Lue keskustelun säännöt.
Taitaa olla aika ykspuolinen suhde?
04.04.2008 |
Olemme seurustelleet miesystäväni kanssa 2 vuotta, mutta asumme vielä toistaiseksi eri osoitteissa. Mies opiskelee, kuten minäkin. Molemmat käymme muutama päivän viikossa töissä.
Ennen olimme kaiken vapaa ajan yhdessä, mutta nkyään mies tulee yhä myöhempään, on yhä vähemmän aikaa.
Tänään oli suunnitelmissa tehdä jotain kivaa yhdessä, ja peruin jopa viikonloppureissun jotta voisin olla miehen kanssa, mutta tänään kun soitin miehelle, hän ilmoitti menevänsä ryypäämään, ja sanoi vaan, että nähdään huomenna.
Tämä ei ole todellakaan eka kerta. Melkein joka viikonloppu nykyään peruu suunnitelmamme (tai siis ei ees peru,vaan kun soitan, että koska tulee, niin ilmoittaa, että on ryyppäämässä).
Olen yrittänyt hankkia itseni lisäksi myös miehelleni kesäksi kokopäiväistä työtä, jotta tienaisimme yhdeistä kotia varten, tarkoituksena kun olisi muuttaa yhteen isompaan kämppään syksyllä, ja huonekalut ym. pitää pistää uusiksi. Itselleni sain kesätyötä jo joulun jälkeen kun ahkerasti hain. Mies sanoo että on muutamaan paikkaan hakenut, mutten jaksa uskoa. Olen pistänyt hänen tiedoillaan jotain 100 hakemusta (minä olen meistä se kirjallisesti lahjakkaampi, ja ilmeisesti myös innokkaampi tämän asian suhteen) Ja hän on käynyt muutamassa haastattelussa. Haastatteluihin hän on mennyt likaisissa vaatteissa ym. Tänään olisi ollut neljältä työhaastattelu, ja kun soitin viittä vaille neljä niin mies sanoi, että joo on menossa, muttei tiedä yhtään missä se on. Eli siis viisi minuuttia ennen haastatteluaikaa (kun olisi pitänyt olla jo odottamassa haastattelupaikalla) ei edes tiennyt missä päin kaupunkia paikka on. Eihän siitä sitten mitään tullut, ja siinä meni taas yksi työpaikka.
Rakastan miestä ihan hirveesti, mutta alkaa oikeesti kyrsiin tää touhu. Tuntuu et tää suhde on täysin ykspuolinen, kun mä yritän ja yritän, että meillä ois kivaa, vietettäis aikaa yhdessä, etsin miehelleKIN työpaikkoja, jotta voitaisi viimein muuttaa yhteen, ja mies harva se viikonloppu peruu kaiken yhteisen, ja valitsee ryyppäämisen minun edeltä. Ei jaksa tehdä töitä (edes käydä suihkussa haastatteluihin mentäessä ym) yhteisen tulevaisuuden eteen.
Mitä tässä pitäisi tehdä?
Kommentit (105)
Ja mies on muttumiskykyinen kuten minäki.
Ehkä pitää jutella tuon miehen kanssa kun hän tulee kohta, ja katsoa, että miten jatketaan..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka ongelmat todennäköisesti tulevat pikemminkin kasvamaan kuin vähenemään ajan kuluessa. Vaikka hän sinua rakastaisikin, oman terveen kasvun tukemiseksi hänen on vain otettava sinusta etäisyyttä. Jos sinulla on jo 18v noin kovia pelkotiloja, etkä psykoterapiasta huolimatta pysty käsittelemään ongelmiasi ja niistä puhumaan, ennusteesi tulee olemaan aika kurja.
Sen sijaan sinä roikut jossain unelmassa, mitä ei ole olemassa, ja kaipaat poikaystävästäsi lähinnä kainalokeppiä itsellesi.
jos oma poikani seurustelisi sinunlaisesi tytön kanssa, niin huhuh...samoin, jos oma tyttöni kertoisi, ettei pysty asumaan yksin, muuttaa sen takia poikakaverinsa asumaan, niin olisin aika huolestunut..
Vierailija:
Ja mies on muttumiskykyinen kuten minäki.
Ehkä pitää jutella tuon miehen kanssa kun hän tulee kohta, ja katsoa, että miten jatketaan..
ap
Mies siis on itse puhunut tuosta muuttamisesta jo KAUAN.
Nykyäänkin aina kun nähdään sanoo hän jossain vaiheessa että " kumpa asuttais jo yhdessä" ym.
Eli siihen en häntä painosta. Musta vaan tuntuu, ettei hän ymmärrä, että asian eteen pitää myöskin tehdä jotain.
Hän ei ymmärrä raha asioista mitään. Kaikki mikä tulee, menee vielä nopeemmin.
Koko muutto ajatus on alunperin miehen, ja siitä hän pitää edelleen kiinni. Kyse on tosiaan vain siitä, että hän haaveilee, mutta ei tee mitään, jotta haave toteutuisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voin sanoa, että jos mieheni olisi seurusteluaikana käyttäytynyt noin, niin ei hän olisi minun kanssani halunnut olla. EI KETÄÄN VOI PAKOTTAA!!Eikä tuollainen käytös aiheuta muuta kuin ahdistusta!
iä omaa elämää ja miten aiot toipua kokemastasi? Juttele vanhempiesi kanssa, että olisi hyvä muuttaa omillesi (jos oikeesti sitä tahdot), ja pyydä jos auttaisivat vaikka kivan yksiön etsimisessä. Voivat olla yllättävänkin ymmärtäväisiä, kun huomaavat että olet vakavissasi.
Mä kyllä suosittelisin toisaalta, että mietit harkiten mitä haluat. Sulla on todella traumaattinen menneisyys, jota olisi ehkä vielä helpompi käsitellä kun asut turvallisessa kotiympäristössä. Olisi hienoa, jos uskaltaisit kertoa asiasta vanhemmillesi, tai edes toiselle, kumpi nyt on läheisempi sinulle.
Unohtaisin tyystin kyllä kodinperustamisen sen poikaystäväsi kanssa. Olette todella nuoria, vaikka nyt olo olisikin kuin aikuisella. Katsokaa vielä pari vuotta eteenpäin, mihin suuntaan suhteenne kehittyy. Suoraan sanottuna pojan käytös viittaa kyllä siihen, ettei ole valmis kovinkaan vakavaan parisuhteeseen. Ja toisaalta, sunkin pitäisi vielä katsella ympärillesi, oppia tuntemaan itsesi ja tutustua erilaisiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus se on kuule vain parempi, kuten teidänkin tapauksessa..
rakastuin kaveriin, joka oli aivan kuin mies, jota kuvailit. Huolehdin hänen opinnoistaan ja sen jälkeen huolehdin hänelle työpaikan. Jätin kaikki omat haaveeni koulutuksen suhteen ja muutimme yhteiseen asuntoon.
Pari vuotta meni ihan ok, sitten saimme esikoisen. Vauvan hoidon lomassa itsenäistyin ja heräsin unestani kun en enää jaksanut vauvan ohella leikkiä äitiä miehellekin. Kaikesta tästä, 8 vuotta kestäneestä perheleikistä jäi käteen erittäin ruma avioero ja edelleen jatkuva kauna siitä, että tuhlasin monta arvokasta vuotta mieheen, joka olikin vielä poika ja josta ei ollut kumppaniksi. Voin kertoa sinulle, että yksinhuoltajana ei ollut helppoa eikä mukavaa.
Onneksi elämäni ei siihen loppunut, vaan löysin aikuisen miehen rinnalleni. Sellaisen miehen jonka kanssa olemme oikeasti tasavertaisia ja jonka kanssa jaamme yhteiset arvot. Nyt kun meillä on kaksi yhteistä tyttöä, teen mitä tahansa estääkseni oman kohtaloni toisinnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenki teette tästä paljon isomman asian ku mitä tää on. Meillä menee oikeesti tosi hyvin (ei olla edes koskaan riidelty tai mitään) lukuunottamatta näitä miehen ryyppyreissuja, ja saamattomuutta joissain asioissa. Näihin menee mulla välillä hermot.
Mä oon tosi itsepäinen, ja muka aina oikeessa. Oon ihan samanlainen kun mun äiti, mikö ehkä on yksi syy, miksei tulla aina toimeen keskenämme.
Mies taas on vähän sellanen tossunalusmies, tekee kaiken puolestani, kaikki on hänelle aina ihan sama.
Yksi syy miksei ikinä edes riidellä on se, että kun rupeen puhuun jostain, mistä saattais tulla riitä, mies menee heti paniikkiin ja " Kulta anna anteeks mä rakastan sua niin hirveesti" ym.
ap
Jos snä olet kotihiiri, olisi parempi miehenkin olla jos sinulle kerran tuottaa vaikeuksia viettää aikaa yksinäsi. Ei tule pidemmän päälle toimimaan tuo teidän juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mies taas on vähän sellanen tossunalusmies, tekee kaiken puolestani, kaikki on hänelle aina ihan sama.
Yksi syy miksei ikinä edes riidellä on se, että kun rupeen puhuun jostain, mistä saattais tulla riitä, mies menee heti paniikkiin ja " Kulta anna anteeks mä rakastan sua niin hirveesti" ym.
ap
Toista on turha yrittää kasvattaa omien tarpeiden mukaisesti. Voi olla, että jonkun vähän terveemmän tytön kanssa tuo poika olisi aivan toisenlainen. Mutta varmaan hänelläkin jostain vippaa, yleensä ei ihan tavalliset ja tasapainoiset jätkät jaksa tuollaista suhdetta paria iltaa kauempaa.
Vierailija:
Jotenki teette tästä paljon isomman asian ku mitä tää on. Meillä menee oikeesti tosi hyvin (ei olla edes koskaan riidelty tai mitään) lukuunottamatta näitä miehen ryyppyreissuja, ja saamattomuutta joissain asioissa. Näihin menee mulla välillä hermot.
Mä oon tosi itsepäinen, ja muka aina oikeessa. Oon ihan samanlainen kun mun äiti, mikö ehkä on yksi syy, miksei tulla aina toimeen keskenämme.
Mies taas on vähän sellanen tossunalusmies, tekee kaiken puolestani, kaikki on hänelle aina ihan sama.
Yksi syy miksei ikinä edes riidellä on se, että kun rupeen puhuun jostain, mistä saattais tulla riitä, mies menee heti paniikkiin ja " Kulta anna anteeks mä rakastan sua niin hirveesti" ym.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen itsepäisyyden kun käyttäisit hyödyllisemmin, esimerkiksi itsesi kuntouttamiseen, niin sinulla menisi paremmin.
arkisin tykkää löhöillä peiton alla sohvalla mun kanssa, ja nimenomaan olla kahden. Muutaman kerran kuussa lähtee kavereidenka kanssa, mikä on musta ihan hyvä, koska haluan, että hän pitää kavereihinsa yhteyttä (itse olen suurimman osan kavereista menettänyt, koska en vapaa-ajalla halua lähteä kotoa)MUTTA miksei siitä voi etukäteen ilmoittaa, että tiedän, ja miksei voi ladata puhelinta, tai soittaa kaverilta edes kerran koko illan ja yön aikana,että kaikki on ok.
Minua harmittaa edelleen tuo viikonloppureissu, mikä minun piti tehdä kavereiden kanssa, mutta peruin sen, koska mies halusi viettää viikonlopun kahden, ja eilen oli tarkoitus mennä leffaan ym. No ei ilmeisesti muistanu koko juttua, koska eilen meni suoraan koulusta ryyppään..
ap
mainitsit, että mies muuttumiskykyinen..?! Biletysinto varmasti voi laantua jossain vaiheessa.. tai sitten juominen jää päälle.
Mutta jos häntä ei tässä vaiheessa kiinnosta itsestään huolehtiminen ja tulevaisuus (kesätyötä ei aio hankkia eikä näytä kiinnostavan!!) niin kyllä se kertoo jostain pysyvämmästä luonteesta. Muuttakaa ihmeessä yhteen, jos mies maksaa puolet kuluista. Mutta haluaako hän muuttaa yhteen, että on kämppä, jossa ryypätä ja olla kanssasi? Hän ei tajua ajatella, mitä oma asunto maksaa. Vielä hänen pitäisi kypsyä. Ymmärrän, että oma asunto on mitä tärkein tuon ikäisenä, mutta yhteiseen asuntoon tarvitaan kaksi vastuunjakajaa. Muutoin ota pieni asunto ja tee kaikki sopimukset omissa nimissäsi. Varmista, että pystyt yksinäsi hoitamaan asunnon, jos miestä ei kiinnosta. Itse en alunperinkään olisi tuollaisen saamattoman kanssa (ei kesätöitä, ryyppää kavereiden kanssa). Kun katsot kauemmas tulevaisuuteen niin arvosta itseäsi ja tiedä, että jossain on joku vastuuntuntoinen mies sinua varten.
Älä suostu hoitamaan miehesi asioita - tai saat hoitaa niitä loppuikäsi. Miehesi pitää itse tajuta, että asiat pitää hoitaa (esim. työhaastattelut ajallaan, ilmoittaa vaikka akku rikki).
Hyvää jatkoa!
Maksaa puolet vuokrasta ja muista kuluista, ei siitä edes keskustella.
Meillä molemmilla siis on jo työt, mitä teemme muutamana päivänä viikossa, ja tienaamme sen verran, että kaksiossa pystyisimme elämään.
ap
Miks sä sitten valitat täällä, jos se ei oo iso asia? Tosin et halua kuulla tätä, mut sanon silti, et se mies kohtelee sua ihan päin peetä. Siis jos sä itket huolissas koko yön, kun toinen on ryyppäämässä, niin ei se oo oikein. Siis kukaan kunnon mies, joka rakastaa naistaan ei haluais aiheuttaa tälle turhaa surua. Ja sitä paitsi, ootko aatellu et jos sä kerran painostat tohon tahtiin niin varmasti pistää puhelimen pois päältä? Jos mun mies soittelis mulle koko yön, ku oon kavereiden kans niin menis kyllä hermo. Samoin miehellä, jos mä soittaisin.
Yksi syy miksei ikinä edes riidellä on se, että kun rupeen puhuun jostain, mistä saattais tulla riitä, mies menee heti paniikkiin ja " Kulta anna anteeks mä rakastan sua niin hirveesti" ym.
Mä itse uskon vakaasti siihen, et suhde on kunnossa, JOS siinä uskalletaan riidelläkin. Siis kyllähän sen miehen on pakko kuunnella mitä sulla on asiaa ja toisaalta, sun on pakko sanoa vaikka toinen oliskin tollainen tossukka.
Kaks sanaa: jätä se
yhteen asumaan...viittaisi siihen, kun ei ole kovin innoissaan edes työpaikkaa hakenut..Suhteenne ei vaikuta kovinkaan tasapainoiselta nuorten ihmisten seurustelusuhteelta. Entäpä sitten, jos poikakaverillasi olisikin jokin reissu, etkö silloinkaan uskaltaisi olla yksin kotona? Anna pojan olla ja hoida itsesi kuntoon!