Mitä ajattelet lapsiperheestä jossa on 14 lasta?

Ja synnytykseen voi kuolla ensimmäisen lapsenkin kohdalla jos niikseen sattuu. Jos äidin terveydentila on niin huono että ei kestä synnytyksiä, niin silloin ehkäistään.



Varmasti 14 lapsen äidin elämä on työntäyteistä, sitä en kiellä. Nostan hattua, joka sen rumban jaksaa.

OUMAIGAAD, kuinka joku jaksaa!! Elämä on yhtä pyöritystä ja lasten ehdoilla elämistä

Täällä taas ollaan niin kaikkitietäviä. ;) 15, ai että synnytykseen kuollaan, kuinka monta lestaäitiä tiedät jotka ovat synnytykseen kuolleet?

Sekin on aika häiriintynyt käsitys että isossa perheessä lapset eivät saa huomiota tai että sosiaalisia kontakteja muualle ei ole. Ottakaa selvää ennen kuin puhutte mitään. Mites muuten, meinaatte ilmeisesti että ei-lesta perheissä joissa yksi tai kaksi lasta saavat aina kaiken huomion ja huolenpidon, entä mitenkäs ne joissa perheissä on sinun, minun ja meidän lapsia. Siinä vasta rumbaa kerrassaan. Ja sanottakoon sekin vielä että vanhemmillani on 20 lastenlasta ja heillä on huomattavasti enemmän aikaa lapsenlapsilleen kuin mieheni vanhemmilla joilla on 10. (eivät lestoja siis) Joten lopettakaa joutavanpäiväinen löpinä. Niin ja en edes haluaisi että jompi kumpi mummoista olisi kokoajan puuttumassa ja holhoamassa meidän perhettä.

Tunnen kymmeniä tapauksia joissa lääkärit ovat sanoneet että mikäli äiti tulee vielä raskaaksi niin se voi olla kohtalokasta. Sitä riskiä ei ole otettu.

Karmeaa ylipäätänsä, että niitä lapsia pitää tehdä aina siihen pisteeseen saakka, että lääkäri ilmoittaa seuraavan raskauden olevan iso, jopa henkeä uhkaava riski. Ja tällainen käytäntö siis on ilmeisesti yleinen vl:ien keskuudessa. Karmeaa, sanon uudestaan.

Tietysti noin saattaa käydä jo yhdenkin raskauden jälkeen, mutta todella harvinaista se on.

Mitä tuohon itse aiheeseen tulee, niin itse en näe 14 lapsen perheessä mitään ihailtavaa. Kyllä jokainen lapsi mielestäni ansaitsisi enemmän jakamatonta huomiota vanhemmiltaan, mitä osana tuollaista joukkoa on mahdollista saada.

ja kauhistella muitten elämää. Mistä tiedätte mitään toisten elämästä. Tuo että on halunnut noin monta lasta on ihan todellakin heidän oma valinta. Vaikka ovatkin lestadiolaisia. Tietävät ja tuntevat vastuunsa ja panostavat siihen. Pienemmät lapset tervitsevat paljon syliä, hoivaa ja läheisyyttä. Ja jos on 3-4 pientä(kerrallaan) niin todellakin sitä kerkeää heille sitä antamaan. Isommat ovat saaneet pienenä varmasti tarvitsemansa huomion. Ja saavat myös isompana sen tarvittavan huomion.



Tuo ison perheen vanhemmuus vaatii mielettömästi viisautta ja tiedän että kaikilla ei sitä ole eikä myöskään jaksamista. Silloin pitää asialle tehdä jotain, rajoittaa, jotta perhe-elämä säilyy hyvänä. Monesti olen kuullut opettajien suunnasta, että lestadiolaislapset ovat suosittuja oppilaita kun osaavat ottaa muut huomioon ja osaavat käyttäytyä. Varmasti poikkeuksiakin on. Antakaa ihmiset elää jokaisen omaa elämää.



Ette edes tiedä mitä aivan mahtavia puolia on siinä että on paljon sisaruksia.



14 kuulostaa paljolta ja ymmärrettävää ihmettely. Mutta niin on monen ison perheen lapsista tullut fiksuja kunnon kansalaisia, jotka ovat ahkeria ja iloisia ihmisiä sekä muita ajattelevia.

Kokemuksesta...



Minulla on 12 sisarusta ja itse olen vanhemmasta päästä. Positiivista oli se, että oli aina leikkikavereita eikä koskaan tekemisen puutetta. Hyvää oli, että oppi tekemään kaikki mahdolliset kotityöt ja osasi hoitaa pikkulapsia, ihan vauvaakin. Itsekkääksi ei voinut kasvaa, koska tavaraa ei saanut niin paljon kuin pienen perheen lapset ja aina oli otettava toiset huomioon. Äiti oli kotona kun lähti koulusta ja kun tuli kotiin. Ruokaa meillä oli riittävästi, mutta kyllä just esim. jugurtteja oli yksi per nenä samoin jätskejä jne. Karkkipäivänä sai suklaapatukan, joskus harvoin limsaa lasillisen. Jouluna sai vanhemmilta 2 lahjaa, mutta kummeilta yms sitten vielä muutaman.



Negatiivisa muistoja...ei ollut omaa huonetta, sitä olisin teini-iässä kiihkeästi kaivannut. Omaa rahaa ei juuri ollut ennenkuin sitten kesätöistä. Hirveästi piti pienestä asti tehdä kotitöitä, tyyliin: sitten pääset luistelemaan, kun olet imuroinut ja tyhjentänyt tiskikoneen, no sitten kaverit olivat jo lähteneet luistelemasta kotiin. Isommat lapset olivat tosi paljon hoitajina pienemmillä, pikkuvauvoillakin tuntikausia. Ja tämä oli ihan yleinen tapa ja tiedän olevan edelleenkin.



Minulla on paljon hyviä ja lämpimiä muistoja lapsuudesta, mutta on paljon katkeriakin. Äidin syliä ei tuntunut ikinä riittävän meille isommille, muutamalle pienimmälle vain. Muistan miten haaveilin, että olisipa äiti joskus yhden päivän ihan minua varten...ja kunpa ei aina tarvitsisi olla niin iso ja reipas. Päätin, etten ikinä hanki suurperhettä, tahdon antaa aikaa lapsilleni, läheisyyttä ja hellyyttä yllin kyllin. Minulla on 4 lasta ja näissäkin rakkaissa työtä riittämiin.