Taitaa olla aika ykspuolinen suhde?
Olemme seurustelleet miesystäväni kanssa 2 vuotta, mutta asumme vielä toistaiseksi eri osoitteissa. Mies opiskelee, kuten minäkin. Molemmat käymme muutama päivän viikossa töissä.
Ennen olimme kaiken vapaa ajan yhdessä, mutta nkyään mies tulee yhä myöhempään, on yhä vähemmän aikaa.
Tänään oli suunnitelmissa tehdä jotain kivaa yhdessä, ja peruin jopa viikonloppureissun jotta voisin olla miehen kanssa, mutta tänään kun soitin miehelle, hän ilmoitti menevänsä ryypäämään, ja sanoi vaan, että nähdään huomenna.
Tämä ei ole todellakaan eka kerta. Melkein joka viikonloppu nykyään peruu suunnitelmamme (tai siis ei ees peru,vaan kun soitan, että koska tulee, niin ilmoittaa, että on ryyppäämässä).
Olen yrittänyt hankkia itseni lisäksi myös miehelleni kesäksi kokopäiväistä työtä, jotta tienaisimme yhdeistä kotia varten, tarkoituksena kun olisi muuttaa yhteen isompaan kämppään syksyllä, ja huonekalut ym. pitää pistää uusiksi. Itselleni sain kesätyötä jo joulun jälkeen kun ahkerasti hain. Mies sanoo että on muutamaan paikkaan hakenut, mutten jaksa uskoa. Olen pistänyt hänen tiedoillaan jotain 100 hakemusta (minä olen meistä se kirjallisesti lahjakkaampi, ja ilmeisesti myös innokkaampi tämän asian suhteen) Ja hän on käynyt muutamassa haastattelussa. Haastatteluihin hän on mennyt likaisissa vaatteissa ym. Tänään olisi ollut neljältä työhaastattelu, ja kun soitin viittä vaille neljä niin mies sanoi, että joo on menossa, muttei tiedä yhtään missä se on. Eli siis viisi minuuttia ennen haastatteluaikaa (kun olisi pitänyt olla jo odottamassa haastattelupaikalla) ei edes tiennyt missä päin kaupunkia paikka on. Eihän siitä sitten mitään tullut, ja siinä meni taas yksi työpaikka.
Rakastan miestä ihan hirveesti, mutta alkaa oikeesti kyrsiin tää touhu. Tuntuu et tää suhde on täysin ykspuolinen, kun mä yritän ja yritän, että meillä ois kivaa, vietettäis aikaa yhdessä, etsin miehelleKIN työpaikkoja, jotta voitaisi viimein muuttaa yhteen, ja mies harva se viikonloppu peruu kaiken yhteisen, ja valitsee ryyppäämisen minun edeltä. Ei jaksa tehdä töitä (edes käydä suihkussa haastatteluihin mentäessä ym) yhteisen tulevaisuuden eteen.
Mitä tässä pitäisi tehdä?
Kommentit (105)
Vierailija:
Maksaa puolet vuokrasta ja muista kuluista, ei siitä edes keskustella.
Meillä molemmilla siis on jo työt, mitä teemme muutamana päivänä viikossa, ja tienaamme sen verran, että kaksiossa pystyisimme elämään.
ap
koska soitti mulle eilen päivllä kaverin kännystä, että yritinkö soittaa, kun akku loppu just ku puhelin soi. Ja juu nyt sanotte että tuoo oli joku feikkipuhelu, etten ihmettelisi miksi puhelin on kiinni ym.
Mutta siis en soittele koko ajan miehelle. Yleensä hän soittelee minulle, ja jos soitan hänelle, niin hän vannottaa, että soitan parin tunnin päästä uudestaan. Mutta yleensä kun hän on juomassa, niin itse soittelee mulle kännissä kuinka rakastaa ym. ja näitä puheluita tulee noin tunnin välein, eli ei edes ehdi itse soitteleen.
ap
Sitten kun tapaat joku päivä sen " oikean" - ja suhteenne voi olla kahden aikuisen suhde, siinä ei noita ongelmia ole.
Vierailija:
koska soitti mulle eilen päivllä kaverin kännystä, että yritinkö soittaa, kun akku loppu just ku puhelin soi. Ja juu nyt sanotte että tuoo oli joku feikkipuhelu, etten ihmettelisi miksi puhelin on kiinni ym.
Mutta siis en soittele koko ajan miehelle. Yleensä hän soittelee minulle, ja jos soitan hänelle, niin hän vannottaa, että soitan parin tunnin päästä uudestaan. Mutta yleensä kun hän on juomassa, niin itse soittelee mulle kännissä kuinka rakastaa ym. ja näitä puheluita tulee noin tunnin välein, eli ei edes ehdi itse soitteleen.
ap
Niin, enhän sitäkään tiedä maksanko itse puolet kuluista, mutta pitää vähän luottaa mieheen. Ja jos nyt jostain syystä tuhlaa rahat ennen vuokranmaksua, niin saa luvan pistää vuokrarahat heti tilin tultua syrjään vaikka minun tilille, tai yhteiselle tilille, jotta tulee maksettua.
ap
usko tai älä, niin usko että juuri hän on se oikea.
ap
en ole tyhmä, ja kuten sanoin, en ole mitään vauvoja hankkimassa vielä moneen vuoteen.
ap
mut et sä kyllä miltään järjen riemuvoitolta vaikuta. Toki 18-vuotiaana luulee tietävänsä kaikesta kaiken mutta maailma opettaa
ehkä olen tyhmä sitten, ihan jo senkin takia, että olen nuorempi kun sinä.
No, tästä ketjusta oli se hyöty, että ymmärsin, ettei miehessä ole mitään vikaa,vaan itse olen se pahis tässä. Tarvitsen apua, en voi seurustella, olen läheisriippuvainen, minulla on pakkomielle, yritän muovata miestä, hän ei rakasta minua, hän pelkää minua ym.
Tuli taas opittua itsestä paljon. Kiitos teille.
ap
Turhaa itsesääliä ja saivartelua. Koko keskustelu on hokenu sulle, et jätä se paskiainen. Ei se oo sen arvoista.
Se on ehdoton edellytys yhdessä oloon.
AP on läheisriippuvainen ja tuollainen suhde ahdistaa vaikka ketä.
Luin koko ketjun ja AP:llä ei ole mitään mahdollisuuksia onnistua missään ihmissuhteissaan ennenkuin on saanut itsensä kuntoon.
Vierailija:
ehkä olen tyhmä sitten, ihan jo senkin takia, että olen nuorempi kun sinä.
No, tästä ketjusta oli se hyöty, että ymmärsin, ettei miehessä ole mitään vikaa,vaan itse olen se pahis tässä. Tarvitsen apua, en voi seurustella, olen läheisriippuvainen, minulla on pakkomielle, yritän muovata miestä, hän ei rakasta minua, hän pelkää minua ym.
Tuli taas opittua itsestä paljon. Kiitos teille.
ap
ei tee sinusta pahaa ihmistä, mutta tuo sinun suhteesi kyllä kuulostaa tuhoon tuomitulta. Mutta sehän on aivan totta, että yrität muovata miestä mielesi mukaiseksi, se tuli ilmi jo alussa. Kun siitä tavoitteesta luovut, olet pitkällä.
Mutta näköjään defenssit on päällä, kun pitää vain alkaa märistä siitä, että voi-voi kun netissä kiusataan ja minulla muka ongelmia. Olenko minä nyt paha, nyyh, nyyh.
puhutiin miehen kanssa asioista ja kerroin myös, että tänne olin kirjoittanut, ja että millaisia vastauksia olin saanut. Lähinnä siis sen takia, että jos mies on samaa mieltä kanssanne, niin on helpompi sanoa, että onhan tuo totta, kun ruveta itse sanomaan, että olet sellainen ja tällainen ja suhteemme on tätä. Mies naurahti kun vakavasti hänelle asiasta puhuin, ja sanoi, että on pahoillaan, että eilinen meni niinkun meni ja että lupaa tästä lähitien ilmoittaa hyvissä ajoin etukäteen. Kertoi myös, että oli eilen käynyt koulun jälkeen työkärissä kesätöitä varten, ja on oikeasti hakenut metallifirmoihin.
Sanoi kyllä aivan samaa kun tekin, että " Ihan oikeesti, älä sä hae mulle töitä, mä osaan ihan itekin, en oo täysin kyvytön." ja sanoi, että on tämän viikon potkinut itseänsä perseelle tän asian suhteen, että oikeesti tekee jotain asioiden eteen. Haluaa kuulemma ehdottomasti muuttaa kanssani yhteen, melkein suuttui, kun asiaa epäilin, rakastaa kuulemma minua yli kaiken, voi lopettaa ryyppäämisen jos niin haluan (en kuitenkaan ole kieltämässä, älkää pelätkö) ja minä lupasin yrittää hänelle enemmän tilaa olla oma itsensä (itse kielsi sen, että yrittäisin häntä muuttaa ym. mutta tästä av-keskustelusta tajusin itse, että minun pitä työstää tätä asiaa).
Eli asia nyt on ainakin tällä kertaa hoidettu.
Kiitos kuitenkin teille kaikille, vaikka välillä vähän tylyä tekstiä tulikin, saitte kuitenkin minut ajattelemaan.
ap
Teidän kannattaa molempien nyt työstää tuota suhdetta, ja varsinkin sinun omaa terveyttäsi.
Siis täällä se samasta lukiosta oleva henkilö.
Itse on välillä kovin hankalaa nähdä asioita niinkuin muut ne näkevät, siis todellisuutta.
Sulla on tosi isoja juttuja, noi pelot ei oo mitään pieniä eikä mene vaan " unohtamalla" pois. Varmaan ajattelet, että a.) et voi tehdää mitään yksin ja b.) miehesi on viimeinen pelastusrenkaasi.
Kaiken kirjoittamasi perusteella tuntuu olevan niin, että miehesi on ihan perinteinen nuori mies - mukava, mutta kypsymätön. Hänellä ei varmaan vielä kaikki tulevaisuuden jutut selvillä ja voi olla ahdistunutkin siitä, että sinä odotat hänestä jotain pelastajaasi, tukijaa jne. Hän varmasti sinusta välittää, mutta saattaapi olla, että hänellä on sellainen vaihe, että ei oikein tiedä, mitä tekisi. Tykkää mennä, millään ei tavallaan ole väliä, ottaisi työn vastaan, jos joku hänet palkkaisi, mutta ei jaksa tehdä asioiden eteen mitään. On kiva haaveilla, mutta vaikeampi toteuttaa!
Taidat oikeasti olla riippuvainen hänestä. Mitä turhaan, pärjäät varmasti yksinkin! Minäkin ehdottaisin vaikkapa koiran kanssa muuttamista.
Jos ei tule itsensä kanssa toimeen, ei voi tulle toistenkaan. Älä tee toisesta ihmisestä pelastusrengastasi, kun kuitenkin loppupeleissä ollaan kaikki täällä yksin.
Ja parempaa terapiaa sulle toivoisin. Mitä jos kerran avautuisit ihan oikeasti terapeutillesi? Heittäisit suojamuurit pois, mitä niillä tekeekään.
Tsemppiä!
Ja väitän, että sellainen ihminen, joka eo niitä ole kokenut ei koskaan voi tietää miten rankkaa se on. Itsekkin tietää että ne pelot ei ole kovin todellisia tai mahdollisuus, että jotain sattuu on minimaalinen. Mutta , Mutta. Kuitenkin ne on sen verran todellisia, että se pelon tunne on aivan kauhea. Se on aivan yhtä paha, kuin olisit oikeasti hengen vaarassa vaikka mitään vaaraa ei olisikaan. Mä tiedä, olen ollut samassa jamassa. Ja ymmärrän ton ettet halua asua yksin. Koita jaksaa, vielä se päivä koittaa kun voit paremmin!
juu tuo on kyllä totta.
Siinä on sekin, että tavallaan samalla tuntee itsensä todella tyhmäksi, koska tietää, ettei ole mitään pelättävää. Kuitenkin se pelko on niin sanoinkuvailemattoman suurta, ettei sille voi mitään.
Täällä on muutama kehottanut muuttamaan koiran kanssa pois, mutta sitä en aijo tehdä. Koirat jäävät tänne vanhempieni luokse.
Ovat siis periaatteessa vanhempieni koiria, niitä on kolme, ovat isoja, ja ovat koko elämänsä eläneet isossa omakotitalossa, jossa on valtava piha. En niitä lähde kerrostaloon muuton yhteydessä raahaamaan. Ja todellakin eivät ole minun, vaan vanhempieni.
Mutta juu, kaikki on nyt hyvin. Kaikki vaan tuntu eilen niin isolta ku ol itosia huono päivä, ja näin juuri ennen menkkoja on mulla yleensäkin itkukohtauksia.
Sitä yhteenmuuttamista katsellaan sitten syksyllä uudestaan, kun on ajankohtaista, katsotaan rauhassa miten asiat menee.
ap
On niitä toisenlaisiakin kaloja vedessä. Vaikka jätkän nalkkiin saisitkin, tuota teidän asetelmaa kivireestä ja vetäjästä on vaikea muuttaa.
Olen hänen ensimmäinen tyttöystävänsä siis.
En usko, että mies haluaa erota, koska yhdessä ollessa on aivan ihanan rakastava ym. Ja puhuu, että hänellä ei olisi mitää ilman minua.
Tuo teksi näyttää paljon pahemmalta, kun mitä tilanne oikeesti on.
Meillä siis on yhdessä ihanaa, mutta nämä edellisessä tekstissa mainitut asiat painavat minun mieltäni tosissaan.
ap
Eli käyttäydyt miestä kohtaan kuin olisit hänen äitinsä. Älä hyvä ihminen muuta yhteen tuollaisen tapauksen kanssa!
Vierailija: