Tulin sitte just jätetyks, puolessa välissä raskautta...

mies jäi kiinni pettämisestä, olin just raskaana ja olo oli just samanlainen. Mies kuorsasi kun sai tunnustettua tekonsa, minä itkin, valvoin ja mietin. Me tosin päätettiin jatkaa yhdessä, mutta ei se sen hetken pahaa oloa helpottanut yhtään. Isommat lapset jäivät kyllä täysin huomiotta, niin sekaisin menin.



Voimia ja jaksamista, selviät varmasti ajan kanssa..uusi vauva tuo iloa elämääsi ja isommat lapset.

Aikoo kuulemma järjestää asiansa kuntoon ja sitte muuttaa. Eli hommaa eropaperit ja asunnon. Oli yöllä jo jakamassa meidän lapsia, tyylillä sulle mulle. Jouduin sanomaan ettei lapset ole mikään karkkipussi ja niiden kuuluu saada kasvaa yhdessä.

ap

murheensa ja jos ihminen on yhtään fiksu osaa ja myös antaa myötätukea ap. lle.





21

Ei asiat parane täällä roikkumalla!!!

vaikka äitisi tai joku ystävä luoksesi, itse olin tuossa tilanteessa ihan shokissa eikä mulla ollut lapsia hoidettavanani!

Lapset tässä eniten kärsivät ja tietty sä nyt, mutta jos on tuollainen mies niin ajansaatossa taitaa olla parempi että ottaa ja lähtee. Ei noin löysämoraalista miestä kannata katella! Jaksamista sulle ja KYLLÄ SÄ PÄRJÄÄT!!!! Ilman miestäkin!

Itsekin eronneena tiedän, että ensimmäiset pari viikkoa ovat tosi vaikeita. Minullakin meni ruokahalu täysin eron tiimellyksessä ja laihduin aika paljon. Koeta tehdä juuri siten, kuten täällä joku neuvoi, että juo paljon.



Se on oikeastaan ihan sama mitä sitä pari viikkoa syö, kunhan syöt tai juot. Syö vaikka herkkuja, kunhan saat pidettyä verensokerin edes jossain määrin korkealla ja vauvan ravittua. Itse söin eroni aikaan kaikkea sitä, mitä yleensä en syönyt joka päivä vaan vain harvinaisina herkkuina (suklaavanukasta, jäätelöä, mehuja, karjalanpiirakoita, banaaneja, ranskalaisia jne.) mikä upposi helposti ja ohimennen.



Nyt on tärkeintä, että nukut öisin vaikka niiden opamoxien avulla ja syöt jotain. Maailma alkaa näyttää huomattavasti valoisammalta, jos saat fyysistä kuntoasi vähän parempaan suuntaan.



Sitten kun jaksat, niin laita lapset kärryihin ja käykää koko porukka vaikkapa vähän kävelemässä. Raitis ilmakin voisi tehdä sinulle hyvää.

vai olisko sinne pitänyt mennä oven taakse jo yöllä?? Sekin jo helpottaa kun saa purkaa tunteitaan muille, se on jo ensimmäinen askel pyytää apua. En tiedä olisiko viisas ratkaisu eristää äiti muista lapsista, niin, että äiti menee " hoitoon" ?? Miettikää mitä lauotte. Keskusteluapu tai perhetyöntekijä voisi olla aluksi helpotus.

Yöllä kun mua tällä halolla kumautettiin kalloon ei edes sos-puhelimen päivystys ollut auki. Tämä on ainut paikka johon voi tulla kellonaikaa katsomatta, enkä pysty järkytykseltäni ystäville vielä soittamaan, varsinkaan näin aikaisin.

ap

Voimia ap, sinä olet voittaja, miehesi on luuseri.

Keskity nyt käytännön asioihin.

Kuka omistaa asuntonne?

Mitkä ovat tulosi?

Mies heti ulos, alat saamaan yh-korotukset lapsilisiin esim.

Ero vireille ja vaadit kunnon elarit.

Tsemppiä!!!!!!!!!!!!

Paistaa se päivä vielä jonakin päivänä risukasaankin :)

Ja mies on se, joka eniten menettää.



Oletko muuten itse töissä? Sairaslomaa haet sitten.

En olis mitenkään kyennyt töihin tämän jälkeen, ehkä just siks mies valitsi tämän ajankohdan.

Asunto on vuokrattu, joten asuntolainat ei onneks paina päälle.

Tiedän, että noi kaikki tukijutut jne. täytyy hoitaa, mut mä en vaan vieläkään saa mahtumaan päähäni tätä asiaa. Ei vaan mene jakeluun, että kaikki nää yhteiset vuodet on yhtäkkiä tässä ja kaikki on ohi. Mies ei suostu edes keskustelemaan asiasta. Miks just heti työmatkan jälkeen? Sanoi ettei ole ketään toista, mutten tiedä mitä uskoa.

ap

Up!

Olisit voinut soittaa mulle jo yöllä..

Minä hain eroa ollessani viidennellä kuulla raskaana, ei ollut helppoa ei.

Mies ulos kämpästä heti ja joku kunnan perhetyöntekijä auttamaan lasten kanssa. Mieskin tajuaa samantien, miltä jatko tuntuu olla ilman perhettään. Ja voi vielä 6kk harkinta-ajan aikana muuttua. Minulla ei muuttunut.

Täälläpäin neuvolan ovet aukeavat seitsemältä.

Mutta nyt laitat sen vähän energian mitä vielä on jäljellä käytännön asioiden hoitoon. Mies ulos asunnosta nyt ensimmäiseksi. Vai kuvitteleeko hän jatkavansa asumista samassa asunnossa ilmoituksensa jälkeen?



Olen itse odottanut ja synnyttänyt toisen lapseni eron raskaassa tiimellyksessä... VOIMIA toivon sinulle!



30

Äidilleni uskaltauduin soittamaan ja lupasi tulla luokseni, jos niin haluan.

Muille ystäville en halua vielä asiasta puhua. On sellanen olo, että tekis mieli vetästä ukkoa lättyyn. Vaikka oon vahva ihminen, niin miks tunnen itseni nyt niin heikoks ja avuttomaks? Jotenki on sellanen olo, etten raskausväsymykseltäni (joka siis jatkuu vieläkin vaikka alkuraskaus on jo mennyt) jaksa ja pysty hoitamaan yksin lapsia, joita on 4kpl.

ap

Et joudu yksinäsi pyörittämään arkea het tänään.



30

Kuka MIES jättää raskaana olevan vaimonsa ja lapsiensa äidin monen vuoden liiton jälkeen kesken raskauden ja tuolla tavalla? Siis KUKA?



Ymmärrän, ettei kukaan voi olla liitossa, jos rakkaus on todella loppunut ja jokaisen täytyy ajatella omaa loppuelämäänsä, mutta kyllä on myös kannettava vastuu perheestään, partneristaan, edellisistä vuosista ja omista valinnoistaan. Mies olisi voinut esim. odottaa, että raskaus ja synnytys ovat ohi. Sen lisäksi asiasta pitäisi puhua rauhassa ja kahdestaan, hänen tätyisi selittää syyt kunnolla. Ja ennen kaikkea siinä miten asian ilmoittaa ja käy läpi, pitäisi olla erityisen varovainen ja toista kunnioittava. Keskustelun jälkeen miehesi olisi tietysti pitänyt huolehtia sinun voinnistasi (kun kerran yhteistä lastanne odotat), tarjota apuaan kotona ja vaikka sinulle tilaisuutta lähteä selvittämään ajatuksiasi ja lepäämään.

Ero on ehkä miehesi silmissä väistämätön, mutta senkin voi hoitaa toista tukien ja yhteisestä perheestä ja sen hyvinvoinnista huolta kantaen!

Kerrassaan kamala, vastuuntunnoton ja tunteeton äijä!!! Ja siksi ehkä pitkällä aikavälillä sinulle voi oikeasti ero olla hyvästä. Vaikea kuvitella, että ihminen, joka kykenee noin välinpitämättömään toimintaan näinkin tärkeässä asiassa, voisi muuten olla kovin vastuuntuntoinen ja välittävä, toista arjessa tukeva partneri.



Kaikkein akuutimmin olisin huolissani tuosta ap:n fyysisestä kunnosta. Oksentelu, supistelu ja nukkumattomuus yhdistettynä kamalaan stressiin ei varmasti tee hyvää raskaudelle! Varsinkin jos olit jo lähtökohtaisesti sairaslomalla. Missä isommat lapset nyt ovat? Sinun on nyt ihan pakko saada nimittäin lähipäivinä levätä ja olla rauhassa! Et varmasti halua esim. synnytyksen käynnistyvän juuri nyt...Soitat ehdottomasti tänään ystävälle, sukulaiselle tai ammattiauttajalle (neuvolaan) ja kerrot asian. Äläkä häpeile turhaan, tai siis ota jostain häpeästä nyt lisäpaineita. Tällaista sattuu ihmiselämässä ja kuka tahansa on silloin valmis auttamaan. Jos minä olisin edes puolituttusi, haluaisin, että soittaisit minulle vaikka keskellä yötä! Neuvolassa ja terveydenhuollon piirissä on myös totuttu järkyttyneisiin ihmisiin, ja elämäntilanteesta johtuvaan avuntarpeeseen.

ÄLÄ JÄÄ NYT YKSIN SINNITTELEMÄÄN! Tai asiat menevät vielä pahemmaksi.



Nyt hoidat itsesi tässä hetkessä ja nyt. Lepäät ja yrität vain toipua alkushokista. Kaikki muu järjestyy ajan kanssa ja vähitellen. Käytännön asiat järjestyvät aina, ja surutyökin loppuu aikanaan, kun sen vain tekee. Ajan kanssa voit jopa iloita erosta; miehesi ja liittonne ei kuulosta siltä kaikkein parhaalta. Mutta yksi askel kerrallaan. PALJON VOIMIA!



terveisin: *Been there done that*



ps. Itselläni ainakin, nyt vuosia eron jälkeen, elämä on PAAALJON paremmin, kuin se olisi koskaan silloisessa liitossa voinut olla. Rakkaus kukkii ja lapset ovat onnellisia; kaikki saavat elää perheessä, jossa on aitoa välitystä ja arjen jakamista

39 : N kirjotukseen!



Hyvä kirjoitus.



Toivon ja rukoilen sulle voimia ap!