Puheterapeutin yhteenveto suututtaa..

Perheenjäsenten ja muiden asianosaisten toimintatapojen arviointi kuuluu sellaiselle työntekijälle, joka on tutkinut heitä.

10x keväässä niin voisin ajatella, että muiden tahojen aktiivisuudella on merkitystä. Se miten lasta kotona, päiväkodissa tuetaan jne. Toki pääpaino on ehdottomasti tässä tapauksessa lapsessa, mutta minusta siinä olisi voinut olla mainintaa myös muista tahoista joiden tehtävä on tukea lapsen puheenkehitystä ja suunnitelma, miten tahot toimivat.



ap

ja terapiakertojen jälkeen voi saada uusia vinkkejä, niin että " suositellaan, että vanhemmat tukevat puheenkehitystä siten ja siten" ei ole kovin helppo muotoilla lyhyesti niin ettei se olisi täysin ympäripyöreää. Mut suositukset-otsikon alle ei kuulu kehut vanhemmille. Ei terveydenhuoltoalan lausunnoissa juuri koskaan näe kannanottoja ja kehuja siitä, kuinka hienosti perhe toimii, koska ei ole terveydenhuoltoalan ammattihenkilön tehtävä ottaa kantaa asioihin, joita hän ei ole tutkinut.

Voi hitto, ja meillä terapeuteillahan on AIKAA vaihdella lausuntojen sananmuotoja... On aikoihin eletty!

Ja vielä: tuosta erityispaikan hakemisesta kirjoitetaan lausuntoihin yleensä aina juuri tuolla tavalla, se on fakta.



Ja vanhempien hyvästä osallistumisesta saatetaan mainita, mutta ei nyt välttämättä aina. Monet vanhemmat ainakin omassa asiakaskunnassani osallistuvat kuntoutukseen kiitettävästi. Joskun siitä mainitsen, mutta en aina.

Vielä jos halutaan jotain tukea hakea tms. voidaan esille nostaa joku yksittäinen asia ja painottaa sitä niin mahdottomasta. Tuo huomiosta nauttiminen on terveen lapsen merkki, eikä se tarkoita etteikö hän olisi huomiota saanut.



Terapeuti antaa lausuntonsa lapsesta eikä vanhempien ponnisteluista. Vaikka varmasti olette lapsenne eteen taistelleet paljon ja rakastatte häntä paljon.

Olen urani aikana huomannut, että vanhemmille on kova paikka kun lapsella on jokin erityisvaikeus. Monet jopa kokevat, että ovat jollain tavalla epäonnistuneet vanhempina. Sen takia aina kirjoitan vanhemmista positiiviseen sävyyn jos siihen on mitään aihetta.

Kuten hoitohenkilökunnassa yleensä.



Minulla on arka kuopus ja puheterapeutti ei ollut varsinaisesti tottunut lapsiin. Hän sai aran lapsen totaalisen lukkoon, ei edes päin uskaltanut katsoa. Ja yllättäen lausunnossa lapsi leimattiin sitten sosiaalisesti jo täysin kummajaiseksi.

Vierailija:

Mutta toki nauttii muiden aikuisten huomiosta se on todella positiivista ja kuten jo sanoin terapeutijn kanssa hommat sujuu tosi mukavasti.

ap

terapeutteja,myyjiä, postimiehiä, nokikolareita, opettajia, sähkömiehiä, sairaanhoitajia, siivoojia, kokkeja,keittäjiä, toimittajia... alalle sopivia ja sopimattomia

meinasi mokata niin, että lapsi lähres kuoli. vaihda terapeuttia...

Kuten useimmat ovat todenneet, tulkitset tekstiä jotenkin omituisesti. Suoraan sanottuna, jos olisin terapeutti ja tulisit sanomaan minulle tuollaista, ryhtyisin oitis tutkimaan lapsen puheen ymmärtämisen eri osa-alueita. Yleensähän nämä kielelliset ongelmat ovat perittyjä (voivat toki johtua myös raskaudesta tai synnytyksestä). Jos äiti ymmärtää tekstiä noin omituisesti, niin toki se herättää terapeutin mielessä kysymyksiä siitä, miten isä ymmärtää tekstiä ja miten lapsi ymmärtää puhetta ja myöhemmin tekstiä. En sano tätä millään pahalla, mutta näin se vaan on.



Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa, missä terapeutti yrittää omia kunnian itselleen, vaikka todellisuudessa vanhemmat ovat tehneet kaiken työn. Olen ratkaissut tilanteen kirjoittamalla oman versioni ja näkemykseni tilanteesta tarvittaville tahoille. Omassa tekstissä saa samalla osoitettua oman asiantuntemuksen ja taidon. Se vaan pitää tehdä pöyhkeilemättä ja hienotunteisen asiallisesti.

Ei kun se selvittää onko se ongelma sellaisella osa-alueella, joka on hänen alaansa.