen löytyy aina jostain muualta kuin peilistä *virn*. Onneksi eilen miehen kanssa juteltiin kunnolla ja sain kaipaamaani hellyyshoitoa. Toivottavasti fiilikset tasoittuvat ennen alkavaa hormonikuuria, muuten mua ei kestä kukaan, kaikkeen vähiten minä itse.



Sanokaa nyt joku muukin, että mielialat heittelevät, niin en tunne oloani ihan niin yksinäiseksi hormonikummajaiseksi ;)



Missäs muut enskat luuraavat?



-Diina-

Baulielle kiitos listan päivittämisestä! :) Ja mä kommentoisin kanssa tuota " haluttomuutta" , että vaikka täällä on kohta 3 vuotta vauvaa ihan tosiassaan yritetty alulle saada ja vuoden verran oltu hoidoissakin, niin aina joskus iskee sellainen epävarmuus, että mitä sitä oikeastaan haluaa. Varsinkin rankkojen hoitojen keskellä on tullut sellainen olo, että onko tätä pakko jaksaa ja pitäisikö vaan luovuttaa. Ja eilen juuri mietin, että oltaisiinko me sitten niin onnettomat, jos ei lasta saataisikaan. Kuitenkin olen ihan varma, että kyllä mä sen lapsen haluan! Kaikista vaikeuksista ja pettymyksistä huolimatta haluan viedä nämä hoidot loppuun asti ja miettiä sitten mitä tehdään, jos lasta ei kumminkaan saada.



Luulen, että noissa epävarmuuksissa voi (ainakin itselläni) olla sitäkin, että alitajuisesti koittaa itseään suojella ja uskotella ettei tämä nyt niin iso asia ole. Vaikka se onkin maailman suurin! Varsinkin kun hoitoja aloiteltiin pelotti, että jospa tulosta ei tulekaan. Ja tietty kun me ollaan jo niin vanhojakin, että ollaan totuttu kahdestaan olemaan ja elämänmuutos tulee olemaan siksi todella suuri jos/kun lapsi joskus saadaan. Hyvä ainakin, että pystyt näitä asioita miettimään ja lähdette hoitoihin sitten, kun teistä siltä tuntuu. Tai jos ei sitten tunnukaan, niin päätyyhän toisen siihenkin ratkaisuun, etteivät hoitoihin halua.



Nella: hitsi kun siellä on jännät paikat! Koitahan saada juna pysähtymään ja otetaan samanlainen ryntäys sinne, kuin viime sysksynä oli! :) Toivon tosi paljon, että sä saisit olla näyttämässä mulle tietä tuonne o-puolelle!



Diina: mä en valitettavasti voi helpottaa sun oloa sanomalla, että täältä löytyisi samanlainen hormoneissaan mielialaa vaihtava nainen, kun ihmeellisen tasainen on mieli ollut hirveistä hormonimääristä huolimatta! :) Ihan ihmettelin, kun niin vähillä sivuvaikutuksilla olen päässyt eikä ole ollut edes mitään korvienväli-vaikutuksia... ;) Toivotaan, että sielläkin heilahtelut pian helpottaa!



Mette: onnea inssiin! Jännät paikat sielläkin, kun eka inssi kyseessä. Vaan hyvin se menee ja toivottavasti ette toiseen joudukaan! :)



Leijona: on se vaan piinailijan aika pitkä! Mutta toivottavasti sitten sen kaiken jännäämisen arvoinen lopputulos piirtyy tikkuun! *bd*



ON: viidettä päivää pistelen Puregonia menemään 150IU annoksella ja tänään on alkanut nippailu ja paineen tunne alamahalla. Arvelen, että se voisi johtua munisten kasvusta, mutta voihan se olla toiveajatteluakin... Huomenna menen verikokeeseen, jonka perusteella tarvittaessa rukataan tuota annostusta ja perjantaina ultraan, jossa päätetään punktion ajankohta. Aika jännää, mutta vielä ei ihan hirveesti jännitä! :)



Huiskutukset kaikille muillekin, jotka jäivät nyt erikseen mainitsematta! o/



Killa

kiitos baulille uudesta pinosta! toivotaan sen piristävän kaikkia enskoja ja antamaan mahdollisuuden siirtää meidät kaikki pian tuonne plussanneiden puolelle!



pikaiset kuulumiset tähän vaan, itsellä aika kuluu niin hitaasti ettei välillä kestä ollenkaan....miettii mahdollisia oireita ja tuntuuhan mulla tietenkin joka päivä jollain tapaa masussa....mies jo pitää kättä masulla ja sanoo että tartu tartu... =)



palailen myöhemmin paremmalla ajalla....





leijona pp4

Kai tässä saa vähän tuulettaa, sillä ultrassa tilanne näytti kuta kuinkin siltä milta pitää tässä vaiheessa kiertoa:DDD!



Eli tänään kp9 ja vasemmalta löytyi peräti kaksi 10mm follikkelia ja limis 5,5mm, mikä sekin lääkärin mielestä hyvää luokkaa näille kiertopäiville! Jipii, jipii, jipii! Vähänkö olen onessani! Jännitin niin paljon tätä ekaa käyntiä, että oli ihan paha olo ja oksetti klinikalle mennessä... Silloin kolmisen vuotta sitten, kun perustutkimuksia tehtiin, niin yhdessä kierrossa ultrattiin myös oviksen tienoilla ja jäi mieleen, kun lääkäri totesi tylysti, että ei täällä mitään kasva! Oli kuin iskenyt märän rätin kasvoille. Onneks samainen lääkäri ei ole ollut nyt ollenkaan kuvioissa, kun päästiin uudelleen aloittelemaan näitä hoitoja...



Mutta olen nyt yhtä hymyä, kun yksi etappi monista on ainakin saavutettu! Tähän asti kaikki niinkuin pitääkin...:))) Seuraava ultra torstaina ja nyt pidetään peukkuja, et follikkelit ja limis jatkavat kasvuaan... Lääkitys jatkuu sinne asti entisellään eli mulla menee Menopur 75IU/vrk. Torstaina sit päätetään mahdollinen inssin ajankohta, jos homma edennyt odotetusti. Varjonsa inssin onnistumiselle langettaa kyllä ensi viikonloppu, sillä voi olla että ovis sattuu juurikin viikonlopulle. Mutta toivotaan, että tilanne kehittyisi sen verran hyvin, että inssiin päästäisiin jo jopa perjantaina tai kestäs vielä maanantaille... Pääsisin piinailee leijona85 kanssa:)!



Oma havainto vielä vatsanippailuihin. Mulla ollut nimenomaan selkeää tuntumaan tuolla oikealla puolella ja ajattelin, et siellä varmaan munikset kasvaa, mutta tilanne olikin aivan päinvastoin. Oikealla ei näkynyt johtofollikkelia ollenkaan ja vasemmalla puolella, joka ollut aivan hiljaa ja rauhallinen, niin siellä olikin noi kaksi. Eli nippailut ei ainakaan mulla kerron missä tapahtuu..



Ja kommentti siihen, et mies pistää meillä piikit: Opiskelee parhaillaan ensihoitajaksi, joten harjoittelee mielellään pistämistä. Aiemmin tuskin olisi tullut kuuloonkaan, suorastaan piikkikammoinen heebo ja silti hakeutui hoitoalalle... No, nyt siis voittanut pelkonsa ja homma sujuu jo aivan rutiinilla:)!



Huiskutuksia kaikille ja ajan kulumista kaikille piinailijoille ja tietysti niitä plussasäteitä~~~~!



Tää nyt vain on-tilitys, kun oon niin omaa napaa nyt. Sorry!



Mette Jalat_puoli_metriä_ilmassa...

MetteMarille piti tulla sanomaan, että ihan samoin kävi mulle: yhdessä inssissä oli sellaisia jänniä nippailuja monena päivänä vasemmalla alvatsalla -munasarjan kohdalla, ajattelin. No ultrassa selvisi, että munis kasvoi kyllä oikealla, joten mitä lie tuntemuksia nuo sitten olivat! :D Hienoa kyllä, että siellä on noin hyvä tilanne! :)



No nyt tässä IVF:ssä mä kyllä luulen, että näiden nykyisten tuntemusten on ainakin suurimmaksi osaksi pakko olla hoitoon liittyviä. Sen verran painaa tuolla mahassa, että ei ole pelkkää jännityksen aiheuttamaa!



Huiskut taas muillekin!



Killa

Vaikka aamu on vasta alkamassa paistaa ulkona jo täysillä aurinko ja on niin ihanan valoisaa =) toivottavasti näin on koko suomessa sillä minut se saa ainakin paljon pirteämmäksi.....



nellamaija: mites piinailut? joko olet/meinaat testata? mahtaa jännittää...itsellä sama edessä ensi perjantaina....miten muuten, jos perjantai testipäivä onko mitään järkeä testailla jo torstaina?? pitää varmaan munkin mennä ostaa vino pino testejä ;)



diina: kuule noita mielialavaihteluita meillä lienee kaikilla...välillä ihan kauheita, välillä vähemmän...se kuuluu tähän naisen elämään, valitettavasti! silloin kannattaa vaan purkaa kaikki ettei sitten myöhemmin tule vielä voimakkaammin...ja vaikka mies vähän ottaisi nokkiinsa niin kyllä se jossain vaiheessa tajuaa mistä moinen johtuu...toivottavasti sulla tänään taas parempi olo, koita keksiä itsellesi jotain mieluisaa puuhaa! =)



killa: voimia sullekin hoitojen keskelle! uskon, että teillä varmaan rankkoja aikoja takana...jotenkin vaan vissin pitäis jaksaa, ja jos ei niin pitää pieni tauko. tsemppiä tähän yritykseen!



mettemari: ihana kuulla että ultrassa näytti kaikki hyvältä! muistan kun mullakin ekassa ultrassa kaikki näytti niin hyvältä, kyllä se sai aika hyvälle tuulelle...toivotaan nyt että kasvaa vielä ja pääset pian inssiin!!! mullahan oli oviksen kanssa myös niin että meinas mennä viikonlopulle ja irrotuspiikkiä meinattiin pe aamuun ja päivälle inssi, mut sit pe aamulla ovistesti plussasi eikä piikkiä tarvittu =) kerro sitten heti kun tiedät koska pääset inssiin, pääsisit kanssa tähän piinaavaan odottamisvaiheeseen ;)



ON: tänään ja eilen ei oikein minkäänlaisia tuntemuksia, kiire töissä, stressaa vähän työt ja tuleva muutto, lauantaina edessä kuntokartoitus talolla....mies haluaisi lähteä ensi viikolla reissuun kavereita kattoo, mun pitäis siis testailla siellä, mut en oikein tiedä kun sit jos plussa niin haluais nauttia ja jos miinus haluais omas rauhas itkeä....siksi mietin et voisiko jo torstaina testailla (pe vast pitäis) kun torstaina lähdetään....mietityttää et onko hedelmöittynyt ja kiinnittyykö, pelottaa ettei onnistu, jännittää odotus...ei oikein teidä miten olla...voi vitsi, nostan kyllä teille hattua jotka olette tämän moneen kertaan joutuneet kestämään!!! mahtaako musta siihen ollakaan.....toivottavasti ei tarvitse....



aurinkoista päivää enskakamut!



leijona pp5

Ihan pikapikaa työpöydän äärestä kommentoin juttuja.. Jaa, minäkö palstalla työaikana, en ikinä ;)



Killa: Kyllä ne nippailut varmasti liittyvät niihin huimasti kasvaviin muniksiin!



Leijona: Kunpa se pieni huurunokka nyt uskoisi isäänsä ja tarraisi oikein kunnolla kiinni. Mitkäs on tän hetken fiilikset? Siitä testaamisesta, itse kyllä mieluummin ottaisin sen riskin, että testaisin päivää liian aikaisin, kun että vieraassa paikassa alkaisin testata. Kuten sanoit, kummankin tuloksen jälkeen kaipaa rauhaa ajatella ja olla vaan. Tietysti riippuu, kuinka tuttuja kavereita he ovat, että voitko jakaa plussariemun tai negasurun heidän kanssaan? Itsellä ei kyllä varmasti onnistuisi tunteiden piilottaminen kummassakaan tapauksessa¿ Vaikka liian aikaisin testaamisessa on se huono puoli, että testi ei välttämättä näytä oikeaa tulosta ja negaa jää jossittelemaan¿ Teit niin tai näin, niin se on hyvä päätös!



Mette: Jiihaa, mahtavia uutisia! Upealta vaikuttaa sun tilanne, hienoa että nyt näyttää tulevan parhaat mahdolliset olosuhteet raskaudelle. Onko teillä aikataulu inssin suhteen tarkentunut?



(.) Tänään menen 22 kiertopäivässä, viimeksi kierto oli 30 päivää. Vielä viikon verran pitää odotella tätiä kylään ja sitten päästään tositoimiin vihdoin ja viimein! Tosin nyt pelkään, että kun odotan menkkoja näin innolla, että ne myöhästyykin oikein big time! No, yritän olla stressaamatta. Tehän kaikki tiedätte, että se on just niin helppoa kun sen sanominenkin.



Jo on mieli täällä rauhoittunut ja kiukkuilut kiukkuiltu. Edelleen vaan on kova makeanhimo, jonka hillitsemisessä en näköjään ole tällä kertaa kovin hyvä. No, koitan ostaa vaan jotain ihan pientä, olen huomannut että Pätkiksellä pääsee suklaanhimosta samalla tavalla kuin suklaalevylläkin. Tosin morkkis on huomattavasti pienempi ;)



-Diina-

Hei Enskat!



Tänään oli sitten testipäivä!

Ja negatiivisen tuloksen sitten tikutin. Sen jälkeen päivästä tuli itkunsiirtopäivä. Pakko jaksaa töissä ja niellä itkua. Nyt on hyvä itkeä koko ilta ja olla taas huomenna reipas. Toisaalta kai hyvä lähteä ulos maailmaan ja kohdata muita ihmisiä.



Kyllä tämä suru on sanoin kuvaamaton näiden negatikkujen kanssa. Sitä on kuin lapsi, joka odottaa joulua ja jolta viedään koko joulu pois aatto aamuna, kaikki tuoksutkin ja kaikki, ihan kaikki...

Pelottaa, että tässä rikkoo itsensä, eikä lähemmäs onnellista lopputulosta pääsekään.



En tiedä vielä jatkoista, yritän miettiä mitä kysellä klinikasta huomenna. Kesäsuluista ja muista yksityisellä ja julkisella.

Täytyy ainakin varata julkiselle endolääkärin aika, että selviän kesästä kivuitta. Pelottaa valtavasti tulevat kuukautiset ja kivut niiden myötä, onneksi tässä menee vielä muutama päivä ennen lääkkeiden vaikutuksen päättymistä, ehtii valmistautua henkisesti.



Muille piinistelijöille toivotan paljon plussasäteitä ja kevättuulia, jotka vievät teidät pikana tuonne o-puolelle. Minä odottelen ensi syksyn plussajunan aikatauluja... Roikun varmaan seurananne palstalla, ehkä harvakseltaan, kun ei meidän hoitorintamalla taida juuri mikään liikahtaa ennen syksyä...



Haleja!



T: nella- vailla voimia

Nella-kulta...ma olen niin pahoillani, niin kovasti toivoin teille plussaa.



Koita jaksaa!



Haleja kilokaupalla!



Diinalle ja Killalle myos erityisesti jaksuja hoitoihin!



Muillekin paljon plussasateita!



nuutti

usein käyn lukemassa teidän kuulumisia.



Nyt oli pakko kirjoittaa kun tuli niin paha mieli nellamaijan kirjoituksesta. Minäkin täällä salaa jännäsin ja toivoin teille plussaa. Olen niin pahoillani teidän puolesta =(



Voimia teille kaikille enskoille, toivottavasti jossain vaiheessa kaikille teille suotaisiin se niin toivottu ja hartaasti odotettu lapsi.



En muuta osaa sanoa,

hermione.

Ei ole totta, uskoin ja toivoin niin teidän onnistuvan! Nyt tuntuu taas niin epäreilulta, että! Jaksamista sinulle ja miehellesi.



Kunpa voisin sanoa, että tällä kaikella on joku tarkoitus ja onni vielä teille suodaan. Ne ovat vaan sellaisia lupausia, joita ei kukaan voi toisella antaa. Yritä jaksaa töissä, tiedän että se on varmasti ihan kamalan vaikeaa. Toisaalta tässä kaikessa on pakko rankentaa itselleen kunnon suojamuuri, joka toivottavasti auttaa sinua yli muutaman seuraavan vaikean päivän.



Ota oma aikasi, mutta ethän kokonaan katoa. Haluan olla iloitsemassa kanssasi teidänkin onnistumisesta, kun se aikanaan koittaa. Sillä siihen on ihan pakko uskoa.



Halauksia, Nella -pieni!

Valtava halaus sulle ja pahoittelut negasta! Näihin hoitoihin lataa niin paljon toiveita, että pettymys on aivan valtava! :( Omasta kokemuksesta tietää, että ei sitä oikein mitään lohduttavia sanoja ole, mutta ainakin tiedän että moni olisi teille sen plussaonnen jo suonut! Nyt ei auta muu kuin surra ja kerätä voimia nousta aallonpohjalta taas uuteen yritykseen!



Killa

Iiks¿ meinattiin pudota jo toiselle sivulle¿



Kiitos ihanista lohtusanoista!

Kyllä se niin on, kuten totesitte, että näihin harvoihin onnistumisen mahdollisuuksiin lataa niin paljon omia voimavaroja ja toiveita, että epäonnistuminen tuntuu pieneltä kriisiltä. Minulla meni 3-4 päivää päästä asian kanssa sinuiksi. Ensin kieltäytyy uskomasta, että näin kävi (tässä kohtaa tarvitaan se toinen r-testi..:), sitten kiukuttelee että miksi meille kävi taas näin ja lopulta saa järjestettyä asiat uuteen uskoon ja mieli rauhoittuu ajattelemaan tulevaa. (ja tämä oli vasta eka ivf ja sen pas)



Sain järjestettyä itselleni endolääkärin vastaanottoajan ensi tiistaille, soitettuani julkiselle ja 3 eri lääkäriasemalle! Julkisen ajat olisivat menneet toukokuun lopulle ja aikaisintaan toukokuun ekalla viikolla olisi saanut soittoajan. Päätin kuitenkin yrittää saada ajan jo tämän kierron alkuun, että saisin kesäksi jarruhoidon päälle mahdollisimman pian. Kp1 lienee huomenna, tänään on taas tyhjennetty apteekki särkylääkkeistä¿



Yksityisellä olisivat voineet alkaa jo uuden ivf-hoidon heti tähän alkavaan kiertoon. Eivät kuulemma käytä jarrusumuja vaan lähtevät jo kp 2 tai 3 hormonistimulaation liikkeelle. Kuulosti houkuttelevalta mutta ajattelin, että nyt tarvitsee pää ja kroppa sekä lompakko lepoa¿ Oletteko muut kuulleet tällaisista vaihtoehdoista? Minulle tuo suora stimulaatio oli ihan uutta.



Nyt odotan kovasti kesää, ihanaa päästä huilaamaan tästä kaikesta ja nauttimaan kivuttomuudesta edes muutamaksi kuukaudeksi. Syksymmällä sitten uusin voimin kohti uusia haasteita. Nuutiin kanssa jänskätään sitten yhdessä.



Mitenkäs muut piinailijat? Täällä jännätään kovasti teidän tilanteita! Näyttäkäähän vanhalle mallia, miten se plussa napataan!!



Killa: Onneksi siellä on kaikki hyvin. Luin tuon kiertymälinkkisi¿ Ihan totta, että ekakertalaisena ei tiedä miltä mikäkin tuntuu ja miten oma kroppa reagoi hoitoihin. Ja huoli on kova, että kaikki sujuisi mahdollisimman hyvin. Hyvältä kuulostaa sinun munissaalis! Nyt sitten se plussa teille. bdbdbd !!



nella viikonloppufiiliksissä!

Ihan pakko vaan vähän hehkuttaa, että tyttöjen ilta kuohuviineineen ja herkkuineen takana ja teki NIIN hyvää! Tanssiminen ja se huoleton ilmapiiri, ihanaa!



Ihan täydellistä irtiottoa lapsettomuusasiaan ilta ei kuitenkaan tuonut, sillä kerroin tilanteestamme yhdelle ystävälleni. Olin jo aikaisemmin päättänyt, että haluan jakaa asian hänen kanssaan. Kerron asian heti alkuillasta ennen kuin oli kuplivaa nautittu. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, selvisin parilla kyyneleellä. Ja koska illan fokus oli hauskanpito, niin asia puhuttiin aika nopeasti läpi ja sitten keskityttiin mukavampiin juttuihin. Ystäväni otti asian ihanasti vastaan ja mieli on taas kevyempi.



Ja nyt paistaa aurinko, eikun ylös, ulos ja lenkille! Mikähän reippauskohtaus muhun on iskenyt ;)



Kertokaahan kuulumisia enskat! Siis vaikka ei lapsettomuusrintamalle mitään kuuluisikaan, niin silti :) Kyllä elämässä on niin paljon muutakin.



-Diina- (ihan fiiliksissä)

Ihanaa, että positiivisuus paistaa viestistäsi. Onneksi on kesä tulossa, se tuo mukanaan mukavia asioita. Ja välillä kaipaa sitä taukoa; kropalle, pääkopalle ja pankkitilille.



Jaksamista ja nautihan auringonsäteistä!



-Diina

olen näköjään tippunut pois koko ensikoiden listasta, mutta eipä tuo haitanne kun en vielä tiedä, jatkuuko meidän hoidot edes. Lisään itseni takaisin sitten, jos päätetään jatkaa.



Mulla siis todettiin keskeytynyt keskenmeno np-ultrassa pari viikkoa sitten, ja pari päivää myöhemmin tehtiin kaavinta. Kaikki sujui hyvin ja nyt olen varmaankin fyysisesti toipunut tapahtumasta. Henkisesti toipuminen kestaa sitten varmaan paljon kauemmin. Heti keskenmenon jälkeen olin sitä mieltä, että tämä homma loppui nyt tähän! Mutta nyt kun olen vähän rauhoittunut ja jutellut miehen kanssa asioista, niin en olekaan enää niin varma. Mies tuntuisi olevan aika halukas jatkamaan hoitoja ja hänellä kai sitten olisi siihen rahaakin, mulla ei enää olis ainakaan yksityiseen varaa...



Onhan se kuitenkin positiivista, että yleensä tulin raskaaksi. Pelottaa vaan jo ihan hirveästi, että tämä toistuisi sitten seuraavassakin raskaudessa jos sellainen joskus alkaisi. Se alkaisi olla jo liikaa. Olin jo tässäkin raskaudessa ihan hirveän huolissani koko ajan (ja siis ihan syystäkin) - miten huolissaan sitä sitten seuraavalla kerralla olisikaan..?



Ensi kuussa mulla on jälkitarkastus, ja ehkä meitä tutkitaan sitten vielä lisää. Se sikiö tutkitaan myös, mutta ei niistä kuulemma useimmiten mitään syytä löydy. Tutkimustulosten jälkeen vasta tehdään sitten lopullinen päätös, jatketaanko vai ei.



Suuret pahoittelut NELLAMAIJAlle negasta. :( Tiedän tasan tarkkaan, miltä susta tuntuu. Onneksi tunnuit itse olevan jo toipumaan päin.



Paljon tsemppiä kaikille joilla on hoidot ja piinailut meneillään, ihan erityisesti vanhalle kamulle KILLAlle!



Brooke

piti lisätä, että lyhyen kaavan hoidot tosiaan tehdään niin että ei tule sumutuksia ensin, vaan aloitetaan kierron alusta kp 2 tai 3 suunnilleen yhtä aikaa piikitykset ja sumutukset. Tai joillakin taitaa niiden sumutusten tilalla olla jotain piikkejä. Mulla on ollut Synarela. Mun kaksi ekää ICSIä tehtiin lyhyellä kaavalla, mutta niistä ei tullut plussaa. Kolmas hoito tehtiin pitkällä kaavalla, ja sitä plussasin. Enhän toki tiedä, oliko tuolla kaavalla vaikutusta vai oliko ihan sattumaa vaan.