******** Ensikot HUHTIKUUSSA ********

kovasti koko Yksiksen perheelle! Ihanaa! Onpa kaunis nimi : )



Jessica 12+4

Voi miten ihania uutisia Yksikselle ja miehelle OIKEIN KOVASTI ONNEA pikku prinsessasta =). Kaunis nimi tytöllä!



Palailen paremmalla ajalla rustailemaan hieman lisää.



-hapö-

...Yksiksen ja miehuuden prinsessa saapui maailmaan!

Oikein valtaisat onnittelut koko perheelle! Kaunis on nimi pienellä <3

Ihanaa vauvantuoksua sinne!



ps. rentouttavaa viikonloppua kaikille...=)



-marge ja Aarre- (tasan 32 :D)

Oikein superpaljon onnea Yksikselle ja tietysti koko perheelle! Olette valinneet prinsessallenne oikein kauniin nimen ja kaunis on varmasti itse prinsessakin. Voi kun tuli hyvä mieli, kun sai heti aamusta lukea tällaisia uutisia. Tulehan kertomaan lisää, kun maltat/ehdit/jaksat... Me täällä innolla odotamme kuulumisia vauva-arjesta.



***********************************************



Laitan nyt vähän ON-kuulumisiakin, vaikkei niitä olekaan niin kiva kirjoitella kun onnitteluviestiä... Nyt on siis olemassa syy siihen, miksi olen ollut poissa langoilta. Sain tiistaina soiton neuvolantädiltä, joka käski lähtemään heti oppituntien päätyttyä äitiyspolille. Maksa- ja sappiarvot olivat nousseet huimiin lukemiin. Puhelimessa ihana neuvolantäti jo varoitti, että saattaa olla, että joudun jäämään osastolle. No, enhän mä sitä kovin tosissani ottanut... kunhan nyt hain nopeasti hammasharjan mukaani matkalla sairaalaan. Sairaalaan päästyäni mut laitettiin saman tien kiinni koneeseen, joka piirsi Onnin sydänkäyrää ja mittasi supistuksia. Siinä kaikki oli ok. Parin tunnin odottelun jälkeen pääsin sitten lääkärillekin, jota totesi, että kyllä sun täytyy toistaiseksi jäädä tänne osastolle seurantaan ja aloittamaan lääkitys. Hämmentyneenä sitten kysäisin, että mitä tuo toistaiseksi tarkoittaa enkä saanut siihen oikein minkäänlaista vastausta. Sen jälkeen tulikin sitten itku... pelkäsin jo, että jään sinne koko loppuajaksi. No, kolmisen päivää siellä sitten yhteensä meni. Tutkittiin ja piirettiin käyriä ja ennen kaikkea tapettiin aikaa. Ei ollut mikään viihdyttävä reissu. Hepatogestoosilääkitys on nyt sitten aloitettu ja se laski arvot taas ihan kohtuulliselle tasolle. Ensi viikolla pitää mennä taas verikokeisiin ja loppuviikosta kontrollikäynnille äippäpolille. Ja tällä tavalla jatketaan varmasti loppuun saakka. Ja sen lopun ajankohtaa ei nyt sitten enää oikein uskalla edes ennustaa. Lääkäri oli sitä mieltä jossain vaiheessa, että jos arvot heittelehtivät lääkkeistä huolimatta, niin viikolla 37-38 synnytys käynnistetään joka tapauksessa. Jos kaikki taas menee ok, niin voidaan odotella lähelle laskettua aikaa. Kaikesta itkusta ja murheesta huolimatta me molemmat voimme hyvin ja hyvillä mielin jatkamme eteen päin. Ei siis syytä huoleen.



Palailen linjoille taas joskus, kun kiireiltäni ehdin. Miehen pitäisi varmasti saada vähän lisäharjoitusta tähän kodinhoitoon. Hän kyllä jo kotimatkalla myönsi, että kotimme on vähän boheemissa kunnossa ja sitä se todellakin on. Syöksyn siis pyykkivuoren kimppuun lauantaiaamun kunniaksi. :)



Voikaa hyvin ja paksusti! Ja nauttikaa keväisestä auringon paisteesta!

~dese ja Onni

Onnea koko perheelle pikku-Miasta! Lisää turinoita odotellaan, kunhan vauva-arki antaa mahdollisuuden.



Lupaan minäkin palata vielä lähipäivinä kertoilemaan enemmän kuulumisia, mutta nyt ei malta; ulkona on aivan ihana ilma! Vointi on mitä mainioin, mutta henkisesti ainakin ollaan varauduttu, että vauva voi tahtoa maailmaan jo vähän aikaisemmin; niin on kuulemma hyvin laskeutunut lähtökuoppiin. Mutta voinnin jatkuessa näin hyvänä ei mitään kiirettä tarvitsisi pitää.



~hellikki rv. 36+1

Piti tulla tänne taas rustailemaan kun mies lähti kavereiden luokse käymään, eikä telkastakaan tuu mitään =)



On niin ihanaa ajatella, että Yksis siellä hoivailee pikku prinsessaa. Mun kaverin la oli ja meni, ei oo vielä kuulunut uutisia. Toinen ¿nettiystävä¿ kylläkin jakaantui Yksiksen kanssa samana päivänä ¿ prinsessa sinnekin =)



Naksulla oli ihania kuulumisia!! Pullan sykkeen kuuleminen varmasti rauhoitti ja teki über-iloiseksi =) Oikein ihanaa reissua teille ja nauttikaa auringon lämmöstä!!



Jessis - lueskelin toista pinoa ja huomasin, että toinen vauveli oli teillä luovuttanut. Mutta sitäkin ihanampaa että tiitiäisellä kaikki hyvin!! Se on tärkeintä.



käärö ¿ käynnistelisikö ne siksi, että se kohdunsuu on jo pehmee....en tiedä. Joskus on tietty helpompi seurata vauvan kasvua kohdun ulkopuolella jos meinaavat että on pieni. Kaveri just eilen kertoi, että epäiltiin pientä vauvaa, joten määrättiin käynnistys ¿ mutta synnytys alkoikin sitten itsestään sinä päivänä kun piti käynnistää. Vauvassa ei ollut mitään vikaa, täysi 10-vauva tuli =)



Mulla on supistukset hiukan rauhoittuneet kun olen täällä kotona oleskellut. Ei tuu läheskään niin usein. Öisin joskus tulee selkään vähän menkkakipua, mutta hyvin mietoa.



Voi dese ¿ kylläpä sua nyt koetellaan. Onneksi pääsit sieltä vielä kotiin, ettei tarvinnut loppuun asti jäädä. Sitä itsekin silloin pelkäsin kontrolliultrassa, että hulluksihan sitä tulee siellä maatessa. Vaikka, tietysti sitä makaisi jos pakko olisi, sellaista lahjaa tuolla masussa kantaa =) Pidetään peukkuja, että lääkkeet auttaa eikä tule enää uusia hälyytyksiä. Kyllähän se vauva on jo hyvänkokoinen syntyessään 37-38 viikoilla, joten siitä ei varmasti kannata huolehtia.



Täällä pohjanmaalla paistaa komeasti aurinko ja olen ajatellut koko päivän taas käyttää mukavaan leppoisaan oleskeluun =) Ehkä illalla käymme vähän kyläilemässä kavereilla. Mcbaby jumppaa masussa minkä kerkeää. Taitaa tykätä kun tulee kevät ja ilmat lämpenee =)



Katsoitteko muuten sitä 45-minuuttia ohjelman pätkää lapsettomuudesta. Kyllä sai mun niskavillat nousemaan!! Vai että yhteiskunnan rahoja tässä sitten tuhlataan yms.....voih.



Hyvää viikonloppua kaikille.



t. Afternoon ja mcbaby rv36 tasan

Tässä pyykinpesun lomassa jos hieman kuulumisia pikaisesti kirjoittelisin.



dese, voi harmi että jouduit sairaalaan asti, mutta tosi kiva kuulla että sinulla ja Onnilla on kaikki hyvin. Toivottavasti lääkityksestä on apua eikä enää tulisi mitään mutkia matkaan, kovasti tsemppiä!



Aftis, hyvä että supistukset ovat rauhoittuneet. Leppoisalla sohvalla makailulla on sitten ihmeellinen vaikutus =D. Katsoin myös se 45-minuutin pätkän, arrrrrg! Melkoisen syyllistävää fiilis jäi.



marge, millaiseen patjaan päädytte? Meillä on aluksi nukkumapaikkana joko äippälaatikko tai sitten tuollainen rottinkikorisänky ja niissä ihan vaahtomuovi patjat. Pinnikseen täytyisi patja vielä hankkia. Vieläkö väsymys vaivaa? Täällä vaivaa ja kun siitä neuvolassa kyselin, niin olivat sitä mieltä että kuuluu asiaan ja valmistautumiseen.



käärö, en kyllä osaa tuohon käynnistys asiaan mitään sanoa. Toivottavasti toukka päättää tulla ihan omatoimisesti ulos, ettei tarvitsisi käynnistellä.



Omaa napaa vielä hieman, neuvolassa kaikki ok. Helmi oli kääntynyt raivotarjontaan mutta neuvola täti ei osannut sanoa onko laskeutunut vai ei. Olen kuulemma itse sen verran lyhyt ettei osaa sanoa laskeutumisesta vaikka pää tuntuikin tuolla ihan alhaalla koska ei mahdu ylemmäksikään. No ensiviikolla on neuvolalääkäri että eiköhän se siellä selviä. Lievää menkkamaista jomotusta (yleensä iltaisin) on aika ajoin alhaalla sekä kivuttomia suppareitä muuten ei mitään ihmeitä. Väsymys hieman vaivaa olen kuudelta aamulla kyllä tikkana pystyssä mutta päivällä voisin makoilla/ nukkua yhtenään. Neuvola tädin mielestä valmistautumista tulevaan! Hb on mielestäni ehkä hieman matala 112 mutta neuvolan mielestä sekin ihan ok. Täytyy tiedustella lääkäriltä lisää. Nyt pyykkejä ripustamaan.



Kaikille oikein hyviä vointeja masun kasvatteluun.



-hapö & helmi- rv 34+5

Ajattelin nyt tulla moikkaamaan teitä kaikkia ketkä muistatte....

Ensinnäkin onnea kaikille plussasta ja naksulle erityisesti!

Ja yksikselle onnea pikku prinsessasta!!



Itse en toisen plussan jälkeen kirjoitellut mihinkään pinoon, kai alitajuisesti pelkäsin taas keskenmenoa. Ja raskauskin oli vaikea supisteli viikolta 22 alkaen. Mutta onneksi kaikki meni hyvin ja nyt tuolla vaunuissa köllöttelee reilun kuukauden ikäinen pikkuneiti, " isin rinsessa" .



Kaikille huiskutuksia ja nauttikaahan masuistanne!!



ninnuli ja tyty 1kk

Oikein paljon onnea Yksiselle pienen prinsessan saamisesta syliin! kauniin nimen olitte hänelle antaneet. Toivottavasti elämä ja arki on alkanut uutena ja kasvaneena perheenä hyvin. Tulethan kertomaan kuulumisia jahka ehdit ja jaksat.



Dese voi harmi kun vielä sait tuommoisen vaivan tähän loppuun, kaiken muun lisäksi, mutta onneks ei tarvinu jäädä loppu ajaksi sairaalaan makaamaan vaan pääsit kotiin kuitenkin ja pääasia on, että Onnilla ja sinulla on kaikki hyvin.



Hellikki vai meinaat sinäkin ottaa varaslähtöä ennen laskettua aikaa..noh sehän voi vielä muuttua suuntaan tai toiseen, kuten varmasti meistä jokainen sen tietää. täälä kans kun toukka on ollu jo laskeutunu pitkän aikaa. Mutta nautihan jokaisesta päivästä ja potkusta vielä kun se masun sisällä tuntuu.



Aftis juu voi olla tuon koon takia, että lähtee sitten käynnisteleen aikasemmin jotta saa kasvettua sitten kohdun ulkopuolella paremmin. Enkä sitä epäile etteikö pieni ois kehittyny jo, kun kuitenkin ollaan täys ikäisyyen raja ohitettu jo lauantaina ja siihen kontrolliin on vielä pari viikkoa. Mutta tuskin tuo kohdun pehmeneminen mitenkää vaikuttaa koska se on ollu pehmee jo rv29+ asti. Mutta enhän mä oikein tiedä näistä..yllätys!



Hapö sielläkin sitten ollaan jo käännytty tulo asentoon joten ei muuta kuin supistuksia tekemään työtä! Aika matala kyllä tuo sun Hb..



mutta nyt ulos kauniiseen ilmaan hankkiin suppareita..



käärö ja toukka 37+2

Taidan olla nykyään yksin linjoilla =) Kaikki muut olette nauttimassa ihanasta kevätilmasta ulkosalla. Minä vain mökötän sisällä...



Ajattelin, että kerron seurantaultrakuulumiset heti näin tuoreeltaan. Alkaa mennä hermo tähän kontrollissa ravaamiseen ja uuden lääkärin perehdyttämiseen tilanteeseen joka kerta. Kahta kertaa ei vielä samaa lääkäriä ole ollut. Noh, kun oli taas siellä äippäpolilla istuskeltu melkein kolmatta tuntia niin päästiin vihdoin lääkärille. Tälleppä lääkärille ei sitten ollut ollenkaan tuttua se, että se istukka olisi jossain kohdun suulla. Vasta kun sanoin siitä, niin rupesi sitä tutkimaan ultralla. Kysyin, että onko se nyt sektion vaativa juttu, mutta ei ¿ seurantaan!!! Ensi viikolla siis taas. Antoi vain ohjeeksi, että jos vuotoa tai supistuksia niin heti synnärille ja sitten siinä vaiheessa katsotaan syntyykö ensin lapsi vai istukka ja jos istukka niin sitten tehdään hätäsektio.



En nyt ollenkaan ymmärrä tuota heidän ajatuksenjuoksuaan. Miksei sitä sektiopäivää voisi sopia esim. parin viikon päähän kun vauva tuntui olevan jo hyvän kokoinen. Jos sitten ennen sitä sattuu jotain niin sitten sattuu, tehdään sitten se hätäsektio. Mutta ei!! Nyt pelkään täällä päivät ja yöt pitkät sitä, että vuoto alkaa emmekä ehdi sairaalaan ajoissa (ajomatkaa n. 50km). Voisihan se toki alkaa, vaikka tietäisin sektiopäivänkin, mutta olisi ainakin joku etappi jota odottaa. Nyt voin hyvässä lykyssä panikoida asialla tässä vielä seuraavat 6 viikkoa, jos meneekin yli la:n ja sittenkään ei vielä tehdä mitään......Voih! Sanonpahan vain, että draamaa ei ole tästä raskaudesta kyllä puuttunut, ei sen alkuunsaamisesta mahdolliseen syntymään asti!!



No, tarpeeksi omaa napaa ja valitusta. Onnittelut ninnulille pienestä tytystä =)

Terkut kaikille tasapuolisesti!



t. Afternoon ja mc¿draama¿baby rv 36+3

Yksikselle ja perheelle onne, onnea, ONNEA!!! Ihana nimi pikku prinsessalla.



Dese: Keljua että teille tuollainenkin vastoinkäyminen sattui:( Mutta Onneksi olette Onnin kanssa molemmat kunnossa lääkityksellä ja pääsit vielä kotiin huilaileen.



Brooke: Vaklailin tuolta lapsettomien puolelta että taitaa pikkuhiljaa aurinko löytää teidän risukasaan. Silti: Pahoittelut! Ja *lohtuhali*!



Ninnulille ja Tytylle ONNITTELUT myös!



Aftis: En mäkään oikein ymmärrä tota, ettei sektioo voida jo sopia, vaan odotellaan josko tarvittais hätäsektio. Kun siis hätäsektiossahan on aina kiire ja hätä sekä äidistä että lapsesta. Olisahan se nyt turvallisempaa ja helpompaa(ja myös halvempaa) kaikille kun tehtäis suunniteltu eikä hätäsektio. Toki kontrollit, vaikka uskon että ottaa päästä se ravaaminen, on tarpeen vaikka tehtäiskin suunniteltu sektio. Ei vaan ymmärrä pieni ihminen. Mitäpä jos seuraavalla kerralla kysysit että onko tosiaan tarkotus riskeerata sun ja vauvan henki ja kuluttaa yhteiskunnan rahoja turhan paljon tolla hätäsektiolla? Tai siis ite kysyisin,jos aivot vaan suostuis toimiin tilanteessa=)

Tsemppiä ja yritä jaksaa ravaamista ja selittelyä.



Hapö ja Käärö: Siellä kans aika vähenee lujaa vauhtia. Huh! bd bd tulevaan.



ON: Ensimmäisessä neuvolassa ja sokerirasituksessa käyty. Eipä siellä neuvolassa mitään ihmeellistä tapahtunu. Iso läjä papereita, joista osa on jo luettukin ja mieskin innostu lukeen sitä odottajan kirjaa. Sokerirasituksessa kävin, kun meitin neuvola on mukana sellasessa raskausdiabetes tutkimuksessa verrokkineuvolana ja halutessaan saa osallistua tutkimukseen. Siinä meillä kontrolliryhmäläisillä on kaks rasituskoetta ja läjä elintottumuskysymyksiä vastattavals että se odottelu aika kuluu. Mua kun ei noihin tutkimuksiin osallistuminen haittaa yhtään ja hyvähän se on että heti jää " kiinni" jos sokereissa jotain häikkää on, mulla kun on IHAN kivasti taustalla riskejä diabetekselle.

Jostain syystä koen kotoisammaks kirjotella tähän pinoon vaikka vierailen tuolla marraskuisissakin. Ehkä siks että te kaikki olette vanhastaan tuttuja=)

Eilen alotin uuden työn ja nyt on sit istuttu kaks päivää nenä näytössä kiinni sähköstä kirjausjärjetelmää opiskelemassa, huominen vielä ja sit oikeisiin töihin. Jännittää! Lisäks pelottaa nyt koko ajan että onkohan toukalla kaikki hyvin. Viimeviikolla pelotti jo senkin takia että täyty soittaa Tayssiin ja perua kesäkuulle varattu IVF. Pelotti ihan hirveesti perua aika kun mitäs jos jotain sattuukin. No sain sen kuitenkin tehtyä

ja päänkin jo melkein järjestykseen, kun sunnuntaina kuulin että eräs kaveri oli saanut keskenmenon. Samalla kuulin että ei ollut edes ensimmäinen heidän yhdeksän vuoden lapsettomuushoitojen urallan. en ollut tiennyt edes että he ovat sekundaarisesti lapsettomia. Hän oli kans kolmannella kuulla, tarkemmin en tiedä. Ja nyt pelottaa niin vietävästi, miten Toukka voi! Ultra on vasta 6.5 ja seuraava neuvola on 8.5. Pari viikkoa pitäis sinnitellä ja jollain keinoo uskoa että kaikki on hyvin. Oireitakaan ei paljoa ole mitä nyt rinnat edelleen kipeet ja uutena huimaus, öklötykset on melkein kokonaan kadonnut.



Tulipas tota omaa napaa taas tuijotettua, mutta toisaalta niin sitä tulee tuijotettua töissäkin. Huokaus!



No aurinkoista kevättä sitten vaan kaikille toivoopi Mushu & Toukka 10+4

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä ei meillä paljoa nukuttu. Kolmen jälkeen olin jo pystyssä odottelemassa sairaalaan lähtöä...



Aamulla klo 6 ilmoittauduttiin sairaalan synnytysosastolle ja meidät siirrettiin leikkaussalin viereiseen heräämö/valmistelu huoneeseen. Jännitys alkoi olla katossa ja oli kyllä vaikeaa sanoa mikä jännitti eniten... leikkaus, puudutus vai tulevaisuus. Alkuun oli esihaastattelu, jossa käytiin läpi raskautta ja lääkityksiä ym. jonka jälkeen luovuin omista vaatteista ja vaihdoin ylle sairaalapaidan. Sitten petiin ja käyrille... vauvalla kaikki hyvin ja samoin äidillä. Käteen laitettiin tippa ja samalla otettiin muutama putkilo verta erilaisia näytteitä varten. Ennen leikkaussaliin siirtymistä paikalla pyörähti vielä veripankin edustaja puhumassa istukkaveren luovuttamisesta ja tein siinä vielä luovutussopimuksen. Anestesialääkäri kävi pikaisesti puhumassa anestesiavaihtoehdoista (anestesia, epiduraali ja spinaali) ja päädyttyäni spinaalipuudutukseen oma lääkärinikin kävi sanomassa huomenta. Miehelle tuotiin leikkaussalivaatteet ja hän vetäisi ylleen haalarin, tossut ja hatun. Viimeisenä ennen saliin lähtöä sain aamun superherkun, nestemäisen happosalpaajan, joka luvalla sanoen oli ihan tolkuttoman pahaa (suolaista sitruunamehua).



Leikkaussaliin siirryttiin miltei aikataulussa eli 7:45, kun suunniteltu aika oli 7:30. Saliin sain kävellä itse ja salin ovella vielä nykäistiin mullekin hattu päähän ja miehelle suojus suun eteen. Liekö ollut jännitystä, huonoja yöunia, salin viileyttä vai kaikki kolme yhdessä, mutta tässä vaiheessa tärisin horkassa ja leikkaussalihoitajat kuorruttivat minut lämpimillä peitoilla ennen puudutuksen laittamista.



Spinaalipuudutuksen laittaminen oli itse asiassa paljon, paljon vähemmän kurjaa kuin mitä olin odottanut... vähän kuin ampiaisen pistos. Puudutus itsessään tuntui hullulta, lämmön tunne levisi jalkoihin ja alle viidessä minuutissa kaikki tunto oli mennyttä kainaloista alaspäin. Katetri laitettiin vasta puudutuksen jälkeen, joten sekään ei tuntunut miltään.



Ennen leikkauksen aloittamista lääkäri kävi vielä juttelemassa ja esitteli myös avustavan lääkärin. Salissa soi klassinen musiikki ja tunnelma oli kaikin puolin rento... enää hetki ja... Mies valokuvasi koko leikkauksen ja sai muutaman kuvan myös Mian syntymästä ¿ aika hurjia, kun toista vedetään masusta ulos ;) Leikkaussaliin tultiin siis 7:45 ja Mia syntyi 7:59 eli nopeaa toimintaa.



Mian ensimmäinen parkaisu on ihaninta, mitä olöen koskaan kuullut ja makasin siinä pöydällä onnen kyynelten vieriessä pitkin poskia. Lastensairaanhoitaja otti Mian tarkastettavaksi ja pyyhittäväksi ja sen jälkeen Mia siirtyi miehen syliin ja minun nähtäväksi... oi miten ihanaa ja kaunista. Lääkäreiden kursiessa minua kokoon, mies hoiti Miaa salissa ja tyttö mitattiin ja punnittiin ja tarkastettiin vähän paremmin, että kaikki on kunnossa, ja olihan kaikki kunnossa ¿ täydet kymmenen pistettä.



Noin 8:20 siirryttiin yhdessä heräämöön ja Mia pääsi heti rinnalle ensimmäisille maitohörpyille... huolimatta suurista epäilyksistä imetyksen onnistumisesta, kaikki on toistaiseksi mennyt paremmin kuin hyvin ja ensi-imetyskin sujui peräti mallikkaasti. Sivuvaikutuksena puudutukselle alkoi jo leikkaussalissa kutina, ei mahdoton, mutta kurja kuitenkin ja heräämössä sain siihen lääkettä. Vapinan välttämiseksi makasin koko ajan ilmahuovan alla ihanassa lämmössä. Heräämössä kului reilu tunti ja vähän ennen kymmentä jatkoimme matkaa jo vuodeosastolle. Tässä vaiheessa myös puudutusaineen vaikutus alkoi vähenemään ja pystyin taas liikuttelemaan jalkojani.



Koska edelleen palelin vuodeosastolla sain useamman lämmitetyn lisähuovan ja huoneen lämpötilaa nostettiin reiluun +30C:een ja muutamassa tunnissa myös paleleminen helpotti. Omahoitajani Natasha ja Nancy kävivät puolen tunnin välein tarkistamassa minut ja Mian, ja samalla seurattiin myös kivun tasoa. Tässä vaiheessa päälimmäisenä tunteena onnen lisäksi oli jano ja nälkä, ja hyvän aikaa rouskuttelinkin jäälastuja.



Toipuminen leikkauksesta on sujunut erittäin hyvin ja ensimmäistä kertaa olin hetken jalkeilla jo iltapäivällä. Samana iltana kävelimme perheenä jo osaston käytävällä. Jälkivuoto oli ensimmäisenä päivänä hurjaa ja vuosin kuin seula aina sänkystä noustessa, jättiläismäinen vaippa siis oikeasti vaippa ei riittänyt vuotoa pitelemään vaan veri valui pitkin jalkoja lattialle ¿ ihailen sairaanhoitajia, ei mikään siisti sisätyö. Tippa ja katetri poistettiin seuraavana aamuna ja sen jälkeen sainkin jo liikkua vapaasti voimien mukaan... ihanaa, kun ei enää ollut sidottuna sairaalan sänkyyn. Kipulääkkeeksi on alusta lähtien riittänyt hyvin 600mg ibuprofeiinia ja panacod. Myös jälkivuoto rauhoittui jo heti toisena päivänä, eikä ole oikeastaan juuri kuukautisvuotoa kummempaa, välillä jopa niukkaa. Niitit poistettiin haavasta ennen kotiin lähtöä lauantaiaamuna ja ainakin toistaiseksi haava on parantunut erittäin hyvin. Alusta asti olen ollut hyvinkin toimintakykyinen, vaikka toki pitää muistaa että sektio on iso leikkaus ja kuten sairaanhoitaja eilen totesikin, että jos sinulta olisi poistettu 3595g kasvain et edes kuvittelisi pystyväsi normaaleihin arkiaskareisiin...



Sairaalassa Mia nukkui ensimmäisen yön vauvalassa ja kävi vain välillä syömässä. Toisena yönä lähetin Mian vauvalaan joskus puoli neljän aikoihin, kun en yösyötön jälkeen saanut hereillä olevaa tyttöstä nukahtamaan uudestaan. Kotiin tultua yöt ovat kuitenkin sujuneet sangen mallikkaasti, huolimatta avustavan henkilökunnan puuttesta.



Summasummarum, sektiota ¿ ainakaan suunniteltua sellaista ¿ ei kannata pelätä, vaan kokemus on ollut erittäin hyvä.



Kaikille huiskutukset ja vilkutukset... palailen jossakin välissä kommentoimaan... tämän kirjoittamiseen on hyvinkin hurahtanut parin päivän vähäiset vapaahetket :)



T. Yksis ja Mia 5vrk

Aftis no kyllä on kummaa touhua tuo sun tilanteesi ja nuo pistää aina ärsyttämään kun lääkärit vaihtuu ja joka kerta saa tilanteen selvittää uudelleen. Kivahan se on varmaan käydä pientä aina vilkuilemassa, mutta silti se varmasti alkaa rassaamaan. Mua nuo neuvolat jo ahistaa ku siellä ei oikeestaan enää mitää ihmeitä tapahu ku vaan ne samat arvot katotaan ja kuunnellaan sykkeet ja sit taas uus aika.

Tuo sektio asia kyllä on minusta aikas kumma, luulis kuitenkin, että se päivä annettas jo valmiiks varsinkaan jos eivät usko tilanteen siitä enää muuttuvan.



Mushu nyt on sitten neuvolassa ekaa kertaa käyty, vähänhän ne on tylsiä noin aluks, mutta sitten kun aletaan sykkeitä kuunteleen ni niitä oottaa ihan erilailla,varsinkaan kun vielä ei liikeitä tunne eikä mitään muutakaan konkreettista vauvasta havannoi.



Yksis hui mua kauhistutti kun kerroit miehesi kuvanneen synnytyksen, ite kun oon niin herkkä kaikille veren näkemisille sun muille..kaikki sairaalasarjat pitää kattoa, mutta sormien välistä hyvin usein vilkuillen..sulle siis laitettiin tuo spinaalipuudute. Mulla kun oli se viime viikon synnytystapa arviossa saneltu, että spinaalipuudute kivun lievitykseen, tai neuvolassa sen tänää kuulin, ei se kätilö/lääkäri meille siitä mitään sanonu silloin, mutta se olikin sellanen tosi ärsyttävä ja töykee. Neuvolatäti sano vaan, että jos pitkittyy synnytys ni sitten voi laittaa epiduraalinkin tai uuemman kerran spinaalin..täytyy nyt kattoo mitä sitten tulee...

Tuo sun synnytyskertomus sai tajuamaan, että ei se itelläkään kaukana enää oo. Kovin tuntuu nopeelta aina nuo sektiosynnytykset ja hyvä tietää, että ei jääny mitään traumoja tms.

Arkenne alkaa nyt sitten muovautua siitä pikku tytön ympärille ja elämä hymyilee, ainakin sellanen käsitys tesktistäsi tulee.



Tänää siis kävin taas neuvolassa, siellä oli kaikki hyvin pissa puhas, paineet siinä samoilla ku tähänki asti, vähä koholla. Sykkeet hyvät, sf 34cm tippunu sentin viikossa. Vauva oli viime viikosta taas laskeutunu alemmas, kiinnittyny onkin ollu jo reilut kaks viikkoo. turvotusta jonkin verran havaittavissa ja painoakin tullu lisää kilon verran viikossa..

Supparit hävinny melkein kokonaan ja niitä tuossa äsken kävinkin hakemassa, kun heittelin lumikinoksia pienemmäks takapihalla(täälä pohjosessa kun sitä vielä on jonkin verran) ja sitten reippaalla kävelyllä, mutta ei mitää vaikutusta oo ollu, muuta ku tuosta lapioinnista sain selän taas kipeeks..



mutta nyt sohvalle!



käärö ja toukka 37+4

Kiitos Yksis synnytyskertomuksesta! Oli mukava lukea hyvin menneestä sektiosta ja tunnelmista¿Siellä taitaa olla perhe pienen Mian lumoissa <3 Ihanaa! Kurkithan ajoittain tänne ja kertoilet kun joudat..



Kukahan seuraavaksi lähtee? ;D



Aftis, mulla jäi ihan kokonaan tuo 45min kattomatta, mutta en kai menettänyt mitään? Säästyin pahaltamieleltä¿Siellä se teidän pieni mcbaby aiheuttaa äipälle huolta! Ei ne taida loppua ikinä¿Mutta on kyllä inhottavaa, että joudut lääkärissä ravaamaan, opastamaan heitä ja sitten eivät tosiaankaan voi päättää sitä sektiota, kun se varmasti nyt on edessä¿Ihmeellistä touhua! Mutta en voi muuta sanoa, kun tsemppiä kovasti ja ei auta murehtia (niin, kuinkas se onnistuu ;D ?!). Jaksuja sinne <3



Käärö, aika ihmeellinen tuo ajatus, että käynnistävät jos Toukka kasvaa alakäyrillä¿Johtuuko istukasta ja voidaanhan vauvan kasvua seurata paremmin masun ulkopuolella, niin kuin Aftis sanoi¿ Saitko asiaan selvyyttä? Aikamoista rehkintää siellä, toivottavasti nyt tuottaisi tulosta...=)



Desellä siellä sattuu ja tapahtuu¿Kurjaa kuulla, että sairaalassakin on aikaa vietetty arvojen takia, mutta pääasia on nyt että mamma ja pikku Onni voi hyvin! Ja että arvot on laskeneet¿Ei hän nuo sairaalat kivoja ole, varsinkin kun huoli on kova ja mitään ei voi itse oikein tehdä.



Hapö, ostettiin sellainen jousitettu Ikean patja. Ehdotin sellaista superolonpatjaa, mutta mies päätti että tuollainen. Hinnassakaan ei ollut eroa kuin parikymppiä! Eli parasta piti saada pienelle :D Jos vaimosta olis ollut kyse, ei ois niin haitannu¿:D Oliko sulla jo se neuvolalääkäri? Tuliko selvyyttä Helmin oleskeluun, onko laskeutunut vai ei? Väsymys on täällä hiukan väistynyt, en nuku enää ihan kahtatuntia päivisin¿Mikäs olo siellä? Saitko rautakuurin?



Mushulle tsempit uuden työn kanssa, älä ressaa liikaa! Ja huolen poistamiseen ei valitettavasti taikasanoja ole¿Usko vain, Toukka voi hyvin äipän masussa :)



Ninnulille terkkuja ja onnittelut pienestä tytöstä!



Täällä voidaan paksusti, ylläri ;D

Vika jumppa oli tänään ja nyt kyllä huomasi, että ei energiat riittänyt ihan samaan malliin. Hyvä, että loppui, niin nyt voi lenkkeillä sekä tarvittaessa kääntää sohvalla kylkeä, hyvällä omallatunnolla¿ Aamulla heräsin auringon paisteeseen ja Aarteen jumppaan, kyllä hymyilytti. Väsymys on hiukan väistynyt, vielä ne päikkärit maistuu joka päivä, mutta ei ihan niin kauan ;)

Enää 6 päivää töitä! Jee! Sitten mammaloma! Jään siis 6.5 pois, ensiviikko on tosi tynkä ja sit pieni rutistus¿Nyt odotan lomaa innolla, mutta itkuksihan se varmasti menee! Kun tilanne on se, että ei ole vakipaikkaa ja talossa olen kuitenkin ollut 2,5 vuotta¿

Ai, niin...Mies se yllätti Ikeassa; kertoili, siinä sänkyä ja patjaa valitessa, kuinka tärkeää on huomioida Aarteen nukkuessa, oikea peiton koko, sopiva lämpötila, vaatteet jne., ettei mitään satu¿Katsoin ihmeissäni tiedontulvaa ja ukko-kulta kertoi lukeneensa mun ostamaa vauva-kirjaa! Osaa se vieläkin yllättää, hassu mies¿!



Ihanaa vointia kaikille!



-marge ja Aarre 32+5-

Paljon onnea pienestä prinsessasta ja ihania äitiyden hetkiä <3



Kaikille muille odottaja-Ensikoille vilkutuksia ja hyvää raskausaikaa!



-Diina



Ps. Takaisin omalle puolelle. Jospa me muutamat huhti-toukokuussa hoidossa olevat Ensikot pääsisimme tekemään joukkoryntäyksen tänne pikapuoliin... Toivossa on hyvä elää ;)

Tänään on siis ollut ensimmäinen lomapäivä, vaikka työmaallahan ison osan päivästäni vietin. Ei vaan alkuviikon tunnit riittäneet siivoamiseen ja tavaroiden pakkaamiseen. No, nyt on kuitenkin asiat sillä mallilla, että sijainen mahtuu pöydän ääreen töitä tekemään. :)



Olen käynyt kuulumisianne lukemassa, mutta jotenkin olen vaan päässyt putoamaan kärryiltä. Tässä kun on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Mutta yritetään päästä taas kartalle.



Yksikselle kiitos ihanasta synnytyskertomuksesta. Kirjoitit niin kauniisti pikku-Mian ensi hetkistä, että tippa tuli linssiin. Onnea vielä kerran koko perheelle!



Afternoon: Kuulostaa kyllä melkoiselta pompottelulta tuo teidän seurantakäytäntö. Olisihan se henkisesti paljon helpompaa odotella tulevaa, kun olisi edes joku päivämäärä tiedossa. Tsemppiä!



Häpö: Saitko lääkäriltä ohjeita rautalääkkeisiin? Itselleni ne määrättiin silloin " aikojen alussa" kun hb putosi 110:en. Toivottavasti olosi on joka tapauksessa pirteämpi, nyt niitä voimia kun kuulemma pitäisi kerätä.



Mushu: Kiva juttu, että eka neuvola on takana ja kaikki sujui hyvin. Ja onnea tietysti uudesta työstä! Yritä olla liikoja jännittämättä, aika kuluu kuitenkin kuin siivillä ja pian pääsette Toukan vointia katsastamaan ultraan.



Käärö: Huimaa, miten aika kuluu nopeasti. Voi siis olla, että olet jonossa seuraavana... Älä kuitenkaan liikaa rehki suppareiden houkuttelemiseksi, ettet saa muita paikkoja kipeäksi. Jännityksellä odotellaan vauvantuoksuisia uutisia sieltä pohjoisen suunnalta.



Marge: Olitte siis löytäneet hyvän patjan. Taidamme siis marssia teidän jalan jäljissä samaiseen kauppaan, huomiseksi on nimittäin suunnitelmissa ostosreissu. Eipä sullakaan montaa työpäivää enää ole. Vaikka töiden päättyminen olikin erittäin haikeaa, on toisaalta ihana olla oman aikataulunsa herra. Kyllä sitä jotenkin alkaa olla fyysisestikin jo niin " raskaana" , ettei pitkät päivät enää hirveästi houkuttele.



ON: Eilen vielä töissä tuskailin, että mitenköhän saan aikani kulumaan äippälomalla, mutta siihen tuli nopeasti ratkaisu. Kävin iltapäivällä kontrollikäynnillä sairaalassa tsekkaamassa Onnin sydänkäyrää ja uusimpia maksa-arvoja ja sillä reissulla sain sitten kunnon aikataulutetun ohjelman. Verikokeessa pitää käydä kaksi kertaa viikossa samoin kuin sydänkäyräkoneessa ja sitten vielä lääkärillä joka toinen viikko ellei muutoksia huonoon suuntaan tapahdu. Ei tämä mikään mahdoton juttu ole, mutta aikaahan se vie ihan kunnolla. Varsinkin kun tuo äippäpoli ei ole ihan nurkan takana, matka yhteen suuntaan on n. 30 km. Mutta mitäpä sitä ei oman ja ennen kaikkea Onnin terveyden vuoksi tekisi. Eilisellä lääkärikäynnillä kaikki oli siis ihan ok. Arvot ovat edelleen hieman koholla, mutta laskeneet kuitenkin edellisestä mittauksesta. Lääkkeet siis toimivat hyvin. Sydänkäyrä oli oikein hyvä ja ultran mukaan painoa on jo reilu 2300g. Ei siis periaatteessa mitään syytä huoleen. Huomenna on luvassa ostosreissu, koska pinniksestä puuttuu vielä patja, hoitopöydältä alusta, Onnin huoneesta matto ja verhot. Samalla reissulla pitäisi hakea myös vaunut ja turvakaukalo. Ollaan siis varmasti näky, kun tungetaan meidän pieni kottero täyteen vauvatavaraa. :D



Aurinkoista viikonloppua kaikille ja hyvää vointia!

~ lomalaiset dese ja Onni rv 35

Yksikselle heti alkuun jättisuuret onnittelut tyttärestä!!! Voi että miten ihanaa, aivan hurmaantuneena luin sun synnytyskertomusta!!! Mahdat olla onnellinen, voin vaan kuvitella!!!!!



Aftiksella on siellä outoa touhua, miksi ei voida vaan päästää hermoilemasta ja sopia sektioaikaa?!!! Toivottavasti asiat kuitenkin ratkeavat parhain päin!



Kääröllä siellä on kaikki hyvin, se on hyvä se!



Marge: oih, vähänkö suloinen tuo sinun miehesi!! Toinen on perehtynyt oikein kunnolla asiaan! :)



Diina: Moiiiii! Hirmuisesti tsemppiä sinne hoitoihin, toivottavasti tämä olisi nyt SE hoito!!!!



Desekin siellä jo lomailee! No kylläpäs sulla riittää puuhaa kun noita arvoja pitää seurailla - mutta ehkäpä hyvä niin, eipä käy aika pitkäksi! ;)



Täällä on tosiaan " lomareissulta" palattu, entistä nuutuneempana! Paljon enemmän olisi pitänyt kuulostella omaa oloa eikä juosta muun porukan perässä ja säntäillä sinne tänne. Lähes joka ilta oli kurja olo, vatsaa kivisteli kovastikin tuolta alhaalta, paineen tunnetta alapäässä jne. Noh, nyt koitan huilia tämän päivän (lue: pesen 10 koneellista pyykkiä, teen pihatöitä, ruokaa jne.) ja huomenna sitten takaisin töihin. Kova huoli oli koko loman syömisistä, mitä saan syödä, onko ruoka varmasti puhdasta ja kypsää jne. Joten ajattelin, että soittelen heti huomenaamulla neukkulaan ja toivon, että pääsisin kuuntelemaan Pullan sydänääniä... Ja jos ne kuuluvat normaalisti, pääsisin taas ottamaan iisimmin! Joten sitä toivoessa!!!



Naksu 14+4

Minä täällä taas turisemassa. Mies lähti pelireissulle, joten missä muualla meikäläinen kuin netissä....=)



käärö ¿ jos teidän toukka on pikkuunen (helpottanee synnytystä =) niin meidän neiti taitaa ollakin jättikasvuinen (ei varmaan mitenkään liity siihen, että äidin ruokahalu on valtava =). Viimeksi neuvolassa arvioivat hänet jo kolmikiloiseksi. Siitähän ehtii tässä jo kolmessa viikossa ennen la:aa kasvaa vaikka kuinka suuri vauva!! Hui.



dese oli sitten tosiaan kokeillut jo prenallaoloa. Ei se varmasti hääviä ole. Mä vähän pelkään sitä itsekin vieläkin, että sinne joudun. Tietysti se on parasta vauvalle, onpahan seurannassa. Ihanaa kuulla että lääkkeet vaikuttavat ja että mitään hätää ei nyt ole. Vaikka on se niin väärin, että aina tulee jotain uutta hässäkkää ¿ niinkuin ei meistä itse kukin olisi jo hässäköitä tarpeeksi läpikäynyt. Mitäs ostosreissulta jäi käteen?



Monille teille on jo puhuttu, että vauva on laskeutunut tai kiinnittynyt. Mulle ei oo kukaan puhunut asiasta mitään, ei neuvolassa eikä lääkärillä. Täytyy taas ottaa uusi kyselykierros seuraavalla lääkärillä.



Kyllä mä taidan nyt laittaa lääkärin koville seuraavassa seurannassa. Kyselen vähän, että ovatko ottaneet huomioon tämän matkan, joka meidän pitää tulla synnärille yms. En aio ottaa nyt vain vastaan pelkkää ¿seurataan¿ vastausta. Kai sitä pitää yrittää olla itse vähän jämäkämpi. Tietysti tulee aina tunne, että hehän ovat lääkäreitä ja kätiöitä, joiden pitäisi nämä asiat paremmin hallita kuin minun, ensisynnyttäjän.



Mushu oli käynyt jo neuvolassa, siitä se lähtee. Noi pelot on ihan normaaleja (ja kuten huomaat, eivät siitä paljon valitettavasti harvene näin myöhemmässäkään vaiheessa), mutta onneksi sulla on jo uusi ultra pian niin pääset toukkaa kurkistamaan. Hyvin siellä kaikki on, usko pois!



Kiitos Yksis synnytyskertomuksesta. Mua niin hymyilytti sun kommentti ettet tiennyt mikä pelotti eniten, leikkaus, puudutus vai tulevaisuus =) Mulla on vähän sama fiilis. Nyt yhtäkkiä alkaa konkretisoitumaan se, ettei tässä enää ollakaan kohta kaksin. Tuosta jälkivuodosta kyselinkin kavereilta ja tuntuu se olevan siis aika kovaa sektionkin jälkeen. Vielä kerran onnea koko perheelle!



marge ¿ juu, et menettänyt siinä 45-minuuttisen katsomatta jättämisessä mitään =) Parempi vain kun et katsonut. Otti niin pattiin. Sanoinkin, että olisin ollut niille oikein mallihenkilö siihen ohjelmaan: itsekäs yli 30 v työnarkomaani joka jättää lasten tekemisen myöhemmäksi ja sitten käyttää yhteiskunnan varoja lapsettomuushoitoihin, sitten kun viimein on raskaana käyttää taas yhteiskunnan varoja ravaamalla seurannassa ja sitten vielä saattaa joutua jopa sektioon!!! Härregyyd.



Moikka Diina ¿ odotellaan teitä tälle puolen!! Tsempit hoitoihin! Killan urakkaa olenkin seurannut ja siellä sekä punktio että siirto on mennyt hyvin. Mikäs sun tilanne Diina nyt on?



Naksukin oli palannut lomalta. Otahan nyt iisisti. Pihatyötkin ehtivät odottaa ja ravintolasta saa ruokaa =) Toivottavasti pääset heti huomenissa kuuntelemaan Pullan ihania sydänääniä =)



Omaan napaan ei kummempaa: Eilen oli joku kestosupistus päällä melkein koko päivän. Vatsa oli pinkeä kuin täynnä oleva ilmapallo. Pienellä levolla se sitten hellitti. Mcbabylla oli vähän hiljaisempi päivä toissapäivänä ja siitä vähän huolestuin, mutta nyt taas melskettä riittää entiseen malliin. Eikai sitä nyt joka päivä jaksa ihan huhtoakaan =) Tiistain seuranta-aikaa siis odotellessa nautitaan näistä hienoista kevätilmoista.



t. Afternoon ja mcbaby 37+1

Täällä kurkin ja koitan ängetä jalkaa oven väliin¿ Katsotaan onnistunko ;) Aivan ihanaa on lukea teidän odotus ¿ja äitiyskuulumisia. Aikaisemmin en ole tänne paljoa kurkkinut, mutta nyt vihdoin taas olisi edes mahdollisuus onnistua, niin aina sitä innostuu¿



Aftis: Täällä napsitaan Zumenia ihan reilulla annoksella limakalvon vahvistamiseksi. Viikon päästä maanantaina ultra ja sitten toivottavasti pian pakastealkion siirtoon (1 tai 2). Eli jännittäviä aikoja eletään. Toivotaan tosiaan, että Killan kanssa päästään pian siirtymään tänne puolelle. Minun testipäivä menee toukokuun loppupuolelle, joten jännitettävää vielä riittää.



Naksu: Voi, siellä on Pulla jo 14. viikolla! Ihanaa! Silityksiä massulle ja jaksamista tulevalle äipälle!



Deselle ja Onnille myös jaksamista viimeisiin masuviikkoihin!



Muillekin moikat! Toivottavasti ¿nähdään¿ pian!



-Diina

Moikkelis!



Onnea tuhannesti Yksikselle, miehelle ja tietenkin tärkeimmälle eli pikku prinsessa Mialle!!!! Ihan nimi!



Ja hyvä kun sektiokin meni hyvin ja olet toipunut hyvin, mutta tosiaan muista ottaa rauhallisesti ettei haavaan vaan tule mitään probleemia.



Aftisko mietti sektion jälkeistä jälkivuotoa..... Mulla jälkivuoto oli aika vähäistä koko ajan tai no ekoina päivinä runsaampaa, mutta ei ollenkaan mitään valtaisaa ja loppuaika olikin tosi niukkaa.



Voikun teitä kaikkia enskoja on ikävä..... siksi täällä aina vaklailen teidän kuulumisia.



Meidän Nuutti on jo 5 kk (ajatella!) ja kääntyilee kovasti selältä vatsalle ja on iloinen pikkumies. Kiinteitä ollaan maisteltu 4,5 kk iästä ja ne maistuu tosi hyvin. Kaiken kaikkiaan elämä on tosi mallillaan ja meidän talokin valmistunee parin viikon sisällä (mehän siis rakennettiin tässä samassa rytäkässä) ja päästään muuttamaan omaan kotiin.



Terkkuja ja haleja kaikille!!!

Kille