Puheterapeutin yhteenveto suututtaa..

Miksi sinun pitää niin kovasti painottaa, mitä SINÄ olet tehnyt lapsesi kuntoutuksen hyväksi. Oletko sinä vai lapsesi tässä pääasiassa?Pitääkö sinulle kirjoittaa oma lausunto, missä sinun toimintasi on erikseen eritelty?



Miksi yleensä viet lapsesi terapiaan, jos SINÄ tiedät parhaiten, miten lastasi kuntoutetaan. Voit kenties itse jatkossa kuntouttaa lastasi kotona ja kirjoittaa itsellesi sellaisia lausuntoja, mitkä miellyttää ja joista tulee sinulle hyvä mieli.



Vanhempien vaatimukset/näkemykset lapsen hoidosta kirjoitetaan ylös erikseen vain, jos NE EROAVAT terapeutin/lääkärin näkemyksestä tai jos niillä on jotain erityismerkitystä lapsen hoidon tai kuntoutuksen kannalta.



Kuten on tossa jo tuotu esiin, että näissä lapsen kuntoutusasioissa ei vanhemmat ole missään erityissyynissä, jos siis normaali yhteistyö sujuu.



Sinulla on nyt jotenkin mennyt oma lastensuojelun ammattirooli ja oma äidin rooli sekaisin. Luet lapsesi lausuntoa ilmeisesti " vähän kuin piru raamattua" , eli käännät normaalit asiat ihan käsittämättömiin tulkintoihin. Kukaan ammattilainen ei lue lausuntoja niin tarkasti kuin vanhemmat ja varsinkin nämä " vaikeat" vanhemmat.

pönkittävä osuus pois ja kirjoittaa vain se lausunto.

Ja puheterapeuteista on sellainen pula tällä hetkellä, että paljon suurempi ongelma on se, että tarvitsevat eivät saa hoitoa kuin että valtaisat laumat olisivat terapiassa turhaan. Mutta ota toki oma lapsesi pois terapiasta jos kerran hän ei sitä tarvitse eikä terapeutistakaan ole mihinkään.

Miksi puheterapeutin pitäisi lausunnoissaan pyydellä anteeksi sitä että hän sattuu olemaan puheterapian asiantuntija? Ei se mitään oman asiantuntemuksen pönkitystä ole, että lausunnossa tulee asiayhteyksistä esiin se, että hän sattuu tietämäänkin asiasta jotain vaan täysin hyvä ja toivottava asia.



Jos vanhempia loukkaa se, että he eivät ole puheterapian asiantuntijoita niin voi voi, sen voi jättää omaan arvoonsa.

siihen, että lapsesi saa erityishoitopaikan, niin mikä ongelma sulla vielä on?

Lausunto on lausunto, älä mieti sitä enempää. Ei se terapeutillekaan ole, kun paperi, joka täytyy esim. KELAa varten kirjoitaa. Hän ei mieti asiaa vanhempien kannalta, se ei ole sellaine paperi, joka ensisijaisesti on teille tarkoitettu, siksi siinä ei teistä puhutakaan.



Ja ainakaan nämä asiat, jotka olet kertonut ovat siis ilmeisesti totta, mitään virhettä niissä ei ole.

hedelmällisempää TEHDÄ YHTEISTYÖTÄ sen kummemmin laskematta ja ihmettelemättä kuka nyt on tehnyt ja mitä?



Kenen oletatte kiinnostuvan ihan hirveästi siitä, että TE olette olleet ihan normaalilla tavalla aktiivisia oman lapsenne suhteen? Mitä siitä pitäisi saada? Mitali?

Niin se vain on.



Minulla on tosin kokemusta vain kahdesta puheterapeutista, mutta he ovatkin kyllä todella mainio esimerkki hyvästä ja huonosta. Se huono on takuulla työllistetty hamaan hautaan, koska työnjälki on kaikkinensa niin kehnoa.



112

jos niissä on ihan oikeita asiavirheitä. Esim. itse sain rakenneultran jälkeen lausunnon, jossa luki " sikiön rakenteissa poikkeavaa" . Ja olisi pitänyt olla että EI poikkeavaa.



Toi nyt on jo sen tason moka, että se on syytäkin korjata. Mutta ehkä mun olisi pitänyt vaatia myös lausuntoja siitä, että äiti itse tuli julkisilla ultraan, ja ihan itse riisui tarvittavan määrän vaatteita, ettei se ultraaja vaan olisi saanut turhaa kiitosta...

Jos lapsi nauttii saamastaan huomioista, niin ei kai se tarkoita, että hän ei mistään muualta voisi saada huomiota.

no, minusta tuo koko huomiojuttu on outo. Kyllähän jokainen lapsi/ihminen nauttii huomiosta.



En tajua miksi se pitää mainita. Siis ymmärtäisin jos lapsi olisi jokin laitoslapsi, joka ei ole ikinä saanut huomiota ja nyt sillä huomataan olevan terapeuttista vaikutusta, mutta siis muuten? Mihin se siinä koko kontekstissa liittyy?

Tietystä kraavit asia- tai kirjoitusvirheet on korjattava. Mutta nämä muut " vivahde-erojen" ja " tuleeko nyt kaikille hyvä fiilis" -tyyppisten kirjaaminen muuten faktoiltaan oikeisiin lausuntoihin on yksinkertaisesti MUUTENKIN KIIREISTEN VIRKAMIESTEN AJAN TUHLAUSTA.

kun ne superkiireiset virkamiehet saavat palkkansa meidän taskuista, joten sopii sekin muistaa.



Tehköön työnsä tehokkaammin, hommatkoon kunnollisen ammattitaidon ja panostakoon yhteistyöhön asiakkaan kanssa. Niin ei tule niin takkuista siitä työnteosta!

JA mikähän mahtaa olla tämän arvoisan ap:n mielestä syy terapian tarpeelle? Kaipaisin tarkennusta.



Eihän kaikki 3-vuotiaat vielä puhu sujuvasti, eikä siinä tarvitse olla kyse mistään sellaisesta, mikä tarvitsisi terapeutin apua.



Mulle tuli vaikutelma, että terapeutin mielestä ei ole mitään tarvetta terapialle eikä erityishoitopaikalle.



Kyllä ap on terapian tarpeessa.



Minä niin inhoan näitä MINÄMINÄ, minun lapseni, palveluita minulle juuri niin kuin MINÄ haluan ja koen parhaaksi -tyypit. Ja säälittää tällaisten lapset.



Myötätuntoinen hali ap:n lapselle täältä. Yritä ymmärtää, että äitisi on hullu. Hän ei vaan mahda sille mitään, eikä haluakaan. Hän on täydellinen.

että lapsi on vuorovaikutteinen: huomioi kehut, reagoi niihin, haluaa siis kommunikoida ja pystyy ottamaan vietejä vastaan. Kyllä puheteraputin tulee huomioida kognitiivisetkin taidot, ei pelkkää puheen tuottamiskykyä.



meidänkin lapsi on puheterapiassa, enkä todellakaan loukkaantuisi moisesta lauseesta!

Perusautistihan ei näytä reagoivan samaansa huomioon. Joten ap on rauhassa vaan ja tyytyväinen tuosta lauseesta.



Ja puheterapeutti tapaa paljon asiakkaista, joille ei opeteta pelkästään s-kirjaimen lausumista, tämä sille joka ihmetteli miksi ap:n lapsi on alle 3-vuotiaana puheterapeutilla. Pt auttaa monia henkilöitä löytämään itselleen kommunikointitavan, oli se sitten puhe, viitomat tai psc-kuvat.



Älä soita ap terapeutille. Kyllä sun hyvä äitiys tulee huomattua sitten siellä päivähoitopaikassa, toivottavasti ei sielläkin liian kärkkäänä ja loukkaantuvana ja joka asiaan puuttuvana. Yritä ottaa vähän rennommin. On hyvä, että olet kiinnostunut lapsestasi ja hänen kuntoutuksestaan, mutta se on se mitä sinun odotetaankin olevan. Ei se ole erityismaininnan arvoinen erikoisjuttu.

käyttää vaikka niitä suositeltaisiin. Silti lausunnossa ei korostettu että äiti pyysi kuvia vaan oli neutraali maininta kuvista ja en minä osannut edes ajatella että minun osuutta asiaan olisi pitänyt korostaa jotenkin.



Meidä lapsen lausunnossa taasen luki että lapsi vastaa kysyttäessä mutta ei itse hakeudu aluksi kontaktiin aikuisen kanssa. Lapsi terapien jatkuessa ottaa paremmin kontaktia aikuiseen. Lapsi suorittaa annetut tehtävät mutta ei ole motivoitunut. Terapia tilaneessa lapsi ei osoita suurta kiinnostusta mitään tekemista kohtaan.



Minusta ap:n lapsen lausnnon komentti että lapsi nauttii huomiosta on positiivinen toteamus että sllä saralla ei ole erityisiä ongelmia. Oman lapseni lausunnossa taas oli ihan päinvastainen komentti eli että lapsi suhtautuu terapeuttiin varautuneesti, ei ota kontaktia vaikka vastaa kyllä kysyttäessä, lapsi ei osoita kiinnostusta mitään tehtävää kohtaa vikka suorittaa pyydetyt tehtävät tunnollisesti jne.



Jo noidenkaan komenttien jälkeen en ajatellut että tuo olisi jotenkin vanhempien syytä ja että lausunnossa pitäisi mitenkään arvioida meitä vanhempia kun kyseessä on lapsen arviointi. Itsekkin työskentelen lastensuojelussa ja teen arviointeja joissa mainitaan myös vanhemmat sillä lastensuojelun arvioinnit arvioivat lasta ja vanhempia ja heidän vuorovaikutusta, vanhempien yhteistyökykyä jne. Lastensuojelun arvio on ihan eri asia kuin terapeutin arvio joka määrittää sitä millaista tukea lapsi tarvii kun taas lastensuojelussa tehtävät arviot määrittävät sitä miten lapsen perhe toimii ja miten vanhemmat kykynevät toiimaan vanhempina.

eri ammattiryhmät tekevät eri tarkoituksiin erilailla kirjoitettuja lausuntoja. Lastensuojelun tarpeisiin tehdyissä lausunnoissa keskitytään juuri vanhempien reaktioihin, toimintaan, passiivisuuteen/aktiivisuuteen.



Lääketieteen- ja kuntoutuksen puolella käsitys vanhemmuudesta ja yhteistyöstä on lähtökohtaisesti positiivinen, eli jos erikseen asiaa ei mainita sen oletetaan olevan kunnossa.



Huomioitavaa on myös ns. eri ammattikutien tapa lukea eri tavalla lausuntoja. Esimerkiksi jos terapeuttien tai lääkärien lausunnoissa on erikseen mainittu, että vanhemmat vaativat esim. erityisopetuspaikkaa, voi se itse asiassa johtaa tulkintoihin, että todellisuudessa asiantuntijan näkemyksen mukaan paikka ei ole tarpeellinen. Loppuun kyllä lääkärin/terapeutin suositus kirjataan.

Opiskelen puheterapeutiksi ja olen kyllä kuullut tarinoita herkästi loukkaantuvista vanhemmista. Lisäksi meille on painotettu, kuinka tarkasti lausunnot on kirjoitettava, ettei " kellekään tule paha mieli" ja toisaalta, että kaikki tarpeellinen informaatio saadaan siihen ympättyä. Ne lausunnot, jotka olen jo kirjoittanut, olen kirjoittanut kieli keskellä suuta ja ainakaan kukaan ei ole tullut suoraan valittamaan.



Sitten työelämässä ei olekaan aikaa viilata joka lausuntoa. Kuinka sitä pystyy ja osaa tehdä työnsä niin, ettei oikeasti loukkaa ketään? Ei varmaan mitenkään. Kuitenkin se lausunto kirjoitetaan asiakasta varten, ei asiakkaan vanhempien mieliksi...

Se täytyy vaan ottaa työhön kuuluvana varjopuolena. Tietyille ihmisille on oikeasti ihan mahdotonta kirjoittaa sellaista lausuntoa, mihin he olisivat tyytyväisiä, koska he lukevat lausuntoa negatiiviset silmälasit päässään ja ovat virittyneet sille taajuudelle, että jonkun asian lausunnossa on pakko olla hirveän väärin ja loukkaavaa. Jos jostain asiasta mainitaan, se on väärin; jos siitä ei mainita, sekin on väärin.



Sitten he soittelevat ja lähettelevät vihaisia sähköposteja, joissa vaativat korjauksia johonkin pilkunpaikkaan, vaikka teksti on täysin korrektisti ja maan tavan mukaan kirjoitettu.



Jos kirjoitat lausunnon niin, että pystyt itse seisomaan sanottavasi takana, niin ei tarvitse murehtia siitä, että joku saattaa loukkaantua, koska sitä ei pysty aina ennakoimaan, mistä kukakin sen herneen nenäänsä vetää.



Jos on jotain todella vaikeita asiakkaita, niin teen joskus niin, että käyn lausuntoluonnosta läpi heidän kanssaan ja saavat kommentoida.

Turha siitä on erikseen mainita. Sitä ei voi hakea terapeutti tms. vaan he antavat siihen suositukset.