Mitä ajattelet lapsiperheestä jossa on 14 lasta?

Vierailija:

Ehkei siellä kotona voi olla itsekäs, mutta muualla sitten kyllä, kauhea kiire kahmia itselleen kaikki koska on pelko että joku muu vie tän viimeisen jugurtin jos minä en äkkiä nyt heti sitä ota.

jos oma kuolee.. Näinhän se menee!

niin monien kohdalla, vaikka päätökset ovatkin hankalia, on päädytty toimenpiteisiin. Mikäli sinun ajattelumallisi olisi yleinen lestadiolaisten keskuudessa niin luulen että niitä kuolleita olisi enemmän. Lääketiede on meitäkin varten ja ne realiteetit halutaan ottaa huomioon.

äläkä yritä ymmärtää tai ajatella asiota siitä näkövinkkelistä että jospa käytäntö useissa tilanteissa voisikin olla toisin..

Mihin perustat väitteesi? Mahtaa olla melko pieni prosentti joka synnyttää yli 10 lasta, kaikki muu on sitten pelkkää oletusta/luuloa/toiveajattelua.

niin se voi olla kohtalokasta. Sitä riskiä ei ole otettu.

Mutta en siis väitä, että kaikki synnyttävät 10-15 lasta, vaan jotkut. Ja useimmilla kestää fysiikka siinä touhussa. Enkä myöskään väitä, että kaikki ovat ehdottomasti vastaan kaikkea ehkäisyä. Sanoin tietäväni tapauksia, jotka näin ajattelevat. Siitähän ei tiedä, mitä he tosi tilanteessa tekisivät. Ja olen MIESpuhujan kuullut sanovan, että luoja tekee vaikka kivestä äidin, jos entinen kuolee. Luulen ja toivon, että em. ajattelu olisi kuitenkin painumassa historiaan ja järkeäkin käytettäisiin. 58

Vierailija:

Mutta en siis väitä, että kaikki synnyttävät 10-15 lasta, vaan jotkut. Ja useimmilla kestää fysiikka siinä touhussa. Enkä myöskään väitä, että kaikki ovat ehdottomasti vastaan kaikkea ehkäisyä. Sanoin tietäväni tapauksia, jotka näin ajattelevat. Siitähän ei tiedä, mitä he tosi tilanteessa tekisivät. Ja olen MIESpuhujan kuullut sanovan, että luoja tekee vaikka kivestä äidin, jos entinen kuolee. Luulen ja toivon, että em. ajattelu olisi kuitenkin painumassa historiaan ja järkeäkin käytettäisiin. 58

Monille ei just siitä syystä että ei voi tulla enää raskaaksi, on tehty sterilisaatio tms. Näitä asioita ei huudella eteenpäin, ovat sen verran arkaluonteisia ja henkilökohtaisia asioita.

Nyt sanot sen että kaikki eivät ajattele niin miten aiemmin yleistit. Enkä tuollaista kommenttia ole milloinkaan kuullut mitä kerroit miespuhujan sanoneen. Mielipiteesi haiskahtaa muutenkin vähän katkeralta.

Vierailija:

Haluaisinpa nähdä, kun teet vaikka jonkun sopan ja kuorit ne juurekset ekaks. Ja juu, se valkopesu kestää koneessa varmaan ihan yhtä kauan on perheessä 4 tai 14 ihmistä, mutta se kone pyörii pikkasen tiuhempaan siinä isossa perheessä.

On se hienoa lapsuutta, kun isommat lapset toimivat kodinhoitajina ja lapsenvahteina eivätkä tee sitä omaa työtään: leikki ja koulunkäynti, harrastukset.

Vierailija:

ei mene paljoa enempää aikaa oli lapsia 5 tai 10.

Samat koneet ne joka paikassa pyörittää pyykit ja tiskit,

varmasti isommat lapset tekee jo kotihommia paljon.

Ja ruoanlaittoon menee sama aika tekikö sitä sitten neljälle tai neljälletoista.. Lisää lientä vaan soppaan :)

Missähän myydään niin isoja kattiloita?

Joten vanhemmille jää aikaa olla lasten kanssa, jos on halua ja tarvetta.

Minun tekstiäni tuo 58 on. :)

äiti on kotona.



Eli aikaa kotitöihin on enemmän, mitä esim. kaksi lapsisessa perheessä, jossa äiti on töissä+työmatkalla 9h/päivä.



Ja ruuan riittämisestä; on perheitä joissa lapset eivät ruokaa juurikaan saa, koska vanhempien rahat menevät esim. alkoholiin tmv. Kouluissakin on maantaisin varattava enemmän ruokaa, koska lapset silloin nälkäisempiä:(



+Monissa 1-3 lapsen perheissä on rahasta pulaa---> ei todellakaan varaa pahemmin ostaa karkkeja/limuja tmv. lapsille, ja tosiaan jos jugurtin/jäätelön saa, niin se on harvoin ja vain yhden. (Vaikkapa opiskelija-perheet, perheet joissa vanhmmat työttömiä/sairaita jne.)



On turha kuvitella, että jokainen pienen perheen lapsi elää idyllissa jossa on varaa harrastaa mitä haluaa jne.

jossa asuu useita lestadiolaisperheitä. Lapsiluku ei yhdessäkään alle 10. Ja kyllä sen äideistä näkee.. Lapset on kyllä mun kokemuksen mukaan erittäin kivoja, omatoimisia ja toiset huomioon ottavia.

että tässä vaiheessa, kun maapallo pullistelee ihmisiä ja on täynnä kodittomia lapsia, ottavat jotkut hyväosaiset oikeudekseen alkaa tehtailemaan biologisia lapsia tuossa määrin. Ajatelkaa, jos tämä leviäisi, maapallo ei yksinkertaisesti kestäisi sitä, että kaikki olisivat lestadiolaisia. MInkälainen usko se on, jonka ei voi haluta leviävän kaikkialle??

ihmisenalkuja kuin näitä kulissikakaroita, joita väännetään jokaiselle miehelle. Rakkausrusinoita, jotka täytyy tehdä, että ihmiset näkis kuinka tää uus mies mua rakastaa.

kaikkein " kipeimpiä" ja kovaa polkua elämässään kulkeneet koulukaverini olivat lestaperheistä lähtöisin.



Samoin olen tähän törmännyt työskennellessäni päihderiippuvaisten hoitolaitoksessa. Usean potilaan taustalla l-lapsuudenkoti... syliä ym. ei kotona saanut ja rajoitukset tiukat joten maailmaa koettiin myös laveammalla tiellä.

- Jännää, millaistahan arki on

- Miten äidin kroppa kestää

- Miten heidän rahat riittää

- Mitä äiti tekee muuta kuin on synnytyskone? Käykö töissä? Ja seuraavaksi femakkopiirteet nostaa karvat pystyyn multa. :)



On varmana kivaa, mut tohon, et saa yksilöllistä huomiota jne,

kyllä kahden lapsen perheessäkin lapset voi jäädä huomiotta, varmaan vielä helpommin, jos vanhemmat ovat urasuuntautuneita molemmat. Ei ole edes sisaruksia niin montaa tukena ja turvana. Plus, vaikka olen ainut lapsi, niin ei munkaan vanhemmat käy kuin jotain kerran vuodessa kylässä meillä. Ja ovat eronneet ja aina omat intressit ajaneet lapsen ohi, vaik ei ole edes uraihmisiä, aina uskovaisella mummollani hoidossa, jossa oli monta lasta, ja serkut ja koko suku aina pyörimässä, et sinällään tuli kokemusta ns. isosta perheestä.

Et varmaan 14 lapsen perheessä ollaan enempi perhekeskeisiä, ja oikeasti kiinnostuttu perheasioista ja lapsien asioista.

Mut ei minulle kiitos sellaista elämää, en jaksaisi äitinä, mut voin kuvitella silti arvostavani sellaistakin elämäntyyliä.

Tosin minua leimaa oma muistoni lapsuudesta. Muistan miten viereisessä kerrostalossa asui 14 lapsinen perhe. Heidän koti oli 5h+k . Eräs poika oli minun luokallani, ja kun koulussa oli ruokailu, niin hän veti sitä ruokaa nälissään hirveästi. Kotona äiti keitti viikolla vain puuroa, ja tietenkin niin pienessä asunnossa, he ruokaili vain ryhmissä. Kaikilla omat vuorot.

Jollain lailla säälin sitä poikaa ja perhettä. Sitä myöten en pääse ajatuksesta, että noin isolla perheellä riittäisi kaikkea tarvitseville.

vastasitko varmasti ammattietiikkasi huomioiden?

Kannattaa muistaa suhteellisuuden taju.



Ja Viimeinen kerta kun kommentoin lesta-ketjua enää yhtään. Nämä on aina yhtä ärsyttäviä luettavia kaikkine yleistyksineen ja niihin lisättyihin omiin luuloihin.

Mutta yksi asia: yrittäkää ymmärtää se, että kaikilla lestoilla ei ikuna koskaan ole yli 10 lasta tai lapsia ollenkaan. Keskiverto lapsiluku varmaan 7 tai 8.

Lähipiiriin kuuluu useita perheitä kenellä syystä tai toisesta (sairaus yms.) ei ole montaa lasta. On äärettömän loukkaavaa lukea näitä vl-yleistyksiä.

Ihan sama kuin minä haukkuisin täällä jokaisen ei-absolutistin alkoholistiksi ja en antaisi tuumaakaan periksi siksi, että olisin nähnyt naapurin lasten äidin aikoinaan alkoholisoituneen tissuttelun seurauksena.

Näissä kun on niin paljon näitä jotka tietää kaiken niistä suurperheiden elämästä (kaikkien) vaikka oma kokemus rajoittuu siihen naapurien verhoraosta kyttäämiseen =)



Mutta ne kommentit hypin aika sujuvasti yli, sen sijaan luen näin suurperheen äitinä ihan mielenkiinnolla erityisesti ihmisten omia kokemuksia. Ihan jotta tietäisin miten lapset voivat asioita kokea ja mistä mahdollisesti kärsivät. Haluaisin jokaiselle lapselleni hyvän lapsuuden ja tietysti aikuisuudenkin :)



t. eräs, jolle on seitsemäs tulossa

Mieheni äiti on saanut lapset (10 kpl) 1-2 vuoden välein, viimeisen 38-vuotiaana. Oletan anopin puheiden perusteella, että silloin on jotenkin varmistettu lapsien tulemattomuus, mutta tämä on asia, josta ei suoraan / ääneen puhuta.



Appivanhempani käyvät meillä kylässä (noin 1-3 tuntia) maksimissaan pari kertaa vuodessa. Kun tulevat kylään, appi yleensä nukkuu sohvalla ja anoppi lukee aikakauslehtiä. Me käymme siellä 1-2 kertaa vuodessa. Lasten ollessa pieniä mummo oli heille aivan outo, nykyään jo muistavat kuka hän on. Koskaan eivät ole hoitaneet lapsiamme (hehän ovat jo " omansa hoitaneet" ), ei yhtään syöttöä tai vaipanvaihtoa. Meillä on siis kolmoset ja sanomattakin on selvää, että meidän arkea olisi helpottanut esimerkiksi se, että siellä vieraillessa isovanhemmat olisivat ottaneet aamulla lapsen tai kaksi hoiviinsa tunniksi jotta me oltaisiin saatu nukkua. Lasten synttäreillä he ovat käyneet viimeksi 3 vuotta sitten.



Ero minun vanhempiin (meitä on kaksi sisarusta) on huima. Minun vanhempani (asuvat kauempana) käyvät meillä noin 1-3 kertaa kuussa. AINA tulevat synttäreille. Äitini hoitaa lapsiamme mielellään, ikävöi ja rakastaa. Lapset ikävöivät mummoa ja ukkia, pyytävät usein että lähtisimme sinne.



Minusta on ihan luonnollista, että menee näin.



En ihan ekana sanoisi, että on osannut jakaa. Kyllä se tämän parisuhteen ja perheen aikana on pitänyt hänellä opetella ottamaan muut huomioon. Ettei hän voi aina loppasta keittiöstä löytyvää herkkupalaa tai viimeistä olutta.



Mieheni ei tietystikään osaa objektiivisesti arvioida omaa lapsuuttaan ja kasvatustaan, kun on aina ajatellut sen olevan tavallista. Pari asiaa on kuitenkin hänele selvää. Ensinnäkin se, ettei hän ole saanut äidin huomiota tarpeeksi. Hän on ns. väliinputoaja lapsi, vahvemmat sisarukset ovat taistelleet oman huomionsa ja heikommat taas saaneet oman hoivansa automaattisesti. Toinen vahva muisto hänellä on, että veljiensä kanssa ovat päivät pitkät huidelleet keskenään kolttosissa ja leikeissä. Se, että lapset kasvattavat toisiaan, menee pieleen siinä, että pelissä on mukana sisarusten valtasuhteita ja niitä ratkotaan ilman aikuisen arviointia enemmän kuin pienissä perheissä. Lapsia ei jostain syystä yhteiskunnassamme hyväksytä kasvattajiksi...