Lue keskustelun säännöt.
Taitaa olla aika ykspuolinen suhde?
04.04.2008 |
Olemme seurustelleet miesystäväni kanssa 2 vuotta, mutta asumme vielä toistaiseksi eri osoitteissa. Mies opiskelee, kuten minäkin. Molemmat käymme muutama päivän viikossa töissä.
Ennen olimme kaiken vapaa ajan yhdessä, mutta nkyään mies tulee yhä myöhempään, on yhä vähemmän aikaa.
Tänään oli suunnitelmissa tehdä jotain kivaa yhdessä, ja peruin jopa viikonloppureissun jotta voisin olla miehen kanssa, mutta tänään kun soitin miehelle, hän ilmoitti menevänsä ryypäämään, ja sanoi vaan, että nähdään huomenna.
Tämä ei ole todellakaan eka kerta. Melkein joka viikonloppu nykyään peruu suunnitelmamme (tai siis ei ees peru,vaan kun soitan, että koska tulee, niin ilmoittaa, että on ryyppäämässä).
Olen yrittänyt hankkia itseni lisäksi myös miehelleni kesäksi kokopäiväistä työtä, jotta tienaisimme yhdeistä kotia varten, tarkoituksena kun olisi muuttaa yhteen isompaan kämppään syksyllä, ja huonekalut ym. pitää pistää uusiksi. Itselleni sain kesätyötä jo joulun jälkeen kun ahkerasti hain. Mies sanoo että on muutamaan paikkaan hakenut, mutten jaksa uskoa. Olen pistänyt hänen tiedoillaan jotain 100 hakemusta (minä olen meistä se kirjallisesti lahjakkaampi, ja ilmeisesti myös innokkaampi tämän asian suhteen) Ja hän on käynyt muutamassa haastattelussa. Haastatteluihin hän on mennyt likaisissa vaatteissa ym. Tänään olisi ollut neljältä työhaastattelu, ja kun soitin viittä vaille neljä niin mies sanoi, että joo on menossa, muttei tiedä yhtään missä se on. Eli siis viisi minuuttia ennen haastatteluaikaa (kun olisi pitänyt olla jo odottamassa haastattelupaikalla) ei edes tiennyt missä päin kaupunkia paikka on. Eihän siitä sitten mitään tullut, ja siinä meni taas yksi työpaikka.
Rakastan miestä ihan hirveesti, mutta alkaa oikeesti kyrsiin tää touhu. Tuntuu et tää suhde on täysin ykspuolinen, kun mä yritän ja yritän, että meillä ois kivaa, vietettäis aikaa yhdessä, etsin miehelleKIN työpaikkoja, jotta voitaisi viimein muuttaa yhteen, ja mies harva se viikonloppu peruu kaiken yhteisen, ja valitsee ryyppäämisen minun edeltä. Ei jaksa tehdä töitä (edes käydä suihkussa haastatteluihin mentäessä ym) yhteisen tulevaisuuden eteen.
Mitä tässä pitäisi tehdä?
Kommentit (105)
Minut raiskattiin 13 vanhana, ja tämän jälkeen olen käytännössä pelännyt kaikkea. en uskalla yksin käydä kaupassa, koska pelkään niin paljon pakettiautoja ym. Saan yöllä paniikkikohtauksia, minussa on paikkoja (kuten pää) johon kukaan ei saa koskea, tai sekoan.
Tämän takia yksin asuminen on mahdotonta.
Ja kyllä, käyn terapiassa ja psykologilla.:)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri sellaisia viestejä, mihin olisin itse vastannut ihan samanlailla kun tekin, vaikka oikeasti tilanne ei ole niin paha:)
ap
Ensin olit itse sitä mieltä, mutta nyt kuitenkin puolustat koko ajan vastakkaista kantaa. Itse teet päätöksesi. Hyvää yötä ja kaikkea hyvää sinulle!
Otsikko nyt oli eka mikä tuli mieleen, mutta ehkä sekin tarkoittaa jotain.
En usko, että pystyn eroamaan, jo pelkkä sana saa itkemään, enkä näe syytä eroon, mutta jotain tlle pitäisi tehdä.. Pitää miettiä yön yli, ja jutella huomenna miehelle kun tulee tänne.
" sillä minä en pysty yksin asumaan"
Miksi et pysty?
Tuntuu, että sulle tekis hyvää alkaa seistä omilla jaloilla. Ihminen on hirveän sopeutuvan ja joustaa kriisitilanteissa aika lailla.
Jos on pakko päästä kotoa pois, muuta ihmeessä. Jo siinä on paljon opittavaa (ihan siitä lähtien, että vessapaperikin maksaa).
Mies ei ehkä ole vielä valmis " valmiiseen" , sinun suunnittelemaan elämään vaan haluaa mennä.
Kirjoitit: " Itse olen todellinen kotihiiri, melkein kaiken vapaa-ajan vietän kotona, koska minua ei vaan huvita mennä mihinkään.
Haluan löhötä miehen vieressä, tai jos hän ei ole paikalla, niin katselen yksin televisiota, olen koneella, peuhaan koirieni kanssa ym."
Teillä molemmilla on oma elämä ja nyt teidän pitäisi löytää yhteinen sävel ja yhteinen tahto tulevaisuuteen. Jos molempien toiveena ei ole pikkuperhe pikkukämpässä nyt, tuo tuskin valitettavasti tulee onnistumaan.
Jotenkin tuntuu myös, ettet anna miehellesi tarpeeksi tilaa suhteessa, miehen tarpeille ja ajatuksille (mitenkään puolustelematta sitä, että pettää lupaukset).
Mun miehen ex oli just tollanen kotihiiri, takertui mieheen, ei pitänyt hänen ystävistään, omia ystäviä oli nimeksi. Erohan siitä tuli. Mies oli tosi ahdistunut, kun ei kelvannut tytölle, joka vaan odotteli koko ajan kotona, milloin tehdään jotain kivaa yhdessä.
Olette vasta nuoria, teillä on koko elämä aikaa. Toki voitte kokeilla yhteisasumista tms., mutta pliis, asukaa ainakin vuosi yhdessä ennen kuin rupeatte lasta yrittämään. Näet vähän, millaista vastuuta joudutte kantamaan jo käyntännön asioissa ja onko miehestäsi siihen.
Minusta kiirehdit turhaan... mutta toisaalta enhän tunne teitä.
Kaikkea hyvää joka tapauksessa!
ps. Älä nyt hyvä ihminen ainakaan toisen puolesta työtä hae. Haloo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja samalla yrität olla tuolle pojalle äiti. !9 vuotias ON vielä teini, ehkä poika siksi elää teinielämää. Ja hyvä niin.
Ongelma tässä taita nyt olla tuo, että yrität sitoa nuorta miestä hoitamaan itseäsi ja yksin olemisen pelkoasi. Hoida oma pääsi ensin kuntoon, vasta sitten voit alkaa suunnitella aikuista suhdetta toiseen ihmiseen.
Muuten sinulla oli ihan hyviä pointteja.
Tuo työnhaku juttu siis alkoi siten, että yhdessä miehen kanssa katseltiin netistä ilmoituksia, ja miehen sanellessa minä kirjoitin hakemukset (koska miehellä kielioppi, pilkkusäännöt ym vähän kadoksissa, minä taas opiskellut kirjoittajalukiossa) Pian huomasimme, että minä keksin paremmat sanajärjestykset, ja asiat, mit kirjoitetaan, joten mies ei enää sanellutkaan, vaan minä kirjoitin, ja mies katsoi vierestä. No loppujen lopuksihan se meni siihen, että minä täyttelen hakemuksia, vaikka mies ei ole lähelläkään.
Tuosta miehen työnsaannista on kuitenkin kiinni minunkin pääseminen vanhempien luota pois, joten siksi on minulle niin tärkeää. En kestä täällä asumista enää kauaa, syksy on ehdoton takaraja, joka ei toteudu, ellei mies saa töitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuosta mitään tule, olette ihan lapsia vielä MOLEMMAT.
Mutta mitäpä se auttaa täällä paasata ja " puhua järkeä" , jokaisen on tehtävä omat virheensä ja otettava opiksi niistä.
Ja myönnän et voin toki olla väärässäkin=) Mutta edelleen kyl väitän, ettei se oo ihan tervettä hakea pelastusrengasta jostain toisesta ihmisestä.
Toki mun mielestä huolenpito kuuluu suhteeseen ja on mun oma mieskin sellainen, et häntä tarvii välillä tsempata mutta se on mun mielestä ehkä eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani ovat aina olleet sellaisia, joille voi puhua säästä ja koulusta, muttei mistään oikeista asioista. Kotoa ei saa muuttaa pois alle 25, seksiä ei saa harratsaa ennen kun 30 vuotiaana, alkoholia ei saa juoda ollenkaan.
Eivät tiedä esimerkiksi raiskaukestani olenkaan. Asiasta en tehnyt edes poliisiasiaa juuri vanhempieni takia. Heille ei ole koskaan voinut puhua, jos on olut ongelmia, ei voi puhua, jos haaveilee omasta kämpästä, ei voi puhua, jos haluaisi ottaa ylimääräisen kurssin filosofiaa, koska kaikki on heille vain " nuoren hömpötystä, mikä menee ohi" ja kaikesta tehdään niin helvetin iso asia.
Ja se on ihan sama, ovatko vanhemmat mukanani hommaamassa sitä kämppää vai ei, koska yksin en pysty asumaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo " ei voi puhua" kertoo siitä, että itsekin tunnet itsesi vielä ihan kypsymättömäksi. Ei noin ajatteleva voikaan muuttaa pois kotoa vielä. Parempi pysytelläkin vielä kotipesän turvassa ja kasvaa rauhassa. Mitä ihmettä muuten ylipäätään teet vauva-palstalla... T: lämmöllä kolmikymppinen täti
nojoo, samaa mieltä vanhemmistani on myös minua 15 vuotta vanhempi siskoni, että ehkä hänkin on kypsymätön. Vai voisiko kenties olla niin, että ihan oikeasti vanhemmilleni on vaikea puhua?
Ja olen vauvalehden aaveella käynyt yli kaksivuotta melkein päivittäin. Ja mitä täällä teen? Luultavasti samaa kun sinäkin: Luen keskusteluja, ja joskus jopa osallistun niihin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tukiasuntolaan harjoittelemaan itsenäistä elämää? Kannattaa kysyä psykiatriltasi mahdollisuutta.
Siis mitä jeesiä nyt tarvitsen? Kyse on minun ja mieheni suhteesta, miten siskoni voi tässä auttaa?
Siskolta voin kyllä pyytää apua arjen asioissa, voin soittaaja kysyä miten perunat keitetään esimerkiksi, mutta sille ei ole tarvetta.
Minulla on myös toinen sisko, joka on läheisempi, koska on vain 4 vuotta vanhempi. Tuo 15 vuotta vanhempi on enemmän vain perhetuttu, koska on muuttamut kotoa minun ollessa 2 vuotias, joten minulla ei ole häneen sellaista " sisarsuhdetta" . Molemmilta voin kysyä apuja ja neuvoja joissain asioissa, mutta mieheni ja minun suhteeseen heistä ei ole apua.
ap
päiviksi ja öiksi kun miehesi joutuu esim työmatkalle? Tuo tukiasuntola kuulostaisi ihan hyvältä paikalta aloittaa oman itsenäisen elämän harjoittelu.
Siirry hyvä ihminen eteenpäin, mitä merkitystä on rakkaudentunnustuksilla jos miehen käytös kuitenkin jatkuvasti kertoo jotain ihan muuta?
En siis tiedä, enkä usko. Jos esim. alle 400¿/kk yksiöön muuttaisin niin riittäisi rahat hyvin. Mutta vuokra siis ei ole ongelma.
Ja mies tosiaan opiskelee vielä muutaman vuotta, ja valmistuu ammattiin, jossa ei työmatkoja ole. Enkä usko, että elämäni loppuun asti olen näin pelokas.
Noista tukiasuntola ym. jutuista en ole innostunut, johtuen siitä, mitä olen niistä ystäviltäni kuullut. eivät kuulemma ole mielenterveyttä parantavia paikkoja, päin vastoin. lisäksi pelkään, että saattaisi vaikuttaa tulevaisuuteen negatiivisesti, jos jää tietoihin. Lisäksi tuossa on vielä sekin ongelma, että vanhempani eivät tiedä ongelmistani, enkä halua heidän tietävänkään. Ei siis toimi minulla.
ap
Jos olisit lukenut ketjua, niin tietäisit, että asun vanhempieni luona. En siis joudu olemaan yksin.
ap
Tosin, kannattaa harjoitella sitä itsellistä elämää ensin muutama vuosi.