Pappani melkein kuoli 2 viikkoa sitten sydänkohtaukseen, nyt hän kertoili

...että kiintoisa aihe, ilman jeesusteluita...

luulen että ns. pakanat joilla ei ole ollut mahdollisuutta ottaa Jeesusta vastaan (=eivät ole ikinä sanallakaan Hänestä kuulleet) on mahdollisuus pelastua niin, että heidän omatuntonsa punnitaan.

Vaikka en tuota termiä täysin ymmärräkkään.

Arkussa maahan laitetaan vain aineellinen ruumis, joka onkäynyt tarpeetomaksi, kuin vanha vaate.

Siellä jossain on meidän oikea olomuoto, tämä täälä on vain väliaikainen olotila.

Uskokaa. Viimeistään, kun sinne siirrytte, voitte tämän muistaa.

siellä tapaamme myös muut kuin ns uskossa olevat kristityt.

Ihmisen sielun tila varmaan määrää, millaiseen olotilaan joutuu.

Eli kehittäkää positiivisuutta hyvät kanssaihmiset. Kehittäkää sieluanne.

Jotka kertoivat leijuneensa ruumiinsa yläpuolella elvytyksen aikana, samoin moni puhui kirkkaista valoista.



Eipä sitä minulla ainakaan ollut pokkaa kiistää, vaikka pakana olenkin.

Aivojen hapenpuute ja 'sammuminen' synnyttää kokemuksen valosta ja usein ns. tunnelista.



Samanlainen tapahtuma kuin hypotermiaan kuoleminen; kun loppu on lähellä ihminen tuntee olonsa todella lämpimäksi, jopa kuumaksi ja saattaa viimeisillä voimillaan riisua vaatteensa.

Ei ole olemassa muuta tietä pelastukseen kuin Jeesus! Eikä kyseessä ole mikään vastenmielinen juttu vaan armahdus! Miettikää oikeasti, Jeesus tarjoaa täydellistä armoa, meidän ei tarvi itse yrittää olla yhtään mitään. Saamme olla heikkoja ja vajavaisia ja antaa Jeesuksen täyttää meidät ja elämämme.

Älkää menkö harhaan uskomalla, että taivaaseen pääsee muilla keinoin. Muuta tietä ei ole, vain Jeesuksen täydellinen rakkaus ja armo. Hän antaa vapauden.

Ihmisen sielun tila varmaan määrää, millaiseen olotilaan joutuu.

Eli kehittäkää positiivisuutta hyvät kanssaihmiset. Kehittäkää sieluanne.

Näin "pakanana" itse olisin taipuvainen kallistumaan noiden lääketieteellisten ja fysiologisten syiden kannalle. Ja myös kuten joku sanoi, olemme kulttuurisesti ehdollistuneet ajattelemaan kuolemanjälkeistä elämää tietyllä tavalla. Uskoisin myös, että ihmisillä on jonkinlainen psyykkinen tarve uskoa tuonpuoleiseen, miksi muuten kaikilla kansoilla ja ihmisryhmillä olisi omat uskontonsa? (no, moraalisääntöjen takia tietty myös)



Vähän ot, mutta liittyy kuitenkin tematiikkaan: olen usein pohtinut sitä, miksi mielisairaiden, psykoottisten skitsofreenikoiden harhat ovat niin usein samankaltaisia. Aina ne kuvittelee ovansa Jeesuksia, John Lennoneita tms. suuruuksia, ei koskaan mitään siivoojia Mellunmäeltä. Liittyisköhän tuokin ilmiö jollain tapaa aivokemiaan?

noita kokemuksia. Niitä on kaikissa kulttuureissa ja muissa kultuureissa tavataan sit muita jumalia.

että jotkut nostaa itsensä uskossa ylemmäksi muita ja etukoikeutetuiksi jostain taivaspaikasta. Suurin osa uskonnollisuutta mitä maanpäällä toteutetaan on ihmisen omista tarpeista lähtöisin. Ja ilmankos noi seurakunnat kuuluu oleva suvaitsemattomuuden, valheen, sovinismin jne tyyssijoja, vaikka ihan muuta vois kuvitella. Suurin osa uskonnollisista jutuista pönkittää vain ja ainoastaan ihmisen omia tarpeirta eikä siinä olehäivähdystäkään siitä suvaitsevaisuudesta ja rakkaudesta, josta olen ymmärtänyt itse jeesuksen puhuneen.

Jokainen joka luulee että hän kuuluu johonkin pro-ryhmään ja muut putoaa helvettiin, on kyllä siellä jonon hännillä mitä tulee rakkaudelliseen elämänkatsomukseen. Niinhä'n se jeesuskin sanoi- ensimmäiset (omasta mielestään) tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi.

En ole mikään aktiiviuskovainen, mutta haluan uskoa siihen, että sielunenergia jatkaa jossain muodossa kulkuaan. Ja kai silloin voi olla merkitystä sillä onko se energia rakkaudellista, nopeasti värähtelevää vai negatiivisten ajatusten jähmettämää.

Ystäväni, joka menetti lapsensa, kertoi, että lapsi oli ilmestynyt hänelle kuolemansa jälkeen lämpimänä, myönteisenä valona, jättänyt jälkeensä tunteen että hänellä on kaikki hyyvin. Ja jos ajattelen ystävääni lienee ihan sama oliko kyseessä lapsi vai aivokemiallinen reaktio. samanlaisen lohdun toivoisin kokevani jos lapseni menettäisin. Sen sijaan että jäljelle jäisi vain hauta.

kuollut miehensä ilmestyi kotiin jonkin aikaa kuolemansa jälkeen. Myös vierailulla ollut nainen näki tämän miehen ja säikähti kovasti. Mistä lie mies tuli käväisemään.

Olin teho-osastolla. Näin unen jossa leijuin ylöspäin ja tulin paikkaan missä oli lämmintä ja auringon paistetta. Ajattelin, että olen varmaan taivaassa. Siellä oli myös leijuvia hahmoja. Yksi hahmoista tuli luokseni. Hän ei ollut näöltään tunnistettava, sellainen hahmo vaan, jota en osaa selittää. Kun hän tuli lähelleni tiesin, että hän on kuollut äitini, vaikka en tunnistanut häntä ulkonäöltään. Juttelin äidin kanssa ja kummalllista oli, että äitini kyseli asioita kuin ne olivat silloin kuin hän kuoli. Kun kerroin lapsista äitini hiljeni ja katosi. Unessani hän ei tiennyt mitään mitä minulle oli tapahtunut kuolemansa jälkeen ja ihankuin hän ei olisi tajunnut, että aikaa on kulunut sen jälkeen. Uni muuttui vielä kummallisemmaksi, kun tapasin Jumalan, en nähnyt sitä, mutta kuulin ja tunsin hänen läsnäolonsa. Juttelin Jumalan kanssa. En pelännyt häntä yhtään, jotenkin kauhean turvallinen olo oli.

Palasin unessa takaisin ja leijailin omaan kehooni. Tulin tällöin tajuihini. Tämä uni siis tapahtui kun olin tajuttomana. En ole koskaan nähnyt vastaavia unia, enkä edes ole uskovainen.

Se oli ehkä vaan unta, mutta niin toden tuntuinen, että olen sitä monesti pohtinut jälkeenpäin. Toivottavasti on totta, sillä äitini oli ateisti ja hänenhän pitäisi olla helvetissä, jos raamattuun on uskomista.

että jotkut nostaa itsensä uskossa ylemmäksi muita ja etukoikeutetuiksi jostain taivaspaikasta. Suurin osa uskonnollisuutta mitä maanpäällä toteutetaan on ihmisen omista tarpeista lähtöisin. Ja ilmankos noi seurakunnat kuuluu oleva suvaitsemattomuuden, valheen, sovinismin jne tyyssijoja, vaikka ihan muuta vois kuvitella. Suurin osa uskonnollisista jutuista pönkittää vain ja ainoastaan ihmisen omia tarpeirta eikä siinä olehäivähdystäkään siitä suvaitsevaisuudesta ja rakkaudesta, josta olen ymmärtänyt itse jeesuksen puhuneen.

Jokainen joka luulee että hän kuuluu johonkin pro-ryhmään ja muut putoaa helvettiin, on kyllä siellä jonon hännillä mitä tulee rakkaudelliseen elämänkatsomukseen. Niinhä'n se jeesuskin sanoi- ensimmäiset (omasta mielestään) tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi.

En ole mikään aktiiviuskovainen, mutta haluan uskoa siihen, että sielunenergia jatkaa jossain muodossa kulkuaan. Ja kai silloin voi olla merkitystä sillä onko se energia rakkaudellista, nopeasti värähtelevää vai negatiivisten ajatusten jähmettämää.

Ystäväni, joka menetti lapsensa, kertoi, että lapsi oli ilmestynyt hänelle kuolemansa jälkeen lämpimänä, myönteisenä valona, jättänyt jälkeensä tunteen että hänellä on kaikki hyyvin. Ja jos ajattelen ystävääni lienee ihan sama oliko kyseessä lapsi vai aivokemiallinen reaktio. samanlaisen lohdun toivoisin kokevani jos lapseni menettäisin. Sen sijaan että jäljelle jäisi vain hauta.

Seurakunnat ovat täynnä uskonnollisia ihmisiä joilta kuitenkin puuttuu sydämen elävä usko. On eri asia kutsua itsensä uskovaksi ja käyttäytyä miten sattuu (ilman lähimmäisen rakkautta, itsekkäästi jne) kuin että olisi antanut Jeesuksen astua elämäänsä ja täyttää koko sydämen, ei silloin voi käyttäytyä itsekkäästi kun Jeesus on Herrana ja usko elää eikä ole vain pelkkää puhetta.

Jeesus itse sanoo, että tie taivaaseen käy vain ja ainoastaan Hänen kauttansa. Joka antaa Hänen astua omaan sydämeensä, pelastuu. Ihminen, jolla on elävä usko, ei nosta itseään jalustalle sanomalla että itse pelastuu, muut eivät. Hänellä on pelastusvarmuus Jeesuksen aikaan saamana.

Eli uskonnollinen ihminen on täysin eria asia kuin ihminen jolla on elävä usko.

ole kolme ihmistä- kaikki tunsivat että joku tuli ja näkivät sitten edesmenneen isoisän seisovan vaimonsa sängyn päädyssä ja hymyilevän.

niin miten hän voi tuomita ihmiset kadotukseen vain *uskon* perusteella? Sehän olisi sama kuin jos kysyisi hukkuvalta jotain mielipidettä ja jättäisi hukkumaan jos tämä olisi eri mieltä! Eikö oikeudenmukaisinta olisi tuomita tekojen perusteella? Ja miksi, jos Jumala kerran on niin hyvä ja oikeudenmukainen, hänelle on niin helkkarin tärkeää että porukka uskoo juuri *häneen*?



Itse uskon, että jos on olemassa joku suuri, oikeudenmukainen jumaluus, niin ei se välitä hittojakaan siitä mihin täällä joku pikku muurahainen uskoo. Minä uskon, että jos se meitä jotenkin tuomitsee, niin sen mukaan miten olemme kohdelleet muita eläviä olentoja, oli se sitten kanssaihminen tai pihalla loikkiva rusakko.

Itse uskon, että jos on olemassa joku suuri, oikeudenmukainen jumaluus, niin ei se välitä hittojakaan siitä mihin täällä joku pikku muurahainen uskoo. Minä uskon, että jos se meitä jotenkin tuomitsee, niin sen mukaan miten olemme kohdelleet muita eläviä olentoja, oli se sitten kanssaihminen tai pihalla loikkiva rusakko.

Ja siinä hötäkässä moni uskovainen todellakin havaitsee, että ensimmäiset tulevat viimeisiksi.

Kristinuskossa juttu menee niin, että taivaaseen eli Jumalan luokse pääsevät ne, jotka ovat Hänet ottaneet vastaan maan päällä eläessään. Jos joku Hänet on maan päällä hylännyt tai kironnut, niin miksi Jumala sellaisen luokseen "pakottaisi"? Meillä on oma tahto valita. Kristinuskon taivaassa ollaan näet täydellisesti Jumalan yhteydessä, ei sinne voi pakottaa sellaista, joka Hänelle on täällä selkänsä kääntänyt.

Olin yhteydessä kaiken ylläpitäjään. Hän on hyvä, pitää meistä huolta ja rakastaa. Älkää pelätkö - tehkää hyvää - rakastakaa.



En ollut kuollut. En lähelläkään.