Miksi parisuhteessa on muka " lupa" räjähtää ulkoisesti?

kuka hyvänsä saa näyttää ihan siltä kuin haluaa.

mustasukkaisuus nostaa päätään kun miettii katseleeko mies muita ja eihän tuo ole kohteliasta miestä eikä muitakaan kanssaihmisiä kohtaan!



Itse pidän ulkonäöstäni huolta ja juuri viikonloppuna käytin pari tuntia kuukausi-huoltoon ;) Ei se nyt ihan kauheesti vie aikaa ja päivittäin pesu ja 5min meikki tekee jo ihmeitä!

Miksi jollain ihmisellä EI olisi lupaa " räjähtää" ulkoisesti? Riippumatta onko sinkku vai ei? Kuka kieltää?

Henkilökohtaisesti minusta se on väärin kumppania kohtaan jos lakkaa huolehtimasta itsestään esim naimisiinmenon jälkeen. Tottakai sisäinen kauneus on tärkeintä. Mutta mieluusti sitä katsoo kumppania joka miellyttää silmää.. Eikä liho 100kg ja pukeudu johonkin collegehousuisin.

Viisi lasta saanut ja ikää jo puolivuosisataa ja silti olen oikein simpsakka, en todella anna itseni rupsahtaa, sen verran voi itseensä panostaa ja samaa vaadin mieheltä.

Tällä hetkellä ei tosin ole miestä, eikä ollut aikoihin mutta liitossa myös satsasin itseeni.

Mä käsitin aloituksen niin että miksi parisuhteessa on lupa suuttuessaan alkaa huutamaan toiselle. Pitää vissiin lähteä ulos tuulettamaan tämä pää. Reps ja kops.

Mietin meinaan yksi päivä nimenomaan sitä, millä oikeudella jotkut rähjäävät lapsilleen ja puolisolleen ihan mielipuolisesti jopa joka päivä... Tunteita voi tuulettaa ilman räjähtelyäkin, jos vaivautuu opettelemaan riitelytaitoja.

Ja ap:n oikeaan kysymykseen tekisi mieli vastata, että tietenkin on! Yleensä tosin terveessä parisuhteessa ei käy niin, koska onnellinen ihminen jaksaa pitää itsestään huolta paremmin kuin onneton. Olisi kuitenkin aika karu ajatus, että puolison pettäminen johtuisi jostain niinkin pinnallisesta asiasta kuin ulkonäöstä :O Eiköhän suhteessa ole siinä vaiheessa moni muukin asia pielessä, tai ainakin pettäjän oma moraalikäsitys on melko, hmm, mielenkiintoinen. Ja itse ainakin olisin ennemminkin huolissani kuin nyreissäni, jos mieheni ei enää pitäisi kunnostaan (ja siinä sivussa ulkonäöstään) lainkaan huolta.

Tää oli muuten aika hyvä:

Viisi lasta saanut ja ikää jo puolivuosisataa ja silti olen oikein simpsakka, en todella anna itseni rupsahtaa, sen verran voi itseensä panostaa ja samaa vaadin mieheltä.

Tällä hetkellä ei tosin ole miestä, eikä ollut aikoihin mutta liitossa myös satsasin itseeni.

Etenkin viimeisen lauseen kohta " eikä ole ollut (miestä) aikoihin" herätti hilpeyttä ;)

Etenkin viimeisen lauseen kohta " eikä ole ollut (miestä) aikoihin" herätti hilpeyttä ;)

Kannattaisi ehkä keskittyä pitämään huolta ennemmin siitä läheisestä ihmissuhteesta kuin pelkästään omasta ja toisen ulkonäöstä. Muuten parisuhde muuttuu helposti muotoon " pari suhdetta" :P

Tai että erityisen stressaavassa elämänvaiheessa on AINA tiptop jne.. Tietysti jos totaalisesti lakkaa huolehtimasta itsestään ja ulkonäöstään on jotain pahasti pielessä, ja ensisijaisesti siitä kyllä kärsii itse. Meillä on muuten aina pidetty niitä Stellan (?) kauhistelemia college-housuja kotioloissa ;-)



Mutta, ihan vakavasti ottaen, kuinka moni ihan oikeasti kokonaan lopettaa itsestään huolehtimisen pitkässäkään parisuhteessa?

vaihtaa kalsarit viikon välein(mies), paskoa ovi auki, piereskellä törkeästi ja lähteä itse huoneesta pois (ja jättää vaimo haisevaan huoneeseen)...

Mutta itse asiaan: minusta siisteys ja itsestään huolehtiminen ovat jokaiselle ihmiselle sellaisia perustoimintoja, joiden repsahtaminen on huolestuttavaa, koska se voi olla merkki monenmoisesta mielen kriiseistä. Toki joku voi olla perusluonteeltaan ja kasvatukseltaan epäsiisti tai hällä-väliä, mutta yhtäkkinen MUUTOS on aina merkki jostain.

En tiedä ketään, joka olisi suhteessa antanut itsensä repsahtaa ilman, että taustalla olisi jotain muuta: väsymystä, stressiä, masennusta, kenties protestia ympäristöä ja puolisoa kohtaan.

Joten aina kannattaisi miettiä, mistä sellainen johtuu ja pitäisikö siihen syyhyn puuttua.

Sinänsä on silkkaa tuubaa ajatella, että vaimon Velvollisuus on näyttää simpsakalta ja jos ei näytä, miehen pettäminen on moraalisesti hyväksyttävää ja ymmärrettävää. Kyllä pettäminen ON aina raukkamaisuutta ja moraalisen selkärangan puutetta.

Sitä paitsi: mitä pidempi parisuhde, sitä vähemmän puolison ulkoiset ominaisuudet vaikuttavat. Kumppanin ikäänkuin aistii, ei arvioi näöllä.

Jotenkin säälittää yksi kaveri, joka kärsi viime viikolla pahoista menkkakivuista muttei uskaltanut ottaa buranaa kun pelkäsi miehen heräävän siihen...:/

ja en ole rupsahtanut kun saan syödä mitä vain ja olen suht kaunis ilman meikkiäkin.

Mutta siis minusta se ei ole parisuhteesta kiinni että naiset rupsahtaa. Itse ainkin voin sanoa että meillä oli monta vuotta sellainen vaihe ettei minua kiinnostanut enkä jaksanut panostaa itseeni. Kolmen lapsen kanssa kun mukavuus ajoi tyylin edelle. Jos oli hetki aikaa itselle niin ei tullut mieleen alkamaan kynsiä viilaamaan tai tukkaa laittamaan, kyllä sen hetken sitten vain istua ja luki vaikka lehteä.

Nyt kun nuorin lapsi on 3v niin huomaan että se oma naisellisuus alkaa tulemaan taas tärkeäksi ja on kiva ostaa uusia vaatteita kun tiedän ettei kokoni enää muutu. Samoin minulla alkaa olemaan enemmän aikaa ja haluja käydä kuntosalilla ja kasvohoidoissa, ymv.

Minä en ole koskaan miettinyt muita kuin itseäni siinä miltä näytän, eli siihen ei mies vaikuta mitenkään. Omat arvot vaan on olleet erilaiset erilaisissa elämäntilanteissa. Mulla on ollut erittäin naisellinen olo kun olen imettänyt lastani ilman meikkiä ja tukka sekaisin. Ja voin kuvitella että jos olisin taipuvainen lihomaan niin mulla olis varmaan 20 ylimääräistä kiloa joiden kanssa nyt taistelisin. Tai jos naamani vaatisi kovasti hoitamista niin voisin hyvin omata mäppyläisen naaman, jota inhoaisin nyt.



Että mä olen sitä mieltä että naisten rupsahtaminen ei ole parisuhteesta kiinni vaan siitä että luonto pitää huolen että lasten asiat menee omien edelle.