Lue keskustelun säännöt.
Taitaa olla aika ykspuolinen suhde?
04.04.2008 |
Olemme seurustelleet miesystäväni kanssa 2 vuotta, mutta asumme vielä toistaiseksi eri osoitteissa. Mies opiskelee, kuten minäkin. Molemmat käymme muutama päivän viikossa töissä.
Ennen olimme kaiken vapaa ajan yhdessä, mutta nkyään mies tulee yhä myöhempään, on yhä vähemmän aikaa.
Tänään oli suunnitelmissa tehdä jotain kivaa yhdessä, ja peruin jopa viikonloppureissun jotta voisin olla miehen kanssa, mutta tänään kun soitin miehelle, hän ilmoitti menevänsä ryypäämään, ja sanoi vaan, että nähdään huomenna.
Tämä ei ole todellakaan eka kerta. Melkein joka viikonloppu nykyään peruu suunnitelmamme (tai siis ei ees peru,vaan kun soitan, että koska tulee, niin ilmoittaa, että on ryyppäämässä).
Olen yrittänyt hankkia itseni lisäksi myös miehelleni kesäksi kokopäiväistä työtä, jotta tienaisimme yhdeistä kotia varten, tarkoituksena kun olisi muuttaa yhteen isompaan kämppään syksyllä, ja huonekalut ym. pitää pistää uusiksi. Itselleni sain kesätyötä jo joulun jälkeen kun ahkerasti hain. Mies sanoo että on muutamaan paikkaan hakenut, mutten jaksa uskoa. Olen pistänyt hänen tiedoillaan jotain 100 hakemusta (minä olen meistä se kirjallisesti lahjakkaampi, ja ilmeisesti myös innokkaampi tämän asian suhteen) Ja hän on käynyt muutamassa haastattelussa. Haastatteluihin hän on mennyt likaisissa vaatteissa ym. Tänään olisi ollut neljältä työhaastattelu, ja kun soitin viittä vaille neljä niin mies sanoi, että joo on menossa, muttei tiedä yhtään missä se on. Eli siis viisi minuuttia ennen haastatteluaikaa (kun olisi pitänyt olla jo odottamassa haastattelupaikalla) ei edes tiennyt missä päin kaupunkia paikka on. Eihän siitä sitten mitään tullut, ja siinä meni taas yksi työpaikka.
Rakastan miestä ihan hirveesti, mutta alkaa oikeesti kyrsiin tää touhu. Tuntuu et tää suhde on täysin ykspuolinen, kun mä yritän ja yritän, että meillä ois kivaa, vietettäis aikaa yhdessä, etsin miehelleKIN työpaikkoja, jotta voitaisi viimein muuttaa yhteen, ja mies harva se viikonloppu peruu kaiken yhteisen, ja valitsee ryyppäämisen minun edeltä. Ei jaksa tehdä töitä (edes käydä suihkussa haastatteluihin mentäessä ym) yhteisen tulevaisuuden eteen.
Mitä tässä pitäisi tehdä?
Kommentit (105)
Olemme toistemme ensimmäiset kumppanit, ja häntä rakastan todella paljon. Ukson myös, että hän rakastaa minua. Hnen kanssaan haluan perheen, ja yhteisen elämän, niin naivilta kun kuulostaakin. Olisin vaan halunnut neuvoja, että miten tästä tilanteesta pääsisi pois/eteenpäin. Miten miehen saisi ymmärtämään, kuinka tärkeitä nämä asiat ovat minulle jne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti, kuka HALUAA itselleen riesaksi miehen, joka ei pysty itselleen edes duunia hankkimaan? Miten sellainen mies hoitaisi omaa perhettään, lapsiaan ja velvollisuuksiaan heitä kohtaan? vai hoitaisitko mielelläsi miehen yhtenä lapsena muiden joukossa??
Työtä yritän hänelle hankkia, koska minulle on niin tärkeää että hän sen saa, jotta voidaan muuttaa.
Mies ei tee tätä pahuuttaan, ei vaan ymmärrä, enkä minä osaa kertoa niin, että hän sen ymmärtäisi.
ap
Ei se ole tosissaan sinun kanssasi loppuelämää viettämässä. Kivahan vakipano on, ei muuta. Taitaa poikaa vielä meneminen kavereiden kanssa kiinnostaa enemmän kuin pikkuperhe-elämä. Se jättää sinut viimeistään sitten kun vatsa pystyssä odottelet häntä venähtäneeltä viikonloppureissulta kotiin.
Luovuta jo nyt ja katsele itsekin ympärillesi ja vietä nuoruuttasi!
Ei tunnu olevan vastuuntuntoa yhteistä tulevaisuutta ajatellen. Jos ei saa edes kesätyöpaikkaa, miten luulet saavan koskaan varsinaista paikkaa.
Valitettavasti puhun kokemuksesta. Minä sitten palasin molempien lapsien jälkeen töihin, lapset hoitoon 9 kk ikäisenä ja mies haki (varmaan joo) kovasti töitä, joita ei koskaan löytynyt. Eikä ole löytynyt tänä päivänäkään, mutta sitä emme jääneet katsomaan.
Lapset ovat elämäni. Mutta muuten menikin 6 hyvää nuoruusvuotta hukkaan. Juuri kun oli vapailla markkinoilla täysin vapaita miehiä, saman ikäisäisissä. Nyt on näitä eronneita, karanneita tms :).